Vaišvilkas

Vaišvilkas kuvattuna piirustuksessa 1500- tai 1600-luvulla.

Vaišvilkas tai Vaišelga (myös Vojszalak, Vojšalk, Vaišalgas, valkoven. Войшалк, ven. Войшелк, puol. Wojsiełk; s. ? - k. 9. joulukuuta 1268) oli Liettuan suuriruhtinas vuosina 1264–1267. Hän oli Mindaugasin poika.

Vaišvilkasin nuoruudesta ei ole kirjallisia lähteitä. Ainoastaan vuonna 1254 hänen mainitaan isänsä Mindaugasin nimissä tehneen sopimuksen Galitsian kuninkaan Danielin kanssa. Sopimuksessa Galitsia luovutti Mustan Rutenian alueen ja sen keskuksen Navahrudakin Liettualle. Sopimuksen lujittamiseksi Danielin poika Shvarn meni naimisiin Vaišvilkasin siskon kanssa. Vaišvilkasista tuli Mustan Rutenian herttua. Vaišvilkas sai ortodoksisen kasteen ja eli hyvin uskonnollista elämää. Hän muun muassa perusti Lavrashevin luostarin, ryhtyi munkiksi ja lähti pyhiinvaellusmatkalle Athokseen, Kreikkaan. Hän kuitenkin joutui keskeyttämään matkan Balkanin sotien takia ja palasi Navahrudakiin.

Vuonna 1264 hän pakeni Treniotan ja Daumantasin järjestämää murhayritystä, jossa hänen isänsä Mindaugas ja kaksi veljeä saivat surmansa. Myöhemmin Mindaugasin entiset tukijat murhasivat Treniotan. Vaišvilkas liittoutui lankonsa Shvarnin kanssa saadakseen vallan takaisin Mustassa Ruteniassa ja Liettuan suuriruhtinaskunnassa. Seurauksena oli sota Nalšiaa ja Deltuvaa vastaan. Nalšian herttuat Daumantas ja Suksė pakenivat Pskoviin ja Liivinmaalle. Vaišvilkasista tuli Liettuan suuriruhtinas. Kristittynä hän piti yllä hyviä suhteita Saksalaiseen ritarikuntaan ja liiviläisiin. Vuonna 1265 hän hyökkäsi Shvarnin kanssa Puolaan.

Vuonna 1267 Vaišvilkas päätti palata elämään munkkina ja luovutti valtansa Shvarnille. Vuotta myöhemmin Shvarnin veli Lev I murhasi Vaišvilkasin, koska tämä ei ollut jakanut valtaa veljesten kesken. Hänet haudattiin lähelle Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kirkkoa Volodymyr-Volynskyissa.