Velesin kirja

Katkelma Velesin kirjasta.

Velesin kirja (ven. Велесова книга, Velesova kniga, myös Влес книга Vles kniga, Влескнига Vleskniga, Книга Велеса Kniga Velesa, Дощечки Изенбека Doštšetški Izenbeka, Дощьки Изенбека Doštški Izenbeka) on väitetysti historiallinen dokumentti, jota useimmat tutkijat pitävät väärennöksenä. Siitä huolimatta monet slaavilaiset uuspakanat pitävät sitä pyhänä kirjanaan muinaisuskoa ja historiaa koskien.

Kirjan vaiheet

Vuonna 1919 Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella taistellut luutnantti Fjodor Arturovitš Izenbek löysi kartanosta läheltä Harkovaa nipun puisia lautoja, joilla oli outoa kirjoitusta. Tappion jälkeen Izenbek lähti maasta Belgradiin, jossa hän vuonna 1923 yritti turhaan myydä löytöään museoon. Vuonna 1925 hän asettui Brysseliin, jossa hän antoi laudat Juri Miroljuboville. Miroljubov oli ensimmäinen, joka alkoi tutkia kirjaa vakavasti. Izenbek käsitteli kirjaa hyvin varovasti, ei sallinut viedä sitä kotoaan ja kieltäytyi, kun Brysselin yliopiston professori ehdotti, että se luovutettaisiin tutkimusta varten. Myöhemmin kieltäytyminen lisäsi väärennösepäilyksiä.

Velesin kirja on kirjoitettu laudoille, joiden koko oli 38 cm × 22 cm × 0,5 cm. Teksti on kaiverrettu puuhun ja sen jälkeen vahvistettu jollakin väriaineella. Kirjainten koko ja muoto vaihtelevat, mikä antaa vaikutelman siitä, että tekstin olisi kirjoittanut useampi henkilö. Jotkut laudoista olivat osittain tai kokonaan mädäntyneet. Puun oli jo aiemmin arveltu toimineen varhaisten eurooppalaisten kirjoitusalustana muun muassa pyökkiä ja kirjaa (esimerkiksi englanniksi beech ja book, saksaksi Buche ja Buch) tarkoittavien sanojen sukulaisuuden vuoksi, mutta Velesin kirja oli ensimmäinen koskaan löydetty tällainen puulle kirjoitettu teksti. Sittemmin on löydetty enemmän samanlaisia tekstejä. Velesin kirja sisältää uskonnollisia tekstejä ja historiankuvauksia. Vanhimmat kirjassa kuvatut tapahtumat on ajoitettu noin 600-luvulle eaa. ja viimeisimmät 800-luvulle jaa.

Viidentoista vuoden ajan Miroljubov entisti, valokuvasi, jäljensi ja käänsi tekstiä. Hän onnistui jäljentämään useimmat laudoista. Elokuussa 1941 saksalaiset valtasivat Brysselin, Izenbek kuoli ja laudat katosivat.

Miroljubov muutti Yhdysvaltoihin ja luovutti materiaalinsa San Franciscon venäläiselle museolle. Ne löysi vuonna 1953 professori A. A. Kurenkov, joka julkaisi ne Žar-Ptitsa -lehdessä maaliskuusta 1957 toukokuuhun 1959. Myöhemmin tekstiä tutki S. Paramonov.

Aitous

Kirjan aitoudesta on esitetty eriäviä näkemyksiä, ja monet tutkijat pitävät sitä väärennöksenä. Kirjan historia voidaan luotettavasti jäljittää 1950-luvun puolivälille, jolloin jäljennös kirjasta ja valokuva yhdestä laudasta ilmestyivät San Franciscon venäläislehdessä. Joidenkin tutkijoiden mielestä koko kirja on tämän sanomalehden toimittajien ja Miroljubovin yhteistyötä (Miroljubov väitti myöhemmin löytäneensä kirjan). Toiset uskovat, että venäläinen Aleksandr Sulakadzev väärensi joko koko kirjan tai tuon ainoan laudan jo 1800-luvun alussa. On myös mahdollista, että Miroljubov löysi yhden tai muutamia aitoja lehtiä Velesin kirjasta ja väärensi loput tukeakseen omaa teoriaansa varhaisslaaveista.

Velesin kirja on kirjoitettu kielellä, joka muistuttaa paljon varhaisia itäslaavilaisia kieliä. Jos teksti muutetaan nykykirjaimistoon, nykyslaavit pystyvät lukemaan sitä. Jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin kiinnittäneet huomiota kielen joihinkin piirteisiin - oikeinkirjoitukseen, sanojen käyttöön ja niin edelleen - jotka näyttäisivät viittaavan siihen, että tekstin on "ikäännyttänyt" joku, joka ei täydellisesti hallinnut muinaisslaavia. Toisaalta nämä ongelmat ovat pieniä ja voisivat johtua paikallisista murrevaihteluista. Kirjassa käytetty aakkosto on myös kiistanalainen seikka, sillä se muistuttaa kyrillistä kirjaimistoa. Slaaveilla ei voida todistaa olleen omaa kirjoitusjärjestelmää ennen kyrillisen aakkoston tuloa 900-luvulla.

Aiheesta muualla

• A. Asov: Velesin kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
• Влесова книга (venäjäksi)
• Forum Vlesknigi (Russ.), N. V. Slatin
• V. Shnirelman: Russian Neo-pagan Myths and Antisemitism (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)