Venäjän maakaasupolitiikka
 |
Tämän artikkelin poistamisesta keskustellaan artikkelin keskustelusivulla. Älä poista tätä huomautusta ennen kuin keskustelu on päättynyt! Voit kuitenkin parannella tätä sivua keskustelun aikanakin. Ilmoitathan asiasta myös artikkelin aloittajalle lisäämällä tämän keskustelusivulle seuraavan mallineen: |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Venäjän maakaasupolitiikka käsittää toimet maakaasun myymiseksi ja jakelemiseksi maakaasua käyttäviin maihin. Käytännössä valtaosasta toimia vastaa myös valtiollisessa omistuksessa oleva energiajätti Gazprom.
Neuvostoliiton ajoilta Itsenäisten valtioiden yhteisössä on noudatettu teoreettista maailmanmarkkinahintaa alhaisempaa hintatasoa maakaasulle, minkä hinta maailmanmarkkinoilla seurailee öljynhintaa.
Käytännössä monissa teollisissa kohteissa maakaasun hintaa verrataan raskaan polttoöljyn hintoihin energiasisältönsä perusteella energialähteenä.
Käytännössä ainoastaan nesteytetty maakaasu, (LNG), voi muodostaa öljyn kaltaisen markkinahyödykkeen, koska laivausten vuoksi se on putkikuljetuksista ja maakaasuputkien sijainnista riippumaton.
Yhdysvallat on pitänyt tärkeänä, että Venäjä siirtyisi energian hinnoissaan kotimaassa maailmanmarkkinahintoihin eli korottaisi energianhintoja, mikä nostaisi asumiskustannuksia ja tekisi kauas pohjoiseen Neuvostoliiton aikana sijoitetuissa teollisuuskaupungeissa olosuhteet taloudellisesti vaikeammaksi. Niin ikään on ajateltu, että mikäli Venäjä lakkaisi hinnoittelemasta maakaasua eri hintaisiksi eri tuontimaille, muodostuisi maakaasulle markkinahinta.
Vuoden 2005 lopulla Gazprom ryhtyi markkinahintaistamaan maakaasunhintoja Länsi-Euroopan 200–230 dollarin markkinahintaan vedoten myös entisiltä neuvostotasavalloilta perittyjä maakaasun hintoja. Mikäli mailla ei ole varaa maksaa puolta tai joissain tapauksissa enempää kuin neljäosa Länsi-Euroopan hinnoista, on Gazprom vaatinut saada haltuunsa maakaasunjakeluverkoston kyseisissä maissa.
Keskusteluja maakaasun hinnasta ja jakeluverkon hallinnasta on käyty mm. Armenian, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Transnistrian osalta Moldovan kanssa.
Maakaasun markkinahintaistaminen köyhille siirtymätalouksien maille merkitsee hinnanalennuksin toteutetun kauppapolitiikan ja teoreettisesti merkittävän talousavun loppumista.