Verkostomarkkinointi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Verkostomarkkinointi eli monitasomarkkinointi (engl. multi-level marketing, MLM) on liiketoiminnan muoto, jossa itsenäiset edustajat myyvät edustamansa yhtiön tuotteita kuluttajille ja saavat lisäksi provision yhtiölle rekrytoimiensa edustajien tekemästä liikevaihdosta.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että 99—99,9% verkostomarkkinointiin osallistujista häviää rahaa.[1][2]

Verkostomarkkinointi on suoramyyntiä, jossa myyjä ja verkoston rakentaja ei ole työsuhteessa edustamaansa yhtiöön vaan on (Suomessa) Y-tunnuksella toimiva itsenäinen elinkeinonharjoittaja tai julkisyhteisö, yrittäjä. Joissakin yhtiöissä on mahdollista saada provisiot työkorvauksina henkilökohtaisen verokortin sivutyötulon mukaan, jolloin Y-tunnus ei ole välttämätön, mutta käytäntö on hyvin harvinainen.

Edustajat myyvät pääyhtiön tuotteita suoraan loppukäyttäjille eli asiakkailleen. Tehostaakseen asiakaskunnan kasvamista, edustajat voivat myös hankkia uusia edustajia markkinoimalla verkostomarkkinoinnin liikeideaa. Itseisarvo ei ole edustajien värväämisessä, eikä värväyksestä makseta provisiotakaan (pl. tuotemyynnin provisiot). Tarkoitus ei ole myöskään värvätä itse kaikkia uusia edustajia verkostoon, vaan se on jokaisen uuden edustajan tehtävä, jos he näin haluavat tehdä. Edustajan ei siis ole pakko rekrytoida ketään: tavoitteena voi olla saada provisiota vain omille asiakkaille kohdistuvasta tuotteiden myynnistä. Rekrytoinnin tavoite on auttaa asiakaskunnan kasvattamisessa ja näin lisätä edustajien tuloja hierarkian ylätasoilla, kun asiakkaiden määrä kasvaa. Useamman edustajan tiimi on asiakashankinnassa tehokkaampi kuin yksittäinen edustaja. Edustajilla on oikeus saada palkkioita omasta tuotemyynnistä ja sen lisäksi provisioita alalinjaan rakentuvan monitasoisen myyjäverkoston liikevaihdon perusteella palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan.

Verkostomarkkinoinnista käytetään myös nimitystä monitasomarkkinointi, mikä kuvaa monitasoista palkkioiden maksamisen periaatetta: edustajien sijoittumista pyramidikaaviossa ja palkkiojärjestelmän hierarkiassa eri tasoille. Jotkut yritykset ja markkinointiorganisaatiot käyttävät toiminnastaan muita nimiä kuin monitasomarkkinointi ja verkostomarkkinointi. He yrittävät välttää tällä tavalla verkostomarkkinoinnin julkisuudessa saamaa huonoa mainetta. Huono maine johtuu kaupankäynniksi naamioidusta laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä, jota voidaan harjoittaa verkostomarkkinoinnin ja monitasomarkkinoinnin tapaan. Yritysten taustat ja toimintatavat on hyvä tarkistaa laillisen verkostomarkkinoinnin ja laittoman pyramidihuijauksen erottamiseksi toisistaan.

Vaihtoehtoisia nimiä toiminnalle ovat muun muassa team marketing, verkostopohjainen markkinointi, franchise-edustaminen ja franchise-edustajana toimiminen. Sanan franchise käyttö verkostomarkkinoinnista on harhaanjohtavaa, sillä kyse ei ole franchise-yrittäjyydestä. Ala tunnetaan myös sen englanninkielisillä nimillä network marketing ja multi-level marketing eli MLM.

Verkostomarkkinoinnin historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkostomarkkinointi sai alkunsa Yhdysvalloissa 1940-luvulla. Carl Rehnborg perusti California Vitamins -yhtiön vuonna 1941. Se myi hänen kehittämäänsä Nutrilite-nimistä kasviperäistä ravintolisää. Sittemmin yhtiön nimeksi muutettiin Nutrilite. Nutrilite on maailman johtavia vitamiinien, kivennäisaineiden ja ravintolisien tuotemerkkejä. [3]

Carl Rehnborg myi tuotteita ensin itse henkilökohtaisen suosittelun perusteella. Hän huomasi, että osa hänen asiakkaistaan oli suositellut tuotteita tuttavilleen ja näistä tuli siten hänelle uusia asiakkaita. Rehnborg ehdotti asiakkailleen, että nämä alkaisivat myydä tuotteita muille ja he saisivat siitä hyvästä alennuksia ostamistaan tuotteista. Myyjä sai myydä tuotteita kalliimmalla asiakkailleen kuin mitä hän maksoi niistä itse. Myyjä oli lisäksi oikeutettu saamaan palkkioita hankkimiensa uusien myyjien liikevaihdosta. Näin syntyi ensimmäinen tyypillistä monitasomarkkinointia harjoittava yritys. [4]

Muita alan pioneeriyrityksiä [5] ovat Avon Products, Inc. (1886) Tupperware (1951), Shaklee (1956), Golden Neo-life Diamite eli GNLD (1958), joka myy Golden Products -tuotteita, Amway Corporation (1959) ja Mary Kay Inc. (1963), joka myy kosmetiikkaa. Avon, Tupperware ja Mary Kay eivät ole tyypillisiä MLM-yhtiöitä vaan muistuttavat enemmän MLM-suoramyyntiyrityksiä Jon Taylorin luokitusten mukaan. [6] Esimerkiksi Mary Kay Inc. markkinointisuunnitelma ei täytä verkostomarkkinoinnille ominaisia kriteerejä, vaan sen toiminta on enemmän suoramarkkinointia. [7][8][9] [10]

Amwayn päämaja Adassa, Michiganissa

Amway Corporation oli vuonna 2006 alan suurin yhtiö. Sillä oli vuonna 2005 noin 3,6 miljoonaa aktiivista edustajaa (lisäksi passiivisia 34–59 % kokonaismäärästä). Toimintaa oli yli 80 maassa ja sivuliike 57 maassa. [11][12][13] Yhtiön perustivat Rich DeVos ja Jay Van Andel vuonna 1959. [14] He olivat toimineet aiemmin kymmenen vuotta Nutriliten jälleenmyyjinä [15] ja ottivat tuotteen uuden yhtiönsä valikoimaan 1970-luvulla ostettuaan Nutriway Product Inc.:n osake-enemmistön vuonna 1972. Amway toimii Pohjois-Amerikassa nimellä Quixtar. Amway ja Quixtar ovat Alticor-yhtymän (Alticor Inc.) tytäryhtiöitä.

EU ohjeistaa hyvin selkeästi laillista verkostomarkkinointialaa. Suositus on, että vähintään 50 prosenttia yrityksen liikevaihdosta tulee muodostua sellaisten asiakkaiden ostoista, jotka eivät liity mitenkään itse liiketoimintaan tai ansaitse provisiota.lähde? Suomen Laki rahankeräyksestä (255/2006) koskien pyramidipelejä: "(5)Tässä laissa tarkoitetaan pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta-tai toistuvaissuorituksina." Termi vastikkeetta tarkoittaa, että mikäli ostaja ei saisi rahalleen vastineeksi markkinaehtoisesti hinnoiteltuja tuotteita, toiminta voitaisiin luokitella laittomaksi pyramidipeliksi.

Vuonna 1975 Yhdysvaltain liittovaltion ylläpitämä Yhdysvaltain kauppakomissio (Federal Trade Commission, FTC) nosti kanteen Amwayta vastaan epäillen sitä laittomasta pyramidimyynnistä. Oikeudenkäynti päättyi vuonna 1979. Päätöksessä todettiin, ettei Amway ole pyramidihuijaus eli pyramidipeli eikä ketjukirjeen tavoin toimeenpantu laiton rahankeräys sillä edellytyksellä, että jälleenmyyjät noudattavat niin sanottuja jälleenmyynnin sääntöjä. (retail rules) [16] Näiden sääntöjen mukaan (1) yli 70 prosenttia tuotteista pitää myydä verkoston ulkopuolisille asiakkaille, (2) jälleenmyyjien täytyy pystyä todistamaan myynti kymmenelle asiakkaalle joka kuukausi ja (3) tuotteille pitää sallia kohtuulliset palautusoikeudet. [93 F.T.C. 618, 716–17 (1979)]. Näitä jälleenmyyntisääntöjä on käytetty kriteereinä muissa verkostomarkkinointiyrityksiä koskevissa oikeuden päätöksissä, mutta kahden ensimmäisen säännön noudattamisen valvominen on käytännössä mahdotonta.

Amwayn oikeudenkäynnin jälkeen verkostomarkkinointi on kasvattanut markkinaosuuttaan eri puolilla maailmaa ja levinnyt uusille maantieteellisille alueille. Yhtiöiden tuotevalikoima on kasvanut, jälleenmyyjiä on tullut miljoonia lisää ja yritysten lukumäärä on noussut tuhansiin eri puolilla maapalloa. Pelkästään Pohjois-Amerikassa on toiminut yli 650 yritystä [17] vuoteen 2007 mennessä, mutta suuri osa niistä on kuitenkin ollut lyhytaikaisia ja ajautunut konkurssiin tai lopetettu muista syistä pian toiminnan aloittamisen jälkeen. Osa yrityksistä on tuomittu laittomina rahankeräyksinä ja viranomaiset ovat lakkauttaneet ne. [18]

Verkostomarkkinointiin kriittisesti suhtautuvat henkilöt ja kansalaisjärjestö Pyramid Scheme Alert Org. ovat yrittäneet saada Amwayn oikeudenkäynnin avattua uudelleen. [19] Tämä ei ole ollut kuitenkaan mahdollista USA:n lainsäädännön vuoksi. Amwaytä vastaan on vuoden 1979 jälkeen nostettu lukuisia uusia kanteita, jotka se on yleensä sopinut asianomistajien kanssa. [20][21] Viimeisin suuri oikeudenkäynti alkoi tammikuussa 2007. [22] [23] Amwaytä syytetään siinä laittomasta pyramiditoiminnasta. Kanteessa viitataan vuoden 1979 oikeuden päätökseen, jota Amway ei asianomistajien mukaan noudata.

Amwayn toimintaa koskevassa FTC:n päätöksessä vuodelta 1979 ei todettu verkostomarkkinoinnin olevan laillinen tapa myydä tuotteita ja palveluita kuluttajille, vaikka alan puolustajat esittävät toistuvasti sellaisen väitteen omissa kannanotoissaan. Päätöksen jälkeen FTC on lakkauttanut Yhdysvalloissa monia alan yrityksiä. [18] Muiden valtioiden vastaavat viranomaiset ovat nostaneet kanteita MLM-yrityksiä vastaan muun muassa Kanadassa ja Australiassa, niin että osa niistä on lakkautettu. [24][25][26][27] Osa yrityksistä on tuomittu laittomina pyramideina. Osalle on asetettu markkinointikieltoja. Näitä yrityksiä on kehotettu muuttamaan järjestelmäänsä ja markkinointitapaansa ehtona toiminnan jatkamiselle. Viranomaisten lakkauttamia yrityksiä ovat mm. SkyBiz International [28], Tax People eli Renaissance [29] ACN [30][31] ja Suomessa WGI eli World Games Inc. [32] Move Networks Oy:n kolme omistajaa tuomittiin markkinointirikoksista Turun käräjäoikeuden päätöksellä 30.3.2007 ja kaksi heistä lisäksi rahankeräysrikoksista, koska he harjoittivat liiketoimintaa itsenäisinä franchise-edustajina verkostossa. [33] [34] Tuomitut valittivat hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden tuomion tammikuussa 2009. Hovioikeuden mukaan Moven verkostobisneksessä oli kyse myös tuotteiden myymisestä, ei pelkästään rahankeräämisestä. Hovioikeuden mukaan yhtiö ei saanut kohtuutonta voittoa.[35]

Alan puolustajien ja yrittäjien mukaan verkostomarkkinointi ja laiton pyramidipeli tulee erottaa toisistaan. Verkostomarkkinoinnissa ei ole heidän mukaansa kyse pyramidipelistä vaan se on rehellistä liiketoimintaa, joka antaa hyvän mahdollisuuden osallistujille lisätuloihin tai jopa päätoimiseen ammattiin. Kriitikoiden mielestä tyypillinen verkostomarkkinointiyritys (99 prosenttia alan yrityksistä) toimii kuitenkin laittoman pyramidipelin tavoin ja vain alle yksi prosenttia niin kuin tavanomainen suoramyyntiyritys. Tämän todistavat alan tilastot [36] ja tri Jon Taylorin [37] sekä Robert L. Fitzpatrickin [38] Yhdysvalloissa tekemät tutkimukset vuosina 1994–2006. Pyramid Scheme Alert [39] on heidän ja eräiden muiden kriitikoiden perustama kuluttajien suojaa parantamaan tarkoitettu kansalaisjärjestö. Se pyrkii jakamaan informaatiota kuluttajille maailmanlaajuisesti laittomista pyramidipeleistä, vaikuttamaan lainsäätäjiin Yhdysvalloissa, auttamaan eri maiden lainsäätäjiä pyramidilakien säätämisessä, antamaan lainopillisia neuvoja ja tukemaan kriitikoita, jotka ovat joutuneet puolustautumaan alan suuryrityksiä vastaan oikeudessa. [40][41]

Samalla kun kiistat ja erimielisyys alan laillisuudesta jatkuvat, on verkostomarkkinointi kasvattanut suosiotaan niissä maissa, joissa se toimii. Myyjien määrä koko väestöstä vaihtelee 0,5–4,5 prosentin välillä alueesta riippuen. Monen suuren yrityksen kotipaikka on Yhdysvalloissa Utahin osavaltiossa. Siellä on asukaslukuun nähden kaikkein eniten verkostomarkkinoijia.

Kaikki maailman ihmiset eivät voi käytännössä toimia yhtä aikaa verkostomarkkinoijina, joilla on omia myyntituloja tuottavia asiakkaita. Kun myyjien maksimimäärä (esim. 5 %) on yhden yhtiön toiminta-alueella saavutettu, on sen avattava uusia tuotantolinjoja ja levittäydyttävä uusille maantieteellisille alueille. Muutoin lähtömaassa olevat edustajat eivät voi saada itselleen voittoa tuottavaa alalinjaa. Käytännössä silloinkin alalinjasta voi saada järjestelmän pyramidirakenteen vuoksi voittoa vain pari prosenttia osallistujista, koska suurin osa edustajista sijoittuu hierarkiakaaviossa alimmille tasoille.

Vaikka verkostomarkkinoijia on paljon, on alan liikevaihto kuluttajien kokonaiskulutuksesta erittäin vähäinen. Suomen Tilastokeskuksen julkaisemien tietojen mukaan laskettuna verkostomarkkinoinnin kautta myytiin vain 0,18 prosenttia kaikista tuotteista ja palveluista vuonna 2004 [42] ja vähittäiskaupankin osuus oli korkeintaan vain 0,33 prosenttia. [43] Joissakin tuoteryhmissä verkostomarkkinoinnin osuus on kuitenkin paljon suurempi. Näitä tuotteita ovat muun muassa ravintolisät, monivitamiinivalmisteet, ateriankorvikkeet, laihdutustuotteet, ihonhoitotuotteet ja kosmetiikka.

Verkostomarkkinoinnin määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkostomarkkinoinnista ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa määritelmää. On kuitenkin olemassa piirre, joka erottaa monitaso- eli verkostomarkkinoinnin (multi-level) yksitasomarkkinoinnista (single-level) eli muusta suoramyynnistä ja tulee ilmi jo näistä sanoista:

  • Palkkiojärjestelmä on monitasoinen, niin että myyjillä on oikeus saada palkkioita alalinjassaan olevien myyjien tekemästä liikevaihdosta useammalta kuin yhdeltä tasolta.

Jos tämä piirre ei toteudu, niin kyse ei ole monitasomarkkinoinnista. Toinen olennainen piirre on se, että yksittäisillä myyjillä on oikeus värvätä uusia myyjiä verkostoon loputtomasti ilman rajoitusta. Verkoston kokoa ei ole rajoitettu vaan se on pyrkimys kasvattaa niin suureksi kuin vain on mahdollista. Pääyhtiö, kenen kanssa myyjät ovat sopimussuhteessa (edustajasopimus), ei värvää uusia myyjiä verkostoon vaan sen tekevät myyjät itse.

On siis käytännössä kaksi tunnusmerkkiä, jotka määrittelevät sen, onko kyse yksitasomarkkinoinnista vai monitasomarkkinoinnista eli verkostomarkkinoinnista.

  1. Palkkiojärjestelmä on monitasoinen, niin että myyjillä on oikeus saada palkkioita alalinjassaan olevien myyjien tekemästä liikevaihdosta useammalta kuin yhdeltä tasolta.
  2. Myyjät värväävät uusia myyjiä verkostoon eikä myyjien määrää ole rajoitettu millään tavalla.

Verkostomarkkinoinnilla ja monitasomarkkinoinnilla ei ole käytännössä mitään eroa, kun verkostoijat voivat saada palkkioita useammalta kuin yhdeltä tasolta edustajia alalinjastaan. Jos palkkioiden saaminen on rajoitettu yhdelle tasolle, niin silloin voidaan periaatteessa puhua erikseen verkostomarkkinoinnista ja monitasomarkkinoinnista. Verkostomarkkinoinnissa saadaan palkkioita yhdeltä tasolta ja monitasomarkkinoinnissa monelta tasolta. Osallistujien oikeus värvätä rajaton määrä uusia edustajia on kuitenkin yhteinen piirre kummassakin järjestelmässä. Se johtaa helposti ketjukirjeille tyypillisiin ongelmiin. Alimpien tasojen edustajat (valtaosa) kärsivät tappioita ja aiemmin liittyneet ylempien tasojen harvalukuiset edustajat saavat voittoa.

WFDSA (World Federation of Direct Selling Associations), FEDSA (Federation of European Direct Selling Associations), FEDMA (Federation of European Direct Marketing), Yhdysvaltain suoramarkkinointiliitto (Direct Selling Association, DSA), Yhdysvaltain kauppakomissio (Federal Trade Commission, FTC), Suomen suoramarkkinointiliitto ja Suomen Kuluttajavirasto määrittelevät verkostomarkkinoinnin myyntijärjestelmäksi, jossa myyjät on jaettu monitasoiseen hierarkkiseen organisaatioon ja ovat oikeutettuja saamaan palkkioita omasta suoramyynnistä sekä "alalinjaansa" kuuluvien muiden myyjien liikevaihdosta palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan. Verkostomarkkinoijilla on oikeus värvätä uusia myyjiä ja verkoston rakentajia verkostoon monitasoiseen järjestelmään, mikä erottaa alan muusta suoramyynnistä.

Verkostomarkkinoinnille on tyypillistä se, ettei osallistujien määrää ole rajoitettu millään tavalla. Jokaisella osallistujalla on oikeus värvätä niin paljon uusia osallistujia kuin vain on mahdollista. Omassa organisaatiossa alalinjassa olevien osallistujien liikevaihdon perusteella on mahdollista saada provisioita palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan. Myyjät sijoittuvat palkkiojärjestelmän mukaan eri tasoille hierarkkiseen järjestykseen, jolloin ylimmillä tasoilla olevat myyjät saavat suuria tuloja. Alimmille tasoille jäävät edustajat saavat vain vähän palkkioita lähinnä omasta suoramyynnistä tulevina provisioina. Mitä enemmän osallistujalla on alalinjassaan myyjiä, sitä suuremmaksi liikevaihto muodostuu ja sitä enemmän on mahdollista saada palkkioita.

Jos myyjillä ei ole oikeutta värvätä uusia myyjiä rajattomasti tai lähes rajattomasti ja saada provisioita heidän liikevaihdostaan, niin silloin ei ole kyse tyypillisestä verkostomarkkinoinnista. Suurimmassa osassa alan yrityksistä tämä mahdollisuus on olemassa.

Kun palkkiojärjestelmät kannustavat osallistujia värväämään enemmän uusia osallistujia kuin myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, niin seurauksena ovat pyramidipelien ja ketjukirjeiden ongelmat. Osallistujia on alimmilla tasoilla liikaa, jolloin uusien jäsenten värvääminen käy vaikeaksi tai mahdottomaksi useimmille edustajille. Suoramyyntikin on kannattamatonta, koska myyjiä on liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Asiakkaita ei riitä lopulta tarpeeksi kaikille suoramyyjille ja osa myyjistä joutuu siksi lopettamaan toiminnan huonon kannattavuuden vuoksi. Tästä asiasta on annettu asiallista informaatiota muun muassa Kuluttajaviraston tiedotteessa verkostomarkkinoinnista vuodelta 2002 [44] ja hallituksen esityksessä uudeksi rahankeräyslaiksi vuodelta 2005 HE 102/2005). [45]

Myyjien määrää on yritetty rajoittaa joissakin järjestelmissä esimerkiksi siten, että palkkiojärjestelmä kannustaa pikemmin suoramyyntiin kuin värväämiseen. Yhden verkoston rakentajan suorassa alaisuudessa toimivaan ryhmään saa kuulua esimerkiksi vain tietty määrä myyjiä eikä palkkioita saa useammalta kuin yhdeltä tasolta. Myyjiä voi olla näissäkin järjestelmissä liikaa suhteessa tuotteiden kysyntään, koska myyjien määrää ei mitenkään rajoiteta. Kaikilla edustajilla on oikeus värvätä loputtomasti uusia myyjiä.

Verkostomarkkinointi ja pyramidipeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun verkostomarkkinoinnista puhutaan, niin on välttämätöntä puhua myös laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä, koska jotkut alan yritykset ja verkostomarkkinoijat on tuomittu näistä rikoksista. [18] [34] [46] Raja laillisen ja laittoman yrityksen välillä ei ole viranomaisille selvä eikä asiaa helpota lainkaan se, ettei pyramidipeleistä ole kunnollista lainsäädäntöä kuin Kiinassa [47][48] ja ehkä Sri Lankassa. [49][50] Lakien tulkinta on ongelmallista ja lain porsaanreiät antavat mahdollisuuden hyvinkin petollisille järjestelmille toimintaan siten, etteivät viranomaiset voi puuttua asiaan.

Useimpien maiden pyramidilait ovat sellaisia, että suurin osa verkostomarkkinointiyrityksistä voi toimia niissä täysin laillisesti, vaikka niiden toimintamalli muistuttaisi hyvin paljon kaupankäynniksi naamioitua pyramidipeliä. Alan puolustajien ja verkostomarkkinoijien mielestä pyramidipelit ja verkostomarkkinointi pitää erottaa selvästi toisistaan, mutta keinot tähän erottamiseen ovat hyvin erilaiset riippuen siitä, onko keinojen ehdottaja alan kannattaja vai siihen kriittisesti suhtautuva henkilö. Alan kriitikoiden mielestä tyypillinen pyramidipeli on alan puolustajien mielestä täysin laillista ja rehellistä liiketoimintaa. Viranomaiset joutuvat käsittelemään lähinnä vain pahimpia lainrikkomuksia, koska on vaikea saada näyttöä kaupankäyntiä harjoittavien liikeyritysten väärinkäytöksistä, elleivät ne peri kohtuuttoman suuria aloitusmaksuja uusilta myyjiltä. Jos vastikkeettomaksi myynniksi luettava pyramidipelin osallistumismaksu saadaan sisällytettyä pienissä osissa tuotteiden, markkinointimateriaalin ja koulutuksen hintaan, niin pyramidipeliä on lähes mahdoton näyttää toteen oikeudessa. Alan yritysten ja puolustajien mukaan toiminta on täysin laillista eikä toisenlaisten arvioiden esittäminen ja asioiden tutkiminen ole heidän mielestään edes asiallista tai tarpeen.

Verkostomarkkinointi on laillista silloin, kun osallistujat saavat palkkioita tuotteiden ja palveluiden myynnistä pääosin verkoston ulkopuolisille asiakkaille eivätkä uusien jäsenten osallistumismaksuista. Osallistumismaksu voidaan kuitenkin sisällyttää tuotteiden, markkinointimateriaalin ja koulutuksen hintaan, jolloin viranomaisten on vaikea määritellä sitä, milloin jokin yritys toimii laillisesti ja joku toinen taas laittomasti.

Selvästi ylihintaisten tuotteiden myyminen verkoston jäsenille ja näiden tuotteiden ostamisen oleminen ehtona alalinjasta tulevien palkkioiden saamiselle on ollut yksi kriteeri, millä on arvioitu yrityksen laillisuutta ja laittomuutta maailmalla. Esimerkiksi alan suurimpana laittomana pyramidina ennen vuotta 2008 tuomittu ja lakkautettu yritys, SkyBiz International, myi laillista tuotetta loppukäyttäjille, mutta nämä olivat enimmäkseen verkoston jälleenmyyjiä ja tuote oli lisäksi ylihintainen sekä markkinointiväittämät lainvastaisia. Osallistujille luvattiin suuria tuloja, jos he vain onnistuisivat värväämään tarpeeksi paljon uusia osallistujia. Esitetyt palkkioesimerkit olivat lainvastaisia USA:n lainsäädännön mukaan. SkyBizin toiminta lakkautettiin maaliskuussa 2002 ja yrityksen johtajat tuomittiin vuotta myöhemmin. [28]

Yhdysvaltain Federal Trade Commission haastoi alan suurimman yrityksen ja lippulaivan Amway Corporation oikeuteen vuonna 1975. Sitä epäiltiin laittomasta pyramiditoiminnasta, mutta yhtiö selvisi oikeudenkäynnistä ilman tuomiota. Sen myyjiä edellytettiin kuitenkin noudattamaan niin sanottua "Jälleenmyyjien sääntöjä", jotta toiminta ei olisi laitonta pyramidipeliä. Näiden sääntöjen mukaan (1) yli 70 prosenttia tuotteista pitää myydä verkoston ulkopuolisille asiakkaille, (2) jälleenmyyjien täytyy pystyä todistamaan myynti kymmenelle asiakkaalle joka kuukausi ja (3) tuotteille pitää sallia kohtuulliset palautusoikeudet. [93 F.T.C. 618, 716–17 (1979)]. [16] Näitä jälleenmyyntisääntöjä on käytetty kriteereinä muissa oikeuden päätöksissä koskien verkostomarkkinointiyrityksiä, mutta kahden ensimmäisen säännön noudattamisen valvominen on käytännössä mahdotonta.

Suomessa otettiin käyttöön uusi rahankeräyslaki 1.7.2006.[51] Siinä määritellään laiton pyramidipeli seuraavasti:

"Rahankeräyslaki

Tässä laissa tarkoitetaan:
...
5) pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina."

Pyramidipelin tunnusmerkki on siis se, että mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet muodostuvat osaksi tai kokonaan vastikkeetta niistä maksuista, joita hänen jälkeensä toimintaan mukaan liittyvät maksavat joko kerta- tai toistuvaissuorituksena. Lain tulkinnan kannalta on keskeisintä määritellä se, mitä pidetään vastikkeettomana myyntinä. Pyramidipelit voidaan naamioida tavanomaiseksi kaupankäynniksi, jolloin pyramidipelin osallistumismaksut sisältyvät ylihintaisiin tuotteisiin, markkinointimateriaaliin, koulutukseen ja lisenssimaksuihin. Osallistumismaksut voivat siten olla suoria tai epäsuoria, jolloin epäsuorat maksut on naamioitu lailliseksi kaupankäynniksi, niin että myydään tavaroita ja palveluita selvään ylihintaan "peliin" osallistuville henkilöille.

Verkostomarkkinoinnin tarjoama mahdollisuus ja unelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisellä verkostomarkkinoijalla on tavoitteena tai toiveena toteuttaa unelmansa taloudellisesta riippumattomuudesta. Tämä onnistuu, jos hän saa alalinjaansa riittävän paljon uusia jäseniä. Alalinjan liikevaihdosta saatavien palkkioiden avulla on mahdollista vetäytyä kokonaan pois työelämästä ja nauttia ylellisestä elämästä. Unelman toteuttaminen on kuitenkin mahdollista kerrallaan vain yhdelle tuhansista tai kymmenistä tuhansista osallistujista palkkiojärjestelmän pyramidirakenteen vuoksi.

Suurin osa osallistujista saa alalinjaansa niin vähän uusia jäseniä etenkin ensimmäisille tasoille, ettei alalinjasta nousevilla palkkioilla saa peitettyä edes toiminnan kuluja. Näin valtaosa verkostomarkkinoijista tekee työtä tappiolla. Alan kriitikoiden mukaan myös tuoteostot tai osa niistä tulisi laskea tappioiksi, koska tuotteita ei ostettaisi pyydettyyn hintaan, ellei niiden ostaminen olisi ehtona olla oikeutettu alalinjasta nousevien palkkioiden saamiseen. Suurin syy ostaa tuotteita on passiivisten tulojen mahdollisuus. Kun tämä ei onnistu järjestelmän pyramidirakenteen vuoksi, lopettaa suurin osa yrittäjistä toiminnan ja tuotteiden käyttämisen parin vuoden sisällä. Alan lopettamisluvut ovat Robert L. Fitzpatrickin tutkimusten mukaan 50–75 % vuodessa.[52]

Alan puolustajien mukaan toiminnasta ei aiheudu suuria kuluja ja riskit hävitä rahaa ovat häviävän pienet. Käytännössä osa-aikainen toiminta aiheutti vuonna 2005 kuukaudessa 60–200 euron kulut. Kokopäiväisestä työstä kulut voivat olla useita satoja tai jopa tuhansia euroja kuukaudessa.[53] Näin ollen riski hävitä rahaa on selvästi olemassa. Ilman merkittävää riskiä ja suuria kuluja voi saada lisäansioita vain siten, että alalinjaan liittyy nopeassa tahdissa paljon uusia jäseniä, jotka värväävät lisää uusia jäseniä, ja näin osallistujan ei tarvitse itse harjoittaa aktiivisesti liiketoimintaa. Mahdollisuus tähän on erittäin pieni.

Verkostomarkkinointia muistuttavia markkinointimuotoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut pitävät eräitä muitakin suoramyynnin muotoja verkostomarkkinointina kuin itse verkostomarkkinointia. Vakuutusasiamiesten toiminta on järjestetty usein siten, että he toimivat itsenäisinä yrittäjinä ja muodostavat koko maan kattavan itsenäisten yrittäjien myyjäverkoston. Heillä ei ole kuitenkaan oikeutta värvätä niin paljon uusia vakuutusasiamiehiä kuin mahdollista, eivätkä vakuutusyhtiöt maksa näiden uusien vakuutusasiamiesten liikevaihdosta palkkioita värvääjille. Näin ollen vakuutusasiamiesten toiminta ei ole verkostomarkkinointia.

Vakuutusasiamiesten toimintaa on yritetty perustella verkostomarkkinoinniksi sen vuoksi, että heillä on ollut oikeus käyttää niin sanottuja vinkkimiehiä ja näiden hankkimista asiakkaista on sitten maksettu palkkiot sekä vakuutusasiamiehelle että vinkkimiehille. Kyse ei ole siltikään verkostomarkkinoinnista, koska vinkkimiehiä ei värvätä rajoittamatonta määrää, eikä näillä ole oikeutta värvätä niin paljon uusia vinkkimiehiä kuin mahdollista ja saada näiden hankkimista asiakkaista palkkioita.

Suoramyynnin palkkiojärjestelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuluttajaviraston internetsivuilla kerrotaan: "Verkostomyyjän ansiot muodostuvat yleensä kahdella tavalla: tuotteen myynnistä saatavasta tuotosta ja hänen hankkimiensa uusien jälleenmyyjien myynnistä maksettavista palkkioista." [44] Yhdysvaltain suoramyyntiliitto (Direct Selling Association, DSA) käyttää suoramyyntiyritysten palkkiojärjestelmien lajitteluun suoramyyntialalla yleisesti käytössä olevia termejä Party Plan (kotikutsut), Single Level (yksitasoinen) ja Multi Level (monitasoinen).

Kotikutsut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotikutsumyynnistä Suomessa tunnetaan erityisesti Tupperware. Kotikutsumyynnissä on joko monitasoinen palkkiojärjestelmä tai sen esiaste, jossa voi yletä ryhmänjohtajaksi ja pääjakelijaksi. Kotikutsujen emäntä hankkii potentiaaliset asiakkaat paikalle ja saa siitä niin kutsutun emännänlahjan. Edustaja esittelee tuotteet ja ottaa tilaukset vastaan. Sitten edustaja tilaa ryhmänjohtajan kautta pääjakelijalta tuotteet ja toimittaa ne emännälle. Emäntä toimittaa tuotteet asiakkaille. Pääjakelija pitää varastoa, jonka hän on ostanut yhtiöltä. Pääjakelija ja ryhmänjohtaja saavat ansaintansa perustuen organisaationsa myyntiin. Kotikutsujen palkkiojärjestelmä on siis verkostomarkkinoinnin esiaste silloin, kun palkkioita saa vain yhdeltä tasolta. Jos palkkioita saa monelta tasolta, on kyse monitasomarkkinoinnista eli tyypillisestä verkostomarkkinoinnista (esimerkiksi PartyLite). Kotikutsuyhtiötä, joka hoitaa edustaja- ja asiakashankinnan monitasoisen palkkiojärjestelmän avulla, saatetaan nimittää myös kotikutsuverkostomarkkinoinniksi (Party Plan -MLM).

Tavanomainen suoramarkkinointi ja yksitasoinen palkkiojärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavanomaisessa suoramarkkinoinnissa edustaja saa palkkion vain omasta myynnistään eikä edustaja voi rekrytoida yhtiölle uusia edustajia. Tästä syystä tavallinen suoramyynti ei ole verkostomarkkinointia.

Tavanomaisen suoramarkkinoinnin johto on organisoitu tyypillisesti alueittain. Myyntiorganisaatio rakentuu useasta tasosta myynnin johtajia, jotka voivat saada ansaintansa kiinteän palkan lisäksi alimpana organisaatiossa olevien myyntiedustajien tekemään tulokseen perustuen erilaisina bonuksina. Järjestelmä poikkeaa verkostomarkkinoinnista siten, että vain voitollisesta tuloksesta saa lisäpalkkioita. Verkostomarkkinoinnissa ylimpien tasojen edustajat saavat palkkioita alempana olevien liikevaihdosta, vaikka nämä tekisivät tappiota liiketoiminnassaan.

Tavanomaisen suoramarkkinoinnin organisaatio voi olla esimerkiksi seuraava: kansainvälinen myyntijohtaja, maanosan myyntijohtaja, kansallinen myyntijohtaja, aluejohtaja, myyntijohtaja, myyntipäälliköt, ryhmänjohtajat ja myyntiedustajat. Tällainen palkkiojärjestelmä on Suomessa esimerkiksi vakuutusyhtiön asiamiehillä ja vakuutusedustajilla.

Markkinointijärjestelmä lähestyy verkostomarkkinointia, jos myyjällä on oikeus rekrytoida uusia myyjiä verkostoon. Mikäli uuden myyjän rekrytoinnista saa palkkion, voidaan tämä palkkio katsoa laittomaksi rahankeräykseksi ellei se perustu uuden myyjän tuotemyyntiin.

Yksitasoinen palkkiojärjestelmä on sellainen, että myyjä voi rekrytoida uusia myyjiä ja saada palkkioita alalinjansa liikevaihdosta. Palkkioiden saaminen on rajoitettu kuitenkin yhdelle tasolle. Myyjien määrä ensimmäisellä tasolla voi olla lisäksi rajoitettu esimerkiksi viiteen tai kuuteen henkilöön. Tästä huolimatta myyjiä voidaan värvätä liikaa tuotteiden kysyntään nähden, koska värväämistä ei rajoiteta millään tavalla.

Yhdysvalloissa yksitasoinen palkkiojärjestelmä luetaan tavanomaiseen suoramarkkinointiin eli sitä ei pidetä monitasomarkkinointina. Käytännössä rajaton värvääminen loputtomaan ketjuun tekee siitä kuitenkin verkostomarkkinointia. Raja näiden kahden markkinointitavan välillä ei ole kuitenkaan selvä, minkä esimerkiksi väittely Tupperwaren markkinointijärjestelmästä paljastaa. Yhdysvalloissa Tupperware luetaan perinteiseksi suoramyynniksi (single-level), mutta Suomessa sitä pidetään verkostomarkkinointina (network marketing). Monitasomarkkinoinnin (Multi-level marketing) ja verkostomarkkinoinnin välinen raja voitaisiin vetää esimerkiksi siihen, moneltako tasolta alalinjasta voi palkkioita saada.

Monitasoiset palkkiojärjestelmät (verkostomarkkinointi)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkostomarkkinointiyhtiö eli monitasomarkkinointiyhtiö käyttää monitasoista palkkiojärjestelmää. Verkoston myyjillä on oikeus saada provisioita ja bonuksia oman myynnin lisäksi alalinjan liikevaihdon perusteella palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan. Liikevaihto muodostuu verkostomarkkinoijien ostoista omaan kotitalouteen ja heidän myymistään tuotteista verkoston ulkopuolisille asiakkaille.

Verkostomarkkinoinnissa myyjä ottaa aina riskin ryhtyessään yrittäjäksi. Hän vastaa yksin kaikista toiminnan kuluista ja kärsii ne tappionaan, jos toiminta ei kannata. Tappioita syntyy, jos verkostoija ei saa tarpeeksi uusia edustajia alalinjaansa eikä tuotemyyntiä ole riittävästi. Tuotteita voi olla vaikea saada kaupaksi verkostomarkkinoinnin avulla alan huonon maineen, amatöörimäisen myyntityön, tuotteiden kalliin hinnan, huonon tunnettavuuden ja luottamuksen puutteen vuoksi. Kaikkia kuluttajat eivät pidä siitä, että ihmissuhteita kaupallistetaan ja myydään tuotteita tuttaville sekä sukulaisille. Myyjiä on lisäksi usein liikaa omalla markkina-alueella, koska myyjien määrää ei rajoiteta millään tavalla ja heitä pyritään värväämään mahdollisimman paljon.

Riskien ja kulujen väitetään markkinoinnin mukaan olevan pieniä ja mahdollisuus lisäansioihin hyvä. Alan kriitikoiden ja tutkijoiden mukaan suurin osa yrittäjistä tekee kuitenkin tappiollisen tuloksen ja lopettaa toiminnan parin vuoden sisällä aloittamisestaan.[38] Saman asian tietävät myös alalla useamman vuoden työskennelleet. Lopettaneita on alalinjassa noin 97 % parin vuoden yrittämisen jälkeen.[54]

Joissakin palkkiojärjestelmissä palkkioita on mahdollista saada pohjattomaan syvyyteen asti omasta myyntiorganisaatiosta, missä myyjät sijoittuvat graafiseen kaavioon hierarkkisesti eri tasoille (pyramidirakenne). Joissakin järjestelmissä palkkioita voi saada myös samalle tasolle sijoittuvien osallistujien liikevaihdosta. Monitasoisissa järjestelmissä palkkiot ovat kuitenkin useimmiten rajatut tietylle tasolle edustajia, niin että esimerkiksi seitsemältä tasolta on mahdollista saada palkkioita.

Koska tasojen ja myyjien määrää koko organisaatiossa ei ole rajoitettu millään tavalla, muodostuu järjestelmiin satoja, tuhansia ja kymmeniätuhansia tasoja syviä verkostoja, joissa useimmilla edustajilla on vain yksi, kaksi tai ei yhtään edustajaa omalla ensimmäisellä tasollaan, joka on jonkun toisen toinen, kolmas, neljäs, viides, jne. taso. Verkostot kasvavat täten syvyyttä "yksijalkaisia" linjoja pitkin, joista useimmat myyjät eivät ole oikeutettuja saamaan palkkioita palkkiojärjestelmän pätevöitymisen sääntöjen vuoksi. Jotta edustaja olisi oikeutettu saamaan palkkioita alalinjastaan, tulisi hänen ensimmäisillä tasoillaan olla riittävästi jäseniä tai liikevaihtoa. Jos jäseniä on vähän, niin tämä pätevöitymisen ehto ei toteudu, koska tyypillinen myyjä ostaa tuotteita vain noin sadalla eurolla kuukaudessa.[55]

Suurin osa verkostomarkkinoijista lopettaa liiketoiminnan muutaman vuoden sisällä. Heidän paikkansa järjestelmän pyramidikaaviossa eli tulokeskus säilyy siellä ikuisesti. Verkostot ovat täynnä tällaisia passiivisia tulokeskuksia. Jotkut yhtiöt myyvät näitä tulokeskuksia mainostaen valmista organisaatiota. Vaikka tällaisessa organisaatiossa olisi satoja jäseniä alalinjassa, on heistä ehkä vain muutama aktiivinen. Näin ollen alalinja ei tuota voittoa henkilölle, joka sellaisen tulokeskuksen ostaa.

Myös verkostomarkkinoija voi myydä oman tulokeskuksensa edelleen. Ostajan kannattaa silloin tutkia tarkoin, kuinka moni organisaatioon kuuluvista myyjistä on vielä aktiivisia, ettei hän maksa tyhjästä.

Unilevel

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustajan yhtiölle hankkimat edustajat ovat ensimmäisellä tasolla, heidän hankkimansa edustajat toisella tasolla ja niin edelleen. Edustaja saa palkkiota sovitun prosenttiosuuden yhtiölle hankkimiensa ensimmäisen tason edustajien myynnistä. Palkkioita maksetaan lisäksi syvemmältä organisaatiosta palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan. Palkkioita saa tyypillisesti ensimmäisiltä 3–10 tasolta.

Jotta verkostomarkkinoija olisi oikeutettu saamaan palkkioita alalinjastaan, on hänen täytettävä oma myyntikiintiönsä määräajoin. Hänen tulee ostaa tietyllä määrällä yhtiön tuotteita kuukautta kohden tai muuten hän ei ole pätevä saamaan palkkioita alalinjansa liikevaihdosta. Tämä myyntikiintiö on yleensä melko pieni, vain muutamia kymmeniä tai pari sataa euroa kuukaudessa. Jos verkostoijalla ei ole verkoston ulkopuolisia asiakkaita vaan hän ostaa nämä tuotteet itselleen ja lahjoittaa ne läheisilleen, voi tästä muodostua kuitenkin melkoiset kustannukset.

Myyntikiintiö on kiinteä osa jokaista palkkiojärjestelmää. Systeemi ei toimi, ellei osallistujia kannusteta ostamaan tuotteita itselleen ja täyttämään siten myyntikiintiötä. Tämä yhdessä alan keskimääräisen myyjän liikevaihdon kanssa (Suomessa 113 €/kk vuonna 2004) kertoo siitä, että suuri osa verkostojen myynnistä tapahtuu verkoston sisälle eli ne ovat osallistujien ostoja omaan käyttöön ja kotitalouteen. [55] Oman myyntikiintiön täyttämisen lisäksi kriteerinä provisioiden saamiseen voi olla esimerkiksi tietyn suuruinen liikevaihto lähimmillä tasoilla.

Breakaway Stairstep (irtaantuminen/ portaikko)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Breakaway Stairstep on vanhimpia palkkiojärjestelmiä. Se on muotoutunut verkostomarkkinoinnin alkuaikojen kotikutsumyyntityyppisestä mallista. Siinä on pääjakelija, joka ostaa tuotteet varastoonsa suoraan yhtiöstä. Ryhmä ostaa sitten tuotteet tältä pääjakelijalta. Aiemmin pääjakelijaksi pääsi ostamalla tietyn kokoisen varaston suoraan yhtiöltä, jolloin myyjä irtaantui ylälinjan pääjakelijan ryhmästä omaksi ryhmäkseen.

Nykyään yhä useampi yhtiö toimittaa tuotteet suoraan loppukäyttäjälle tai ryhmänjohtajalle, jolloin pääjakelijaa ei enää tarvita. Silloin yhtiöllä on jonkinlainen keskusvarasto kullakin alueella, mistä tavarat toimitetaan edelleen ryhmänjohtajille ja kuluttajille. Pääjakelijan sijasta ylempien tasojen johtajista käytetään nykyään eri nimityksiä, esimerkiksi johtaja, päällikkö tai ohjaaja (executive, manager tai supervisor).

Nimitys portaikko tulee siitä, että edustajan alennusoikeus kasvaa portaittain. Alennus on esimerkiksi 25 prosenttia, kun kuukauden myynti on 200 euroa, 30 prosenttia, kun myynti on 1000 euroa, 35 prosenttia/ 2000 euroa ja 40 prosenttia/ 4000 euroa. Johtajaksi pätevöityy yleensä päästyään isoimpaan alennusprosenttiin. Myyntiin lasketaan tavallisesti mukaan edustajan henkilökohtaisen myynnin lisäksi oman organisaation koko myynti pois laskien muiden johtajien ja heidän ryhmiensä myynti.

Palkkio maksetaan alennusprosenttien erotuksena. Jos edustajan alennusoikeus on 35 % ja hänen alalinjassaan olevan ryhmän alennusoikeus on 25 %, niin edustaja saa siitä ryhmästä palkkiota 10 % (35 % - 25 % = 10 %). Kun edustajan ja tämän alapuolella olevan ryhmän alennusprosentti on sama, esimerkiksi suurin 40 %, niin edustajan portaikkopalkkio on 0 % (40 % – 40 % = 0 %).

Breakaway eli irtaantuminen tarkoittaa sitä, että edustaja irtoaa ylälinjansa johtajan ryhmästä ja muodostaa oman ryhmänsä, kun on pätevöitynyt johtajaksi. Irtaantuneen ryhmän liikevaihdosta maksetaan ylälinjaan edelleen palkkioita palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan. Irtaantumispalkkio voi olla esimerkiksi viisi prosenttia ja sitä maksetaan ylälinjaan kolmannen sukupolven johtajan ryhmään asti.

Breakaway Group Volume (irtaantuminen/ ryhmän liikevaihto)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Breakaway Group Volume -palkkiojärjestelmä poikkeaa Breakaway Stairstepistä siten, ettei siinä makseta portaikkopalkkioita. Johtajaksi pätevöityminen tapahtuu esimerkiksi siten, että organisaation liikevaihdon on oltava peräkkäisinä viitenä kuukautena esimerkiksi 3000 euroa kuukaudessa lukuun ottamatta alalinjan niiden ryhmien liikevaihtoa, jotka ovat myös pätevöitymisjaksossa. Pätevöitymisjakson aikana organisaatiosta saa palkkioita vain ensimmäisen tason edustajien myynnistä.

Kun edustaja on pätevöitynyt johtajaksi ja irtaantunut ylälinjan johtajan organisaatiosta, niin palkkioita maksetaan koko ryhmän myynnistä pois lukien muut johtajat ryhmineen. Palkkiot ovat esimerkiksi 5–15 prosenttia, siten että palkkio nousee ryhmän liikevaihdon kasvaessa. Lisäksi johtajalle maksetaan hänen ryhmästään irtaantuneiden johtajien ryhmien myynnistä palkkiota. Tämä irtautumispalkkio voi olla esimerkiksi viisi prosenttia kuudennen sukupolven irtaantuneen johtajan ryhmään asti.

Matrix (matriisi)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matriisi -palkkiojärjestelmä on muutoin kuten unilevel, mutta edustajien ensimmäisen tason leveys on rajattu kolmeen tai sitä useampaan edustajaan (esimerkiksi 3-7 edustajaa ensimmäisellä tasolla). Uusista edustajista vain tämä tietty määrä voi asettua organisaatiossa ensimmäiselle tasolle. Loput asettuvat alapuoliseen organisaatioon. Matriisi saattaa olla esimerkiksi 3 * 10, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäisen tason leveys on kolme edustajaa. Neljäs uusi edustaja menee siis seuraavaan vapaaseen organisaatiopaikkaan: esimerkiksi hänet värvänneen edustajan toiselle tasolle tai syvemmälle organisaatiossa. Palkkioita voi tässä esimerkissä saada yhteensä kymmeneltä eri tasolta. Jäseniä tässä järjestelmässä voi olla maksimissa 59 049, kun kaikki paikat ovat täynnä pyramidikaaviossa (3*10).[56]

Binary plan (binäärinen järjestelmä)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Binäärisen palkkiojärjestelmän erityispiirteenä on se, että edustajan ensimmäinen taso on rajattu kahteen edustajaan. Jos joku värvää enemmän kuin kaksi uutta edustajaa, menevät ylimenevät edustajat seuraavaan vapaaseen paikkaan organisaatiossa samoin kuin matriisissakin.

Binäärisessä järjestelmässä maksetaan palkkiot perustuen heikomman jalan liikevaihtoon edustajatasosta riippumatta, tyypillisesti kalenteriviikon aikana. Koska palkkiota ei kuitenkaan ole mahdollista maksaa koko heikomman jalan organisaatiosta syvyydestä riippumatta, on käytössä lisäksi viikoittainen palkkiokatto. Toinen tapa palkkiokaton määrittämiseksi on määritellä palkkionmaksukausittain eli esimerkiksi viikoittain palkkiokerroin. Kerroin voi siis olla vaikkapa 0,000000001.

Laillisen verkostomarkkinoinnin ja laittoman pyramidipelin välinen ero

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laillisen verkostomarkkinoinnin ja pyramidipelin välinen ero on lähinnä siinä, tuleeko järjestelmässä liikkuva raha ensisijaisesti osallistujilta itseltään (laiton pyramidipeli) vai tuotteiden ja palveluiden myymisestä verkoston ulkopuolisille asiakkaille (laillinen verkostomarkkinointiyritys).

Amwayn oikeudenkäynnin päätöksessä vuodelta 1979 edellytetään, että myynnistä yli 70 % pitää tapahtua verkoston ulkopuolisille asiakkaille. [57] Tämä sääntö ei sido suoraan suomalaisia ja Suomessa toimivia yrityksiä ja on osoittautunut muutenkin epäkäytännölliseksi. Sitä ei voida valvoa kovin tehokkaasti ja säännön kiertäminen on helppoa. [58] Esimerkiksi Amwayn itsenäisillä liikkeenharjoittajilla (ILH eli IBO) on tapana ostaa tuotteita lähinnä omaan kotitalouteensa ja värvätä muita tekemään samoin. [59] Amwayn tilastoista näkee sen, ettei verkoston ulkopuolisia asiakkaita ole paljon, koska keskimääräinen liikevaihto on niin pieni. [60] Liikevaihto 31.8.2005 päättyneeltä tilikaudelta oli 6,4 miljardia USD, aktiivisia myyjiä oli 3,6 miljoonaa, liikevaihto/IBO oli $1777/v eli $148/kk. Tämä summa sisältää ostot omaan kotitalouteen, joten verkoston ulkopuolisille asiakkaille ei ole myyty kovinkaan paljon tuotteita: ei ainakaan yli 70 % jälleenmyyjien ostoista.

Suomen hallituksen esityksessä Eduskunnalle uudeksi rahankeräyslaiksi (HE 102/2005) [45] määritellään pyramidihuijauksen ja verkostomarkkinoinnin (monitasomarkkinointi) välinen ero näin:

"Olennaista näissä toimeenpanotavoissa on, vastaako uusien myyjien värväämisestä saatavaa palkkiota jakelutavalle luonnostaan kuuluva kustannushyöty vai maksavatko sen uudet myyjät. Sellainen maksu voi olla suorassa muodossa osanottaja-, ilmoittautumis- tai liittymismaksu tai vastaava."

Tämä esitys puhuu nimenomaan monitasomarkkinoinnista. Jos yhtiö maksaa palkkioita siitä kustannussäästöstä, joka on jakelutavan ansiota, niin kyse ei ole laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä. Jos palkkiot maksetaan osallistujien maksamista osallistumismaksuista, aloituspaketeista tai selvästi ylihintaisista tuotteista ja palveluista, niin kyse voi olla pyramidipelistä.

Ulkomailla SkyBiz International [28] ja Suomessa World Games Inc., Equinox sekä Move Networks Oy:n toiminta perustamisensa ensimmäisinä kuukausina [34] ovat esimerkkejä monitasomarkkinoinnin tavoin toteutetusta pyramidipelistä. Moven omistajajäsenet valittivat Turun käräjäoikeudessa saamastaan tuomiosta (markkinointirikos ja rahankeräysrikos) hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden langettaman tuomion vuonna 2009.[61] Yhtiö on nykyään (vuonna 2008) Suomen suoramarkkinointiliiton jäsen, mikä edellyttäisi yhtiöltä reilun pelin sääntöjen sekä Suomen lakien ja asetusten noudattamista.[62] Suoramarkkinointiliiton jäsenyys ei kuitenkaan automaattisesti takaa sitä, että jokin yhtiö noudattaa hyviä liiketapoja.

Uusi rahankeräyslaki[51] astui voimaan 1. heinäkuuta 2006. Siinä puhutaan myös ketjukirjeistä ja niiden tavoin toimeenpannuista pyramidipeleistä, jotka voidaan naamioida muistuttamaan tavanomaista kaupankäyntiä.

Rahankeräyslain 4 §, 4 ja 5 momentit

"Tässä laissa tarkoitetaan:

4) ketjukirjeellä toimintaa, jossa toimintaan osallistuville luvataan taloudellinen etu sitä vastaan, että hän lähettää ketjukirjeen edelleen; ketjukirjeeseen rinnastetaan myös sähköisessä tai muussa muodossa lähetetty viesti, jossa kehotetaan lähettämään rahaa toimintaan aiemmin liittyneille;
5) pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina."

Lain tulkinnan kannalta on keskeistä se, mikä on vastikkeetonta myyntiä. Vaikka toimintaan liittyy kaupankäyntiä, voi järjestelmä silti olla lainvastainen. Jos tuotteiden tai palveluiden ostaminen on ehtona uusien jäsenten värväämisoikeudelle ja palkkioiden saamiselle alalinjasta, voi kyse olla pyramidipelistä, mikäli tuotteet, koulutus tai markkinointimateriaali ovat selvästi ylihintaisia.

Pyramidipelin osallistumismaksujen ei tarvitse olla kertaluonteisia aloitusmaksuja tai aloituspaketteja vaan ne voidaan periä myös vähän kerrassaan tuotteiden ylihintana.

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkostomarkkinointia on kritisoitu kovin sanoin, koska suurin osa siihen sijoittaneista häviää väitteiden mukaan rahansa ja työpanoksen verkostoon. [63][64][65] Arvostelijoiden mielestä tyypillinen verkostomarkkinointiyritys, joita on 99 prosenttia alan yrityksistä, on kaupankäynniksi naamioitua pyramidipeliä. [66]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomenkielinen käännös Consumer Awareness Institute'in MLM-raportista (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Amway Forever: The Amazing Story of a Global Business Phenomenon, s. 178
  3. ↑ Amway Scandinavia uutiset, Nutrilite - Liu Xiang 2007 18. tammikuuta 2007. Amway Europe Ltd. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  4. ↑ Nutrilite history, Why nutrilite 2007. Nutrilite Access Business Group LLC. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  5. ↑ Jeffrey Babener: A Brief History of Network Marketing 199?–200?. MLM Legal. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  6. ↑ Jon M. Taylor: Are there "better" MLM's – which are not like typical MLM's? (Retail MLM's) 2007. CAI Consumer Awareness Institute. Arkistoitu 29.5.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  7. ↑ Eri kirjoittajia: Pink Truth pinktruth.com. 2007. Viitattu 18. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  8. ↑ Eri kirjoittajia: Pink Lighthouse pinklighthouse.com. 2007. Viitattu 18. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  9. ↑ Eri kirjoittajia: The Pinking Shears thepinkingshears.com. 2007. Viitattu 18. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  10. ↑ Eri kirjoittajia: Mary Kay Unmasked marykayunmasked.com. 2007. Arkistoitu 13.5.2008. Viitattu 18. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  11. ↑ John Hoagland, suom. P. Haipola: Amway: Tilastot 1998. John Hoagland. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  12. ↑ Robert L. Fitzpatrick: The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing, suom. Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuuksista, s.38 2005. Robert L Fitzpatrick. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  13. ↑ Away pika-info, Tilastoja 1997–2006 27. huhtikuuta 2007. Petteri Haipola. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  14. ↑ Mikä on Amway? 2006. Amway Europe Ltd. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  15. ↑ Amway, Tietoa Amwaystä ss.1-5 2006. Amway Europe Ltd. Arkistoitu 3.4.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  16. ↑ a b Jon M. Taylor, suom. P. Haipola: Viisi Punaista Lippua tunnistamaan ja paljastamaan tuotepohjaiset pyramidit ja MLM-värväysjärjestelmät, ss. 3,10 Revised 2006. CAI Consumer Awareness Institute. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  17. ↑ Jon M. Taylor: PARTIAL LIST OF MLM’S PAST AND PRESENT 2007. CAI Consumer Awareness Institute. Arkistoitu 13.5.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Jon M. Taylor: LIST OF MLM'S shut down by law enforcement 2006. CAI Consumer Awareness Institute. Arkistoitu 13.5.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  19. ↑ Robert L. Fitzpatrick: The Case for Reopening the Amway Pyramid Scheme Case: An Inquiry into the Legality of Multi-Level Marketing 1999. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 6. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  20. ↑ Amway: The Untold Story The Amway Lawsuits Page 2003. Scott Larsen, Amquix.info. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  21. ↑ Quixtar/Amway Lawsuits 2. helmikuuta 2004. Scott Larsen, Amquix.info. Arkistoitu 12.11.2016. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  22. ↑ Amway/Quixtar Sued as Pyramid Scheme tammikuu 2007. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  23. ↑ U.S. District Court, Northern District of California, Complaint And Demand For Jury Trial, Class Action, Plaintiffs Jeff Pokorny and Larry Blenn..., v. defendandts Quixtar Inc., James Ron Puryear Jr., Georgia Lee Puryear, and World Wide Group, L.L.C., Britt Worldwide L.L.C., American Multimedia Inc., Britt Management, Inc., Bill Pritt and Peggy Britt 10. tammikuuta 2007. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  24. ↑ Australian Competition and Consumer Commission: News releases: Pyramid selling schemes 2005,. Commonwealth of Australia 2005. Arkistoitu 1.5.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  25. ↑ Herbalife marketers plead guilty to pyramid selling 23. marraskuuta 2004. Competition Bureau, Canada. Arkistoitu 25.11.2006. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  26. ↑ Herbalife Marketers Plead Guilty to Pyramid Selling -- Global Online Systems Inc. Fined $150,000 for Operating Illegal Pyramid Scheme] 23. marraskuuta 2004. Industrie Canada. Arkistoitu 20.4.2008. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  27. ↑ Multi-Level Marketing Firm Charged for Misleading Participants 29 elokuuta 2002. Industry Canada. Arkistoitu 9.5.2008. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  28. ↑ a b c P. Haipola: SkyBiz uutiset 2003. P. Haipola. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  29. ↑ RENAISSANCE, THE TAX PEOPLE PROMOTER PLEADS GUILTY TO $75 MILLION FRAUD 26. maaliskuuta 2007. United States' Department of Justice. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  30. ↑ Multi-Level Marketing Firm Charged for Misleading Participants (ACN) 29. elokuuta 2005. Industry Canada. Arkistoitu 9.5.2008. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  31. ↑ Full Federal court upholds ACN's appeal against pyramid selling decision (ACN) 25. elokuuta 2005. Australian Competition and Consumer Commission. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  32. ↑ Kouvolan hovioikeus lievensi nettipelituomioita 26. tammikuuta 2007. Verkkouutiset, STT–MERJA ÅKERLIND-SH. Arkistoitu 27.3.2008. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  33. ↑ Hanna Ruokangas: Rikoksia, verkostoja ja vitamiineja TV-ohjelma 4. huhtikuuta 2007. MTV3:n ohjelma 45 Minuuttia, katseluversio. Arkistoitu 26.4.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  34. ↑ a b c Hanna Ruokangas: Rikoksia, verkostoja ja vitamiineja ohjelman esittelyteksti 4. huhtikuuta 2007. MTV3:n ohjelma 45 Minuuttia, esittelyteksti. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  35. ↑ Hovioikeus: Move-johtajat syyttömiä 21. tammikuuta 2009. MTV3. Viitattu 22.1.2009.
  36. ↑ Petteri Haipola: Miten verkostomarkkinointi toimii eli Johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen, 2005–2006, Lähteet, lähteiden analyysi ja tiivistelmä 3. toukokuuta 2007. P. Haipola. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  37. ↑ Jon M. Taylor: MLM Research, suom. Verkostomarkkinoinnin tutkimuksia 2004–2006. CAI Consumer Awareness Institute. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  38. ↑ a b Robert L. Fitzpatrick: The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing, suom. Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuuksista 2005. Robert L Fitzpatrick. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  39. ↑ Robert L Fitzpatrick: Pyramid Scheme Alert Org Home Page 2007. PSA Pyramid Scheme Alert. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  40. ↑ Robert L Fitzpatrcik: Pyramid Scheme Alert Org Home Page, Donate to PSA's Legal Defense Fund... Eric Scheibeler 2007. PSA Pyramid Scheme Alert. Arkistoitu 1.12.2007. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  41. ↑ Scott Larsen: Quixtar Files Arbitration Suit Against Eric Scheibeler 14. huhtikuuta 2004. Amquix.info. Arkistoitu 3.4.2007. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  42. ↑ Petteri Haipola: Suora- ja verkostomarkkinoinnin kautta myytävien tuotteiden osuus kotitalouksien kulutuksesta Suomessa vuonna 2004 27. tammikuuta 2006. P. Haipola. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  43. ↑ Verkostomarkkinoinnin osuus kaupasta 1. kesäkuuta 2006. Verkostomarkkinointiblogi Mursis. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  44. ↑ a b Kuluttajavirasto: Tietoa verkostomarkkinoinnista syyskuu 2002. Kuluttajavirasto. Viitattu 18. toukokuuta 2008.
  45. ↑ a b Suomen hallitus 2005: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudesta rahankeräyslaista HE 102/2005 19. elokuuta 2005. Finlex Valtion Säädöstietopankki. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  46. ↑ Petteri Haipola: Miten verkostomarkkinointi toimii – eli Johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen, Oikeudenkäynnit 2006–2. toukokuuta 2007. Petteri Haipola. Viitattu 2. toukokuuta 2007.[vanhentunut linkki]
  47. ↑ Robert L. Fitzpatrick: China has Outlawed MLM as It Is Practiced in the USA syyskuu 2005. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  48. ↑ Robert L. Fitzpatrick: Peoples' Republic of China seeks to regulate direct selling practice 21. syyskuuta 2005. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  49. ↑ Robert L. Fitzpatrick: Pyramid Scheme Alert President Speaks in Sri Lanka Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  50. ↑ Robert L. Fitzpatrick: The Efforts of Sri Lanka to Combat MLM Pyramid Schemes 21. syyskuuta 2005. False profits. Arkistoitu 13.6.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  51. ↑ a b Rahankeräyslaki 255/2006, ks. 4 § Muut määritelmät, 4) ja 5) 1.7.2006. Finlex Valtion Säädöstietopankki. Viitattu 2.5.2007.
  52. ↑ Robert L. Fitzpatrick: Myytti ansiomahdollisuudesta verkostomarkkinoinnissa, s.37 (pdf) (suom. P.Haipola) 2005. Pyramid Scheme Alert Org.. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  53. ↑ Petteri Haipola: Verkostomarkkinoijan työhön käyttämä aika ja raha (pdf) (suom. P.Haipola) 2005. Petteri Haipola. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  54. ↑ Alice Cajucom: [http:// ezinearticles.com/?Surviving-the-97%25-MLM-Dropout-Rate&id=532160 Surviving the 97% MLM Dropout Rate] 18. huhtikuuta 2007. EzineArticles.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  55. ↑ a b Petteri Haipola: Miten verkostomarkkinointi toimii – eli Johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen, Tilastot 2006–2. toukokuuta 2007. Petteri Haipola. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 17. toukokuuta 2008.
  56. ↑ Teemu Mäntynen, lukijoiden artikkelit: Pyramidilaskuri (3 - kolmella jakautuva matriisi) 14.11.1998. Pyramidisivut. Arkistoitu 7.4.2008. Viitattu 17. toukokuuta 2008.
  57. ↑ Jon Taylor: Opportunity Lost: the Legacy of the Amway Ruling 2004. CAI Consumer Awareness Institute. Arkistoitu 2.5.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  58. ↑ Scott Larsen: "The Death of the Amway Salesman" Quixtar dilutes 70% rule to meaninglessness 2003, päivitetty 9. syyskuuta 2005. Amquix.info. Arkistoitu 8.4.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  59. ↑ Teemu Mäntynen: All we do is buy from ourselves and find others who do the same 1998. Teemu Mäntynen. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  60. ↑ Mikä on Amway? Amway.fi, Amway Europe Ltd. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  61. ↑ Hovioikeus kumosi verkkokaupan perustajien tuomiot is.fi. 22.1.2009. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 4.12.2014.
  62. ↑ Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto (ASML) ry: Reilun pelin säännöt 20.3.2000. Suomen Suoramarkkinointiliitto ry. Arkistoitu 27.6.2007. Viitattu 17.5.2008.
  63. ↑ Jon M. Taylor: Direct Selling vs. No-product Pyramid Schemes vs. Gambling vs. Sample "Recruiting MLM” (multi-level marketing) Programs. WHICH DOES THE GREATER HARM? 2004. CAI Consumer Awarenss Institute. Arkistoitu 22.8.2007. Viitattu 25. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  64. ↑ Jon M. Taylor: Direct Selling vs. No-product Pyramid Schemes vs. Gambling vs. Sample "Recruiting MLM” (multi-level marketing) Programs. WHICH DOES THE GREATER HARM? 2004. CAI Consumer Awarenss Institute. Arkistoitu 22.8.2007. Viitattu 25. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  65. ↑ Jon M. Taylor: Some shocking statistics 2004. CAI Consumer Awarenss Institute. Arkistoitu 2.5.2007. Viitattu 25. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  66. ↑ Jon M. Taylor: Our LIST of MLM or network marketing companies with at least 4 of the "5 Red Flags" in their pay plans 2004. CAI Consumer Awarenss Institute. Arkistoitu 10.5.2007. Viitattu 25. huhtikuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linkkejä viranomaisten ja järjestöjen sivuille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kritiikkiä, tutkimuksia ja tilastoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoramarkkinointiliittoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Verkostomarkkinointi&oldid=22632563”