Vihannin kaivos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihannin kaivoksen kaivostorni talvella 1956.

Vihannin (Lampinsaaren) sinkkikaivos toimi Vihannissa vuosina 1954–1992. Kaivoksen omisti Outokumpu Oy ja sen tuottamaa sinkkirikastetta kuljetettiin vuoteen 1969 saakka Raahen kautta ulkomaille, mutta tämän jälkeen rikastetta alettiin jalostaa Kokkolan uudessa sinkkitehtaassa. Vihannin malmi sisälsi sinkkiä noin 3,6 %, kuparia noin 0,4 % ja lyijyä noin 0,3 %. Lisäksi löytyi pieniä määriä kultaa ja hopeaa. Vihannin kaivoksessa työskenteli sen toimintavuosina 300–500 työntekijää.

Edvard Kesälän vuonna 1939 Lampinsaaren alueelta löytämä sinkkivälkettä sisältänyt malminäyte sai geologit kiinnostumaan alueesta. Sotavuodet viivyttivät alueen tutkimista, mutta 1940-luvun loppupuolella alueelta löytyi useita sinkkiä, kuparia ja lyijyä sisältäneitä pikkumalmioita. Varsinainen kaivostoiminnan käynnistänyt malmio löytyi 1952. Kaivokselle oli suunniteltu 300 000 tonnin vuosituotantoa, jolloin malmia laskettiin riittävän yli 20 vuodeksi[1].

Kaivoksen paikalla Lampinsaaressa sijaitsi suo, joka täytyi kuivata ennen kaivoksen rakentamisen aloittamista. Vuoden 1952 aikana alueelle valmistui maantie, junaratayhteys sekä puhelinlinja. 86 metriä korkea kaivostorni valmistui Ristonaholle 1953 ja malmin tuotanto voitiin aloittaa syksyllä 1954. Kaivostorni, jonka harjannostajaiset järjestettiin 17. lokakuuta 1953, oli valmistuessaan maailman toiseksi korkein kaivostorni[1]. Lampinsaaren kaivoskylän asuintaloja alettiin rakentaa jo 1952. Kylään valmistui 250 asuntoa ja siellä asui enimmillään yli tuhat asukasta. Kylässä oli kolme kauppaa ja pankki, terveysasema-apteekki, kansakoulu, seurakuntakoti, urheilukenttä sekä Kaivoshovi-niminen kokoontumispaikka.

Gunnar Laatio oli kaivoksen pitkäaikainen johtaja 1953–1971.

Kaivostoiminta päättyi kannattamattomana kesällä 1992. Kaivoksen tuotantorakennukset purettiin pari vuotta myöhemmin ja kaivostorni räjäytettiin. Myös kaivokselta Vihannin asemalle vienyt junarata on purettu Vihannin päässä olevaa 1,5 kilometrin pituista vetoraidepätkää lukuun ottamatta. Kaivoksen toimistorakennukset säilytettiin. Osa kaivosalueesta on aidattu sortumavaaran vuoksi.

Lampinsaaren kylän asukasmäärä on pudonnut noin 400:aan kaivoksen lopettamisen jälkeen. Kaivoshovi on suljettu ja kaikki kaupat on lopetettu.

  1. a b Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 15. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]