Wilhelm Grosz

Wilhelm Grosz (11. elokuuta 1894 Wien – 10. joulukuuta 1939 New York) oli itävaltalainen säveltäjä, lauluntekijä ja pianisti. Hän ei pitäytynyt yhden genren rajoissa vaan esimerkiksi yhdisti jazzia klassiseen konserttimusiikkiin.

Grosz sai pianonsoiton opetusta Richard Robertilta sekä sävellystunteja Richard Heubergeriltä, Robert Fuchsilta ja Franz Schrekeriltä. Grosz sai tohtorinarvon musiikissa Guido Adlerin ohjauksessa. Vuonna 1920 hän aloitti työskentelyn Nationaltheater Mannheimissa. Hänen orkesterisävellyksiään kantaesittivät vuonna 1921 Staatskapelle Dresden ja Wienin filharmonikot. Grosz pääsi vuonna 1927 Ultraphon-levy-yhtiön taiteelliseksi johtajaksi ja muutti Elisabeth-vaimonsa sekä poikapuolensa kanssa Berliiniin.

Grosz sävelsi cabaretmusiikkia, balettia sekä elokuvamusiikkia, josta ensimmäisenä esimerkkinä oli Wer nimmt die Liebe ernst?. Vuonna 1930 Groszille syntyi tytär Eva Annelise. Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen perhe pakeni takaisin Wieniin, josta se vuonna 1934 muutti Lontooseen. Grosz aloitti yhteistyön sanoittaja Jimmy Kennedyn kanssa. Yhteistyössä kaksikko teki eräitä Denmark Streetin ("Lontoon Tin Pan Alley") suosituimmista hiteistä; näihin kuuluivat "Isle of Capri", "Red Sails in the Sunset", "Harbour Lights" ja "At the Cafe Continental". Lapsille suunnattua musiikkia Grosz teki Rose Fylemanin kanssa.

Grosz sai kutsun Hollywoodiin ja matkusti huhtikuussa 1939 vaimonsa kanssa New Yorkiin. Tytär jätettiin isovanhempien ja muiden läheisten huostaan Eurooppaan. Groszin neuvottelut Yhdysvalloissa olivat menestyksekkäät, ja hän ehti aloittaa työskentelyn maassa. Toinen maailmansota esti pääsyn Eurooppaan, jossa tytär oli. Tämä loi painetta Groszille, joka kuoli vielä samana vuonna sydäninfarktiin ollessaan esiintymässä resitaalissa. Jäljelle jäänyt perhe palasi yhteen New Yorkissa sodan päätyttyä.

Aiheesta muualla

• IMSLP: nuotteja