Zombie Flesh-Eaters
Zombie Flesh-Eaters | |
---|---|
Zombi 2 | |
Ohjaaja | Lucio Fulci |
Käsikirjoittaja | Elisa Briganti |
Tuottaja |
Fabrizio De Angelis Ugo Tucci |
Säveltäjä |
Fabio Frizzi Giorgio Cascio Adrianno Giordanella Maurizio Guarini |
Kuvaaja | Sergio Salvati |
Leikkaaja | Vincenzo Tomassi |
Tuotantosuunnittelija | Walter Patriarca |
Pukusuunnittelija | Walter Patriarca |
Pääosat |
Tisa Farrow Ian McCulloch Richard Johnson Al Cliver Auretta Gay |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Tuotantoyhtiö | Variety Films |
Ensi-ilta |
25. elokuuta 1979 18. heinäkuuta 1980 5. kesäkuuta 2004 |
Kesto | 91 min |
Alkuperäiskieli | italia |
Budjetti | 8 000 000 USD |
Seuraaja | Zombi 3 |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Zombie Flesh-Eaters (tunnetaan myös nimillä Zombi 2 ja Zombie) on italialaisen Lucio Fulcin ohjaama, vuonna 1979 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva. Elokuvaa pidetään Fulcin läpimurtoelokuvana ja yhtenä Fulcin kultakauden helmenä City of the Living Deadin, The Beyondin ja Viiltäjän (The New York Ripper, 1982) ohella.
Zombie Flesh-Eaters oli ilmestyessään raakuuksien ja äärimmäisen verisyyden takia kielletty useissa maassa, kuten esimerkiksi Suomessa, jossa se esitettiin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2004. Isossa-Britanniassa elokuva joutui useimpien Lucio Fulcin elokuvien tapaan Video Nasty -listalla ikärajana X, joka tunnetaan pornoelokuvien ikärajana. Aikalaisesta paheksunnastaan huolimatta elokuva on nykyään saavuttanut kulttimaineen.[1]
Elokuva markkinoitiin George A. Romeron ohjaaman Dawn of the Deadin epävirallisena jatko-osana, sillä Dawn of the Deadin ilmestyi vuotta aikaisemmin Italiassa nimellä Zombi, mistä juontuu Zombie Flesh-Eatersin alkuperäinen nimi, Zombi 2. Huolimatta nimestään kummallakaan elokuvalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa juonellisesti. Nimi oli vain yritys hyötyä Dawn of the Deadin saamasta suuresta suosiosta. Zombie Flesh-Eatersille on myös tehty vuonna 1988 jatko-osa, Zombi 3, joka tunnetaan myös nimellä Zombie Flesh Eaters 2.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]New Yorkiin lainehtii alus ilman miehistöä. Rannikkopoliisit rupeavat tutkimaan sisältöä ja joutuvat heti elävän kuolleen yllättämäksi. Nuori nainen nimeltään Anne Bowles saapuu paikalle ja tunnistaa sen hänen isänsä laivaksi. Hänen isänsä tutkii kaukaisella Matoolin saarella tauteja ja yrittää valmistaa niitä varten rokotteita. Huolestunut Anne päättää lähteä isänsä luokse peläten asioiden olevan pahasti pielessä ja hänen mukaansa lähtee reportteri Peter West. He vuokraavat veneen, jonka omistajat Brian Hull ja Susan Barrett lähtevät kuljettamaan heitä kohti saarta.
Päästyään perille he kaikki neljä alkavat tutkia autioitunutta saarta. He löytävät saarella vaimonsa kanssa asustavan tohtori David Menardin, joka kertoo saarella olevan tappava tauti, joka muuttaa voodoohon uskovat kyläläiset kuoltuaan jälleen eläviksi. Annen suureksi suruksi hänen isänsä oli myös kohdannut saman kohtalon, minkä takia tohtori oli joutunut tappamaan tämän. Kohta saaren metsän kätköissä satoja vuosia maatuneet konkistadorit nousevat maan alta ja pian saaren viimeisten selviytyjien on tartuttava kättä pidempään taltuttaakseen verta ja lihaa janoavien elävien kuolleiden valtavan aallon.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tisa Farrow | … | Anne Bowles |
Ian McCulloch | … | Peter West |
Richard Johnson | … | Tri. David Menard |
Al Cliver | … | Brian Hull |
Auretta Gay | … | Susan Barrett |
Stefania D'Amario | … | Menardin hoitaja |
Olga Karlatos | … | Paola Menard |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bruschini, Antonio & Tentori, Antonio: Lucio Fulci, il poeta della crudeltà, s. 67–70. Mondo Ignoto, 2004. ISBN 88-89084-25-1 (italiaksi)