heppu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (arkikieltä) (yleensä miespuolinen) henkilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhepːu/
- tavutus: hep‧pu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heppu | heput |
| genetiivi | hepun | heppujen |
| partitiivi | heppua | heppuja |
| akkusatiivi | heppu; hepun |
heput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hepussa | hepuissa |
| elatiivi | hepusta | hepuista |
| illatiivi | heppuun | heppuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hepulla | hepuilla |
| ablatiivi | hepulta | hepuilta |
| allatiivi | hepulle | hepuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heppuna | heppuina |
| translatiivi | hepuksi | hepuiksi |
| abessiivi | heputta | hepuitta |
| instruktiivi | – | hepuin |
| komitatiivi | – | heppuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hepu- | |
| vahva vartalo | heppu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]luultavasti johdos sanasta heppi[2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- heppu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”heppu”.