köhiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]köhiminen (38)
- teonnimi verbistä köhiä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | köhiminen | köhimiset |
| genetiivi | köhimisen | köhimisten köhimisien |
| partitiivi | köhimistä | köhimisiä |
| akkusatiivi | köhiminen; köhimisen |
köhimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | köhimisessä | köhimisissä |
| elatiivi | köhimisestä | köhimisistä |
| illatiivi | köhimiseen | köhimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | köhimisellä | köhimisillä |
| ablatiivi | köhimiseltä | köhimisiltä |
| allatiivi | köhimiselle | köhimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | köhimisenä (köhimisnä) |
köhimisinä |
| translatiivi | köhimiseksi | köhimisiksi |
| abessiivi | köhimisettä | köhimisittä |
| instruktiivi | – | köhimisin |
| komitatiivi | – | köhimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | köhimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
köhimis- | |