kajahtaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kajahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- kuulua selkeästi erottuen tai äänekkäästi
- Laulu kajahti ilmoille.
- (arkikieltä) menettää järkensä
- (arkikieltä) menettää malttinsa, raivostua
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈkɑjɑhtɑː]
Tavutus
[muokkaa]- tavutus: ka‧jah‧taa
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kajahtaa Kielitoimiston sanakirjassa