kaski
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaski (7)
- viljelyyn varattu metsäala, jonka kuivumaan kaadetut puut ja aluskasvillisuus on poltettu ja pohja raivattu, jotta tuhkan sisältämät ravinteet ja emäksisyys tekisivät maasta hedelmällisemmän
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑski/
- tavutus: kas‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaski | kasket |
| genetiivi | kasken | kaskien (kaskein) |
| partitiivi | kaskea | kaskia |
| akkusatiivi | kaski; kasken |
kasket |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaskessa | kaskissa |
| elatiivi | kaskesta | kaskista |
| illatiivi | kaskeen | kaskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaskella | kaskilla |
| ablatiivi | kaskelta | kaskilta |
| allatiivi | kaskelle | kaskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaskena | kaskina |
| translatiivi | kaskeksi | kaskiksi |
| abessiivi | kasketta | kaskitta |
| instruktiivi | – | kaskin |
| komitatiivi | – | kaskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaske- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- Jorma Koivulehdon mukaan vanha indoeurooppalainen laina, palamista merkitsevästä verbijuuresta, sukua esim. englannin sanalle ash (muinaisenglannin æsce), saksan Asche, ruotsin aska ’tuhka’. Pidetty aiemmin myös omaperäisenä sanana.
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: kasketa
Yhdyssanat
[muokkaa]kaskenpoltto, kaskinauris, kaskiviljely
Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaski Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]kaski (7)
- (slangia) palomiehen kypärä, sotilaskypärä, ratsastuskypärä
Etymologia
[muokkaa]- alun perin espanjan casco << verbistä cascar, 'haljeta' << vulgaarilatinan *quassicāre << quassāre, 'iskeä', ranskassa muodossa casque, venäjässä каска
Käännökset
[muokkaa]1. kypärä
|