ketsuppi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- sokerilla, suolalla ja etikalla maustettu tomaattikastike
- Lapset haluavat makaronin kanssa ketsuppia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈket̪supːi/, [ˈk̟e̞t̪supːi]
- tavutus: ket‧sup‧pi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ketsuppi | ketsupit |
| genetiivi | ketsupin | ketsuppien (ketsuppein) |
| partitiivi | ketsuppia | ketsuppeja |
| akkusatiivi | ketsuppi; ketsupin |
ketsupit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ketsupissa | ketsupeissa |
| elatiivi | ketsupista | ketsupeista |
| illatiivi | ketsuppiin | ketsuppeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ketsupilla | ketsupeilla |
| ablatiivi | ketsupilta | ketsupeilta |
| allatiivi | ketsupille | ketsupeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ketsuppina | ketsuppeina |
| translatiivi | ketsupiksi | ketsupeiksi |
| abessiivi | ketsupitta | ketsupeitta |
| instruktiivi | – | ketsupein |
| komitatiivi | – | ketsuppeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ketsupi- | |
| vahva vartalo | ketsuppi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]englannin sanasta ketchup < kiinasta[1], vrt. 膎汁／鮭汁 (kê-chiap) ’suolainen kalakastike’
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ketsuppi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.