kiukku
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kielteinen tunne, suuttumus, vihastus
- Kiukku on kielteinen tunne, joka syntyy silloin kun asiat eivät suju.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiu̯kːu/
- tavutus: kiuk‧ku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiukku | kiukut |
| genetiivi | kiukun | kiukkujen |
| partitiivi | kiukkua | kiukkuja |
| akkusatiivi | kiukku; kiukun |
kiukut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiukussa | kiukuissa |
| elatiivi | kiukusta | kiukuista |
| illatiivi | kiukkuun | kiukkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiukulla | kiukuilla |
| ablatiivi | kiukulta | kiukuilta |
| allatiivi | kiukulle | kiukuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiukkuna | kiukkuina |
| translatiivi | kiukuksi | kiukuiksi |
| abessiivi | kiukutta | kiukuitta |
| instruktiivi | – | kiukuin |
| komitatiivi | – | kiukkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiuku- | |
| vahva vartalo | kiukku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kiukkuinen
- adverbit: kiukuten
- verbit: kiukustua, kiukuta, kiukuttaa
Yhdyssanat
[muokkaa]kiukkupussi, kiukunpurkaus, kiukunpuuska