kombinaatio
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kombinaatio (3)
- yhdistäminen, yhdistelmä
- (matematiikka) joukon järjestämätön alijoukko
- Kuinka monta suoran mahdollistavaa kombinaatiota pokerissa voidaan muodostaa?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkombiˌnɑːt̪io/
- tavutus: kom‧bi‧naa‧ti‧o
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kombinaatio | kombinaatiot |
genetiivi | kombinaation | kombinaatioiden kombinaatioitten |
partitiivi | kombinaatiota | kombinaatioita |
akkusatiivi | kombinaatio; kombinaation |
kombinaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kombinaatiossa | kombinaatioissa |
elatiivi | kombinaatiosta | kombinaatioista |
illatiivi | kombinaatioon | kombinaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kombinaatiolla | kombinaatioilla |
ablatiivi | kombinaatiolta | kombinaatioilta |
allatiivi | kombinaatiolle | kombinaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kombinaationa | kombinaatioina |
translatiivi | kombinaatioksi | kombinaatioiksi |
abessiivi | kombinaatiotta | kombinaatioitta |
instruktiivi | – | kombinaatioin |
komitatiivi | – | kombinaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kombinaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. yhdistäminen, yhdistelmä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kombinaatio-oppi, kombinaatiopiiri
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kombinaatio Kielitoimiston sanakirjassa