kudin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- neuletyö
- Mummo nukahti keinuun sukankudin sylissään.
- Puikko irtosi kutimesta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkudin/
- tavutus: ku‧din
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kudin | kutimet |
| genetiivi | kutimen | kutimien kudinten |
| partitiivi | kudinta | kutimia |
| akkusatiivi | kudin; kutimen |
kutimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kutimessa | kutimissa |
| elatiivi | kutimesta | kutimista |
| illatiivi | kutimeen | kutimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kutimella | kutimilla |
| ablatiivi | kutimelta | kutimilta |
| allatiivi | kutimelle | kutimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kutimena (kudinna) |
kutimina |
| translatiivi | kutimeksi | kutimiksi |
| abessiivi | kutimetta | kutimitta |
| instruktiivi | – | kutimin |
| komitatiivi | – | kutimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kutime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kudin- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Sanueen sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kudinpuikko, sukankudin, kudinvarras
Substantiivi
[muokkaa]kudin
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kuti
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kuti
Verbi
[muokkaa]kudin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kutea
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kudin Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 711 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa