kuulustella

Suomi

Verbi

kuulustella (67) (taivutus[luo])

1. kysyä toistuvasti kysymyksiä tarkoituksena selvittää jokin asia; selvittää tapahtumien kulkua rikostutkinnan osana

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːlusˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: kuu‧lus‧tel‧la

Käännökset

1. kysyä toistuvasti kysymyksiä tarkoituksena selvittää jokin asia

englanti: interrogate, question espanja: interrogar hollanti: verhoren ranska: interroger

saksa: verhören tšekki: vyslýchat venäjä: допрашивать

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuulusteleminen, kuulustelija, kuulustelu

Aiheesta muualla

• kuulustella Kielitoimiston sanakirjassa