kyttä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (vanhahtava) metsästäjä; ampuja, sala-ampuja
- (arkikieltä) kyttääjä, kyylä
- (slangia) poliisi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkyt̪ːæ/
- tavutus: kyt‧tä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyttä | kytät |
| genetiivi | kytän | kyttien (kyttäin) |
| partitiivi | kyttää | kyttiä |
| akkusatiivi | kyttä; kytän |
kytät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kytässä | kytissä |
| elatiivi | kytästä | kytistä |
| illatiivi | kyttään | kyttiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kytällä | kytillä |
| ablatiivi | kytältä | kytiltä |
| allatiivi | kytälle | kytille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyttänä | kyttinä |
| translatiivi | kytäksi | kytiksi |
| abessiivi | kytättä | kytittä |
| instruktiivi | – | kytin |
| komitatiivi | – | kyttine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kytä- | |
| vahva vartalo | kyttä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- Muinaisruotsin sanoista skytta, skytte ’ampuja, jousimies’ peräisin oleva sana, jonka alkuperäinen merkitys on ollut ’ampuja, metsämies’. Vastineita ovat metsämiestä tarkoittat vatjan šküttä, viron kütt. Samaa tarkoittaa liivin kutt mies. SKES
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kyttä Kielitoimiston sanakirjassa