luottaa

Suomi

Verbi

luottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. ~ (ill.) uskoa että joku tai jokin ei petä tai huijaa

   Minä luotan sinuun.

   En luota suhun!

   Luotan omaan kokemukseeni enkä muiden mielipiteisiin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯t̪ːɑːˣ/
• tavutus: luot‧taa

Etymologia

Sanaa lienee joko luoda-sanan tai luo-vartalon johdos.

Käännökset

1. uskoa että joku tai jokin ei petä tai huijaa

englanti: trust espanja: confiar ranska: faire confiance (à) ruotsi: lita

turkki: güvenmek unkari: bízik (valakiben, valamiben), megbízik (valakiben, valamiben) venäjä: доверять viro: usaldama

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: luotettava, luottavainen
• substantiivit: luottamus, luotto

Aiheesta muualla

• luottaa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

luottaa

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luotta