matu

Suomi

Substantiivi

matu (1)

1. (slangia, halventava) ulkomaalainen, joka ei ole Suomessa työssä, muuttanut puolisonsa luo tai ole todellinen pakolainen. Sanalla viitataan usein erityisesti Afrikasta tai Lähi-idästä saapuneisiin ihmisiin.

   Suomi on maahantunkeutujien eli Matujen seivova[sic] pöytä, johon rynnätään kahmimaan parhaat päältä. (MV-lehti)

   Matu, mistä tulet? Sinne menet! (Teuvo Hakkaraisen vaalimainos 2019)

Etymologia

• sanasta maahantunkeutuja; MV-Lehti ilmoitti ottavansa sanan käyttöön syyskuussa 2015[1]

Liittyvät sanat

• mamu

Synonyymit

• turvapaikkaturisti
• juhlapaikanhakija

Yhdyssanat

• matupatja