Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                
Siirry sisältöön

miniä

Wikisanakirjasta
Katso myös: minia

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

miniä (12)

  1. oman lapsen vaimo

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈminiæ/
  • tavutus: mi‧ni‧ä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miniä miniät
genetiivi miniän miniöiden
miniöitten
(miniäin)
partitiivi miniää miniöitä
akkusatiivi miniä;
miniän
miniät
sisäpaikallissijat
inessiivi miniässä miniöissä
elatiivi miniästä miniöistä
illatiivi miniään miniöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi miniällä miniöillä
ablatiivi miniältä miniöiltä
allatiivi miniälle miniöille
muut sijamuodot
essiivi miniänä miniöinä
translatiivi miniäksi miniöiksi
abessiivi miniättä miniöittä
instruktiivi miniöin
komitatiivi miniöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miniä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • miniä Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

miniä

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mini

Substantiivi

[muokkaa]

miniä

  1. (psykologia, filosofia) (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta minä
    Heidän teorioissaan lähdetään olettamuksesta, jonka mukaan henkilöllä voi olla useitakin miniä.