murtoluku

Suomi

Murtoluku

Substantiivi

murtoluku

1. (matematiikka) luku, joka on esitetty kokonaislukujen osamääränä

   Luku 0.3333... on murtolukumuodossa 1/3

2. (matematiikka) rationaaliluku, joka ei ole kokonaisluku

   Rationaalilukujen joukon muodostavat murtoluvut ja kokonaisluvut.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmurt̪oˌluku/
• tavutus: mur‧to‧lu‧ku

Etymologia

yhdyssana sanoista murto ja luku; Mnemosyne-lehdessä v. 1820 esitetty uudissana

Käännökset

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

1. luku, joka on esitetty kokonaislukujen osamääränä

azeri: kəsr englanti: fraction, common fraction japani: 分数 [bunsū] ranska: fraction

ruotsi: bråk saksa: Bruchzahl f. turkki: kesir uzbekki: kasr

Liittyvät sanat

• suhdeluku
• desimaaliluku
• murto-osa, aito murtoluku
• osamäärä
• osoittaja
• nimittäjä
• sekaluku

Yhdyssanat

epämurtoluku, osamurtoluku, yksikkömurtoluku

Aiheesta muualla

• murtoluku Kielitoimiston sanakirjassa