ratkaisu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ratkaisu (2)
- oikea vastaus tai vastaus ongelmaan
- Ratkaisut ovat kirjan lopussa.
- (oikeustiede) riidan saaminen selvitetyksi tai tuomioistuimen päätös
- Odotamme KKO:n ratkaisua.
- ratkeaminen, keskeneräisen tai epäselvän tilanteen selviäminen
- Matti löysi ratkaisun häntä vaivanneeseen tilanteeseen.
- Suomen kolmannesta maalista koitui pelin ratkaisu.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑt̪kɑi̯su/
- tavutus: rat‧kai‧su
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ratkaisu | ratkaisut |
| genetiivi | ratkaisun | ratkaisujen |
| partitiivi | ratkaisua | ratkaisuja |
| akkusatiivi | ratkaisu; ratkaisun |
ratkaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ratkaisussa | ratkaisuissa |
| elatiivi | ratkaisusta | ratkaisuista |
| illatiivi | ratkaisun | ratkaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ratkaisulla | ratkaisuilla |
| ablatiivi | ratkaisulta | ratkaisuilta |
| allatiivi | ratkaisulle | ratkaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ratkaisuna | ratkaisuina |
| translatiivi | ratkaisuksi | ratkaisuiksi |
| abessiivi | ratkaisutta | ratkaisuitta |
| instruktiivi | – | ratkaisuin |
| komitatiivi | – | ratkaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ratkaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. päätös
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hätäratkaisu, ihanneratkaisu, kokonaisratkaisu, loppuratkaisu, neuvotteluratkaisu, nippuratkaisu, pakettiratkaisu, patenttiratkaisu, pohjaratkaisu, ratkaisuehdotus, ratkaisukeino, ratkaisukristillisyys, ratkaisumaali, ratkaisumalli, ratkaisuottelu, ratkaisutaistelu, ratkaisutapa, ratkaisuvaihe, ratkaisuvalta, saneluratkaisu, sopuratkaisu, sovitteluratkaisu, tilapäisratkaisu, tilaratkaisu, tuloratkaisu, tuporatkaisu, virheratkaisu
Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ratkaisu Kielitoimiston sanakirjassa