viittomakieli

Suomi

Substantiivi

viittomakieli

1. Useimmiten kuuroille suunnattu kieli, jossa kielellinen viesti ilmaistaan viittomalla käyttäen käsite-, sana- tai merkkiviittomia. Viestiä elävöitetään ja sävytetään eleiden ja ilmeiden avulla. Viittomakieli on itsenäinen kieli, eikä vain tapa välittää puhutun kielen viestejä.

Etymologia

yhdyssana sanoista viittoma ja kieli

Käännökset

1. Useimmiten kuuroille suunnattu kieli, jossa kielellinen viesti ilmaistaan viittomalla käyttäen käsite-, sana- tai merkkiviittomia

englanti: sign language espanja: lengua de señas, lengua de signos hollanti: gebarentaal puola: język migowy m.

ruotsi: teckenspråk saksa: Zeichensprache f., Gebärdensprache f., Gehörlosensprache f. tanska: tegnsprog viro: viipekeel

Aiheesta muualla

• viittomakieli Kielitoimiston sanakirjassa
• viittomakieli Tieteen termipankissa