viiva
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]viiva (9)
- muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
- Viiva kuin viiva on kuitenkin plussa, oli se sitten kuinka haalea tahansa, eikä vääriä positiivisia testejä pitäisi tulla.
- jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
- Nillittäjähän se on sekin, jonka mielestä yhdysviiva on jotenkin merkityksellinen osa tekstiä. Viiva kuin viiva.
- (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
- (urheilu) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu
- Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.
- Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.
- (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa
- olla samalla viivalla
- Morsen aakkosten pitkä merkki
- (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋiːʋɑ/
- tavutus: vii‧va
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viiva | viivat |
genetiivi | viivan | viivojen (viivain) |
partitiivi | viivaa | viivoja |
akkusatiivi | viiva; viivan |
viivat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viivassa | viivoissa |
elatiivi | viivasta | viivoista |
illatiivi | viivaan | viivoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viivalla | viivoilla |
ablatiivi | viivalta | viivoilta |
allatiivi | viivalle | viivoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viivana | viivoina |
translatiivi | viivaksi | viivoiksi |
abessiivi | viivatta | viivoitta |
instruktiivi | – | viivoin |
komitatiivi | – | viivoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viiva- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]poikkeuksellisella suomen kielen erilliskehityksen aikaisella m > v muutoksella todennäköisesti ’tuulta’ merkitsevästä sanasta viima[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]käyrä, suora, veteen piirretty viiva, viivoitin, viivake, viivasto, viivoittaa, viivoitus
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: suoraviivainen, viivallinen, virtaviivainen
- substantiivit: viivain, viivasto, viivaus
- verbit: viivata, viivoittaa
Yhdyssanat
[muokkaa]aaltoviiva, absorptioviiva, ajatusviiva, alaviiva, apuviiva, hiusviiva, horisonttiviiva, jakoviiva, kaariviiva, kaistaviiva, kalkkiviiva, katkoviiva, kauttaviiva, kenoviiva, kenttäviiva, keskiviiva, kylkiviiva, leikkausviiva, luetelmaviiva, luotiviiva, lähtöviiva, maaliviiva, magneettivoimaviiva, merkkiviiva, murtoviiva, murtoviivamittaus, nuottiviiva, nuottiviivasto, perusviiva, pisteviiva, poikkiviiva, punaviiva, pystyviiva, rajausviiva, rajaviiva, rantaviiva, repäisyviiva, reunaviiva, ruuviviiva, siksakkiviiva, siniviiva, sulkuviiva, suuntaviiva, tahtiviiva, tavuviiva, vaakaviiva, vapaaheittoviiva, vesiviiva, viivakehys, viivakoodaus, viivakoodi, viivakoriste, viiva-numerokoodi, viivaornamentti, viivapaksuus, viivaperspektiivi, viivapiirustus, viivaspektri, viivasuora, viivasyövytys, viivavarjostus, vinoviiva, voimaviiva, väliviiva, yhdysviiva, ympyräviiva, ääriviiva
Idiomit
[muokkaa]- olla viivana paikalla / tulla viivana
- tulla oitis paikalle
Aiheesta muualla
[muokkaa]- viiva Kielitoimiston sanakirjassa
- viiva Tieteen termipankissa
- viiva Suomen etymologisessa sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 392. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.