yksityinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]yksityinen (38) (komparatiivi yksityisempi, superlatiivi yksityisin) (taivutus[luo])
- yhden- tai kahdenkeskinen; läheisten keskinen, ei julkiseksi tarkoitettu
- Tilaisuus on yksityinen.
- sellainen, joka kuuluu yksityishenkilölle tai kaupalliselle yritykselle, vastakohtana valtiolliselle
- Tämä tie on yksityisessä omistuksessa.
- Lähes kaikki bussiliikenne Suomessa on yksityistä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈyksiˌt̪yi̯nen/
- tavutus: yk‧si‧tyi‧nen
Etymologia
[muokkaa]Johdos sanasta yksi. Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1845.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: yksityisesti
- substantiivit: yksityisyys
- verbit: yksityistyä, yksityistää
Vastakohdat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]yksityisajo, yksityisalue, yksityisasia, yksityisasunto, yksityisauto, yksityiselämä, yksityisetsivä, yksityishenkilö, yksityishuone, yksityiskauppa, yksityiskeskustelu, yksityiskirje, yksityiskirjeenvaihto, yksityiskokoelma, yksityiskone, yksityiskoti, yksityiskoulu, yksityiskäynti, yksityiskäyttö, yksityislentokone, yksityisliike, yksityislääkäri, yksityismaa, yksityismetsä, yksityisoikeus, yksityisomaisuus, yksityisomistus, yksityispotilas, yksityispraktiikka, yksityispuhelu, yksityissairaala, yksityissektori, yksityissihteeri, yksityistalous, yksityistapaus, yksityistie, yksityistilaisuus, yksityistunti, yksityisvastaanotto, yksityisyrittäjä, yksityisyritys
Aiheesta muualla
[muokkaa]- yksityinen Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 473 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.