Professor in Early Childhood Education, University of Helsinki (full chair), Honorary Research Fellow, Department of Education, University of Oxford Address: http://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/en/person/saekuusi
Societies of today are becoming increasingly pluralistic. This applies also to the diversity of v... more Societies of today are becoming increasingly pluralistic. This applies also to the diversity of values and worldviews in Swedish early childhood education and care (ECEC). Still, in the increasingly secular contexts, societal hegemony often fails to include children’s home religions and worldviews in the actions and understandings aiming towards inclusiveness. We argue that it is of critical importance to also include the plurality of worldviews in the educational perception of “the whole child” in the care and education taking place in ECEC. The purpose of this article is to connect the discussions in the fields of intercultural and interreligious education, in particular those dealing with the diversity of religions and worldviews, to discussions on care and social sustainability in ECEC. The UN Agenda 2030 for Sustainable Development promotes inclusive and equitable education, and the Convention on the Rights of the Child states children’s right to freedom of religion and a conce...
In this exploratory intervention study, the aim was to teach 5–7-year-old children prosocial skil... more In this exploratory intervention study, the aim was to teach 5–7-year-old children prosocial skills in an inclusive Finnish early childhood education and care (ECEC) setting. The intervention programme was based on previous studies and helps fill a gap in how to promote prosocial behaviour in an ECEC setting encompassing children with diverse needs. The theoretical framework draws on research on character strengths in the field of positive psychology, particularly what the literature refers to as the strengths of the heart, namely kindness and compassion. The study follows the methodological framework of pragmatism and a mixed-methods research perspective. Research methods include questionnaires and interviews with children (n = 23), some of their guardians (n = 8) and ECEC teachers (n = 2). The results were two-fold. With the picture-based questionnaire, the pre–post measures showed little advancement. However, individual interviews revealed developments in children’s prosocial thi...
Societies of today are becoming increasingly pluralistic. This applies also to the diversity of v... more Societies of today are becoming increasingly pluralistic. This applies also to the diversity of values and worldviews in Swedish early childhood education and care (ECEC). Still, in the increasingly secular contexts, societal hegemony often fails to include children’s home religions and worldviews in the actions and understandings aiming towards inclusiveness. We argue that it is of critical importance to also include the plurality of worldviews in the educational perception of “the whole child” in the care and education taking place in ECEC. The purpose of this article is to connect the discussions in the fields of intercultural and interreligious education, in particular those dealing with the diversity of religions and worldviews, to discussions on care and social sustainability in ECEC. The UN Agenda 2030 for Sustainable Development promotes inclusive and equitable education, and the Convention on the Rights of the Child states children’s right to freedom of religion and a conce...
In this exploratory intervention study, the aim was to teach 5–7-year-old children prosocial skil... more In this exploratory intervention study, the aim was to teach 5–7-year-old children prosocial skills in an inclusive Finnish early childhood education and care (ECEC) setting. The intervention programme was based on previous studies and helps fill a gap in how to promote prosocial behaviour in an ECEC setting encompassing children with diverse needs. The theoretical framework draws on research on character strengths in the field of positive psychology, particularly what the literature refers to as the strengths of the heart, namely kindness and compassion. The study follows the methodological framework of pragmatism and a mixed-methods research perspective. Research methods include questionnaires and interviews with children (n = 23), some of their guardians (n = 8) and ECEC teachers (n = 2). The results were two-fold. With the picture-based questionnaire, the pre–post measures showed little advancement. However, individual interviews revealed developments in children’s prosocial thi...
The Mobility of Children and Youth – Yearbook of youth’s living conditions 2016, 2016
International, work-based mobility has become commonplace for many families. To increase our unde... more International, work-based mobility has become commonplace for many families. To increase our understanding on how the children of these families live the recurrent moves and complete life changes, this article, based on a qualitative PhD study, reviews the lived experiences of a small cohort of youth who have moved internationally several times during their childhood. The values and disparities related to international (as experienced) versus sedentary (as the norm) lifestyles are discussed. The notion of ephemerality, central to their meaning making and encompassing several aspects of their life, is explained. Further, the different strategies these youth deploy to make sense of the moves and to cope with the transitions are highlighted.
Puhuttaessa nuorten kansainvälisestä liikkuvuudesta, keskustelu keskittyy yleensä opiskelijavaihd... more Puhuttaessa nuorten kansainvälisestä liikkuvuudesta, keskustelu keskittyy yleensä opiskelijavaihdon, työharjoittelun tai matkailun ympärille. Näitä ilmiöitä määrittää ja yhdistää paitsi tarkoitushakuinen kansainvälistyminen ja sen kautta potentiaalisesti saavutettava lisäkompetenssi ja maailmankuvan avartaminen, mutta myös ajatus selkeästä lähtömaasta ja kohdemaasta. Vaikka yhä useampi nuori aikuinen muuttaakin ulkomaille jäädäkseen, tai päätyy jäämään opiskelu- tai kesätyömaahansa pysyvästi esimerkiksi puolison löytämisen myötä, kansainvälinen liikkuvuus on edelleen suurimmaksi osaksi kaksisuuntaista liikettä jotain kohti ja sieltä takaisin.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nuoria, joille kansainvälinen liikkuvuus ei ole vapaaehtoinen ja erillinen projekti alkuineen ja loppuineen, vaan joille vanhempien työn edellyttämä transnationalismi ja muuttoliike ovat arkea, vanhempien enemmän tai vähemmän suunnitellusti valitsema elämäntapa, jonka määrittämässä viitekehyksessä lasten ja nuorten elämä muokkautuu. Heidän muuttoliikettään kuvaa jatkuva muutos, arjen ollessa vain löyhästi aikaan ja paikkaan sidottua, ja asuinmaan vaihtuessa muutaman vuoden välein. Artikkelissa pohditaan, millaista on elää jatkuvassa kansainvälisessä liikkeessä maailmassa, jossa globalisoitumisesta huolimatta yksilö edelleen pitkälti määritellään kansalaisuuden ja ’kotimaan’ perusteella. Millaisena nuoret kokevat jatkuvan muuttamisen ja sen arkielämään mukanaan tuomat muutokset? Minkälaisia selviytymisstrategioita he käyttävät siirtyessään toistuvasti vanhasta ja tutusta uuteen ja tuntemattomaan?
Tämä artikkeli pohjautuu kansainvälisesti liikkuvien nuorten kokemuksia tarkastelevaan väitöstutkimusaineistoon. Tutkimus sijoittuu monikulttuurisen kasvatuksen ja psykologian kentille ja lähestyy aihetta fenomenologisesta tulokulmasta, jossa kokemusten ja elämysten pohtiminen nähdään merkityksellisenä uuden tiedon rakentumisen kannalta. Tutkimusjoukkoon valittiin 13-17–vuotiaita nuoria, jotka ovat muuttaneet valtioidenvälisesti useamman kerran lapsuutensa aikana ja joilla on vanhempiensa taustojen näkökulmasta ’monikulttuurinen’ perhe. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, joita täydensivät nuorten itse valitsemat valokuvat sekä Life Grid –taulukko. Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA / Smith et al. 2009) avulla. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä nuorten kokemuksista ylirajaisuudesta ja omakohtaisesta jatkuvasta muuttoliikkeestä, sekä tarkastella millaisia merkityksiä kansainvälisyys, kuuluvuudet ja jäsenyydet eri ryhmissä saavat nuorten identiteettipuheessa.
Hermeneuttisesti edenneessä analyysissa tutkittavien tulkinnat jaettiin neljän pääteeman alle. Tässä artikkelissa avaamme näistä kahta. Ensinnäkin (1), ’Kansainvälisyys oletusasetuksena elämässä’ –teema tarkastelee muuttoliikettä ja rajallista aika-paikka –ulottuvuutta nuorten elämässä. Toiseksi (2), teema ’Odota hetki ja käynnistä uudelleen’ kartoittaa muuttoihin liittyviä selviytymisstrategioita, joiden avulla nuoret jälleenrakentavat arkielämänsä ja sosiaalisen verkostonsa aina uudelleen. Tulosten tarkastelussa tuodaan vahvasti esiin nuorten oma ääni ja annetaan tilaa nuorten kokemusten ja merkityksenantojen eroavuuksille ja yhteneväisyyksille.
Vanhempiensa työn vuoksi säännöllisin väliajoin muuttavia nuoria on tutkittu ’kolmannen kulttuurin lapsina’ (Useem, Useem & Donoghue 1963), globaaleina vaeltajina (McCaig 1999) ja suomalaisessa kontekstissa ’matkalaukkulapsina’ (Marttinen 1992) tai ekspatriaattinuorina (Warinowski 2012). Vaikka näiden nuorten kansainvälinen liikkuvuus on tyypillisesti pitkäkestoista ja moniulotteista, on useimmissa aiemmissa tutkimuksissa perusparametreina perheen kotimaa, sieltä ’poissaolo’ ja mahdollinen kotiinpaluu. Näiden nuorten identiteettineuvotteluissa korostuvat tällöin samastuminen ja/tai vieraantuminen kansallisesta identiteetistä sekä oman paikan hakeminen yhteiskunnan kapeiden kategorioiden sisällä. Tässä artikkelissa käsiteltävien nuorten on kuitenkin vaikeaa, usein jopa mahdotonta määritellä itselleen yksittäistä kotimaata, koska he ovat muuttaneet koko lapsuutensa ajan. Kotimaa ei määrity automaattisesti myöskään vanhempien kansalaisuuden perusteella, koska jo heidän vanhempansa edustavat vähintään kahta eri lähtömaata. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että koska kansainvälinen liikkuvuus on heidän elämässään jo eräänlainen lähtökohtainen oletusasetus, aihe tuntuu olevan merkityksellisempi muille kuin näille nuorille itselleen. Nämä ulkopuoliset, usein tiettyyn paikkaan kiinnittyneet ’muut’ toimivatkin tietynlaisina identiteettipeileinä tutkimuskentän nuorille. Nuorten tulkinnoissa korostuvat toiseuden kokemukset ja oman itsen rakentaminen sen perusteella, ’mitä ei ole’ ja ’millaiseksi ei tule’. Toisin kuin useat aiemmat tutkimukset antavat ymmärtää, tällaisissa perheissä kasvavat nuoret eivät ole homogeeninen ryhmä. Kansainvälisyys ja muutosten tuomien haasteiden kanssa eläminen toki määrittävät pitkälle näiden nuorten elämää, mutta tämän tutkimuksen aineisto havainnollistaa, että jokaisella heistä on erilaiset yksilölliset ja sosiaaliset lähtökohdat, resurssit ja strategiansa niiden kohtaamiseen. Vaikka kansainvälisyyden tuomat myönteiset attribuutit nousevatkin kertomuksissa vahvasti esiin, myös tunne kaiken väliaikaisuudesta sekä voimattomuus omaa elämää koskevissa valinnoissa toistuvat nuorten nostamissa teemoissa.
Uploads
Papers by Arniika Kuusisto
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nuoria, joille kansainvälinen liikkuvuus ei ole vapaaehtoinen ja erillinen projekti alkuineen ja loppuineen, vaan joille vanhempien työn edellyttämä transnationalismi ja muuttoliike ovat arkea, vanhempien enemmän tai vähemmän suunnitellusti valitsema elämäntapa, jonka määrittämässä viitekehyksessä lasten ja nuorten elämä muokkautuu. Heidän muuttoliikettään kuvaa jatkuva muutos, arjen ollessa vain löyhästi aikaan ja paikkaan sidottua, ja asuinmaan vaihtuessa muutaman vuoden välein. Artikkelissa pohditaan, millaista on elää jatkuvassa kansainvälisessä liikkeessä maailmassa, jossa globalisoitumisesta huolimatta yksilö edelleen pitkälti määritellään kansalaisuuden ja ’kotimaan’ perusteella. Millaisena nuoret kokevat jatkuvan muuttamisen ja sen arkielämään mukanaan tuomat muutokset? Minkälaisia selviytymisstrategioita he käyttävät siirtyessään toistuvasti vanhasta ja tutusta uuteen ja tuntemattomaan?
Tämä artikkeli pohjautuu kansainvälisesti liikkuvien nuorten kokemuksia tarkastelevaan väitöstutkimusaineistoon. Tutkimus sijoittuu monikulttuurisen kasvatuksen ja psykologian kentille ja lähestyy aihetta fenomenologisesta tulokulmasta, jossa kokemusten ja elämysten pohtiminen nähdään merkityksellisenä uuden tiedon rakentumisen kannalta. Tutkimusjoukkoon valittiin 13-17–vuotiaita nuoria, jotka ovat muuttaneet valtioidenvälisesti useamman kerran lapsuutensa aikana ja joilla on vanhempiensa taustojen näkökulmasta ’monikulttuurinen’ perhe. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, joita täydensivät nuorten itse valitsemat valokuvat sekä Life Grid –taulukko. Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA / Smith et al. 2009) avulla. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä nuorten kokemuksista ylirajaisuudesta ja omakohtaisesta jatkuvasta muuttoliikkeestä, sekä tarkastella millaisia merkityksiä kansainvälisyys, kuuluvuudet ja jäsenyydet eri ryhmissä saavat nuorten identiteettipuheessa.
Hermeneuttisesti edenneessä analyysissa tutkittavien tulkinnat jaettiin neljän pääteeman alle. Tässä artikkelissa avaamme näistä kahta. Ensinnäkin (1), ’Kansainvälisyys oletusasetuksena elämässä’ –teema tarkastelee muuttoliikettä ja rajallista aika-paikka –ulottuvuutta nuorten elämässä. Toiseksi (2), teema ’Odota hetki ja käynnistä uudelleen’ kartoittaa muuttoihin liittyviä selviytymisstrategioita, joiden avulla nuoret jälleenrakentavat arkielämänsä ja sosiaalisen verkostonsa aina uudelleen. Tulosten tarkastelussa tuodaan vahvasti esiin nuorten oma ääni ja annetaan tilaa nuorten kokemusten ja merkityksenantojen eroavuuksille ja yhteneväisyyksille.
Vanhempiensa työn vuoksi säännöllisin väliajoin muuttavia nuoria on tutkittu ’kolmannen kulttuurin lapsina’ (Useem, Useem & Donoghue 1963), globaaleina vaeltajina (McCaig 1999) ja suomalaisessa kontekstissa ’matkalaukkulapsina’ (Marttinen 1992) tai ekspatriaattinuorina (Warinowski 2012). Vaikka näiden nuorten kansainvälinen liikkuvuus on tyypillisesti pitkäkestoista ja moniulotteista, on useimmissa aiemmissa tutkimuksissa perusparametreina perheen kotimaa, sieltä ’poissaolo’ ja mahdollinen kotiinpaluu. Näiden nuorten identiteettineuvotteluissa korostuvat tällöin samastuminen ja/tai vieraantuminen kansallisesta identiteetistä sekä oman paikan hakeminen yhteiskunnan kapeiden kategorioiden sisällä. Tässä artikkelissa käsiteltävien nuorten on kuitenkin vaikeaa, usein jopa mahdotonta määritellä itselleen yksittäistä kotimaata, koska he ovat muuttaneet koko lapsuutensa ajan. Kotimaa ei määrity automaattisesti myöskään vanhempien kansalaisuuden perusteella, koska jo heidän vanhempansa edustavat vähintään kahta eri lähtömaata. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että koska kansainvälinen liikkuvuus on heidän elämässään jo eräänlainen lähtökohtainen oletusasetus, aihe tuntuu olevan merkityksellisempi muille kuin näille nuorille itselleen. Nämä ulkopuoliset, usein tiettyyn paikkaan kiinnittyneet ’muut’ toimivatkin tietynlaisina identiteettipeileinä tutkimuskentän nuorille. Nuorten tulkinnoissa korostuvat toiseuden kokemukset ja oman itsen rakentaminen sen perusteella, ’mitä ei ole’ ja ’millaiseksi ei tule’. Toisin kuin useat aiemmat tutkimukset antavat ymmärtää, tällaisissa perheissä kasvavat nuoret eivät ole homogeeninen ryhmä. Kansainvälisyys ja muutosten tuomien haasteiden kanssa eläminen toki määrittävät pitkälle näiden nuorten elämää, mutta tämän tutkimuksen aineisto havainnollistaa, että jokaisella heistä on erilaiset yksilölliset ja sosiaaliset lähtökohdat, resurssit ja strategiansa niiden kohtaamiseen. Vaikka kansainvälisyyden tuomat myönteiset attribuutit nousevatkin kertomuksissa vahvasti esiin, myös tunne kaiken väliaikaisuudesta sekä voimattomuus omaa elämää koskevissa valinnoissa toistuvat nuorten nostamissa teemoissa.