Epoché: A Journal for the History of Philosophy, 2021
In this paper I explore the connections between shame and embodiment in Euripides’s play Helen. T... more In this paper I explore the connections between shame and embodiment in Euripides’s play Helen. The paper focuses on the play’s underlying theme of sexual violence and rape, and on the descriptions of metamorphoses that the mythological female victims often undergo in the face of rape. In my analysis on shame and embodiment I apply two insights from Giorgio Agamben’s analysis of the phenomenon of victim shame in The Remnants of Auschwitz. These are, first, the definition according to which shame is “to be consigned to what cannot be assumed”—that is, to be consigned to one’s self, being and physical body—and second, the claim that in shame one is affected by one’s own (bodily) passivity. Building on these definitions, I explore the intimate connection between shame and embodiment at work in Helen. As a result we can see how the female metamorphoses before or after sexual violence—in Euripides’s play and in Greek mythology in general—can be read in terms of victim shame. Furthermore,...
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastelle häpeän (aidôs / aiskhynê) eettistä merkitystä trage... more Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastelle häpeän (aidôs / aiskhynê) eettistä merkitystä tragediakirjailija Sofokleen (497/6–406 eaa.) tuotannossa. Häpeä saa antiikissa runsaasti erilaisia eettisiä konnotaatiota niin ihmisiä suojelevana kuin rankaisevanakin voimana. Tässä tutkielmassa pyrin tutkimaan kattavasti häpeään liitettyjen merkitysten kirjoa sellaisena, kuin se Sofokleen säilyneiden näytelmien pohjalta avautuu. Yhtäältä tutkin, kuinka häpeä ohjaa Sofokleen hahmojen toimintaa ja valintoja. Toiseksi tarkastelen, millaisia ennakkoehtoja häpeän kokemukselle Sofokles asettaa. Kolmanneksi tutkin myös, millainen suhde häpeällä on siihen läheisesti liittyviin maineeseen ja kunniaan. Tutkimuksen tarkoituksena on myös kiinnittää huomiota siihen, miten häpeän merkitys Sofokleella eroaa merkityksistä, joita häpeä saa toisaalta muussa antiikin kirjallisuudessa ja toisaalta filosofiassa, etenkin Aristoteleen ja Platonin tuotannossa. Esitän, että häpeä pysyy keskeisenä tunteena läpi antiikin, mutta asiat, joista häpeää tunnetaan tai jotka aiheuttavat häpeää muuttuvat huomattavasti. Tutkielman pohjalta voidaan huomata, että Sofokleen tragedioiden sisäisessä eettisessä logiikassa, ihmistä ympäröivän yhteisön merkitys korostuu. Tämä näkyy etenkin siinä, että häpeää tunnetaan ensi sijassa muiden edessä ja suhteessa yhteisöön. Suhde ihmisen ja yhteisön välillä on Sofokleella kaikkein perustavin eettinen suhde. Argumentoin myös, että häpeällä ja yhteisöllä on Sofokleen tragedioissa korvaamaton tehtävä itsen tuntemisen mahdollistajana
Epoché: A Journal for the History of Philosophy, 2021
In this paper I explore the connections between shame and embodiment in Euripides’s play Helen. T... more In this paper I explore the connections between shame and embodiment in Euripides’s play Helen. The paper focuses on the play’s underlying theme of sexual violence and rape, and on the descriptions of metamorphoses that the mythological female victims often undergo in the face of rape. In my analysis on shame and embodiment I apply two insights from Giorgio Agamben’s analysis of the phenomenon of victim shame in The Remnants of Auschwitz. These are, first, the definition according to which shame is “to be consigned to what cannot be assumed”—that is, to be consigned to one’s self, being and physical body—and second, the claim that in shame one is affected by one’s own (bodily) passivity. Building on these definitions, I explore the intimate connection between shame and embodiment at work in Helen. As a result we can see how the female metamorphoses before or after sexual violence—in Euripides’s play and in Greek mythology in general—can be read in terms of victim shame. Furthermore,...
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastelle häpeän (aidôs / aiskhynê) eettistä merkitystä trage... more Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastelle häpeän (aidôs / aiskhynê) eettistä merkitystä tragediakirjailija Sofokleen (497/6–406 eaa.) tuotannossa. Häpeä saa antiikissa runsaasti erilaisia eettisiä konnotaatiota niin ihmisiä suojelevana kuin rankaisevanakin voimana. Tässä tutkielmassa pyrin tutkimaan kattavasti häpeään liitettyjen merkitysten kirjoa sellaisena, kuin se Sofokleen säilyneiden näytelmien pohjalta avautuu. Yhtäältä tutkin, kuinka häpeä ohjaa Sofokleen hahmojen toimintaa ja valintoja. Toiseksi tarkastelen, millaisia ennakkoehtoja häpeän kokemukselle Sofokles asettaa. Kolmanneksi tutkin myös, millainen suhde häpeällä on siihen läheisesti liittyviin maineeseen ja kunniaan. Tutkimuksen tarkoituksena on myös kiinnittää huomiota siihen, miten häpeän merkitys Sofokleella eroaa merkityksistä, joita häpeä saa toisaalta muussa antiikin kirjallisuudessa ja toisaalta filosofiassa, etenkin Aristoteleen ja Platonin tuotannossa. Esitän, että häpeä pysyy keskeisenä tunteena läpi antiikin, mutta asiat, joista häpeää tunnetaan tai jotka aiheuttavat häpeää muuttuvat huomattavasti. Tutkielman pohjalta voidaan huomata, että Sofokleen tragedioiden sisäisessä eettisessä logiikassa, ihmistä ympäröivän yhteisön merkitys korostuu. Tämä näkyy etenkin siinä, että häpeää tunnetaan ensi sijassa muiden edessä ja suhteessa yhteisöön. Suhde ihmisen ja yhteisön välillä on Sofokleella kaikkein perustavin eettinen suhde. Argumentoin myös, että häpeällä ja yhteisöllä on Sofokleen tragedioissa korvaamaton tehtävä itsen tuntemisen mahdollistajana
Uploads