Prospect Press Assembly Programming and Computer Architecture for Software Engineers 1943153329 download pdf

Download the full version of the ebook at
https://ebookultra.com
The Multilingual Apple Languages in New York

City 2nd ed. with a new foreword. 2002
Edition Ofelia García (Editor)
https://ebookultra.com/download/the-multilingual-
apple-languages-in-new-york-city-2nd-ed-with-a-
new-foreword-2002-edition-ofelia-garcia-editor/
Explore and download more ebook at https://ebookultra.com

Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.
The Multilingual Apple Languages in New York City 2nd ed.

Edition Joshua A. Fishman
https://ebookultra.com/download/the-multilingual-apple-languages-in-
new-york-city-2nd-ed-edition-joshua-a-fishman/
ebookultra.com
The New York Times Almanac 2002 1st Edition John Wright
https://ebookultra.com/download/the-new-york-times-almanac-2002-1st-
edition-john-wright/
ebookultra.com
Red apple communism and McCarthyism in cold war New York

1st Edition Deery
https://ebookultra.com/download/red-apple-communism-and-mccarthyism-
in-cold-war-new-york-1st-edition-deery/
ebookultra.com
New York City For Dummies 4th Edition Brian Silverman
https://ebookultra.com/download/new-york-city-for-dummies-4th-edition-
brian-silverman/
ebookultra.com
The Power of Ideas Second Edition With A New Foreword
Isaiah Berlin
https://ebookultra.com/download/the-power-of-ideas-second-edition-
with-a-new-foreword-isaiah-berlin/
ebookultra.com
Frommer s Portable New York City 2005 Brian Silverman
https://ebookultra.com/download/frommer-s-portable-new-york-
city-2005-brian-silverman/
ebookultra.com
Frommer s Portable New York City 2006 Brian Silverman
https://ebookultra.com/download/frommer-s-portable-new-york-
city-2006-brian-silverman/
ebookultra.com
New York City Politics Governing Gotham Bruce F. Berg
https://ebookultra.com/download/new-york-city-politics-governing-
gotham-bruce-f-berg/
ebookultra.com
Anarchy New York City January 1988 1st Edition John Cage
https://ebookultra.com/download/anarchy-new-york-city-
january-1988-1st-edition-john-cage/
ebookultra.com
The Multilingual Apple Languages in New York City 2nd
ed. with a new foreword. 2002 Edition Ofelia GarcÃa
(Editor) Digital Instant Download
Author(s): Ofelia GarcÃa (editor); Joshua A. Fishman (editor)
ISBN(s): 9783110885811, 3110885816
Edition: 2nd ed. with a new foreword. 2002
File Details: PDF, 64.72 MB
Year: 2001
Language: english
The Multilingual Apple
W DE
G
The Multilingual Apple
Languages in New York City
Second edition
with a new foreword
Edited by
Ofelia Garcia
Joshua A. Fishman
Mouton de Gruyter
Berlin · New York 2002
Mouton de Gruyter (formerly Mouton, The Hague)
is a Division of Walter de Gruyter & Co., Berlin
First edition published in 1997.
© Printed on acid-free paper which falls within the guidelines of

the ANSI to ensure permanence and durability.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
The multilingual Apple : languages in New York City / edited

by Ofelia Garcia, Joshua A. Fishman. - 2nd ed. / with a new
foreword.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 3-11-017281-X (pbk. : alk. paper)
1. Linguistic minorities - New York (State) - New York.
2. Sociolinguistics - New York (State) - New York. 3. New
York (N. Y.) - Languages. I. Garcia, Ofelia. II. Fishman,
Joshua A.
P40.5.L562U556 2002
306.44 O9747'l-dc21
2001047667
Die Deutsche Bibliothek — Cataloging-in-Publication Data
The multilingual apple : languages in New York City / ed. by

Ofelia Garcia ; Joshua A. Fishman. - 2. ed. with a new fore-
word. - Berlin ; New York : Mouton de Gruyter, 2002
ISBN 3-11-017281-X
© Copyright 2002 by Walter de Gruyter & Co. KG, 10785 Berlin

All rights reserved, including those of translation into foreign languages. No part of this
book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopy, recording or any information storage and retrieval
system, without permission in writing from the publisher.
Disk conversion and printing: Arthur Collignon GmbH, Berlin. - Binding: Werner Hilde-
brand, Berlin. - Printed in Germany.
To all the multilingual people of New York City
— immigrants and natives —
who struggle in many languages
to enrich the Big Apple.
And to our Spanish-speaking and Yiddish-speaking

spouses, children, and grandchildren
who enrich our lives
with their love.
i Me espanta la ciudad! Toda est llena
De copas por vaciar, o huecas copas.
I'm terrified of the city! It is all filled
with glasses not yet drunk, or with empty glasses.
Jose Marti, "Amor de Ciudad Grande",
New York, April 1882. From Versos Libres, 1882.
NTN
1ΙΓΤ TT
ΤΝ ,T
NTN .lUINJ NTN

. Ν ιτα m
^π Ν ρτ pa
ONI
NTN
DNIT
,^ΊϋΒ^ΝΠ Π^^-
( 1 9 1 9 ) ρΊΝ''-T'J V
undzer gortn Our Garden

aza gortn, vu der boym What a garden, where the tree is
hot zikh zibn bleter koym. Bare but for its seven leaves!
un es dakht zikh, az er trakht: It appears to be amazed:
- ver hot mikh aher gebrakht? "Who has set me in this place?"
aza gortn, aza gortn, What a garden, what a garden -
vu mit a fargreser-gloz It takes a magnifying glass
kon men zen a bisl groz. Just to see a little grass.
zol dos undzer gortn zayn, Can this be our garden, then,
ot aza in morgnshayn? Just as is, in the light of dawn?
avade undzer gortn. Sure, it's our garden.
vos den, nit undzer gortn? What else? It's not our garden?
From Moyshe-Leyb Halpern, "Our Garden". From In New York (1919).

Foreword
Ofelia Garcia and Joshua A. Fishman
This anniversary edition continues to tell the story in English of how

Languages Other than English (LOTEs) have contributed to making New
York City one of the most culturally vibrant and linguistically diverse
metropolis in the world today.
The U. S. 2000 census has confirmed that the United States will be
increasingly multilingual in the 21st century. The number of adults in the
United States who speak a LOTE at home increased by 41 % in one
decade, and those who report some difficulty with English increased by
40%. As the 21st century starts, approximately 18% of U. S. households
speak a LOTE at home. In states like California, New Mexico, Texas,
New York, Hawaii, Arizona and New Jersey, well over 25 % of the pop-
ulation live in households where a LOTE is spoken.
New York City's multilingualism in 2000 has been spurred by a level
of immigration unequal since 1910, with one million immigrants arriving
in the last decade of the 20th century. In 2000, 40 % of New Yorkers were
foreign born, compared to 28% in 1990. The greater diversity of national
origins of New Yorkers who speak the same LOTE makes New York not
only a multilingual city, but a true laboratory of dialectal heterogeneity.
The city's largest group of LOTE speakers is still Spanish-speaking. But
Puerto Ricans, in 1990 half of New York Latinos, now make up 36% of
New Yorkers, with the island-born population declining sharply. In 1999,
there were 744,000 Puerto Ricans, of whom 290,000 were born in the
island. This represents a 12% decrease in one decade. At the same time,
the number of Mexicans increased by 203 %, making Mexicans the third
biggest single group of Spanish speaking New Yorkers after those of
Puerto Rican and Dominican ancestry.
The greater diversity in national origins of Spanish speakers is also
evident among Asians. The number of New Yorkers of Chinese origin
did not rise as sharply as the number of New Yorkers of Bangladeshi,
Pakistani and Indian descent. Whereas New Yorkers of Chinese descent
increased by 51%, those of Asian descent increased by 81%. Pakistani
Urdu speakers rank among the fastest-growing groups of immigrants.
X Foreword
And immigration from the former Soviet Union continues to increase,

with Russian spoken often in the city, especially in areas of Brooklyn.
This book's introduction, written by Garcia, provides more compre-
hensive quantitative and qualitative data to show that standard American
English is not today, and has never been, the daily vernacular of most
New Yorkers. Garcia shows that when one takes into account the number
of New Yorkers who speak Spanish, Chinese, Italian and a host of other
languages, and then adds those New Yorkers who speak different vari-
eties of English, the linguistic profile of New York begins to look quite
different from what many casual observers might imagine. Garcia also
analyzes how LOTEs, as well as other dialects of English, have been used
as important tools in the economic, social and poltical life of New York.
The chapters in sections II, III and IV are sociolinguistic studies of the
languages of a variety of different ethnolinguistic groups, encompassing
those whose LOTE voices, because they arrived early, have been some-
what silenced (Nilsen on Irish, Costello on German, Kliger and Peltz on
Yiddish), those whose voices are still loudly heard today (Haller on Ital-
ian, Costantakos and Spiridakis on Greek, Zentella on Spanish, Schiff
on Hebrew) and newer groups whose LOTEs are acquiring an important
voice in the city (Pan on Chinese, Sridhar on the languages of India,
Joseph on Haitian Creole, and Winer and Jack on Caribbean English
Creole).
All these chapters include an analysis of the LOTEs' linguistic and
usage characteristics in the country of origin of the ethnolinguistic group.
The chapters look at how factors such as age, gender, religion, education,
occupation, as well as geographical region or social setting have an effect
on linguistic items in the LOTE, often resulting in distinct varieties that
are differently valued and used.
The chapters then study the evolution of those LOTEs in New York
City, and how the different sociopolitical environment and the contact
with English have affected the linguistic characteristics of, and the atti-
tude of the group toward, the LOTE. In particular, the chapters study
how the social factors just mentioned, in combination with those that are
relevant for ethnolinguistic groups in a new context, such as birth place,
generation, race, and intermarriage, affect how the group uses the LOTE
as well as English, and whether the group is maintaining the LOTE or
shifting to English. The individual chapters also look at how LOTEs are
being used in the city at large, beyond the ethnic home and community,
in such public settings as government agencies, hospitals, schools, as well
as in private business.
Foreword XI
Fishmans conclusion calls the LOTEs of New Yorkers "the overlooked

elephant at the zoo". It asks the important question regarding the reasons
why U. S. social scientists and sociolinguists have ignored the presence
of the LOTEs in our midst.
The chapters in this book provide important information on the socio-
linguistic landscape of New York. They can be read by lay readers who
want more information about their ancestry language and its contribu-
tion to life in the city. They will also be useful to economic and social
planners who need more information about the lives of those who speak
LOTEs and their communication network, both throughout history and
today. New Yorkers involved in the delivery of services or goods to LOTE
speaking groups, whether educators, health and social services providers,
or business persons will also find the information in these chapters ex-
tremely beneficial.
Students and scholars of sociology of language and urban multilin-
gualism will also be challenged by the extensive and differing treatment
of language in these chapters. All contribute to our better understanding
of the various languages of New York, but do so taking different perspec-
tives, sometimes focusing on qualitative aspects (as in Kliger and Peltz on
Yiddish), other times on more quantitative data (as in Haller for Italian).
In documenting the linguistic diversity of New Yorkers, the book does
not ignore the significant question of whether these LOTEs are being
maintained or whether shift to English is occurring. The chapters in this
book attest to the unequivocal shift to English among all ethnolinguistic
minorities, while suggesting that the bilingual stage among some post-
1965 groups in the urban context may be surviving the traditional shift
by the third generation.
Two major societal changes may be responsible for this situation. One,
the U. S. economy has shown signs of slowing down, giving immigrant
LOTE speakers less opportunities than it has in the past. Two, the Immi-
gration Act of 1965 increased the number of immigrant LOTE speakers
who were racially distinct, and therefore experience more overt segrega-
tion and exclusion than pre-1965 immigrants.
The speed with which the inexorable shift to English of ethnolinguistic
minorities occurs will continue to depend upon the economic, political
and education access that they have. Ironically, access to these opportuni-
ties will depend upon the degree that we're willing to use their LOTEs for
the sophisticated societal participation that is required of U. S. citizens.
The editors of this anniversity edition continue to hope that this book
will bring solace and information to ethnic New Yorkers who have lost
XÜ Foreword
their ancestral language, and recognition to those who still speak it. But
beyond our hopes for intra-ethnic comfort and self-knowledge, we hope
that the book will be able to build an improved forum for inter-ethnic
communication, where all of us, whether speakers of Standard American
English, a different variety of English, or LOTEs, work to make the city
a better place in the future.
Our children and grandchildren will surely be better speakers of Eng-
lish than of LOTEs, but in the city, and in our extended world, they will
continue to live side by side with many multilingual others. It is the hope
of the editors that this book alleviate some of the ignorance and
contempt in which we have held U. S. urban ethnolinguistic minorities,
so that our children can inherit a more inclusive and compassionate city.
And beyond compassion, perhaps we will gain some understanding of
the value of bilingualism and LOTEs for Americans as individuals and
for U. S. society in general.
Contents
Foreword ix
Ofelia Garcia and Joshua A. Fishman
I. INTRODUCTION TO THE MULTILINGUAL APPLE
New York's multilingualism:

World languages and their role in a U. S. city 3
Ofelia Garcia
II. THE LANGUAGE OF EARLY ARRIVALS:

STILL ENCOUNTERED
Irish in nineteenth century New York 53

Kenneth E. Nilsen
German in New York 71
John R. Costello
Yiddish in New York 93
Hannah Kliger and Rakhmiel Peltz
III. THE LANGUAGES WITH VITALITY IN THE PAST

AND THE PRESENT
Italian in New York 119

Hermann W. Haller
Greek in New York 143
Chrysie M. Costantakos and John N. Spiridakis
Spanish in New York 167
Ana Celia Zentella
Hebrew in New York 203
Alvin L Schiff
XIV Contents
IV. THE LANGUAGES WITH THE NEWEST SOUNDS

AND OF NEWEST FACES
Chinese in New York 231

Shiwen Pan
The languages of India in New York 257
Kamal K. Sridhar
Haitian Creole in New York 281
Carole M. Berotte Joseph
English Caribbean Creole in New York 301
Lise Winer and Lona Jack
V. CONCLUDING OBSERVATIONS TO THE

MULTILINGUAL APPLE
Do ethnics have culture?

And what's so special about New York anyway? 341
Joshua A. Fishman
Contributors 355
Index 357
I INTRODUCTION
TO THE MULTILINGUAL APPLE
New York's multilingualism:
World languages and their role in a U. S. cityl
Ofelia Garcia
"On the island of Manhate, and in its environs, there may well be four or five
hundred men of different sects and nations: The Director General told me that
there were men of eighteen different languages." (Father Jogues of the Society of
Jesus, 1646, quoted in Federal Writers' Project 1938b: 81)
"The city of New York is composed of inhabitants from all the countries of Chris-
tendom." (James Fenimore Cooper, 1827-1828, quoted in Rosenwaike 1972)
"The city is like poetry: it compresses all life, all races and breeds, into a small
island .... The collision and the intermingling of these millions of foreign born
people representing so many races and creeds make New York a permanent ex-
hibit of the phenomenon! of one world." (E. B. White, 1949. Here is New York.
New York: Curtis Publication Company, Quoted in Klein, ed. 1955: 8).
"I do not know of a single European country ready or able to conceive of, much
less deal with, the multinational mosaic I daily encounter in New York." (Gross
1990: 9)
1. Introduction
The citations above attest to the great ethnolinguistic diversity that has
characterized New York City since the seventeenth century and does still
today. Yet, despite this great and long-standing linguistic diversity there
are no studies of the multilingualism of New York City. Scholars have
paid well-deserved attention to the city's immigrants, its foreign-born
population, its multiethnic character.2 Other scholars have studied the
city's economy and trade.3 Linguists and sociolinguists have studied Eng-
lish in New York.4 But little has been said about the city's multilingualism
and the way in which Languages Other than English (LOTEs from now
on) have always been used in city life.5
This paper documents, describes and analyzes New York's multilin-
gualism, today and in the past, claiming for New York its rightful title as
the most multilingual city in the world. Through anecdotes, census data
and historical evidence, the long-standing presence of many LOTEs in
4 Ofelia Garcia
the city is made evident, demonstrating that standard English has never
been, and cannot be considered today, New York's vernacular.6 The pa-
per also documents the public use of LOTEs by New Yorkers in busi-
nesses and institutions today, as well as in the past, and the benefits
accrued to all New Yorkers as a result. In this regard, we will see that
there is a lack of fit between the official non-recognition of New York's
multilingualism, the linguistic practices of its LOTE-speaking citizens,
and the official multilingual policies that New York City has adopted for
use in its agencies with non-English speaking clients in the last decade.
The paper starts by describing in detail New York's multilingualism as
the 20th century comes to a close, drawing on anecdotal evidence, as well
as census data. It then questions whether the multilingual situation of
today is an historical anomaly, first by comparing it with the rest of
the 20th century and then with our more remote past. The history of
multilingualism in New York is provided within an interpretative lan-
guage policy framework, analyzing not only the presence of LOTEs in
New York, but also the government's response to them in relation to the
city's socioeconomic and sociopolitical context. Finally, the paper looks
at how LOTEs are being used in the city today, both by business and
government, thus making apparent the city's implicit language policy.
2. New York's multilingualism at the end of the

20th Century
2.1. Is New York really multilingual? Some anecdotal evidence
Multilingualism is such a natural part of the life of New Yorkers that it
takes visitors and foreigners to recognize it and validate it. A New York
Times reporter, studying the changing immigration to New York in the
1980s, interviewed a Nigerian woman whose words summarize well New
York's surprising multilingualism: "I came to New York so that I could
learn English. What I got in my life is something else. I do not know
where I am. Spain? China?" (Kleiman 1982). The visitor to New York
City is perplexed by the vast presence of LOTEs in the city, a multilin-
gualism that they have never read about, and one that they do not hear
in the many movies portraying New York. Yet, New York's multilin-
gualism is so extensive that some European sociolinguists (Gross 1990;
Campbell 1994) have studied New York's language use in preparation for
the multilingualism of the European Union. Gross (1990: 7) summarizes
New York's multilingualism by saying: "In linguistic terms it [New York]

is arguably the most sophisticated area on the face of the world
Thirty-six TV channels plus a hundred or more radio stations offer me
an assortment of languages and cultures quite beyond the imagination of
most Europeans."
To acknowledge New York's multilingualism, it would be important
to reflect on some of the ways in which LOTEs are used by New Yorkers:
• New Yorkers can get married in any of twenty-two languages, since
the city's chief marriage-maker has memorized the ceremony in all
those languages and uses them frequently (Clines 1994).
• New Yorkers can hear Catholic Mass in twenty-seven different lan-
guages. Mass is said in Spanish in two hundred and four Catholic
churches in the Archdiocese of New York and the Diocese of Brooklyn
and Queens. Besides Spanish, Catholic Mass is said in Italian in sixty-
six churches, in French in eighteen, in Polish in sixteen, in Haitian
Creole in nine, and in Korean in six. There are less than five churches
in the city which say Mass in these other LOTEs, given here in de-
scending order as they appear in the Parish Service Bulletins for 1995:
Chinese, Sign Language, German, Lithuanian, Czech-Slovak, Portu-
guese, Croatian, Filipino, Latin, Old Slavonic, Albanian, Arabic, Ar-
menian, Greek, Hungarian, Rumanian, Russian, Slovenian, Ukrainian
and Vietnamese.
• New Yorkers can follow a mayoral campaign in at least four LOTEs.
For example, the 1993 race for mayor used four different LOTEs in
campaign buttons: Spanish, Chinese, Russian and Haitian Creole
(Purdum 1993).
• New Yorkers can receive interpretation services in as many as sixty-
four languages in government agencies. A Language Bank Directory
of government employees able to provide interpretation is available to
all city agencies (See Section 5.2, this paper).
• New Yorkers can read twenty-nine daily newspapers in ten different
LOTEs published in the city (See Table 10, this paper). This does not
include the many LOTE newspapers readily available in the city that
are published in other U. S. cities and even other countries.
• New Yorkers can watch television programs in as many as sixteen
different languages (See Table 9, this paper).
• New Yorkers can listen to radio programs in forty-seven different lan-
guages. One station, WNWK-FM broadcasts in over twelve different
languages (Howe 1992).
6 Ofelia Garcia
• When New Yorkers get into a taxicab, they're most likely to have an
Urdu speaking driver. This was the finding of a 1992 survey by the
NYC Taxi and Limousine Commission (Kandel 1992). The Commis-
sion also concluded that New York taxi drivers speak over sixty dif-
ferent languages and sometimes English is not one of them.
• New Yorkers involved in Court proceedings can get interpretation in
forty-four different languages. Spanish is the language most requested
for interpretation, but Spanish is followed by Chinese, then Russian,
Korean, Arabic, Polish and then surprisingly Wolof (See Table 11, this
paper).
• New York's school children can speak fifty different languages in a
single school. This is the case of Intermediate School 237 in Queens
(Jones 1994).
• Spanish-speaking New Yorkers are more numerous than Spanish-
speakers of thirteen Latin American capitals. In 1990, 1,486,815 New
Yorkers claimed to speak Spanish at home. This represents more Span-
ish speakers than those who live in Asuncion, Guatemala, La Paz,
Lima, Managua, Montevideo, Panama, Quito, San Jose, San Juan,
San Salvador, Santiago de Chile and Tegucigalpa.
• New Yorkers often learn a second LOTE before learning English as a
second language. For example, Margolis (1994: 243—4) recounts her
experience with Brazilian New Yorkers:
I was amazed at the number of Brazilians who spoke a minimal amount
of English but who had no problem communicating in Spanish. When I
was interviewing one Brazilian in her apartment, the doorbell rang, and
the visitor turned out to be a Spanish-speaking woman handing out
pamphlets for the Jehovah's Witnesses. They had a brief discussion in
Spanish .... This woman speaks almost no English after more than two
years in New York but handles Spanish with ease. Parenthetically, her Bra-
zilian husband, who has also learned Spanish since coming to New York,
prepared for and received his First Communion in Spanish at a local His-
panic church.
That LOTEs are a way of life in New York City is attested by all the
anecdotal evidence above. But what is the sociolinguistic profile of New
Yorkers? What languages do they speak at home and what is their Eng-
lish language ability? The answers to these questions, derived from the
1990 census, are extremely important, especially for institutions of higher
education which might have to adapt their English language expectations
and their curriculum to fit the sociolinguistic profile of New Yorkers.
2.2. Are New Yorkers really multilingual? Some evidence from the 1990
census
The limitation of all census data is that it is based on self-report. Thus,
the sociolinguistic profile of New Yorkers given in this section reveals
only what New Yorkers say they do, rather than give us objective mea-
sures of their language use. Another shortcoming of this data is that the
1990 census seriously undercounted the language minority population, in
particular the undocumented. Yet a third problem with this data is that
the U. S. census has little historical experience with LOTE use, making
trend comparisons difficult. Up to 1970, the census asked for the respon-
dents' mother tongue; specifically it asked about the language spoken in
the respondents' home in childhood. Since 1980, the census seeks infor-
mation only about the language used by the respondent in the home. A
final limitation is that the U. S. census has little familiarity with the lin-
guistic diversity of Asian and African countries from which many immi-
grants have recently come. Thus, linguistic categories for these languages
are often inaccurate.7 Nevertheless, as we will see, the census is a rich
source to answer the following four questions that together reveal a so-
ciolinguistic profile of New Yorkers:
a. What are the household languages in New York City?
b. What are the different languages spoken by New Yorkers at home?
c. What is the English language ability of New Yorkers who use
LOTEs at home?
d. Are New Yorkers maintaining their LOTEs or are they shifting to
English? And what is the differential rate of maintenance or shift
for the different LOTEs?
a. What are the household languages in New York City?
As shown in Table 1, almost one-half (46%) of households in New York
speak a LOTE, and the other half (54%) speak English. In understanding
the English spoken by this 54% at home, it is important to bear in mind
that 25% of New Yorkers in 1990 were black, and thus New York English
certainly includes both African American varieties of English, as well as
varieties of Caribbean English (See Winer and Jack, this volume).8 Stan-
dard English is definitely not the vernacular of the majority of New
Yorkers.
It is also important to point out that almost a fourth of households
in New York speak Spanish (24%), making Spanish a very important
language for New Yorkers. In fact, English is spoken only by twice the
number of households as Spanish.
8 Ofelia Garcia
Table 1
Household languages in 1990, NYC4
English Only 54%

LOTE 46%
Spanish 24%
Other Indo-Eurpn 15%
Asian or Pacific 5%
Other 2%
* Source: 1990 Census of Population and Housing. Public Use Micro Data Sample.
b. What are the different languages spoken by New Yorkers at home?

Table 2 displays the languages spoken by New Yorkers older than five
years of age. Clearly LOTEs are widely spoken by New Yorkers at home,
since only 3 out of 5 New Yorkers (61.92%) claim to use English at home.
This table again confirms that Spanish is the most important LOTE
in the city, with one out of five New Yorkers (20.42%) claiming to speak
Spanish at home. In fact, over half of those who speak LOTEs at home
(53.63%), speak Spanish.
But New York is not only a bilingual city. As shown in Table 2, there
are more than 1,000 speakers of fifty-two different languages, clearly
making New York the most multilingual city in the United States and in
any other developed country. Almost half of those who speak LOTEs
(46.4%), speak LOTEs other than Spanish. In fact, seven other LOTEs
besides Spanish are spoken by more than 50,000 New Yorkers: Chinese,
Italian, French, Yiddish, Russian, Korean and Greek.
But how bilingual are New Yorkers who speak LOTEs at home? And
does LOTE use at home respond to a communicative need? A surprising
finding shown in Table 2, last column, is that New Yorkers who speak
LOTEs at home do so by choice, rather than out of necessity, since over
50% of the speakers of all LOTEs also claim to have good English-speak-
ing ability. In fact, even in the case of the ethnolinguistic group with the
least English ability, the Cambodians, more than half of the group claim
to speak English very well or well.
The different ethnolinguistic groups can be broken down into three
categories according to their degree of bilingualism, given here in order
of decreasing bilingualism:
• Those that are highly bilingual: 100% to 90% proficient in English
Speakers of Dutch, Finnish, Danish, Sindhi, Sinhalese (all 100% bilin-
gual)
Table 2
Languages at home in NYC, 1990*
LANGUAGE Total Spks" % Total Pop % LOTE-Spks Total % Spks this LOTE
Spks this Lang. Spks this LOTE SpKs this LOTE NOT Eng-Spk
NOT Eng-Spkb
English 4,507,520 61.92%

LOTE (All) 2,772,586 38.08%
7,280,106 100.00%
SpecificLOTEs
Spanish 1,486,815 20.42% 53.63% 397,380 26.7%
0
Chinese 211,447 2.91% 7.81% 92,123 43.6%
Italian 202,538 2.78% 7.31% 31,486 15.6%
French 105,756 1.45% 3.81% 11,925 11.3%
Yiddish 93,529 1.28% 3.37% 8,532 9.1%
Russian 65,895 .91% 2.38% 24,406 37.0%
Korean 62,671 .86% 2.26% 26,259 41.9%
Greek 55,461 .76% 2.00% 9,793 17.7%
German 49,271 .68% 1.78% 2,033 4.1%
Polish 47,575 .65% 1.72% 12,230 25.7%
FrenchCreole 43,660 .60% 1.57% 8,222 18.8%
Hebrew 40,044 .56% 1.44% 1.964 4.9%
Hindi-Urdu 37,123 .51% 1.34% 5,017 13.5%
Filipino-Tagalog 35,094 .48% 1.27% 1,554 4.4%
Arabic 31,460 .43% 1.13% 4,028 12.8%
Portuguese 14,649 .20% .53% 3,286 22.5%
Hungarian 14,464 .20% .52% 2,217 15.3%
Japanese 13,277 .18% .48% 2,889 21.8%
SerboCroatian 11,967 .16% .43% 2,495 20.9%
Kru-Ibo-Yoruba 10,508 .14% .38% 174 1.7%
Rumanian 10,424 .14% .38% 1,967 18.9%
Bengali 10,405 .14% .38% 1,248 12.0%
PersianFarsiDari 9,187 .13% .33% 1,803 19.6%
Ukranian 7,489 .10% .27% 875 11.7%
Gujarati 7,331 .10% .26% 1,176 16.1%
Malayalam 7,200 .10% .26% 803 11.2%
Vietnamese 5,948 .08% .21% 2,098 35.3%
Albanian 5,791 .08% .21% 1,137 19.6%
Turkish 5,544 .08% .20% 767 13.8%
Armenian 5,223 .07% .19% 757 14.5%
ThaiLaotn 4,608 .06% .17% 894 19.4%
JamaicanCreole 4,490 .06% .16% 248 5.5%
Croatian 4,207 .06% .15% 592 14.1%
Patois 3,902 .05% .14% 203 5.2%
IrishGaelic 3,715 .05% .13% 130 3.5%
Punjabi 3,709 .05% .13% 668 18.0%
Dutch 3,288 .05% .12% 0 0.0%
(Continued next page)

10 Ofelia Garcia
Table 2 (Continued)
Languages at home in NYC, 1990*
LANGUAGE Total Spksa % Total Pop % LOTE-Spks Total % Spks this LOTE
Spks this Lang. Spks this LOTE SpKs this LOTE NOT Eng-Spk
NOT Eng-Spkb
Czech 3,069 .04% .11% 270 8.8%

Slovak 2,500 .03% .09% 279 11.2%
Norwegian 2,361 .03% .09% 62 2.6%
Swedish 2,010 .03% .07% 47 2.3%
Tamil 1,773 .02% .06% 75 4.2%
Telugu 1,769 .02% .06% 126 7.1%
Mon-Khmer-Cambd 1,693 .02% .06% 826 48.8%
AfricanNtSpc 1,625 .02% .06% 0 0.0%
Lithuanian 1,483 .02% .05% 78 5.3%
PashtoAfghan 1,171 .02% .04% 330 28.2%
Amrcnlndian 1,043 .01% .04% 163 15.6%
Indonesian 1,035 .01% .04% 86 8.3%
Amharic 1,022 .01% .04% 17 1.7%
Finnish 964 .01% .03% 0 0.0%
Fulani 945 .01% .03% 253 26.8%
Swahili 904 .01% .03% 11 1.2%
Bulgarian 817 .01% .03% 118 14.4%
Estonian 765 .01% .03% 65 8.5%
Lettish (Latvian) 744 .01% .03% 20 2.7%
Danish 725 .01% .03% 0 0.0%
Malay 724 .01% .03% 162 22.4%
BurmseTonkin 711 .01% .03% 246 34.6%
Serbian 642 .01% .02% 185 28.8%
Ladino 590 .01% .02% 182 30.9%
Marathi 543 .01% .02% 59 16.1%
Sindhi 543 .01% .02% 0 0.0%
Sinhalese 428 .01% .02% 0 0.0%
Mande 411 .01% .01% 106 25.8%
BantuXhosZulu 394 .01% .01% 19 4.8%
Nepali 368 .01% .01% 107 29.1%
OtherLOTEsd 3,149 .07% .11% 131 4.2%
TOTAL 2, 772,586 38.08% 100.00% 667,402
a
Only those 5 years old and above are included.
b
Represents those who answered Not Well or Not at All in English language ability.
c
For this table we have summed up results that the Census breaks up into three categories:
Chinese (Cantonese,Yueh, Min) with 206,515 claimants and 90,220 non-English profi-
cient; Formosan (Nan, Min) with 3,351 claimants and 1,194 non-English proficient; and
Mandarin (Hanan, Hopei, Pei) with 1,581 claimants and 709 non-English proficient.
d
This category includes all LOTEs that received less than .01%.
Speakers of Swahili, Amharic, Kru-Ibo-Yoruba, Swedish, Norwegian,

Lettish (Latvian), Irish, German, Tamil, Filipino, Bantu languages, He-
brew, Patois, Lithuanian, Jamaican Creole, Telugu, Indonesian, Eston-
ian, Czech, Yiddish
• Those that are very bilingual: 90% to 70% proficient in English
Speakers of Slovak, Malayalam, French, Ukrainian, Bengali, Arabic,
Hindi-Urdu, Turkish, Croatian, Bulgarian, Armenian, Hungarian, Ital-
ian, Gujarati, Marathi, Greek, Punjabi, French Creole, Rumanian,
Thai, Albanian, Persian, Serbo-Croatian, Japanese, Malay, Portuguese,
Polish, Mande, Spanish, Fulani, Pashto, Serbian, Nepali, Ladino
• Those that are least bilingual: 71% to 50% proficient in English
Speakers of Burmese, Vietnamese, Russian, Korean, Chinese, Mon-
Khmer.
As we saw before, Spanish is the language of the home for many New
Yorkers. But it is instructive to realize that Spanish-speaking New York-
ers are not the least English proficient group, with approximately three-
fourths in their group claiming to speak English well. In absolute num-
bers, however, it is Spanish speakers who make up the bulk of non-
English speaking New Yorkers, with 397,380 claiming to have limited
English speaking ability. That is, 59% of the non-English speaking pop-
ulation speaks Spanish. The Spanish-speaking limited-English-proficient
group is followed by Chinese speakers (92,123) who make up 14% of the
limited-English-proficient population, and then Italian speakers (31,486)
making up 5% of those who do not speak English well. Determining
which ethnolinguistic group has limited proficiency in English might be
an important consideration for agencies and institutions that need to
provide services to these groups. It seems then, that in absolute numbers,
the ten languages most needed in interpretation and translation are, in
order of need: Spanish, then Chinese and then Italian, followed by Ko-
rean (26,259 speakers with little English speaking ability), Russian
(24,406 speakers), Polish (12,230 speakers), French (11,925 speakers),
Greek (9,793 speakers), Yiddish (8,532 speakers) and then French Creole9
(8,222 speakers). It is instructive to realize that the need for French Cre-
ole may be greater than that revealed by census data, since many Haitians
claim French as the language of the home, when Haitian Creole is truly
the language spoken (see Joseph, this volume).
c. What is the English language ability of New Yorkers who use LOT Es
at home?
Table 3 displays the overall results for the question on English speaking
ability asked of those who claimed to use LOTEs at home. Three-fourths
12 Ofelia Garcia
Table 3
Ability to speak English of LOTE claimants in NYC*
English ability No. of claimants %
Very well 1,422,936 51%

Well 682,248 25%
Not Well 483,559 17%
Not at All 183,843 7%
TOTAL 2,772,586 100%
(76%) of New Yorkers who speak LOTEs at home are bilingual, claiming
to speak English either very well (51%) or well (25%). This is an impor-
tant finding since it confirms that most New Yorkers who speak LOTEs
at home choose to do so, even when English is an option, given their
language proficiency. In fact, only 7% of those who speak LOTEs at
home are LOTE monolinguals, indicating that LOTE-speaking New
Yorkers are, for the most part, bilingual.
d. Are New Yorkers maintaining their LOTEs or are they shifting to
English? And what is the differential rate of maintenance or shift for
the different LOTEs?
The multilingualism of New Yorkers is obvious from the above census
data. Yet, it is important to consider whether New Yorkers' multilin-
gualism is a transitional phenomenon!, as it is in other places in the
United States, or whether New Yorkers' multilingualism is more stable.
Table 4 attempts to answer this very important question by trying to
determine the percentage of native born New Yorkers who still speak
their LOTE at home, since intergenerational transmission depends upon
LOTE use at home especially by the mother (Fishman 1966).
As shown in Table 4, the most important ancestry group of New York-
ers is the Latino one, with Puerto Ricans constituting 50% of the Latino
ancestry. Latinos are followed by those of Italian ancestry, and then Irish,
German, West Indian (not shown in Table), Russian-Ukrainian, Polish,
Chinese, Asian Indian, Greek, Hungarian and Korean. Some groups are
heavily foreign born, especially the Koreans (82% foreign born), followed
by the Chinese (73% foreign born), Latinos (61% foreign born), Asian
Indians (45% foreign born) and the Greeks (38% foreign born). Some
groups are heavily native born, with the Irish having only 6% foreign
born, followed by the Germans (only 9% foreign born), the Italians (12%
foreign born), and the Hungarians (19% foreign born).
Table 4
Rate of language maintenance of ethnolinguistic groups in NYC*
Ancestry TotalPop FB NB %FB LOTEUse NBLOTE LOTEMnt

Use3 %NB b
Latino0 1,724,812 l,055,271d 669,541 61% 1,486,815 431,544 64%

Italian 838,780 101,651 737,129 12% 202,538 100,887 14%
Irish 535,846 30,541 505,305 6% 3,715 -26,826 -
German 395,230 33,947 361,283 9% 49,271 -15,324 -
RussUkr6 330,797 80,333 250,462 24% 73,384 -6,949 -
Polish 296,809 61,634 235,175 21% 47,575 -14,059 -
Chinese 238,919 173,512 65,407 73% 211,447 37,935 58%
A. Indian 94,590 42,764 51,826 45% 69,447 26,683 51%
Greek 82,690 31,792 50,898 38% 55,461 23,669 47%
Hungarian 75,721 14,051 61,670 19% 14,464 413 1%
Korean 69,718 57,488 12,230 82% 62,671 5,183 42%
* Source: Selected Social Characteristics. 1980 and 1990 Summary Tape Files 3 and 4. 1990
Census of Population and Housing. Public Use Micro Data Sample. From Department of
City Planning 1993. Socioeconomic Profiles. A Portrait of New York City's community
Districts from the 1980 and 1990 Censuses of Population Housing.
a
NB LOTE Use has been calculated by subtracting the total foreign born population from
the total LOTE Use. An assumption has been made that the foreign born population
speaks LOTE at home.
b
LOTE Maintenance has been calculated by dividing the number of the NB LOTE Use
by the number of native born population.
c
Latinos include the following categories, given here in order of frequency:
Puerto Ricans 851,291; Dominicans 328,634; Colombians 85,975; Ecuadorians 76,144;
Cubans 58,381; Mexicans 57,298; Salvadorans 25,030; Peruvians 23,798; Panamanians,
21,929; Spaniards 20,210; Hondurans 20,154; Guatemalans 15,765; Argentineans 13,934;
Nicaraguans 9,660; Costa Ricans 6,920; Chileans 6,721; Venezuelans 4,172; Bolivians
3,465; Uruguayans 3,233; Paraguayans 1,380; other South Americans 912; other Central
Americans 452; others 89,354.
d
This figure includes Puerto Ricans born in the island.
e
The fifth ancestry group in New York is West Indian. It is not included here because
language maintenance of English Creole cannot be arrived at through census figures.
That foreign born New Yorkers, even if bilingual, should speak

LOTEs at home is not surprising. But what are native born New Yorkers
doing? Given the linguistic heterogeneity in the city, are native born New
Yorkers of different ancestries using LOTEs at home or are they using
English? The answer to this question is important in understanding New
Yorkers' multilingualism, for it allows us to examine whether New York
is different from other places in the United States where shift to English
among immigrant populations is completed by the third generation (Fish-
14 Ofelia Garcia
man 1966, 1972). Paulston (1994: 9) has said that "[EJthnic groups within
a modern nation-state, given opportunity and incentive, typically shift to
the language of the dominant group." Do ethnic New Yorkers fit within
this generalization? And do all ethnolinguistic groups behave similarly?
Table 4 shows that all groups are experiencing shift to English, but at
differing rates. The rate of shift to English is proceeding at extremely
rapid rates among Poles, Russians and Germans. Even first generation
immigrants of these three groups are using English at home (as shown
by the minus signs in the last column), revealing a faster rate of shift to
English than what has been historically expected, since second generation
Polish, Russian and German New Yorkers can then be expected to be
English monolinguals. The historical pattern of English language shift by
the third generation is also very evident in the case of Hungarians and
Italians. Only 1% of native born Hungarians and 14% of native born
Italians speak their LOTE at home, guaranteeing the shift to English of
the entire group by the third generation.
Koreans and Greeks have a somewhat slower rate of English language
shift than do Hungarians and Italians, with 42% of the native born Ko-
rean population and 47% of the US born Greeks claiming to speak their
LOTE at home. Because less than half of native born Koreans and
Greeks are able to transmit their LOTE to their children, it is likely that
English language shift will occur by the third generation, although it is
also possible that some will remain bilingual.
A slower rate of English language shift than that which has been his-
torically expected is being experienced especially by Latinos, Chinese and
Asian Indians. Over half of the native born second generation Latinos,
Chinese and Asian Indians use their LOTE at home, making it more
likely that their bilingualism will persist longer.
A word of caution is necessary so the reader does not interpret this to
mean that the bilingualism of Latinos, Chinese and Asian Indians in New
York is stable and not transitory (see chapters by Zentella, Pan and
Sridhar, this volume). What these results imply is that despite the use of
English at home of almost half the population of native born Latinos,
Chinese and Asian Indians, the use of the LOTEs by the majority of the
native born in these groups will guarantee a longer period of bilingualism
spanning the second and third generation.
A number of social factors seem to support the slower shift to English
of these three groups. On the one hand, these three groups are among
the four with a larger foreign born population, allowing for the use of
LOTEs to communicate intraethnically with those who have recently ar-

rived and who may not be English proficient. These three groups are
also among the four that are racially distinct and thus may suffer social
segregation and economic exploitation in the city. It is instructive to
understand why the fourth group which shares with these three groups
the social characteristics of having a large foreign born population and
being racially distinct, the Koreans, does not fit the same pattern of lan-
guage maintenance. Korean New Yorkers, many of middle-class socio-
economic status, have been able to form ethnic enclaves which support
their economic activity (Kim 1981), enabling them to escape the social
stigmatization to which Latinos and Chinese have been subjected.
Despite the more stable presence of Spanish and Chinese in New York,
these LOTEs have received little recognition as mainstream resources, as
we will see in the last section of this paper. For example, only in the
ethnic markets of New York's segregated neighborhoods are Spanish and
Chinese valuable economic resources of the ethnic community (Garcia —
Otheguy 1994). Spanish and Chinese remain important instruments of
communication only in the ethnic community, with little value assigned
to it in mainstream institutions, except to communicate with those who
do not speak English.
In sum, the sociolinguistic profile of New Yorkers confirms their per-
vasive bilingualism, with LOTEs competing with English in the home.
But all ethnolinguistic groups are experiencing shift to English by the
third generation, with Latinos, Chinese and Asian Indians showing a
more moderate rate of shift.
3. New York's multilingualism throughout the 20th century

3.1. Is the multilingualism of today different from that of the rest of the
century?
An important question for language planners in New York City is to
determine whether the multilingual situation of today is different from
that of the rest of the 20th century. Should we be alarmed by New York's
multilingualism today? How different is the sociolinguistic profile of New
Yorkers today from that of the recent past?
Again we turn to census data to help us answer this question. Table 5
compares the results of the 1980 census for LOTE use at home with those
of the 1990 census given previously as Table 2. As we said before, the
1980 census was the first to ask for LOTE use rather than Mother
16 Ofelia Garcia
Table 5
LOTES at home in NYC, 1990 and 1980*
1990 1990 1980 1980
LANGUAGE Total % Pop Total % Pop

SpksLOTE SpksLOTE SpksLOTE SpksLOTE
English 4,507,520 61.92% 4,667,960 65.8%

LOTE (All) 2,772,586 38.08% 2,424,240 34.2%
7,280,106 100.00% 7,092,200 100.00%
SpecificLOTEs
Spanish 1,486,815 20.4% 1,260,040 17.8%
Chinese* 211,447 2.9% 112,800 1.6%
Italian 202,538 2.8% 289,660 4.1%
French 105,756 1.5% 101,660 1.4%
Yiddish 93,529 1.3% 133,820 1.9%
Russian 65,895 .9% 40,800 .6%
Korean 62,671 .9% 21,340 .3%
Greek 55,461 .8% 70,980 1.0%
German 49,271 .7% 73,500 1.0%
Polish 47,575 .7% 43,860 .6%
FrenchCreole 43,660 .6% 6,160 .1%
Hebrew 40,044 .6% 30,980 .4%
Hindi-Urdu 37,123 .5% 15,500b .2%
Filipino-Tagalog 35,094 .5% 18,860 .3%
Arabic 31,460 .4% 17,580 .2%
Portuguese 14,649 .2% 9,320 .1%
Hungarian 14,464 .2% 22,640 .3%
Japanese 13,277 .2% 11,300 .2%
SerboCroatian 11,967 .2% 15,900 .2%
Kru-Ibo-Yoruba 10,508 .1% 3,880 .1%
Rumanian 10,424 .1% 6,760 .1%
Bengali 10,405 .1%
PersianFarsiDari 9,187 .1% 5,280 .1%
Ukranian 7,489 .1% 9,960 .1%
Gujarati 7,331 .1%
Malayalam 7,200 .1%
Vietnamese 5,948 .1% 1,800 .1%
Albanian 5,791 .1% 3,580 .1%
Turkish 5,544 .1% 4.980 .1%
Armenian 5,223 .1% 6,940 .1%
ThaiLaotn 4,608 .1% 3,080 .0%
JamaicanCreole 4,490 .1% 1,080 .0%
Croatian 4,207 .1% 3,440 .0%
Patois 3,902 .1% 660 .0%
IrishGaelic 3,715 .1% 2,920 .0%
Punjabi 3,709 .1%
Czech 3,069 .04% 6,100 .1%
Norwegian 2,361 .03% 5,580 .1%
(For notes, see p. 17)

Tongue, and thus results prior to 1980 are not comparable. But even
in a decade, we can discern some differences in the sociolinguistic
profile of New Yorkers.
From 1980 to 1990 both our multilingualism and our linguistic hetero-
geneity have increased, although not remarkably. The number of New
Yorkers who speak English at home today remains similar to that in
1980. What seems to be different is the origin and racial composition of
those who are LOTE speakers today, and also the way in which language
minorities view themselves. For example, whereas in 1980 all Hindi Re-
lated languages accounted for only .2%, in 1990 Hindi/Urdu alone ac-
counted for .5%, with four more East Indian languages accounting for
.1% each: Bengali, Gujarati, Malayalam and Punjabi. Because of greater
linguistic consciousness, in 1990 claimants of Jamaican Creole and Patois
grew by more than four times.
With the exception of Russian, Polish, Rumanian, Albanian and Irish,
the languages of Europe (Italian, Yiddish, Greek, German, Hungarian,
and Serbo-Croatian) show a decline in 1990. In 1980 Italian was the second
most used LOTE at home, but in 1990 Italian moved to third place, with
Chinese becoming the second most used LOTE. Although Spanish, French
and Portuguese have experienced increases, the speakers of these languages
have been, for the most part, Latin Americans, coming from South and
Central America and the islands of the Caribbean, or Africans.
French Creole has experienced great growth, but this is a result of
greater linguistic consciousness among Haitians, claiming now Haitian
Creole rather than French, instead of an actual increase. Beyond Haitian
Creole, the greatest increase has been experienced by Korean, Kru-Ibo-
Yoruba and Vietnamese, tripling in use, followed by Hindi-Urdu, Chi-
nese, Filipino, Arabic, Persian, all doubling in use.
The differences in the sociolinguistic profile of New Yorkers reflect the
heterogeneity of the origin of the LOTE speaking population, increas-
ingly from Asia and the Caribbean. Whereas in 1970, Asian and Pacific
* Source: 1990 and 1980 Census of Population and Housing. Public Use Micro Data Sample.
Only LOTEs that account for over .1% in 1990 or 1980 are here included.
a
For this table we have summed up results that the Census breaks up into three different
categories: In 1990 Chinese (Cantonese, Yueh, Min) had 206,515 claimants, Formosan
(Min Nan) 3,351 claimants, and Mandarin(Honan, Hopei, Pei) 1,581 claimants. In 1980
Chinese (Cantonese, Yue, Yueh, Min) had 111,980 claimants; Formosan (Ch'ao Shan,
Min Nan, Taiwanese) 740 claimants, and Mandarin (Honan, Hopei, Pei) 80 claimants.
b
Includes the category "Hindi Related Languages".
18 Ofelia Garcia
Origin New Yorkers accounted for only 1.0% of the population, in 1980
they represented 3.4%. By 1990 the Asian and Pacific population in New
York represented 6.7% of the population. The Hispanic Origin popula-
tion has also grown, representing 15% in 1970, 19% in 1980, and 24% in
1990.
Throughout the 20th century, bilingualism has been an important part
of the sociolinguistic profile of New Yorkers. Although trend compari-
sons in LOTE Home use are impossible to make, an analysis of the for-
eign bora population of New York throughout the 20th century, given
here as Table 6, confirms New Yorkers' bilingualism.
Table 6
Foreign-born persons as percent of the total population of New York City, 1910-1990*
Year Total pop Foreignborn % Foreignborn
1910 4,767,000 1,944,400 40.8%

1920 5,620,000 2,028,200 36.1%
1930 6,930,000 2,358,700 34.0%
1940 7,455,000 2,138,700 28.7%
1950 7,892,000 1,861,000 23.6%
1960 7,782,000 1,559,000 20.0%
1970 7,895,000 1,437,000 18.2%
1980 7,092,000 1,675,000 23.6%
1990 7,322,564 2,082,931 28.4%
* Source: A composite of information taken from Bogen (1987) Table 3.1, Youssef (1992)
Table 2.1.
Although 28% of New Yorkers in 1990 were foreign born, this in itself
is nothing new. Indeed, the proportion of foreign born New Yorkers in
1990 is less than that of the first four decades of the 20th century. Except
for the 1970 census, foreign born New Yorkers have always represented
more than one fifth of the population.
Puerto Ricans born in the island are not counted as foreign born since
they're U. S. citizens. One can then argue that the proportion of non-
native New Yorkers in 1950, 1960 and 1970 would have been higher if
the Puerto Rican migration, prevalent during those three decades, would
have been counted. There is thus nothing unusual about New Yorkers at
the end of the 20th century. New York has always been, and continues
to be, a city mostly populated by newly arrived immigrants and migrants,
eager to benefit from the greater economic incentives of a huge metrop-
olis.
Nevertheless, it is important to realize that New Yorkers who are in

positions of influence today may remember a New York with less public
linguistic heterogeneity than that of today. But these mature native New
Yorkers must understand that the ethnolinguistic composition of the New
York they remember in the 1960s and 1970s was highly unusual, and was
not a reflection of the rest of the century.
3.2. What is the real difference between today and yesterday? And given
the difference, are there any policy implications for institutions of
higher education?
The big difference between today and the past is not the sociolinguistic
profile of New Yorkers, but the socio-educational changes that have been
brought about by a highly technological society. As recently as 1970,
adult immigrants had few educational and social opportunities. For ex-
ample, it was only the children of immigrants who were welcomed in the
city's public colleges. But the social change brought about through the
greater economic prosperity and the greater social and racial tolerance
of the 1960s opened the doors of institutions of higher education to immi-
grants themselves.
Increased access to colleges and work places meant that the sociolin-
guistic profile of New Yorkers who were now included in institutions and
businesses changed. Yet, institutions of higher education were unable to
make the changes in curriculum, pedagogy, and assessment that would
have been necessary. Students who failed to meet the sociolinguistic ex-
pectation of native English language proficiency were relegated to the
remedial track that was created.
If New Yorkers were serious about educating immigrants, they would
need to teach them in much the same way they educate foreigners in
overseas programs, with native English language proficiency being one
more by-product, and not a pre-requisite, of a college education. Chal-
lenging academic courses would be opened to all, with instructors willing
to contextualize language and to scaffold their instruction to accommo-
date for different English language skills. New York institutions of higher
education might have to model their curriculum, practices, and assess-
ment in what is done in most countries in the world, where higher educa-
tion, especially in the scientific and technological fields, is in English, a
second language for students. Given New York's sociolinguistic profile,
there is no other appropriate educational choice for institutions of higher
education if all New Yorkers are to be educated.
20 Ofelia Garcia
4. New York's multilingualism throughout history.

Is the sodolinguistic profile of New Yorkers different
today from that of the past?
New York's multilingualism today is a result of the legacy of the Dutch
of New Amsterdam whose interest in trade and their tradition of religious
tolerance encouraged people from all over Europe to settle in what today
is New York City. And so, even today, it is precisely the economic com-
petitiveness of New York, together with the greater tolerance toward lin-
guistic, cultural and racial differences that New Yorkers exhibit, which
attracts citizens from all over the globe to become New Yorkers.
This section traces New York's multilingualism from its earliest history
through quotes and anecdotal evidence contained in historical sources,
and census data when available. The historical evidence of New York's
multilingualism is here organized into four different historical periods,
each representing a distinct government response to the presence of
LOTEs, motivated mostly by socioeconomic and sociopolitical concerns.
Organizing the historical evidence in this way leads us to identify four
different language policies held in the city:
I. A Policy of Promotion of LOTEs 17C-1880
II. A Policy of Tolerance of LOTEs 1880-1920
III. A Policy of Restriction of LOTEs 1920-1950
IV. A Policy of Tolerance of LOTEs 1960 -1990s
4.1. A policy of LOTE Promotion: 17C — 1880. Encouragement of trade

and of religious differences
What evidence do we have of linguistic heterogeneity in New Amsterdam?
As early as 1628, the Reverend Jonas Jansen Michielse had found Wal-
loons and Frenchmen among the fifty communicants in the Dutch Re-
formed Church (Rosenwaike 1972: 4). And, as seen in the first quote
which precedes this paper, by 1646 eighteen different languages had been
identified in the island of Manhattan by Father Jogues. Describing these
early New Yorkers, Charles M. Andrews writes in 1664: "Racially these
people were of great variety, Dutch, Walloons, French, English, Portu-
guese, and after 1655, Swedes and Finns. There were a few Jews, and
many Negroes from Brazil and elsewhere" (Federal Writers' Project,
1938b: 88).
Does multilingualism disappear with English rule in 1664? There's evi-
dence that after 1664, the heterogeneity in language, ethnicity and reli-
gion actually increased. In 1692 Charles Lodwich complained of this

heterogeneity: "Our chiefest unhappyness here is too great a mixture of
Nations, and English ye least part" (Still 1956: 21).
The 18th century saw the decline of Dutch influence. By 1703 less than
50% of heads of family were Dutch (Hansen 1931: 364, quoted in Rosen-
waike 1972: 10). A French visitor in 1765 described the Dutch language
decline: "There are still two Churches in which religious worship is per-
formed in the Dutch language but the number that talk it Diminishes
Daily" (Still 1956: 22). Besides these two Dutch churches, there were
three churches that had services in English: an Anglican Church, a Pres-
byterian and a Quaker one, two with services in German (a German
Lutheran and a German Reformed Faith), one in French (a French Hu-
guenot Church), and a Jewish Synagogue (Still 1956: 23). By 1790 only
Ve of the white population of New York was Dutch, another % was Irish,
and Vlo was German.
How was multilingualism affected by the commercial expansion of
New York during the late 18th and especially the early 19th century? New
York was built as a major commercial center by powerful and wealthy
people of different ethnicity and language backgrounds. For example, the
charter members of the New York Chamber of Commerce in 1786 in-
cluded a French Huguenot, a Scot, two Irishmen, an Englishman, as well
as two native born New Yorkers of Dutch origin and four of English
origin (Federal Writers' Project 1938b: 81). New York established itself
as the center of international trade especially after the construction of
the Erie Canal in 1825.
During this time, English gained mostly in economic power. Com-
menting on the great diversity of the people of New York, a visitor in
1794 said: "[S]ince the wealthier elements are English, the whole feeling
and behavior of the town seems to be English" (Rosenwaike 1972: 19).
Although the New Englanders and the Knickerbockers, New Yorkers
whose ancestors had settled in the city in the colonial period, formed the
governing classes in the early 19th century, there were more people of
Irish and German than of English parentage in New York during this
entire period (Rosenwaike 1972: 35).
Dwight, who prepared a list of New Yorkers on the eve of the War of
1812, could not describe a "typical" New Yorker: "Among so many sorts
of persons, you will easily believe it must be difficult, if not impossible,
to find a common character; since the various immigrants themselves,
and to some extent their children, will retain the features derived from
their origin and their education" (Quoted in Rosenwaike 1972: 23). Lev-
22 Ofelia Garcia
asseur, secretary to General Lafayette during his travels in the United

States declared in 1824: "Of all the cities in the United States, New York
is certainly the one in which society has lost most of the national charac-
ter. The great number of foreigners which incessantly flow into it, is a
continually operating cause" (Levasseur 1829: 125. Quoted in Rosen-
waike 1972: 35).
In a work of nonfiction, James Fenimore Cooper (1827-1828) de-
scribes New York's heterogeneity:
The city of New York is composed of inhabitants from all the countries of
Christendom. ... It is computed that one in three are natives of New Eng-
land, or are descendants of those who have emigrated from that portion
of the country. To these must be added the successors of the Dutch, the
English, the French, the Scotch and the Irish, and not a few who came in
their proper persons from the countries occupied by these several nations.
In the midst of such a melange of customs and people, it is exceedingly
difficult to extract anything like a definite general character (In Notions of
the Americans, p. 135, quoted in Rosenwaike 1972: 34).
The 1830 census counted 108,000 foreign-born persons in the United
States. New York City, with 17,773, had four times more foreign-born
residents than Philadelphia (4,184 in the city and county) and five times
more than Boston (3,468) (Rosenwaike 1972: 35). Francis Lieber in 1835
refers to: "English, German, French and Spanish, which, with the addi-
tion of Italian, you may hear almost any day, in Broadway at the hours
when it is most frequented" (Ernst 1949: 23).
The foreign born were not only poor immigrants, but included many
of the intellectual and political elite of other countries. For example, as
early as 1830 three Spanish-language journals were published in New
York for the benefit of Latin American revolutionaries and merchants
who lived in the city: El Redactor, El Mercurio de Nueva York and Mensa-
jero Semanal (Ernst 1949: 157). It was also intellectual elite who in 1827
started the French language paper now called France Amerique (Leeds
1991: 10).
Italian revolutionary leaders also came to New York City after the
unsuccessful Italian uprisings of 1820, 1821, 1830 and 1848 against
Austrian rule. Among these was Giuseppe Garibaldi, leader of Italy's
revolutionary forces. Italian cultural activity in New York had started in
1806 with the arrival of Lorenzo Da Ponte, famous as librettist of Mo-
zart's operas and first professor of Italian at Columbia University (Fed-
eral Writers' Project 1938a: 94). The leader of the 1848 Magyar revolu-
tion, Louis Kossuth, also spent his exile in New York, spreading the mes-
sage of a free Hungary against the Hapsburg Empire (Leeds 1991: 56).
German intellectuals and freethinkers, including Franz Lieber, professor

of international law at Columbia University, and Carl Schurz, editor of
The New York Evening Post, lived in New York as political refugees after
the defeat of the German revolution in 1848.
Most of the two million Irish who left their homeland after the Potato
Famine of 1846—1847 came to New York (Federal Writers' Project
1938b: 102). During this period, more than 70% of immigrants to the
United States settled in the city (Dinnerstein - Reimers 1988).
The 1845 U. S. Census, the first to ascertain birthplace, noted that
36% of New Yorkers were foreign born. The New York foreign born
population was estimated to be approximately 52% from Ireland, 22%
from other areas of British sovereignty, 19% from German states, 3%
from France, 3% from other European countries and 1% from Mexico
or South America (Derived from Rosenwaike 1972: 40).
The 1870 census, the first to ask parentage, determined that almost
83% of New Yorkers had at least one foreign born parent, and by 1900
this percentage remained almost the same (84%) (Rosenwaike 1972: 71,
91). In 1870 New York continued to be the U. S. city with the greatest
concentration of Irish, Germans and English. This in itself distinguished
New York from other United States cities, where those of third genera-
tion or later American stock predominated (Rosenwaike 1972: 110).
But was the New York of the mid-19th century simply multiethnic and
not multilingual? To answer this question we must look at the sociolin-
guistic profile of both the Irish and the Germans during this important
historical period.
The use of Irish Gaelic by Irish New Yorkers has been well docu-
mented by Nilsen (this volume). Suffice it here to say that approximately
28% of the Potato Famine immigration were Irish speakers and that there
were as many speakers of Irish Gaelic in Brooklyn as there were in Cork
City. A most important sociolinguistic role that New York has had in-
cludes being the promoter and protector of LOTEs that have been op-
pressed in the country of origin. This was indeed the role that New York
played with regards to Irish Gaelic, with an Irish language column ap-
pearing in a New York Irish newspaper in 1857 before it was done in
Ireland. It was also in New York where the first society for the preserva-
tion of the Irish language was founded in 1873, three years before the
Dublin society was established (Nilsen, this volume).
During the same period, German was used broadly in the city. Speak-
ing of the lives of Germans in the New York City of the 1850s in a way
that is reminiscent of what many say of New York Latinos today, Karl
24 Ofelia Garcia
Theodore Griesinger, a German who was exiled in New York between

1852 and 1857 writes:
Life in Kleindeutschland is almost the same as in the Old Country ....
There is not a single business which is not run by Germans. Not only
the shoemakers, tailors, barbers, physicians, grocers, and innkeepers are
German, but the pastors and priests as well. There is even a German lend-
ing library where one can get all kinds of German books. The resident of
Kleindeutschland need not even know English in order to make a living (Still
1956: 162. My emphasis).
Germans speakers complained of harassment in government agencies.
Ernst (1949: 175) tells us: "As a result, the Germans demanded bilingual
keepers of almshouses, hospitals, and dispensaries, German interpreters
in the courts, and the publication of city ordinances in the German news-
papers." Clearly, German was used not only in the ethnic community,
but throughout the city to do business whether of an economic or social
nature with German speakers.
It is clear from the above evidence that New York's multilingualism
was promoted from its earliest history to the end of the 19th century, as
a means to encourage trade. But a change of immigration starting in
1880, along with an increasingly shrinking economy, and the experience
of the First World War, brought about changes in attitudes toward new-
comers, played out many times, as objections to the use of LOTEs in
society. In the midst of increasing multilingualism, our language policy
changed from promotion to just plain tolerance.
4.2. A policy of LOTE tolerance: 1880-1920. Italians, Jews, and a

shrinking economy
The New York of the late 19th century was extremely multilingual, as
attested by Moss (1897) when describing the Lower East Side:
Within these narrow limits we have people from every quarter of the globe
- Americans, Irish, Germans, Italians, French, Hungarians, Englishmen,
Chinamen, and a dozen other nationalities. ... On Greenwich Street we
will see immigrants' boarding-houses which will bring us in touch with
every nation of Europe. ... Signs in Syrian, Turkish and Arabian characters
may be seen, and frequently the anglicized names of the store-keepers may
be read on the sign-boards and window-panes in our own language (Moss
1897, Vol. Ill: 161, 269).
A taste of the restriction that was to come was felt in 1882 when the
Chinese Exclusion Act was passed, legislation that had little effect in New
York City, but that reflected the attitude of the country at large toward
ethnolinguistic groups who were not only linguistically and culturally,

but also racially, different.
The great influx of immigrants in the late 20th century was precisely
of Italians and Eastern Europeans, mostly Jews, who were not only lin-
guistically and culturally different, but who were seen as racially distinct.
At first, tolerance was exhibited. Table 7 shows the 26 countries from
which immigrants came between 1892 and 1924 and who were processed
at the federally financed facility at Ellis Island. One third of the immi-
grants who passed through Ellis Island reported New York City as their
final destination.
Table 7
Countries of origin of immigrants entering Ellis Island, 1892—1924*
Country No. of Immigrants
Italy 2,502,310
Austria-Hungary 2,275,852
Russia 1,893,542
Germany 633,148
England 551,969
Ireland 520,904
Sweden 348,036
Greece 245,058
Norway 226,278
OttomanEmpire 212,825
Scotland 191,023
Westlndies 171,774
PolishRepublics 153,444
Portugal 120,725
France 109,687
Denmark 99,414
Roumania 79,092
Netherlands 78,602
Spain 72,636
Belgium 63,141
Czechslovakia 48,140
Bulgaria(1901-31) 42,085
Wales 27,113
Yugoslavia 25,017
Finland 7,833
Switzerland 1,103
* Source: Annual Reports of the Commissioner General of Immigration, 1892—1924.

Washington, D. C.
26 Ofelia Garcia
A December 1912 Report by the Commissioner of Immigration at

Ellis Island, William Williams, confirms the heavy reliance on LOTEs to
work:
Not one of the least difficult features of Ellis Island work is that much of
it must be done through a great number of foreign languages. The service of
interpreters are required who read, write and speak the following languages
or dialects: Albanian, Armenian, Bohemian, Bulgarian, Croatian, Dalma-
tian, Danish, Dutch, Finnish, Flemish, French, German, Greek, Italian,
Lithuanian, Magyar, Montenegrin, Norwegian, Persian, Polish, Portu-
guese, Rumanian, Russian, Ruthenian, Servian, Slovak, Slovenian, Span-
ish, Swedish, Syrian, Turkish, Yiddish (pp. 26-27) (My emphasis).
The same report quotes the following rule for the Registry Division:
No inspector shall attempt to inspect an alien with whom he cannot con-
verse either personally or through an interpreter (p. 2).
The Railroad room at Ellis has been described as a place in which
"linguists worked the floors separating the aliens into groups ... and
where [ejach ticket seller had to have a number of languages at his com-
mand in order to ask an alien where he or she was going" (Corsi 1935,
in Botkin 1956: 199). Missionaries at Ellis also served as interpreters and
distributed Bibles and other literature in as many as twenty-eight LOTEs.
The linguistic diversity of the city during this time was considerable,
since there were great linguistic differences among Italians and Jews. The
great linguistic heterogeneity of Italians was captured by Fiorello La
Guardia (1961: 65), mayor of New York from 1934 to 1946 and inter-
preter at Ellis Island, in this instance of miscommunication with a girl
from northern Italy: "No one understood her particular dialect very well,
and because of hesitancy in replying to questions she did not understand,
she was sent to the hospital for observation. ..."
The linguistic heterogeneity of Jews is made evident in the following
quote: "Jews of New York come from nearly every country under the
sun, talk fluently in nearly every known tongue and dialect, and mentally
reveal the imprint of an infinite variety of cultures" (Federal Writers'
Project 1938b: 126). Of the Lower East Side, where many Jews settled,
Roskolenko (1971) says: "The Lower East Side was a small nation unto
itself The signs on the stores were mostly in Hebrew or Yiddish, with
some occasional English lettering to help out the strangers from uptown
or the Gentiles wandering about Orchard Street's bargains" (p. 83).
Speaking of his mother, Roskolenko (1971) tells us: "My mother could
talk Russian to Russians, Polish to Poles, and Yiddish to our own —
My mother, who arrived in 1895 speaking Russian, Polish, Yiddish, and
Hebrew, never learned to speak English. She picked up some simple

phrases, all mispronounced with ease, but she continued to speak all the
tongues of her childhood" (pp. 17, 131).
Not only were households such as that of Roskolenko multilingual,
but the interaction with neighbors was also multilingual. And beyond the
home and the immediate community, even the work domain functioned
in LOTEs. Roskolenko describes his mother's work place: "They talked
every language but English; and the foreman, when queried over some
confusion in the work, answered in every language (Roskolenko 1971: 54.
My emphasis).
During the period of massive immigration, public bilingual education,
with transitional purposes such as the one common today, was available
in New York City. Jacob A. Riis (1892), describes these bilingual efforts:
To help them along, it [the Declaration of Independence] is printed in the
school-books with a Hebrew translation and another in Jargon, a "Jewish-
German," in parallel columns and the explanatory notes in Hebrew. The
Constitution of the United States is treated in the same manner (p. 53).
On the eve of World War I, New York City had three times the number
of foreign-born residents than the average city (Bogen 1987). And by the
1920s, one out of every four immigrants to the United States chose New
York as their place of residency (Rosenwaike 1972: 92).
But the presence of the many Italians and Jews in the city, clearly seen
as racially distinct, the city's changing economy, and the impending world
crisis, paved the way for the change to the restrictive language policy of
the 1920s. In what is reminiscent of the English Only Language
Amendments of the 1980s and 1990s, in 1915 New York Republicans
suggested an amendment to the New York State Constitution that would
mandate literacy in English for all voters in New York (Fishman 1993).
The aim of this legislation was to weaken the power in the polls of New
York Jews who tended to vote Democratic and Socialist. Restriction of
LOTEs began to be seen as a way to limit the participation of LOTE
speakers in the city's political, social and economic life.
Despite the impending restriction, New York City published newspa-
pers in the greatest number of languages in the world throughout this
period. Park (1922: 7) describes the situation in New York City in the
1920s:
The Albanians, Armenians, Bulgarians, Chin, Czechs, Croatians, Danes,
Finns, French, Germans, Greeks, Italians, Japanese, Jews, Levantine Jews,
Letts, Lithuanians, Magyars, Persians, Poles, Portuguese, Rumanians, Rus-
sians, Serbs, Slovaks, Slovenians, Spanish, the Swabians of Germany, the
28 Ofelia Garcia
Swedes, Swiss, Syrians of New York City, all have a press. The Hindu and
Turkish press have only gone out of existence since the war. There is the
Hebrew press, which represents a class rather than a large group. There
are also language colonies in New York like the Asyrrians, Belgians, Dutch,
Esthonians, Flemish, Norwegians, the Spanish of Catalonia, Uhro-Rus-
sians, Welsh and Wends, which have a press outside the city.
Clearly New York was highly multilingual during this era, although
the government's response to the use of LOTEs in the city for the greater
social, political and economic participation of its citizens, was starting to
change.
4.3. A policy of LOTE restriction: 1920s to 1950s. The 1930 economic

depression
Restrictive legislation requiring English to participate in political life, re-
quiring being white for equal participation as citizens, and finally re-
stricting access to the United States of all but those belonging to the old
ethnolinguistic groups, was quickly passed in the 1920s.
In 1921 the English Literacy Law was passed, requiring English Li-
teracy for voting. In 1923 the U. S. Supreme Court ruled that East Asians
were not eligible for citizenship because they were not white, according
to a 1790 naturalization law that restricted citizenship only to free white
people. Finally, in 1924 the Johnson-Reed Act10 was passed, establishing
a quota of 2% of the foreign bora of each nationality that had been
counted in the 1890 census.
The effects of the restrictive immigration policy and the decrease in
immigration brought about by the Depression of the 1930s, brought
about the gradual decline of the use of LOTEs in New York City. As
fewer speakers of LOTEs came into the city, shift to English occurred.
But despite the rapid language shift of Italians and Eastern Europeans,
an important change in the linguistic landscape of the city occurred be-
tween the 1940s and the 1950s, with the great influx of African Americans
and Puerto Ricans, both ethnolinguistic groups which were non-immi-
grant, and yet had been excluded from greater socioeconomic opportuni-
ties because of skin color and/or colonial status (For more on the Black
migration to New York, see Rosenwaike 1972: 140).
In 1940 eighty-eight percent and in 1950 eighty-three percent of Puerto
Ricans in the United States were living in New York City. The role that
the Puerto Rican migration to New York has had on its multilingualism
cannot be underestimated, for this migration consisted of a group of
LOTE speakers who were U. S. citizens, and yet were subjected to greater
segregation than earlier groups. New York's more enduring multilin-

gualism today, especially with regard to Spanish, is a result of the greater
exclusion which Puerto Ricans have suffered. At the same time, the lin-
guistic demands that these U. S. citizens placed in the city were answered
differently from when they came from immigrants with few rights. The
more pervasive multilingualism of New York City today in comparison
to other U. S. contexts can clearly be traced to the presence of a large
Puerto Rican population in the city.
4.4. A Return to LOTE tolerance: 1960s to 1990s. Civil rights and

economic expansion
The Immigration and Nationality Act of 1965 abolished the national ori-
gin system11 and gave preference to those who had close relatives in the
United States, those with occupational skills needed, and refugees. This
led to a renewed and more diverse immigration, especially from Asian
countries, as well as from all of Latin America, the Caribbean and Afri-
can countries.
As in the 1960s, today New York continues to have the largest number
of Puerto Ricans in the United States. But New York City is also the
place in the United States with the greatest number of Dominicans, Ja-
maicans, Barbadians, Trinidadians, Guyanese, Haitians (Youssef 1992:
63), Chinese from the Mainland, from Hong Kong and Taiwan, (Youssef
1992: 65), Indians and Pakistanis (DeCamp 1991: 37), Colombians,
Ecuadorians, Salvadorans, Peruvians, Soviet Jews, Poles, Rumanians,
Italians and Greeks (DeCamp 1991: 50—51), Israelis (both Hebrew-
speaking Jews and Arabic-speaking Palestinians) and Egyptians.
As we saw in section 2, the new immigrants are more different racially
and linguistically than in the past. But many are better educated and
occupationally prepared than earlier immigrants. Leeds (1991: 5) has said
about these new immigrants: "Many were trained professionals who
didn't have to assimilate culturally to enjoy the city's economic benefits."
Many of the new immigrants were also already bilingual and speakers of
English as a Second Language or a different variety of English upon
arrival. It remains to be seen whether this greater familiarity with the
English language and bilingualism might result in increased LOTE main-
tenance among this new wave of immigrants.
New York City still attracts most foreign firms who want to expand
to the United States, as well as national businesses wanting to develop
their operations abroad. It is precisely the multilingual ability of New
30 Ofelia Garcia
York that enhances the importance of New York City in the growing
internationalization of business:
Foreigners, whether immigrants or visitors, feel more at home in New York
than in any other American city. Attracted by its cosmopolitan culture, its
vibrant bustle, its creative tempo, they regard it as more hospitable and
politically stable than metropolitan centers in Europe or Asia (Twentieth
Century Fund 1980: 5).
The multilingualism of New York City gives voice and expression not
only to the tired, the poor and the huddled masses, but also to the busi-
ness executive, the diplomat, the politician, the artist and the intellectual.
Power factors are often inverted in New York City, with wealthy LOTE
speakers being sometimes more powerful than their English-speaking
counterparts. As we saw in section 2, today, as in the past, New Yorkers
are highly multilingual.
5. Do New York's businesses and government institutions

have different language policies? What are those policies?
As we have seen, New York has done more than tolerated its multilin-
gualism, it has actually promoted it for expediency.12 From early times,
except for a short restrictive period, New York has been conscious of its
need to use LOTEs for its own benefit, sometimes to reap the economic
benefits of selling more, both to the international community and to the
large ethnolinguistic community, sometimes to obtain the social ana polit-
ical benefits of integrating the numerous newcomers as soon as possible
and of participating in the international multilingual community.
Yet, there has always been a difference in the way that private busi-
nesses and public agencies view LOTE use. In private business, a policy
of LOTE promotion is usually followed because doing so increases the
number of potential buyers and participants, and thus profits. In govern-
ment agencies, at best, only a policy of LOTE tolerance has been insti-
tuted. This section explores the city's language policy today, giving in-
stances of LOTE promotion by business and LOTE tolerance by govern-
ment agencies.
5.7. New York's business policy of LOTE promotion

That LOTEs have been instrumental in the economic development of
New York is attested to by the linguistic and cultural flexibility shown by
those who sell in the city. An example of this flexibility is given by Raquel
Rivera, a Puerto Rican woman, who recollects how Spanish was used by
Jewish merchants in East Harlem: "In the 20s and 30s the Marqueta was
almost all Jewish. What happened was the Jews began to sell Puerto
Rican products like platanos and other items. Everyone communicated
very well.... The Jewish vendors always knew a few words in Span-
ish..." (Quoted in Sänchez-Korrol 1983: 56).
The use of LOTEs in order to sell in New York City has been a preva-
lent strategy throughout history in every single business domain. Speak-
ing of the Bronx Hunts Point Market, a supplier of figs says:
When I first came into this business and that was before the war - to do
business here you had to know Jewish phrases. Then, some years later, you
had to pick up a few Italian words to make it. Now I'm trying for all the
Korean words I can (New York Times, February 18, 1976, quoted in Kim
1981: 3).
Today, businesses in New York, whether international or domestic, have
a policy of LOTE promotion, with LOTEs being used to capture the pock-
etbooks, as well as the hearts, of those with purchasing and investment
power. For example, the AT & T Language Line, a twenty-four hour toll-
free telephone service that gives access to interpreters in one hundred and
forty languages, is used not only by public New York City agencies, but
also by many hotels, banks, airlines, law offices, utilities, and Fortune
500 businesses, as Table 8 indicates. LOTEs are used not only with clients
or customers who speak little English, but in an effort to communicate
better with and to sell more to those who may be bilingual.
Con Edison, New York's utility company, acknowledges LOTEs as
tools to provide better services to their customers. Bills are printed in
Spanish, and Spanish Call Centers have been created where customers
can speak to a Spanish speaking representative. Con Edison field person-
nel now have access to a guide that provides translation into ten lan-
guages of customers: Chinese, French, Greek, Italian, Korean, Polish,
Russian, Spanish, Vietnamese and Yiddish. Likewise, NYNEX, the tele-
phone company, has established a Multilingual Center with approxi-
mately two hundred and twenty-five Spanish speaking and forty Chinese
speaking representatives in order to remain competitive.
Today LOTEs are also widely used not only in the press, but also in
TV and radio programming in New York City. This LOTE use benefits
not only the LOTE speaking community, but New Yorkers in general.
Information about the United States and the world is provided, allowing
LOTE speakers to be knowledgeable participants in U. S. society. Also,
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
"Minä en pyydä teitä vähentämään luetteloa. Kuunnelkaa vielä.
Luettelossanne on erään italialaisen naisen nimi, jonka nuoruus,
kauneus ja puhtaus sekä vapaus kaikista rikoksista ja kaikista
sopivista syytöksistäkin, tulee ainoastaan herättämään sääliä eikä
hirmua. Tekin tulisitte vapisemaan, jos julistaisitte hänen tuomionsa.
Se olisi vaarallista sellaisena päivänä, kun rahvas on kiihdyksissään.
Teidän vankirattaanne voidaan pysäyttää, jos nuoruus ja viattomuus
ja kauneus tulee kapinoivan joukon säälin alaiseksi."
Dumas katsahti ylös ja hätkähti muukalaisen katseesta. "Minä en

kiellä, kansalainen, että on järkeä siinä, mitä puhut. Mutta minä olen
saanut varmat käskyt."
"Varmat ainoastaan uhrien lukuun nähden. Minä tarjoon sijaisen

tämän yhden edestä. Minä tarjoon teille sellaisen miehen pään, joka
tuntee koko salajuonen Robespierreä ja teitä kohtaan. Ja
kahdeksankymmentä tavallisen ihmisen henkeä te pitäisitte halpana
tällaisen saalin rinnalla."
"Se muuttaa asian", sanoi Dumas kiihkeästi, "jos voit tämän tehdä,
niin omalla vastuullani minä lykkään toistaiseksi italialaisen naisen
tutkimuksen. Sano nyt, kuka on sijainen!"
"Te näette hänet edessänne."
"Sinäkö!" huudahti Dumas ja hänen kasvoillaan kuvastui

hämmästys ja pelko, jota hän ei voinut salata. "Sinä — ja sinä tulet
minun luokseni yksinäsi yöllä tarjoutumaan oikeuden käsiin! Haa,
tämä on ansa. Vapise, hullu, sinä olet minun vallassani, ja minä voin
saada teidät molemmat!"
"Te voitte", sanoi muukalainen tyynesti hymyillen, "mutta minun
henkeni on arvoton ilman paljastuksiani. Istukaa hiljaa, minä käsken,
kuulkaa minua!" ja noiden pelottomien silmien katse piti tuomarin
lumottuna. "Te lähetätte minut vankilaan, te tutkitte minua Zanonin
nimellä huomispäivän uhrien joukossa. Jollen minä silloin teitä
puheellani tyydytä, niin teillä on panttina se nainen, jonka
pelastamiseksi minä kuolen. Minä pyydän hänelle vain yhden ainoan
päivän elonaikaa. Ylihuomenna minä olen kuollut ja te voitte
tyydyttää kostoanne eloonjäävän verellä. Hiljaa vielä hetkinen!
Tuhansien tuomari, epäröittekö — luuletteko, että sitä miestä, joka
vapaaehtoisesti tarjoutuu kuolemaan, voisi pelotuksilla pakottaa
puhumaan sanaakaan, jota hän ei tahdo, teidän tuomioistuimenne
edessä? Eikö teillä ole tarpeeksi kokemusta ylpeyden ja rohkeuden
taipumattomuudesta? Presidentti, minä panen eteenne musteen ja
paperin! Kirjottakaa vankilanhoitajalle yhden päivän armahdus
naiselle, jonka elämä ei teitä voi vähääkään hyödyttää, niin minä
vien sen käskyn omaan vankilaani. Ja nyt jo minä voin sanoa näin
paljon takeeksi siitä, mitä sitten tulen ilmottamaan — että minun
täällä puhuessani, teidän oma nimenne, tuomari, on eräässä
kuolinluettelossa. Minä voin sanoa, kuka on sen nimen siihen
kirjoittanut, minä voin sanoa, miltä suunnalta on vaaraa pelättävä,
minä voin sanoa, mistä pilvestä tässä kaameassa ilmapiirissä väijyy
myrsky, joka syöksee Robespierren ja hänen hallituksensa yli."
Dumas kalpeni ja turhaan hän koetti silmillään paeta sitä

magnetista katsetta, joka häntä piti vallassaan. Koneellisesti,
ikäänkuin vieraan voiman vaikutuksesta hän kirjotti, mitä vieras
saneli.
"Hyvä", sanoi hän väkinäisesti koettaen hymyillä, "minä lupasin

kerran sinua auttaa, katso, minä pidän sanani. Arvaan, että sinä olet
yksi noita tunteellisia hulluja — noita yleviä, jotka vallankumousta
vastustavat, ja joita olen montakin nähnyt syytettyjen joukossa. Äh!
minua ällöttää nähdä noita, jotka pitävät epäkansallisuutta
ansionaan ja kuolevat pelastaakseen jonkun huonon
isänmaaystävän, koska se sattuu olemaan poika tai isä tai vaimo tai
tytär."
"Minä olen todella yksi näitä tunteellisia hulluja", sanoi vieras

nousten seisaalleen. "Oikein olette arvanneet."
"Ja etkö tahtoisi palkaksi minun laupeudestani jo tänä yönä lausua

ne paljastukset, jotka huomenna aiot julistaa? Tee se, niin ehkä
sinäkin — niin, ja nainenkin, voitte saada ei lykkäyksen ainoastaan
vaan anteeksiannon."
"Tuomioistuimen edessä ja siellä ainoastaan. Enkä minä teitä petä,

presidentti. Mutta mahdollisesti minun tiedonantoni ei teitä hyödytä,
vaan salama iskee samassa, kun minä osotan myrskypilven."
"Vaiti, profeetta, ja katso itseäsi! Mene mieletön, mene! Minä

tunnen liiankin hyvin, kuinka hävyttömän itsepäisiä ovat ne, jotka
kuuluvat, siihen joukkoon kuin sinäkin, enkä huoli tuhlata enempi
sanoja. Perhana! mutta te tulette niin tottuneiksi kuolemaa
näkemään, että unohdatte osottaa sille kunnioitusta. Koska tarjoot
minulle pääsi, niin minä otan sen vastaan. Huomenna taidat katua,
mutta silloin on jo liian myöhäistä."
"Niin, presidentti, liian myöhäistä", toisti vieras.
"Mutta muista, se ei ole anteeksianto, ainoastaan yhden päivän

lykkäyksen olen suonut tälle naiselle. Sen mukaan, kuinka
tyydyttäviä ovat uutisesi huomenna, sen mukaan hän jää elämään
tai kuolee. Minä olen suorapuheinen, kansalainen. Sinun haamusi ei
tule minua ahdistamaan, sentähden että olisin syönyt sanani."
"En ole pyytänytkään muuta kuin yhtä päivää, lopun jätän taivaan
oikeuden huomaan. Teidän saattajanne odottavat alhaalla."
XVI LUKU.
"Ja murhamiekan näen välkkyvänä, ja murhasilmän

kiiluvaisena."
Kassandra.
Viola oli vankilassa, jonka portti ei avautunut paitsi niille, jotka jo

tiesivät tuomionsa ennen kuulusteluakin. Senjälkeen kuin hän pakeni
Zanonin luota, oli hänen järkensä ollut kuin seisauksissaan. Kaikki
kauniit ja rikkaat unelmat, jotka olivat neronhengen kukkia tai
hedelmiä, niiden ihmeellisten ajatusten tulva, jotka Zanonin sanojen
mukaan olivat hänellekin, viisaalle, täynnä ihmeitä ja hienouksia,
kaikki oli mennyt, tyhjiin rauennut, kukat lakastuneet, lähde
kuivunut. Jostakin korkeudesta, joka miltei oli naisellisuutta
korkeammalla, tunsi hän hervottomasti vaipuvansa johonkin, mikä oli
lapsellisuuttakin alempana. Kun innostaja oli poissa, oli innostuskin
lakannut, ja kun rakkaus oli hylätty, oli neronhenkikin häipynyt.
Viola tuskin enää käsitti, miksikä hän oli tullut otetuksi kodistaan ja
yksitoikkoisen koneellisen työnsä äärestä. Hän tuskin tiesi, mitä
tarkottivat ne hyvänsuopaiset joukot, jotka hänen ihmeellisestä
kauneudestaan liikutettuina kokoontuivat hänen ympärilleen
vankilassa, murheellisen näköisinä mutta lohdutusta puhuvina. Viola
oli tähän asti ollut tottunut kauhistumaan niitä, joita Laki tuomitsee
rikoksesta, mutta nyt hän ihmeekseen sai tietää, että näin hyvät ja
sääliväiset olennot, jotka näyttivät niin yleviltä ja puhtailta, niin
jaloilta ja ylhäisiltä, olivatkin sellaisia rikollisia, joille Laki ei voinut
antaa lievempää rangaistusta kuin kuoleman. Mutta nuo raa'at,
likaiset ja röyhkeät miehet taas, jotka olivat hänet kodistaan
riistäneet ja yrittäneet häneltä ryöstää lapsenkin, jonka hän puristi
rintaansa vastaan, ja jotka ilkeästi olivat nauraneet hänelle vasten
silmiä, kun hän vaieten ja värisevin huulin heitä katseli — ne
olivatkin oikeita kansalaisia, hyveellisiä, hallituksen suosikkeja, Lain
toimeenpanijoita! Sellaiset ovat sinun oikkusi, sinä aina-vaihteleva
inhimillinen oikeus.
Likainen mutta iloinen oli maailma näiden vankilamuurien sisällä.

Siellä niinkuin yhteishaudoissa, joihin he sitten joutuivatkin, olivat
kaikki luokat edustettuina tasaväkisinä, ikäänkuin ivalla. Ja kuitenkin
siellä se kunnioitus, joka johtuu jaloista tunteista, palautti luonnon
ensimäisen ja häviämättömän, ja samalla lempeän ja jalon lain —
ihmisten välisen erilaisuuden! Sielläkin vangit, olkoot he
kuningasmielisiä tai sansculotteja, antoivat arvoa iälle, opille,
maineelle ja kauneudelle. Ja Voima, syntyperäisellä ritarillisuudellaan
kohotti heikon ja avuttoman oikeuksiinsa. Rautaiset lihakset ja
Herkuleen-moiset hartiat antoivat tietä naiselle ja lapselle, ja
ihmisyyden kauniit puolet, jotka muualla olivat kadonneet, löysivät
viimeisen pakopaikkansa Hirmun asuinsijassa.
"Ja miksikä sinä lapsi olet tuotu tänne?" kysyi vanha

harmaapartainen pappi.
"Minä en tiedä."
"Ah, jollet tunne rikoksiasi, niin voit pelätä pahinta."
"Entä lapseni?" (sillä Violan sallittiin vielä pitää lasta sylissään).
"Nuori vaimo, he varmaan antavat lapsesi jäädä elämään."
Ja tätäkö varten — jäämään orvoksi vankilaan? kysyi Violan sydän,

olen minä säilyttänyt hänen lastaan. Zanoni, älä kysy, älä
ajatuksissasikaan kysy, mitä minä olen tehnyt siitä lapsesta, jonka
sinulle synnytin.
Ilta tuli ja väkeä kokoontui ristikon ulkopuolelle kuulemaan uhrien

luetteloa, jota ivallisesti kutsuttiin "iltalehdeksi." Violan nimi oli
kutsuttujen joukossa. Ja vanha pappi, joka paremmin oli
valmistautunut kuolemaan, mutta oli luettelosta säilynyt, pani
kätensä Violan päälle ja siunasi häntä itkien. Viola kuuli myös
nimensä ja ihmetteli, mutta ei itkenyt. Alasluoduin katsein hän
alistuvasti seurasi luettelon lukemista. Mutta nyt lausuttiin toinen
nimi, ja eräs mies, joka äsken oli Violaa huolimattomasti töytäissyt,
kirkaisi epätoivoisen raivokkaasti. Viola kääntyi ja heidän katseensa
sattui yhteen. Näinkin pitkän ajan päästä hän tunsi nuo rumat
kasvot. Nicot ilkamoi pirullisesti: "Viimeinkin, kaunis napolitar, meidät
yhdistää guillotiini. Oi, me tulemme hyvin nukkumaan hääyötämme!"
Ja nauraen hän tunkeutui joukon läpi ja katosi nurkkaansa.
*****
Viola vietiin pimeään koppiinsa odottamaan huomispäivää. Mutta

lapsi jätettiin vielä hänelle, ja hänestä tuntui, että se tajusi kauhean
todellisuuden. Heitä vietäessä vankilaan se ei ollut itkenyt tai
valittanut, se oli kirkkailla silmillään väistymättä katsellut välkkyviä
keihäitä ja ratsumiesten hurjia kasvoja. Ja nyt, kun he olivat yksin
vankilassa, kietoi se kätensä äidin kaulaan ja sopersi epäselviä
sanoja, suloisia ja hiljaisia, ikäänkuin jotakin tuntematonta
taivaallisen lohdutuksen kieltä. Ja taivasta se olikin. Sillä lapsen
sopertaessa suli pelko pois Violan sielusta: ylöspäin vankilasta ja
kuolemasta — ylöspäin, sinne, missä onnelliset autuaat kerubit
laulavat ylistystä Kaikki-hyvälle, sinne tään pikku-kerubin ääni
johdatti. Viola lankesi polvilleen ja rukoili. Ne, jotka hävittivät kaiken,
mikä kaunistaa ja pyhittää elämän, olivat kironneet alttarin ja
kieltäneet Jumalan — he olivat kuolemaantuomittujen viimeisiltä
hetkiltä riistäneet papin, jumalansanan ja ristin. Mutta usko rakentaa
vankilaluolassa ja sairashuoneessakin itselleen yleviä temppeleitä, ja
ylös kivisen katon läpi, joka estää päivän silmän, nousevat kuitenkin
ne tikapuut, joita pitkin enkelit käyvät ylös ja alas — rukous.
Mutta viereisessä kopissa ateisti Nicot istuu jäykkänä

pimeydessään ja hautoo Dantonin ajatusta, että kuolema on
olemattomuutta. Hänen omatuntonsa ei pannut hänen eteensä
pelottavia kuvia. Katumus on hävinneen hyveen kaikua, ja hyvettä
hän ei koskaan ollut tuntenut. Jos hän eläisi uudelleen, niin hän
eläisi samalla tavalla. Mutta vielä kauheampi kuin uskovaisen ja
epätoivoisen syntisen kuolinvuode, on se synkkä tyhjyys ja
toivottomuus, jossa ajatellaan ruumishuoneen matoa ja rottaa,
julmaa kamalaa olemattomuutta, joka niinkuin ruumisvaate
laskeutuu peittämään maailmankaikkeuden. Avaruuteen tuijottaen,
verettömiä huuliaan pureskellen, hän näkee edessään pimeyden ja
on vakuutettu, että pimeys on kestävä ainiaan!
Tilaa, antakaa tilaa! Antakaa tilaa täysissä kopeissanne! Uusi vanki

on tullut teurastuslaitokseen.
Kun vartija, lamppu kädessään, työnsi muukalaisen sisälle, niin
tämä koski häneen sormellaan ja kuiskasi. Hän veti
jalokivisormuksen sormestaan. Armias! kuinka se jalokivi loisti
lampun valossa. Jos lasket kunkin noista 80 hengestä tuhannen
frangin arvoiseksi, niin jalokivi on vielä sittenkin kalliimpi. Vartija
pysähtyi ja hänen silmiään häikäisi jalokivi. Oi sinä Kerberus, sinä
olet kurjassa toimessasi tukahuttanut kaiken, mikä näyttää
inhimilliseltä. Sinulla ei ole sääliä, ei rakkautta eikä katumusta. Mutta
ahneus on vielä jälellä ja syntisen sydämesi suurin käärme on niellyt
kaikki muut käärmeet. Ha, haa, muukalainen, sinä olet voittanut. He
astuvat pimeätä käytävää pitkin, he saapuvat sille ovelle, minne
vartija on piirtänyt onnettoman merkin, joka nyt pyyhitään pois, sillä
vanki siellä sisällä on yhdeksi päiväksi armahdettu. Avain kierretään
lukossa — ovi raottuu — muukalainen ottaa lampun ja astuu sisään.
XVII JA VIIMEINEN LUKU.
"Näin voitti Goffredo!"
Ger. Lib. XX, 44.
Ja Viola rukoili. Hän ei kuullut oven avautumista, hän ei nähnyt

mustaa varjoa, joka lankesi lattialle. Zanonin voima ja taito oli
mennyttä, mutta Violan yksinkertaisen sydämen ihmeellinen taika ei
ollut häntä jättänyt koetuksen ja epätoivon hetkelläkään. Kun tiede
niinkuin raketti putoo alas taivaalta, johon se on tahtonut tunkea,
kun nero lakastuu niinkuin kukka jäisessä viimassa, niin lapsisielun
toivo kuitenkin valaisee ilmaa ja viaton usko peittää haudan
kukkasilla.
Kopin etäisimmässä nurkassa hän oli polvillaan, ja lapsi, jäljitellen

sitä, mitä se ei voinut ymmärtää, taivutti pienet jäsenensä ja kumarsi
suloista päätään ja polvistui äitinsä sivulle.
Zanoni seisoi ja katseli heitä lampun valossa. Valo sattui kultaisiin

kutreihin, jotka jakautuivat valkoisen otsan ympärille. Mustat silmät
olivat luotuina korkeuteen ja niissä heijastui inhimillisten kyyneleitten
välistä ikäänkuin valo ylhäältä, kädet olivat ristissä, huulet avoinna,
koko muoto oli elävä ja pyhä ja siinä oli viaton kirkkaus ja suruisuus
ja naisen liikuttava nöyryys. Ja Zanoni kuuli puolisonsa äänen —
sydämestä lähtevän matalan äänen, joka Jumalalle oli kyllin kuuluva:
"Ja jos en saa enää häntä nähdä, Isä, niin etkö sinä voi antaa
rakkauteni, joka ei tule kuolemaan, vielä haudankin tuolta puolen
johtaa hänen maallista kohtaloaan? Etkö sinä voi sallia minun
elävänä henkenä liidellä hänen ympärillään? Oi, vaikka minkälainen
kohtalo mahtaisi olla suotuna meille kummallekin — vaikka tuhannen
vuottakin väliltämme vierisi — niin salli, kun me viimein
puhdistuneina ja uudestisyntyneinä olemme valmiit siihen — salli
meidän silloin viimein tavata toisemme. Ja hänen lapsensa — se
rukoilee sinua vankilan lattialta. Huomenna se tulee nukkumaan —
kenen helmassa? kuka tulee sitä syöttämään, kenen huulet tulevat
rukoilemaan sen maallisen menestyksen ja sen sielun pelastuksen
puolesta?" Hän pysähtyi ja hänen äänensä tukehtui nyyhkytyksiin.
"Sinä Viola, sinä itse. Hän, jonka sinä olet hylännyt, on täällä
pelastamassa äitiä lapselleen."
Viola säpsähti — mikä ääni? värisevä niinkuin hänen omansa. Hän

hypähti jalkeilleen — Zanoni oli täällä — hän oli täällä —
katoomattoman nuoruutensa ja yli-inhimillisen kauneutensa loistossa
— täällä, kauhun huoneessa ja kuolonkamppailun hetkellä, täällä
edustamassa sitä rakkautta, joka voi löytää tiensä läpi Varjojen
Laakson ja voi liukua, vahingoittumatta, taivaasta tulleena
vaeltajana, helvetin hirmuisimpain syvänteidenkin kautta.
Kuului huuto, sellainen riemun ja autuuden huuto, joka tuskin

ennen koskaan oli kuulunut näissä holveissa, ja Viola heittäytyi
tulijan jalkoihin.
Zanoni kumartui nostamaan hänet ylös, mutta Viola liukui pois
hänen sylistään. Zanoni kutsui vaimoaan vanhoilla rakkailla nimillä,
mutta tämä vastasi ainoastaan nyyhkytyksillä. Hurjasti,
intohimoisesti Viola suuteli hänen käsiään, hänen vaatteensa liepiä,
mutta ei saanut sanaakaan huuliltaan.
"Katso ylös, katso ylös, minä olen täällä — minä olen täällä,
pelastaakseni sinut. Tahdotko kieltää minua näkemästä suloisia
kasvojasi? Sinä velvollisuutesi jättänyt, vieläkö minua pakenet?"
"Josko pakenen!" lausui Viola viimein murtuneella äänellä. "Oi, jos

ajatuksissani koskaan sinua loukkasin — oi jos unessani, tuossa
kauheassa unessa, petin sinua — niin polvistu minun kanssani ja
rukoile meidän lapsemme puolesta!" Sitten hän äkkiä hyppäsi
pystyyn, tempasi lapsen ja asetti sen miehensä syliin, nyyhkyttäen
nöyrtyneenä: "ei minun tähteni — ei minun tähteni, en itseni tähden,
en itseni tähden minä sinua hylännyt vaan —"
"Hiljaa!" sanoi Zanoni. "Minä tunnen kaikki ajatuksesi, joita

hämmentynyt järkesi tuskin itselleenkään voi selvittää. Ja katso,
kuinka lapsesi niihin katseellaan vastaa."
Ja todella tuon kummallisen lapsen kasvot näyttivät hohtavan

hiljaista ääretöntä iloa. Se näkyi tuntevan isänsä, se riippui hänessä
kiinni, se syleili häntä ja hänen rinnaltaan se käänsi kirkkaat
silmänsä Violaan ja hymyili.
"Rukoilla lapseni puolesta!" sanoi Zanoni surullisena. "Sellaisten

sielujen, jotka minun laillani pyrkivät, kaikki ajatukset ovat
rukouksia!" Ja istuutuen Violan viereen hän alkoi selittää muutamia
korkean elämismuotonsa pyhimpiä salaisuuksia. Hän puhui siitä
ylevästä ja voimakkaasta uskosta, josta yksin voi syntyä jumalallinen
tieto — siitä uskosta, joka kaikkialla näkee kuolemattoman ja
puhdistaa ja korottaa kuolevaisen, johon se katsoo — puhui siitä
jalosta pyrkimyksestä, joka ei viihdy maisissa askareissa ja vehkeissä
vaan niissä suurissa ihmeissä, jotka kertovat Luojansa eikä ihmisten
kunniaa — puhui siitä voimasta, joka sielun erottaa maan mullasta ja
antaa sielun silmälle läpitunkevan näyn ja sielun siiville rajattoman
liikuntoalan — puhui siitä puhdistavasta, ankarasta ja pelottavasta
vihkimyksestä, josta sielu käy ulos kuin kuolemasta ja saattaa
selvästi tajuta yhteytensä elämän ja valon Isän-prinsiippien kanssa,
niin että se löytää ilonsa omassa kauneuden tuntemuksessaan,
tahtonsa puhtaudessa, voimassaan ja myötätunnossaan Äärettömän
Luomiston kanssa, josta se on yhtenä osana ja samaa olemusta. Hän
kertoi niistä salaisuuksista, jotka pyhittävät savimuodon ja
palsamoivat ruumiin jo sen eläessä ja uudistavat elonvoiman
salaperäisen ja taivaallisen unen ambrosialla. Ja hänen puhuessaan
Viola kuunteli henkeään hievahtamatta. Jollei hän voinutkaan
kaikkea ymmärtää, niin ei hän enää uskaltanut epäillä. Hän tunsi,
että tuossa innostuksessa, jos se sitten oli itsepetosta tai ei, mikään
paha henki ei väijyskellyt. Ja intuitsionilla pikemmin kuin järjen
ponnistuksella Viola näki edessään kuin tähtien valaisemana
ulappana sen sielun syvän ja salaperäisen kauneuden, jota hän
pelollaan oli loukannut. Mutta kun hän (lopettaen kummalliset
tunnustuksensa) sanoi, että tähän omaan elämäänsä, joka oli
tavallisen elämän sisällä ja sen yläpuolella, hän oli uneksinut saada
puolisonsakin kohottaa, niin ihmiselimen pelko taas hiipi Violaan, ja
Zanoni luki hänen vaitiolostaan, kuinka turha olisi kaikelle hänen
tieteensä taidolle ollut tämän unelman toteuttaminen.
Mutta nyt, kun hän lopetti puheensa ja Viola hänen rintaansa

nojautuen tunsi hänen suojelevien käsivarsiensa puristuksen, kun
yhdessä pyhässä suutelossa kaikki mennyt oli anteeksi annettu ja
nykyisyys unohdettu — niin palasi Violaan suloinen ja lämmin toivo
luonnollisesta elämästä rakastavan puolison rinnalla. Zanoni oli tullut
häntä pelastamaan. Hän ei kysynyt miten — hän uskoi sen
kysymättä. Viimeinkin he saisivat elää yhdessä. He pakenisivat pois
näiltä kauhun ja hurmeen näyttämöiltä. Taas saisivat he nähdä
onnellisen joonilaisen saaren ja sen rauhalliset rantamaat ja metsät.
Viola nauroi lapsellisen iloisesti, kun tämä kuva nousi mieleen
vankilan synkkyyden keskellä. Violan järki noudatti omia suloisia
yksinkertaisia vaistojaan eikä voinut ottaa vastaan niitä ylhäisiä
kuvia, joita hänen ympärillään liiteli. Se asettui takaisin inhimillisiin
näkyihinsä, maallisen onnen ja rauhaisan kodin toiveisiin, jotka olivat
niin viattomia kaikessa vähäpätöisyydessään.
"Älä puhu minulle enää, rakkaani, menneistä ajoista. Sinä olet

täällä, sinä tahdot minut pelastaa, me tulemme vielä elämään
tavallista onnellista elämäämme. Elämä sinun kanssasi on minulle
kyllin suurta onnea ja ihanuutta. Kulje sinä, jos tahdot, sielusi
voimalla läpi koko maailmankaikkeuden, sinun sydämesi on kuitenkin
minulle koko maailma. Minä luulin äsken, että olin valmis kuolemaan.
Kun näen sinut ja saan sinuun koskea, niin tunnen taas, kuinka
ihana on elämä. Katso, ristikkojen takana himmenevät tähdet
taivaalta, pian alkaa uusi päivä — se päivä, joka avaa vankilan ovet.
Sinä sanot, että voit minut pelastaa, minä en sitä epäile. Oi
älkäämme enää asuko kaupungeissa. Minä en koskaan sinua epäillyt,
kun elimme ihanalla saarellamme, siellä minua eivät pahat unet
vaivanneet vaan näin kauniita ja iloisia unia. Ja herätessäni tekivät
sinun silmäsi maailman vielä kauniimmaksi ja iloisemmaksi.
Huomenna — mikset sinä hymyile? Huomenna siis, rakas, eikö
huomenna ole siunattu sana? Julmuri! Sinä rankaiset minua vielä
sillä, että et ota osaa ilooni. Kas meidän pienokaistamme, kuinka se
hymyilee minulle. Minä tahdonkin puhua sille. Lapsi, isäsi on tullut
takaisin."
Ja ottaen lapsen käsivarsilleen ja istuutuen vähän matkan päähän

hän tuuditti sitä edestakaisin ja pakisi sille ja suuteli sitä joka sanan
välillä. Viola nauroi ja itki vuoroin, ja vähä väliä hän olkansa ylitse loi
leikkisän, iloisen katseen isään, jolle sammuvat tähdet suruisesti
ilmottivat viimeisen hyvästin. Kuinka kauniilta näyttikään Viola siinä
istuessaan, tulevaisuudestaan tietämättä. Vielä hän oli itsekin
puoleksi lapsi ja hänen nauruunsa vastasi lapsi heleällä naurullaan —
kaksi sievää leikkijää haudan partaalla! Kun Viola kumartui alas,
lankesi hänen hartioilleen tuuhea tukka, niinkuin keltainen pilvi, se
peitti hänen pikku aarteensa valoverholla, ja lapsi pikku kätösillään
siirsi sen syrjään tuon tuostakin hymyilläkseen kultakiharoitten
välistä ja kätki taas niihin kasvonsa ja pilkisti niiden välistä hymyillen.
Olisi ollut julmaa tuota iloa laimentaa, ja vielä julmempaa ottaa
siihen osaa.
"Viola", sanoi Zanoni viimein, "muistatko, että kerran meidän

istuessamme kuutamoisen lahden rannalla hääsaarellamme sinä
kerran pyysit minulta tätä amulettia — joka on kauan sitten
maailmasta hävinneen taikauskon jäännöstä. Se on viimeinen muisto
minun synnyinmaastani, ja äitini kuolinvuoteellaan sitoi sen kaulani
ympärille. Minä sanoin sinulle silloin, että antaisin sen sinulle sinä
päivänä, kun meidän olemuksemme lait ovat samat."
"Minä muistan sen hyvin."
"Huomenna sinä saat sen."
"Ah, sitä ihanaa huomispäivää!" Ja hiljaa hän laski alas lapsensa,

sillä se nukkui nyt, ja heittäytyi puolisonsa syliin ja viittasi
päivänkoittoa, joka alkoi nousta harmaalle taivaanrannalle.
Ja päivä nousi ja loi säteensä noiden kauhun seinien sisälle

kolmeen ihmisolentoon, joissa oli yhtyneinä kaikki hellimmät
inhimilliset siteet. Heissä oli ihmissielun salaperäisimmät voimat
edustettuina: nukkuva viattomuus, luottavainen rakkaus, joka tyytyy
paljaaseen kosketukseen tai henkäykseen eikä voi surua aavistaa,
väsynyt tiede, joka kuljettuaan kaikkien luomakunnan salaisuuksien
läpi viimein tulee kuoleman luo lopullista ratkaisua varten ja yhä
riippuu kiinni rakkauden sylissä, kynnystä lähestyessään.
Näin oli vankilan sisällä, mutta ulkona seisoivat komeat palatsit ja

temppelit, ulkona Hirmu ja Kosto rakensivat mustia suunnitelmiaan
ja vasta-suunnitelmiaan — edes ja takaisin, vaihtelevien himojen
aallokossa, keikkui ihmisten ja kansakuntien kohtalo. Ja yhtä
puolueettomasti katseli päiväntähti sekä kirkontornia että guillotiinia.
Jo alkavat linnut viserrellä puutarhassa. Kalat melskahtavat Seinen
vilpoisissa vesissä. Jumalallisen luonnon rauha ja iloisuus ja
inhimillisen elämän melske ja epäsointu heräävät taas unestaan.
Kauppias avaa ikkunaluukut, kukkaismyyjät astelevat iloisina torille,
tavallinen touhu ja vilinä alkaa jälleen. Taas jatkuvat ne jokapäiväiset
askareet, jotka vallankumous kuninkaita ja keisareita kukistaessaan
kuitenkin jättää köyhille Kainin-perintönä. Salaliittolaiset, jotka eivät
ole tänä yönä nukkuneet, kuulevat kellonlyönnin, ja kuiskaavat
sydämelIeen: "hetki lähenee." Kansalliskokouksen oven ulkopuolelle
kokoontuu kiihkeästi odottava joukko, tänä päivänä ratkaistaan
Ranskan kohtalo. Vaan tuomioistuimen pihalla on tavallista hälinää.
Langetkoon arpa kuinka tahansa, tulkoon voittajaksi kuka tahansa,
tänä päivänä putoo kahdeksankymmentä päätä.
*****
Ja Viola nukkui niin suloisesti. Uupuneena iloon, turvallisena kun
sai olla takaisintulleen puolisonsa silmien läheisyydessä, oli hän
nauranut ja itkenyt itsensä nukuksiin, ja vielä tässä unessa näytti
säilyvän onnellinen tietoisuus siitä, että rakastettu oli läsnä,
kadonnut oli löydetty. Hän hymyili ja soperteli itsekseen unessaan ja
mainitsi usein Zanonin nimen, ojensi käsiään ja huokasi, jollei hän
niillä tavannut puolisoaan. Zanoni katseli häntä syrjässä seisoen —
millä tunteilla, olisi turha kuvailla. Viola ei tulisi herätessään enää
puolisoaan näkemään — hän ei voinut aavistaa, kuinka kalliisti
pelastuksensa oli maksettu. Se aamu, jota hän niin oli ikävöinyt, oli
nyt tullut. Kuinka tulisi hän sen iltaa tervehtimään? Violan silmät
olivat ummistuneet niihin kultaisiin toiveihin, joilla nuoruus ja
kauneus tulevaisuutta katselevat. Yhä vielä nämä toiveet antoivat
sateenkaari-loistoansa hänen unelmiinsa. Hän saa herätä elämään.
Huomenna on hirmuhallitus loppunut — vankilan ovet avautuvat —
Viola astuu ulos lapsensa kanssa iloiseen suvimaailmaan. Ja hän,
Zanoni — hän kääntyi ja katsahti lapseen, se oli hereillään ja sen
kirkas, vakava, miettivä katse seurasi isää lujana ja juhlallisena. Hän
kumartui sen yli ja suuteli sen huulia.
"Ei milloinkaan enää", hän mutisi, "oi rakkauden ja murheen

perillinen — et milloinkaan enää sinä näe minua näyissäsi — ei
milloinkaan enää nämä silmät saa nauttia taivaallisten olentojen
seuraa — ei milloinkaan enää minun sieluni voi sinun päänalaiseltasi
karkottaa huolia ja sairauksia. Ei tule kohtalosi sellaiseksi, miksi minä
itserakkaana sen olisin tahtonut luoda. Sinunkin niinkuin kaikkien
veljiesi osalle tulee kärsimys, taistelu, hairahdus. Mutta lempeät
olkoot inhimilliset kiusauksesi, ja olkoon henkesi vahva rakastamaan
ja uskomaan. Ja näin, kun sinua katselen, näin minun luontoni
henkiköön sinuun viimeisen ja tulisimman tunteensa: menköön
minusta sinuun rakkaus äitiisi ja kuulkoon hän sinun kauttasi minun
henkeni itseään lohduttavan. Kuule! he tulevat, hyvästi, minä odotan
teitä molempia haudan takana!" Ovi avautui hitaasti, vartija
näyttäytyi, ja oven kautta samalla hiipi sisään päivänsäde — se sattui
onnellisen nukkujan vaaleihin ja ruusuisiin kasvoihin — se leikki kuin
hymyily lapsen huulilla, ja lapsi yhä vaitiollen totisilla silmillään
seurasi isänsä liikkeitä. Sillä hetkellä Viola unessaan sopersi: "Päivä
on tullut, ovet avataan! Anna minulle kätesi, me lähdemme pois.
Merelle, merelle! Kuinka päivänvalo leikkii aalloilla! Kotiin rakkahin,
kotiin takaisin!"
"Kansalainen, hetki on tullut."
"Hiljaa — hän nukkuu! Silmänräpäys! Nyt se on tehty, taivaan

kiitos, hän nukkuu vielä!" Zanoni ei tahtonut häntä suudella, jottei
hän heräisi, mutta hiljaa hän pani hänen kaulaansa sen amuletin,
joka tulisi Violalle vastedes kertomaan hyvästijätöstä — ja uudesta
yhtymisestä. Jo hän on kynnyksellä — vielä kerran hän katsoo
taakseen. Ovi sulkeutuu. Hän on ainaiseksi mennyt.
Viola heräsi viimeinkin ja katseli ympärilleen. "Zanoni, päivä on

koittanut." Ei mitään vastausta paitsi lapsen hiljainen valitus. Armias
taivas! Oliko kaikki sitten ollut unta? Hän työnsi syrjään pitkät
hiuksensa, jotka peittivät näön — hän tunsi rinnallaan amuletin — se
ei siis ollutkaan unta! "Oi, Jumalani, hän on mennyt!" Hän hypähti
ovelle — hän huusi äänekkäästi. Vartija tuli. "Mieheni, lapseni isä?"
"Hän on mennyt sinun edelläsi, vaimo."
"Minne? Puhu, puhu!"
"Guillotiinille!" ja musta ovi sulkeutui jälleen.

Viola makasi tajuttomana. Salamanvälähdyksenä oli Zanonin
sanat, hänen murheellisuutensa, hänen salaperäisen lahjansa
todellinen merkitys ja hänen uhrauksensa suuruus, kaikki
silmänräpäyksessä oli selvinnyt hänelle — ja sitten pimeys peitti
hänet kuin myrskypilvi, mutta siinä pimeydessä oli valoakin. Ja
hänen istuessaan siinä mykkänä, jäykkänä, äänettömänä, kuin
kiveksi jähmettyneenä, liukui yli sielun syvyyksien näky, niinkuin
tuulahdus: julma tuomioistuin, tuomari, valamiehistö, syyttäjä, ja
keskellä syytettyjä tuo yksi peloton loistava olento..
"Sinä tunnet, mitkä vaarat valtiota uhkaavat — tunnusta!"
"Minä tunnen ja pidän lupaukseni. Tuomari, minä ilmotan sinun

tuomiosi. Minä tiedän, että se anarkia, jota sinä kutsut valtioksi,
sammuu tämän auringon laskiessa. Kuuntele, kuinka ulkona
melutaan, kuuntele, kuinka siellä huudetaan! Antakaa tietä, te
kuolleet, antakaa paikka helvetissä Robespierrelle ja hänen
joukolleen!"
Oikeussaliin hyökätään sisään — tulee nopeita, kalpeita

sanantuojia, on hämmennystä ja pelkoa ja hätää! "Pois kavaltaja, ja
huomenna nainen, jonka tahdoit pelastaa, tulee kuolemaan."
"Huomenna, presidentti, putoo kirves sinun kaulaasi."
Eteenpäin täyteen ahdettujen myrskyisten katujen halki kulkee

kuolonsaattue. Haa, urhokas kansa, viimeinkin sinä olet herännyt.
He eivät saa kuolla — alas kuolema valtaistuimeltaan! Robespierre
on kukistunut, he syöksyvät pelastamaan.
Kamalan näköisenä vankilarattailla Zanonin vieressä viittoili ja

raivosi se mies, jonka hän profetallisissa unissaan oli nähnyt
kumppaninaan kuolemanpaikalla. "Pelastakaa — pelastakaa!" ulvoi
ateisti Nicot. "Oi urhokas kansa, meidän täytyy pelastua!" Ja
ihmisjoukosta tunkeutui esiin nainen, jonka musta tukka
valtoimenaan liehui ja jonka silmät tulta iskivät. "Clarence!" hän
huusi italiankielellä, "murhaaja, mitä sinä olet tehnyt minun
Clarencelleni?" Hänen silmänsä kulkivat yli vankien kasvojen, hän ei
löytänyt etsimäänsä. "Kiitos taivaan, kiitos taivaan! Minä en ole sinua
saattanut kuolemaan."
Lähemmälle ja lähemmälle tunkeutui kansa — vielä hetkinen, niin

mestaaja olisi jäänyt ilman työtä. Oi Zanoni, miksi yhä on sinun
otsallasi tyyni kohtaloon alistuminen, etkö sinä tunne toivoa? Mars,
mars! pitkin katuja astuvat aseelliset miehet; uskollisena käskyille
johtaa heitä musta Henriot. Mars, mars! halki raukkamaisesti
hajautuvan ihmisjoukon. Tuossa he epäjärjestyksessä pakenevat,
tuossa he työnnetään lokaan, nuo huutavat pelastajat! Ja heidän
keskellään vartijoitten miekkojen satuttamana makaa italialainen
nainen, pitkät hiuksensa verellä tahrattuina, ja vielä hänen
vääntyilevillä huulillaan on iloinen kuiskaus: "Clarence, minä en ole
sinua tappanut!"
Eteenpäin Barrière du Trônelle. Se häämöttää mustana edessä,

mahtava tappolaitos. Toinen toisensa jälkeen säilän alle — taas yksi
ja taas toinen ja kolmas! Armoa! Oi laupias! Onko silta auringon ja
varjojen maan välillä niin lyhyt? — lyhyt kuin huokaus? Nyt, nyt
hänen hetkensä on tullut. "Älä kuole vielä, älä jätä minua jälkeesi!
Kuule minua, kuule!" huusi horroksessa oleva nainen. "Mitä, vieläkö
sinä hymyilet?" Ne hymyilivät, nuo kalpeat huulet ja niiden
hymyillessä oli murhapaikka, mestaaja ja kuolonkauhu hävinnyt.
Siinä hymyilyssä tuntui koko avaruuden yli leviävän ikuinen
päivänpaiste. Ylös maasta hän kohosi, liiteli Violan yläpuolelle,
aineettomana — ilon ja valon haamuna! Ja takana taivas aukenee,
syvyys syvyyden jälkeen, ja ihanaiset joukot näkyvät, toiset toistensa
takana kaukaisuudessa, ja "tervetullut!" kaikuu lukemattomissa
äänissä. Taivasten asukkaat riemuitsevat: — "terve! sinä uhrauksella
puhdistunut ja haudan kautta kuolemattomaksi tullut! — tämä ei ole
kuolemista." Ja loistavana loistavien joukossa haamu ojensi kätensä
ja kuiskasi uneksijalle: "Ikuinen kumppani, tämä ei ole kuolemista!"
*****
"Hoi, miksikä meille annetaan merkkejä talojen katoilta? Miksikä

ihmiset kokoontuvat kaduille? Miksi kirkonkellot kajahtavat? Kuulkaa
pyssynpauketta, aseelliset iskevät yhteen! Kumppanit, onko meillä
vangituilla viimeinkin toivoa?"
Näin lausuvat vangit toinen toiselleen. Päivä laskee, ilta lähenee,

vielä he painavat valkoisia kasvojaan ristikkoja vastaan ja yhä
ikkunista ja talojen katoilta he näkevät ystävien hymyilevän —
näkevät merkkejä heilutettavan. "Hurraa! Robespierre on kaatunut!
Hirmuhallitus on kukistunut! Jumala on antanut meidän jäädä
elämään."
Luo silmäsi saliin, missä tyranni ja hänen seuralaisensa

kuuntelevat melua ulkopuolelta! Niinkuin Dumas oli ennustanut,
Henriot verestä ja viinasta juopuneena hoipertelee sisään ja iskee
verisen miekkansa lattiaan, "Kaikki on mennyttä!"
"Kurja! sinun raukkamaisuutesi on meidät tuhonnut!" riehui

Coffinhal ja paiskasi pelkurin ulos akkunasta.
Tyynenä kuin itse epätoivo seisoo ankara St. Just, Couthon ryömii
ähkien pöydän alle, nyt laukaus, räjähdys! Robespierre olisi tahtonut
itse päättää päivänsä. Vapiseva käsi on pettänyt eikä hän ole
kuollutkaan. Hôtel de Villen kello lyö kolme. Rikottujen ovien läpi,
pimeitten käytävien läpi kuolinsaliin syöksee ihmisjoukko.
Raadeltuna, kalmankalpeana, verisenä, sanattomana, mutta vielä
tajuisena istuu päätappaja vielä pystyssä tuolissaan. Hänen
ympärilleen he keräytyvät, he uhkaavat, he kiroovat häntä, heidän
kasvonsa hehkuvat soihtujen valossa. Hän on oikea musta velho eikä
tähtöinen maagikko! Ja hänen viimeisiä hetkiään näkemään
kokoontuvat ne pahat henget, jotka hän on kutsunut esiin. He
vetävät hänet esiin. Aukaise porttisi, säälimätön vankila! Ei
sanaakaan enää tässä maailmassa lausunut Maximilien Robespierre.
Lähetä esiin tuhansia ja satoja tuhansia, vapautunut Pariisi.
Vallankumoustorille vyöryvät hirmuhallituksen rattaat — St. Just,
Dumas, Couthon, kumppanit seuraavat häntä, hautaan asti. Nainen,
jolta lapset on viety, hiukset hajallaan päässään, juoksee hänen
sivullaan: "Sinun kuolemasi saattaa minut ilosta juopuneeksi."
Robespierre avaa veristyneet silmänsä. "Mene tuonelaan vaimojen ja
äitien kirousten seuraamana."
*****
Päivänvalo täyttää vankilan. Sopesta soppeen kierii uutinen,

ihmisiä tunkeutuu sisään, iloiset vangit sekaantuvat vartijoitten
joukkoon, jotka pelosta myöskin tahtovat näyttää iloisilta, he
tunkeutuvat julman talon kaikkiin nurkkiin ja kammioihin. He
syöksyvät koppiin, joka on ollut unohdettuna edellisestä aamusta
asti. He löytävät sieltä nuoren naisen, joka istuu kurjan vuoteensa
ääressä. Hänen kätensä ovat ristissä, hänen kasvonsa ylöspäin
kääntyneet, hänen silmänsä ovat auki ja hänen huulillaan on autuas
hymyily. Ilonsa riemastuksessakin vetäytyvät tulijat taaksepäin
säpsähtäen. Milloinkaan eivät ole nähneet niin kaunista näkyä ja
lähemmäksi hiipiessään äänettömin askelin he näkevät, että huulet
eivät hengitä, että uni on marmorin unta, että kauneus on jo
kuoleman kauneutta. He keräytyvät hiljaisina ympärille, ja kas,
hänen jaloissaan on pieni lapsi, joka heidän äänestään heräten
katselee heitä vakavasti ja leikkii ruusuisine sormineen kuolleen
äitinsä hameenliepeillä. Orpo täällä vankikammiossa.
"Lapsi raukka", sanoo eräs nainen, joka itse on äiti, "eilen sinun
isäsi kuuluu kaatuneen, ja nyt äitikin! Yksinäinen maailmassa, mikä
mahtaakaan kohtalosi olla?"
Lapsi hymyili pelottomasti joukolle naisen näin puhuessa. Ja vanha

pappi, joka seisoi heidän keskellään, sanoi lempeästi: "Nainen,
katso, orpo hymyilee. Isättömät ovat Jumalan huomassa."
Viiteselitykset:
[1] "Gymnosofoi" — "alastomat viisaat" — näin kutsuivat

kreikkalaiset intialaisia asketeja eli "joogeja", joista huhu jo varhain
levisi länsimaihin asti. Suom.
[2] Highgate on huvilaseutu Lontoon läheisyydessä. Suom.
[3] Mania, "raivo, hulluus" käytettiin Kreikassa puhuttaessa sekä

viinin että rakkauden, jopa uskonnollisen innon herättämästä
haltiossaolosta. Sekä alhainen että ylempi "mania" johtuu
näkymättömän maailman vaikutuksesta ihmisluonnon kätkettyihin
olemuspuoliin, — sen huomasivat jo kreikkalaiset. Suom.
[4] Kreikkalaiset kutsuivat Kostottaria kaunistellen Eumeniideiksi
s.o. "hyvä-aikeisiksi." Suom.
[5] "Raivottarien." Suom.
[6] Vanhojen kansojen "taivas" ja "kiirastuli." Suom.
[7] Paisiello eli vv. 1741-1816, toimi kapellimestarina Pietarissa ja

Napolissa, sävelsi yli 100 oopperaa. Suom.
[8] Rahvaanuskon "verenimijät", joiden todellisuutta nykyinen

tiedekin on alkanut nähdä. Suom.
[9] "Näyt, tosi-unet.." Suom.
[10] Italialainen oopperasäveltäjä (1749-1801). Suom.
[11] Vanhanaikainen kultaraha, n. 16 mk arvoinen. Suom.
[12] "Paha silmä" — joka ennemminkin on mainittu — tarkottaa

tuota varsinkin Italiassa yleistä kansanuskoa, että löytyy henkilöitä
(italiaksi jettatore), joilla on kyky ikäänkuin mahtavan silmänsä
avulla raivata tiensä maailmassa, kukistaa, jopa tappaa
vastustajansa j.n.e. Että tällainen voima on muutamien ihmisten
silmissä, sitä ei tarvitse epäillä. Aivan äskettäin luettiin
sanomalehdissä eräästä italialaisesta ministeristä, kuinka hän "pahan
silmän" avulla oli tuhonnut monta etevää kilpailijaa sinkautuessaan
valta-asemaansa. Tässä on kysymyksessä voima, jota voidaan
käyttää sekä hyvään että pahaan tarkotukseen. Suom.
[13] Hippogryyfi — "louhikäärmehepo", siivekäs hepo, italialaisissa

kansantaruissa esiintyvä hirviö, Pegasusta muistuttava. Suom.
[14] Nämä Vanhan Rooman seudut olivat kertomuksen ajalla
jokseenkin autioita ja hylättyjä. Suom.
[15] Seuraava ennustus (joka muutamille lukijoistani lienee

tunnettukin), löytyy hieman eri vivahduksin ja pitempänä La Harpen
jälkeenjääneissä teoksissa. La Harpen oma käsikirjotus kuuluu vielä
olevan tallella ja kertomus perustuu M. Petitotin auktoriteettiin.
Minun tehtäväni ei ole tutkistella, onko olemassa epäilyksiä
kertomuksen todenpitäväisyydestä.
[16] Champfort, yksi niitä oppineita, jotka vallankumouksen

ensimäiseen hurmaukseen viehättyivät, mutta sitten kieltäytyivät
seuraamasta alhaisempia toiminnan miehiä kauheiden rikosten teille.
Hän jäi eloon esittämään vallankumousmiesten murhaavaa
ihmisrakkautta aikansa parhaimmilla sukkeluuksilla. Nähdessään
muureille kirjotetun "Veljeys tai kuolema" huomautti hän, että ajatus
kuuluisi toisin sanoin: "Ole veljeni, tai minä sinut tapan!"
[17] "Tämä lahko levittää suurella kiihkolla materialismin oppia,

joka on vallalla älykkäitten ja suurmiesten kesken. Siitä on osaksi
johtunut senlaatuinen käytännöllinen filosofia, joka tekee
itsekkäisyyden järjestelmäksi ja pitää ihmisyhteiskuntaa viekkauden
sotana — menestystä oikean ja väärän erottajana — kunniallisuutta
makuasiana tai mukavuutena — ja maailmaa ovelien konnien
perintötilana." — Discours de Robespierre, Mai 7, 1794.
[18] Astrologian kukoistusajoista saakka on sivistyskieliin jäänyt

siitä lainattuja sanoja. Kukin seitsemästä "planetoista" edustaa yhtä
ihmistyyppiä, yhtä perusluonnetta. Siten yksi on "jovialinen" eli
Jupiterin luontoinen, toinen "martialinen" eli sotaisen Marsin
laatuinen. "Saturnolainen" tyyppi on kylmä, kova, synkkämielinen eli
jalostuneena miettivä ja hillitty. Paljas sattumako ohjaa, että kun
piirretään jonkun ihmisen syntymäkartta eli horoskoppi, hänen
"johtava tähtensä" onkin juuri se, jonka luontoinen hän on? Suom.
[19] Trakian hallitsija Tereus oli vietellyt kälynsä Filomelan ja

leikannut häneltä kielen. Kostoksi sisaret tappoivat T:n pojan ja
syöttivät hänen lihansa isälle. T:n ajaessa sisaria takaa muutettiin
Filomela satakieleksi — kertoo kreikkalainen vertaustaru. Suom.
[20] Kreikkalaisissa taruissa olivat kentaurit ihmishepoja, sfinksit

leijona-naisia ja gorgonit siivekkäitä, käärmetukkaisia hirviöitä.
Suom.
[21] Augoeides — mystillisten plaatolaisten suosima sana — esim.

"Sielun kehä on loistava — augoeides — kun ei se kurottaudu
minkään ulkonaisen puoleen eikä sisäänpäin supistu vaan loistaa
omalla valollaan, jolla se näkee kaikkien olioiden totuuden ja
totuuden itsessään." Marcus Antonius, lib. 2.
[22] Mr. Disraeli, kirjassaan Curiocities of Litterature (Art.

Alchemy) mainittuaan muutamia uudenaikaisten kemistien rohkeita
päätelmiä metallien muuttamisesta, kertoo esimerkin eräästä tieteen
suurmiehestä: "Sir Humphry Davy sanoi minulle kerran, ettei hän
pitänyt tätä vielä keksimättä olevaa taitoa mahdottomana; mutta jos
se joskus keksitäänkin, tulee se varmaan olemaan käytännöllisesti
hyödytön."
Tekijän muist.
Kuinka omituisilta kuuluvatkaan nämä tekijän ja hänen

aikalaistensa sanat nyt 66 vuoden jälkeen! Nyt vihdoinkin kokeellinen
tiede alkaa lähestyä alkemistien problemin ratkaisua, vaikka kyllä,
niinkuin Sir Davy aavisti, se ei tule olemaan ahneille mikään uusi
rikkauden lähde vaan ainoastaan ajattelijoille ja tutkijoille uuden
henkisemmän maailmankatsomuksen yksi peruskivi.
Suom. muist.
[23] Painettu v. 1615.
[24] Hoode megas keitai Zan = "Tässä lepää suuri Zeus" (Huom.!
genetiv. Zeen'os l. Zan'os. Suom.)
[25] Jos varsinainen kielimies jo oli rohkea Zanonin nimeä

johtaessaan, niin Mervalen keksintö on kerrassaan naurettava.
"Smith" nimi merkitsee yksinkertaisesti seppää. Tämä kohta on
osottamassa, kuinka pintapuoliset luonteet kuten Mervale ovat
kykenemättömiä todellista tieteellisyyttä tajuamaan. Suom.
[26] Sextus.
[27] Psellus, de Daemon. (käsik.)
[28] Pytonessa oli Apollon papitar, raediumi, joka haltioihin

nousten ihmisille välitti neuvon ja ennustuksen sanomia. Suom.
[29] Genius — oli haltija eli henki, joka vanhojen kansojen uskon
mukaan hallitsi eri paikkoja ja esineitä. Ennen kaikkia oli joka
ihmisellä syntymästä asti Genius, joka määräsi hänen kohtalonsa ja
jonka ääntä hän saattoi oppia kuuntelemaan. Kristityt kutsuivat tätä
Geniusta suojelusenkeliksi, nykyaikaiset teosofit sanovat sitä
maallisen personallisuuden "korkeammaksi minäksi." Siitä sanasta on
tullut sivistyssana genius, genie, geni, nerokkuus, inspiratsioni ja itse
nero. Tämä sana antaa paljon ajattelemisen aihetta.
Vertauskuvallisen tarun mukaan Genius syntyi Eroksen ja Psykeen —
rakkauden ja sielun — yhtymästä. — Suom.
[30] Ranskan kuninkaan, jota vallankumoukselliset kutsuivat
"mieheksi." — Suom.
[31] Tämmöisen verhon — jota teosofit kutsuvat auraksi — ovat

tiedemiehet juuri viime aikoina huomanneet kaikkien olentojen ja
esineitten ympärillä. — Suom.
[32] Jamblikus, "De vita Pythagorae."
[33] Lukija suosiollisesti muistakoon, että tämän sanoo

alkuperäisten käsikirjoitusten tekijä eikä julkaisija.
[34] Suuri Lessing kirjoitti aikoinaan hyvin huomattavan

tutkisteleman "miten vanhat kuolemaa kuvasivat". Siinä hän osoittaa,
kuinka luurankoisen viikatemiehen käsitys oli vanhoille kansoille
tuntematon. He kuvasivat kuolon haltiata ei Geniusta siivekkääksi
enkeliksi, jolla kädessään oli ylösalasin käännetty soihtu ja seppele ja
vieressään perhonen — vapautuneen sielun symboli. Hänen
rinnallaan on usein kaksoisveli, unen haltija. Heillä ei ollut
keskiaikaista kuolonkammoa vaan he hautakuvillaan tahtoivat
lausua: "nukahda sielu, lepäjä elämän vaivoista ja heräjä taas uuden
päivän, uuden toimintakauden tullessa!" Lessing oli vanhojen
kansojen kannalla siinä, että hän uskoi elämän uudestipalaamiseen,
kuolon ja unen rinnakkaisuuteen. — Sitä ennen oli luultu kuoleman
kaunista Geniusta Amoriksi, lemmen haltijaksi. — Suom.
[35] Yksi renessanssiajan vielä saavuttamattomia taiteen

mestareita — Suom.
[36] Nim. jo roomalaisten loistoaikoina. Suom.

[37] Kuuluisa lause, jonka ennustaja lausui, kun Cesar
murhapäivänsä aamulla kysyi, miksei kuolon ennustus ollut
toteutunut. Suom.
[38] "Nyt on juotava — nyt vapaalla jalalla (hypittävä)" alkaa

vanha Horatiolainen viinilaulu. Suom.
[39] Tietämättömät ihmiset ihan luonnollisesti johtuivat uskomaan,

että tulivuorten aukosta kävi tie Haadeksen — Tuonelan —
alhaisimpaan piiriin. Suom.
[40] Mefiitis oli muinaisitalialainen tulikivilähteitten jumala. Suom.
[41] "Suur-Kreikka" — Italian eteläosa roomalaisten aikana. Suom.
[42] Maagillisesta peilistä lukevat selvänäkijät usein ihmisten

kohtaloita. Suom.
[43] Jumalien seuraan päässeenä Iksion, Lapithien kuningas,

tavotteli itse Heeraa, Zeuksen puolisoa. Suom.
[44] "Salaisen Opin" mukaan kullakin ajalla on valtarotunsa,

voimakkain, vaikkei aina lukuisin. Nykyinen valtarotu on n.k.
teutonilainen, johon kuuluvat germanilaiset kansat, osittain myös
slaavilaiset. Kreikassa asui ennen helleenien tuloa Atlantis-sukuinen
sekakansa. Suom.
[45] Homeeros kertoo (Odyss. X) tämännimisestä yrtistä, joka

suojeli kaikkia taikoja vastaan. Suom.
[46] "On yhtä välttämätöntä tuntea pahat asiat kuin hyvätkin, sillä
kuka voi tietää mikä on hyvä, tietämättä mikä on paha?" j.n.e.
Paracelsus, De Natura Rerum, lib. 3.
[47] Nimittäin niillä mailla. Itämaat olivat tähän aikaan hyvin
vähän tunnetut. Suom.
[48] Paracelsus, De natura rerum lib. I.
[49] Sylfit olivat ilmahenkiä, gnoomit "maahisia." Suom.
[50] Niinkuin tunnettu, pidettiin suurta Leonardo da Vinciä (1452-

1519) aikoinaan taikurina ja paljon huhuiltiin siitä leijonanhaamusta,
joka häntä muka seurasi. Suom.
[51] Pausaniaan — Plutarkon kertomuksen mukaan.
[52] Tämä "fluidumi" on juuri se, jota nykyään yleisesti kutsutaan

astraliaineeksi. Se ajatuksensiirto, josta täällä puhutaan, on
nyttemmin jo tullut tieteellisesti todistetuksi. Suom.
[53] Tässä kohden on käsikirjotuksesta jotakin raavittu pois.
[54] Eetteri- ja astraaliolentoja. Suom.
[55] Brahminit, puhuessaan Brahmasta sanoivat: "Kaikkitietävänä

ei ole kolmea olemisen tilaa — nukkumista, valvomista ja horrosta",
ja siten he selvästi erottavat horroksen kolmanneksi tilaksi kahden
muun rinnalle.
[56] Amuletti on taikakalu, joka suojaa tauteja, vihollista y.m.

vastaan. Suom.
[57] "Bakkuksen ruumis" — pakanuuden aikuinen voimasana.

Suom.
[58] Diodorus, lib. I.

Prospect Press Assembly Programming and Computer Architecture for Software Engineers 1943153329 download pdf

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Prospect Press Assembly Programming and Computer Architecture for Software Engineers 1943153329 download pdf

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Prospect Press Assembly Programming and Computer Architecture for Software Engineers 1943153329 download pdf

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Download the full version of the ebook at

The Multilingual Apple Languages in New York

Explore and download more ebook at https://ebookultra.com

The Multilingual Apple Languages in New York City 2nd ed.

Red apple communism and McCarthyism in cold war New York

New York City For Dummies 4th Edition Brian Silverman

Frommer s Portable New York City 2005 Brian Silverman

Frommer s Portable New York City 2006 Brian Silverman

New York City Politics Governing Gotham Bruce F. Berg

First edition published in 1997.

© Printed on acid-free paper which falls within the guidelines of

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

The multilingual Apple : languages in New York City / edited

Die Deutsche Bibliothek — Cataloging-in-Publication Data

The multilingual apple : languages in New York City / ed. by

© Copyright 2002 by Walter de Gruyter & Co. KG, 10785 Berlin

And to our Spanish-speaking and Yiddish-speaking

NTN .lUINJ NTN

undzer gortn Our Garden

From Moyshe-Leyb Halpern, "Our Garden". From In New York (1919).

Ofelia Garcia and Joshua A. Fishman

This anniversary edition continues to tell the story in English of how

And immigration from the former Soviet Union continues to increase,

Fishmans conclusion calls the LOTEs of New Yorkers "the overlooked

I. INTRODUCTION TO THE MULTILINGUAL APPLE

New York's multilingualism:

II. THE LANGUAGE OF EARLY ARRIVALS:

Irish in nineteenth century New York 53

III. THE LANGUAGES WITH VITALITY IN THE PAST

Italian in New York 119

IV. THE LANGUAGES WITH THE NEWEST SOUNDS

Chinese in New York 231

V. CONCLUDING OBSERVATIONS TO THE

Do ethnics have culture?

2. New York's multilingualism at the end of the

New York's multilingualism by saying: "In linguistic terms it [New York]

English Only 54%

b. What are the different languages spoken by New Yorkers at home?

English 4,507,520 61.92%

(Continued next page)

Czech 3,069 .04% .11% 270 8.8%

TOTAL 2, 772,586 38.08% 100.00% 667,402

Speakers of Swahili, Amharic, Kru-Ibo-Yoruba, Swedish, Norwegian,

Very well 1,422,936 51%

TOTAL 2,772,586 100%

Ancestry TotalPop FB NB %FB LOTEUse NBLOTE LOTEMnt

Latino0 1,724,812 l,055,271d 669,541 61% 1,486,815 431,544 64%

That foreign born New Yorkers, even if bilingual, should speak

LOTEs to communicate intraethnically with those who have recently ar-

3. New York's multilingualism throughout the 20th century

1990 1990 1980 1980

LANGUAGE Total % Pop Total % Pop

English 4,507,520 61.92% 4,667,960 65.8%

(For notes, see p. 17)

Year Total pop Foreignborn % Foreignborn

1910 4,767,000 1,944,400 40.8%

Nevertheless, it is important to realize that New Yorkers who are in

4. New York's multilingualism throughout history.

4.1. A policy of LOTE Promotion: 17C — 1880. Encouragement of trade

gion actually increased. In 1692 Charles Lodwich complained of this