Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Style Differences in Cognition Learning and

Management 1st Edition Stephen Rayner Eva Cools

https://ebookmeta.com/product/style-differences-in-
cognition-learning-and-management-1st-edition-stephen-
rayner-eva-cools/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Heterogeneous Contributions to Numerical Cognition:

Learning and Education in Mathematical Cognition 1st
Edition
https://ebookmeta.com/product/heterogeneous-contributions-to-
numerical-cognition-learning-and-education-in-mathematical-
cognition-1st-edition/
ebookmeta.com

Cognition and Language Learning 1st Edition Sadia Belkhir

https://ebookmeta.com/product/cognition-and-language-learning-1st-
edition-sadia-belkhir/

ebookmeta.com

Melodies Rhythm and Cognition in Foreign Language Learning

1st Edition M. Carmen Fonseca-Mora

https://ebookmeta.com/product/melodies-rhythm-and-cognition-in-
foreign-language-learning-1st-edition-m-carmen-fonseca-mora/

ebookmeta.com

Intelligent Computer Mathematics 14th International

Conference CICM 2021 Timisoara Romania July 26 31 2021
Proceedings 14th Edition Fairouz Kamareddine
https://ebookmeta.com/product/intelligent-computer-mathematics-14th-
international-conference-cicm-2021-timisoara-romania-
july-26-31-2021-proceedings-14th-edition-fairouz-kamareddine/
ebookmeta.com
Foundations for Population Health in Community/Public
Health Nursing, 5e 5th Edition Marcia Stanhope Rn Dsn
Faan
https://ebookmeta.com/product/foundations-for-population-health-in-
community-public-health-nursing-5e-5th-edition-marcia-stanhope-rn-dsn-
faan/
ebookmeta.com

Shackled to the White Boy 1st Edition Kelani Knox

https://ebookmeta.com/product/shackled-to-the-white-boy-1st-edition-
kelani-knox/

ebookmeta.com

Insight Guides Caribbean The Lesser Antilles Travel Guide

eBook 8th Edition Insight Guides

https://ebookmeta.com/product/insight-guides-caribbean-the-lesser-
antilles-travel-guide-ebook-8th-edition-insight-guides/

ebookmeta.com

Forward: Leading Your Team Through Change 1st Edition

Elizabeth Moran

https://ebookmeta.com/product/forward-leading-your-team-through-
change-1st-edition-elizabeth-moran/

ebookmeta.com

The Dinghy Cruising Companion Tales and Advice from

Sailing a Small Open Boat Second Edition Roger Barnes

https://ebookmeta.com/product/the-dinghy-cruising-companion-tales-and-
advice-from-sailing-a-small-open-boat-second-edition-roger-barnes/

ebookmeta.com
Ecocriticism in Malayalam 1st Edition G. Madhusoodanan

https://ebookmeta.com/product/ecocriticism-in-malayalam-1st-edition-g-
madhusoodanan/

ebookmeta.com
 Style Differences in
Cognition, Learning, and
Management
Routledge Series in Management,
Organization and Society
This series presents innovative work grounded in new realities, addressing
issues crucial to an understanding of the contemporary world. This is the world of
organized societies, where boundaries between formal and informal, public and
private, local and global organizations have been displaced or have vanished,
along with other nineteenth century dichotomies and oppositions. Management,
apart from becoming a specialized profession for a growing number of people, is
an everyday activity for most members of modern societies.
Similarly, at the level of enquiry, culture and technology, and literature and
economics, can no longer be conceived as isolated intellectual fields; conventional
canons and established mainstreams are contested. Management, Organization
and Society addresses these contemporary dynamics of transformation in a
manner that transcends disciplinary boundaries, with books that will appeal to
researchers, student and practitioners alike.

1. Gender and Entrepreneurship 7. Management and the Dominance

An Ethnographic Approach of Managers
Attila Bruni, Silvia Gherardi, and An Inquiry into Why and How
Barbara Poggio Managers Rule Our Organizations
Thomas Diefenbach
2. Understanding Organization
as Process 8. International Management and
Theory for a Tangled World International Relations
Tor Hernes A Critical Perspective from Latin America
Edited by Ana Guedes and Alex Faria
3. Time in Organizational Research
Edited by Robert A. Roe, Mary J. 9. Visual Culture in Organizations
Waller and Stewart R. Clegg Theory and Cases
Alexander Styhre
4. Efficiency and Management
Guy Callender 10. Style Differences in Cognition,
Learning, and Management
5. Values-Based Service for Theory, Research, and Practice
Sustainable Business Edited by Stephen Rayner and
Lessons from IKEA Eva Cools
Bo Edvardsson and Bo Enquist
Other titles in this series:
6. The Public Services under
Reconstruction Contrasting Involvements
Client Experiences, Professional A study of management accounting
Practices, Managerial Control practices in Britain and Germany
Marja Gastelaars Thomas Ahrens
Turning Words, Spinning Worlds
Chapters in Organizational Ethnography
Michael Rosen

Breaking Through the Glass Ceiling

Women, power and leadership in
agricultural organizations
Margaret Alston

The Poetic Logic of Administration

Styles and changes of style in the art
of organizing
Kaj Sköldberg

Casting the Other

Maintaining gender inequalities in the
workplace
Edited by Barbara Czarniawska and
Heather Höpfl

Gender, Identity and the Culture of

Organizations
Edited by Iiris Aaltio and Albert J. Mills

Text/Work
Representing organization and
organizing representation
Edited by Stephen Linstead

The Social Construction of

Management
Texts and identities
Nancy Harding

Management Theory
A critical and reflexive reading
Nanette Monin
 Style Differences in
Cognition, Learning, and
Management
Theory, Research, and Practice

Edited by Stephen Rayner

and Eva Cools

New York London

First published 2011
by Routledge
270 Madison Ave, New York, NY 10016

Simultaneously published in the UK

by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN

Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business

© 2011 Taylor & Francis

The right of Stephen Rayner and Eva Cools to be identified as the author of the editorial
material, and of the authors for their individual chapters, has been asserted by them in
accordance with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and Patents Act 1988.

Typeset in Sabon by IBT Global.

All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised
in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereaf-
ter invented, including photocopying and recording, or in any information storage or
retrieval system, without permission in writing from the publishers.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trade-

marks, and are used only for identification and explanation without intent to infringe.

Library of Congress Cataloging in Publication Data

Style differences in cognition, learning, and management : theory, research, and
practice / edited by Stephen Rayner and Eva Cools.
p. cm.—(Routledge studies in management, organizations, and society ; 10)
Includes bibliographical references and index.
1. Cognitive styles. 2. Learning, Psychology of. 3. Management—Psychological
aspects. I. Rayner, Stephen. I. Cools, Eva, 1977–
BF318.S82 2011
153—dc22
2010013710

ISBN13: 978-0-415-80199-7 (hbk)

ISBN13: 978-0-203-84185-3 (ebk)
 To all style scholars and practitioners who contribute(d) to
the European Learning Styles Information Network (ELSIN)
since its origin in 1996
Contents

Foreword xiii
List of Figures xv
List of Tables xvii

1 Setting the Scene: The Journey toward a Paradigm Shift 1

STEPHEN RAYNER AND EVA COOLS

PART I
The Theory of Style Differences

2 Determining Cognitive Styles: Historical Perspective and

Directions for Further Research 19
VALENTYNA MOSKVINA AND MARIA KOZHEVNIKOV

3 Basic Psychometrics for Model Building and the Validation of

Cognitive Style 32
JOHN ROODENBURG AND ESTHER M. ROODENBURG

4 The Theory of Mental Self-Government Grows Up: Where Has

It Led the Field after 21 Years? 46
LI-FANG ZHANG AND WEIQIAO FAN

5 The Learning Flexibility Index: Assessing Contextual Flexibility

in Learning Style 60
GARIMA SHARMA AND DAVID A. KOLB

6 Further Understanding Learning in Higher Education: A

Systematic Review on Longitudinal Research Using Vermunt’s
Learning Pattern Model 78
GERT VANTHOURNOUT, VINCENT DONCHE, DAVID GIJBELS,
AND PETER VAN PETEGEM
x Contents
PART II
Personal Diversity: Style Differences in Thinking, Learning,
and Knowledge Acquisition

7 Assessing the Distribution of Learning and Adaptive Styles in an

MBA Program 99
RICHARD E. BOYATZIS AND CHARALAMPOS MAINEMELIS

8 Kolb’s Learning Styles and Approaches to Learning through the

Use of Students’ Critical Questions 115
PATRÍCIA ALMEIDA, HELENA PEDROSA DE JESUS, AND MIKE WATTS

9 Relating Knowledge Structures to Learning Styles and

University Teaching 129
IAN M. KINCHIN

10 Illustrating a Complementary Paradigm for Styles Research:

From a Third-Person to a Second-Person Perspective 143
MELODIE ROSENFELD AND SHERMAN ROSENFELD

11 Teaching Secondary Teachers about Style: Should We Do It? 160

ELIZABETH R. PETERSON, SARAH S. CARNE, AND SARAH J. FREEAR

12 Patterns in Student Learning and Teacher Learning: Similarities

and Differences 173
JAN D. VERMUNT

13 Enhancing Feedback Practice: A Personal Learning Styles

Pedagogy Approach 188
CAROL EVANS AND MICHAEL WARING

PART III
Personal Diversity: Style Differences in Lifelong Learning and
Workplace Contexts

14 Learning Styles and Personal Pedagogy in the Virtual Worlds of

Learning 207
GLENN HARDAKER, ANNIE JEFFERY, AND A’ISHAH A. SABKI
 Contents xi
15 Cultures of Learning: Cultures of Style 224
ZARINA M. CHARLESWORTH

16 Personalizing Web Environments on Cognitive Style: The Effect

on Users’ Performance 237
NIKOS TSIANOS, PANAGIOTIS GERMANAKOS, ZACHARIAS LEKKAS, AND
COSTAS MOURLAS

17 Improving Business Education for the 21st Century: The Role of

Cognitive Styles 251
KRISTIN BACKHAUS

18 Learning-Styles-Based Differentiating Instruction for at-Risk

Students: Rationale, Research Documentation, Assessment
Tools, and Alternative Approaches 263
RITA DUNN AND ANDREA HONIGSFELD

19 Putting Style Theory into Practice in the UK Secondary School:

Inclusive Classrooms for Vulnerable Learners 278
TILLY MORTIMORE

PART IV
Summing Up: The Journey Continues . . .

20 Researching Style: More of the Same or Moving Forward? 295

EVA COOLS AND STEPHEN RAYNER

Contributors 307
Index 315
 Foreword
Reports of a Death Greatly Exaggerated

It is a great privilege for me to be able to write a foreword to a book compiled

of the work of many of the leading scholars in styles research. I will begin by
stating the obvious: styles research and practice has been criticized, sometimes
severely, in recent years. In the wake of these critiques, one might be excused
for thinking that styles research was in a state of terminal decline, spiral-
ing downwards into a morass of unreliable and unvalidated measures and
untested interventions without the safety net of a convincing and compelling
theoretical architecture. Indeed, the high-profile nature of some of the criti-
cisms in the UK at least might lead hard-pressed practitioners, many of whom
are swamped on an almost daily basis by a plethora of fads and fashions and
exhortations from managers and policymakers to raise their game, to a nega-
tive evaluation of styles. This would be regrettable, because as readers of this
book will discover, not only are reports of the death of styles greatly exagge-
rated; style has much to contribute to the continuous improvement of teaching
and learning practices in a way that is intellectually rigorous and satisfying.
It is true that styles research faces a number of significant challenges, both
theoretical and methodological, but any field of inquiry that is utterly de-
problematized is severely lacking one of the fundamental attributes of scien-
tific endeavor—that of uncertainty. Indeed, one of the distinctive and laudable
features of styles is that its researchers have, in the main, openly accepted that
the field is problematic and have often eagerly embraced uncertainty. One
might even argue that styles researchers have at times been rather too willing
to lie down, roll over, and accept uncritically the critiques leveled both from
inside and outside the field. The chapters in this book clearly demonstrate that
styles research is not only alive and well but kicking back, and much of this
has been achieved within the vibrant community of scholars that comprise the
European Learning Styles Information Network (ELSIN).
Singling out themes is almost as hazardous as singling out contributions;
I will risk the former, and leave the latter to reviewers and readers. Amongst
the newer applications of styles for teaching and research, this book provides
leading-edge contributions in relation to working in inclusive educational set-
tings and improving access to learning for students with learning difficulties,
and exciting new applications associated with Web-based digital technolo-
gies and virtual worlds. Theoretically and methodologically, the book signals
xiv Foreword
movements toward consensual understandings of, and theoretical bases for,
the psychology of individual differences in style, and the development of lon-
gitudinal and mixed methodologies leading to deeper understandings of styles
across a range of tasks and in a variety of contexts, and going beyond descrip-
tive and correlational analyses. For me the underlying theme of the book is an
underscoring of the vital importance of knowledge and consequent regulation
of cognition and learning: this is metacognition. As this book amply demon-
strates, styles and metacognition are umbilically attached. From the perspective
of cognitive style, metacognition may be defined as a self-aware and intentional
orientation to the representation and processing of information during learn-
ing, thinking, problem solving, and decision making; hence knowledge of styles
is a necessary (but not sufficient) condition for metacognition. As witnessed in
the diversity of contributions to this book, from an applied perspective across
multiple domains, styles and metacognition are not only intertwined but vitally
important for several reasons: firstly, self-awareness of cognitive styles is a pre-
requisite for metacognition; secondly, educator awareness of styles increases
the likelihood of the incorporation of style-related factors into the design of
educational programs and curricula; thirdly, styles research has considerable
but underexploited potential to contribute to evidence-based educational and
training practices for developing learners’ metacognitive knowledge and skill;
and fourthly, the latter has the power to equip individuals for productive and
satisfying roles as mentally self-governing, lifelong learners in the knowledge-
based economies of the information age.
This book, along with other recently published volumes as well as the
steady stream of papers on the subject in academic journals and conference
activity, clearly demonstrates that reports of the death of styles are not only
greatly exaggerated but that we may be witnessing a resurgence of a field
that has emerged from a period of critical self-examination refreshed and
with sounder theoretical and methodological bases, and knowing which
are the important questions to ask. Uncertainty, framed within and with
respect for a research tradition that has already achieved much over the
best part of a century, is a healthy attribute of styles research, and the will-
ingness to be open to criticism and to critically self-reflect bodes well for a
surer-footed reemergence. As every competent and experienced educational
practitioner knows, ‘one size does not fit all’ and in this regard there is no
other field of educational research that has the degree of unrealized poten-
tial that styles possesses to contribute to improved educational practice.
This book is a foundational work of theory and evidence for researchers
and practitioners who wish to not only understand individual differences
in learning and thinking but also acknowledge and accommodate the diver-
sity that exists amongst learners and which educational practice has a pro-
fessional duty to address.

Eugene Sadler-Smith
School of Management, University of Surrey, UK
Other documents randomly have
different content
 »Tuskinpa vain.»

»No niin, minä sanon sen teille», sanoi Billy ylpeänä. »Se on
Tailholt
Mountain.»

»Vai niin!»

»Niin, ja Nick Cambert ja Yavapai Joe asuvat siellä. Tiedättekö

mitään heistä?»

Kookas mies pudisti päätään. »Ei, enpä luule tietäväni.»

Pikku Billy alensi äänensä salaperäiseksi kuiskaukseksi. »Hyvä,

kerron teille. Mutta te ette koskaan saa sanoa ääneen sanaakaan
siitä. Nick ja Yavapai Joe ovat karjavarkaita. He ovat merkinneet
muutamia vasikoita, ja Phil aikoo ottaa heidät kiinni jonakin päivänä,
ja silloin he kyllä katuvat sitä. Phil, hän on minun kumppanini,
katsokaas.»

»Ja hyvä kumppani, luulen», vastasi muukalainen tarttuen tähän

puheenaiheeseen, ikäänkuin ei olisi ollut halukas saamaan enempiä
tietoja Tailholt Mountainin miehisiä.

»Se on totta», vastasi poika empimättä. »Jim Reid on ainoa, joka

ei pidä hänestä.»

»Se on paha, eikö olekin?»

»On. Katsokaas, Jim Reid on Kittyn isä. He asuvat tuolla.» Hän

osoitti niitylle päin, missä mailin päässä tulet vilkkuivat Pata-Koukku-
S-kartanon ikkunoista. »Kitty Reid on hurjan hieno tyttö, mutta Jim
sanoo, ettei minkään lehmäpaimenen tarvitse tulla häntä
liehittelemään, sillä hän on ollut idässä koulussa, ymmärrättehän, ja
minä luulen, että Phil —»

»Seis! Odotahan hetkinen, poika», keskeytti Patches äkkiä.

»Mitä nyt?» kysyi pikku Billy.

»No, minusta tuntuu vain, että pojan, jolla on sellainen kumppani

kuin 'Villihevos-Phil', pitäisi olla hyvin varovainen puhuessaan
kumppaninsa yksityisasioista ventovieraalle miehelle. Eikö sinustakin
ole niin?»

»Taitaa olla», myönsi Billy. »Mutta katsokaahan, minä tiedän Philin

pitävän Kittystä siksi, että —»

»Mikä kumma otus luo on?» kuiskasi Patches tarttuen muka

kauhuissaan pientä toveriaan käsivarresta.

»Tuoko? Ettekö tunne pöllöä? Mutta olettepa te nahkapoika!» Ja

nähdessään Rovastin, joka oli tulossa heitä kohden, hän huusi
riemuissaan: »Will-setä, herra Patches pelkää pöllöä! Mitä sinä
sanot siitä: Patches pelkää pöllöä!»

»Stella-täti kutsuu sinua», nauroi Rovasti vastaukseksi.

Ja Billy juoksi kotiin kertomaan Stella-tädille ja 'kumppanilleen',

kuinka nahkapoika oli pelännyt pöllöä.

»Minun täytyy huomenna lähteä kaupunkiin», sanoi Rovasti.

»Teidän lienee parasta lähteä mukaan noutamaan matka-arkkunne,
jotta saatte toiset vaatteet yllenne. Tuossa puvussa ette voi tehdä
työtä.»
 Patches vastasi empien: »Luulisin tulevani toimeen näillä, herra
Baldwin.»

»Mutta täytyyhän teidän saada tavaranne — arkkunne tai korinne

— tai mitä teillä on», vastasi Rovasti.

»Minulla ei ole mitään Prescottissa», sanoi muukalainen hitaasti.

»Eikö ole? No, te tarvitsette yhtäkaikki vaatteita», väitti Rovasti.

»Luulen tosiaan toistaiseksi tulevani toimeen näillä», oli Patchesin

itsepäinen vastaus.

Rovasti mietti hetkisen; sitten hän virkkoi mutkattoman

avomielisenä, mutta ei lainkaan epäystävällisesti: »Kuulkaahan,
nuori mies, ette suinkaan pelkää mennä Prescottiin, vai mitä?»

Patches nauroi. »En lainkaan. Ei se sitä ole. Minun pitänee kertoa

teille, kuinka asia on. Nämä vaatteet ovat ainoat, jotka omistan, eikä
minulla ole senttiäkään, millä ostaisin uusia.»

Rovasti nauroi. »Vai siitä kenkä puristi. Ajattelin, että kenties

tahdoitte pysyä poissa sheriffin ulottuvilta. Jos teillä ei ole muuta
syytä, niin saatte yhtäkaikki tulla huomenna kanssani kaupunkiin ja
me hankimme teille, mitä tarvitsette. Pidätän sen palkastanne siksi,
kunnes saatte sen maksuun.» Ja ikäänkuin asia olisi sovittu, hän
kääntyi takaisin taloon päin lisäten: »Phil näyttää teille
makuusijanne.»

Kun päällysmies oli näyttänyt uudelle miehelle hänen

makuupaikkansa, kysyi hän kuin ohimennen: »Kai löysitte
hanhikartanolle viime yönä, vai kuinka?»
 Patches epäröi ja vastasi sitten hitaasti: »En etsinytkään sitä,
herra
Acton.»

»Ette etsinytkään?»

»En.»

»Tarkoitatteko, että vietitte yönne ulkosalla ilman peitettä ja

kaikkea?»

»Kyllä, sen tein.»

»Mutta kuulkaahan», virkkoi ällistynyt paimen, »aikomukseni ei ole

tehdä teille kysymyksiä, jotka eivät kuulu minuun, mutta en käsitä
erästä asiaa. Jos te tulitte tänne saadaksenne työtä Risti-Kolmio-
Kartanossa, niin miksi ette kaupungissa mennyt herra Baldwinin luo?
Kuka hyvänsä olisi voinut näyttää teille hänen asuntonsa. Ja miksi
ette virkkanut minulle mitään jutellessamme?»

»Katsokaahan», selitti Patches epävarmasti, »en oikeastaan

aikonut pyytää työtä juuri Risti-Kolmio-Kartanosta.»

»Mutta tehän sanoitte Will-sedälle haluavanne päästä työhön

tänne ja olitte matkalla, kun tapasin teidät.»

»Niin, niin kyllä, mutta katsokaas — oh, herra Acton, ettekö

koskaan ole tahtonut tehdä jotakin, mitä oikeastaan ette ole
tahtonut? Ettekö koskaan ole joutunut umpikujaan, mistä teidän
yksinkertaisesti on pakko päästä pois, vaikka ette pitäisikään siitä
ainoasta tiestä, joka vie siitä ulos? En tarkoita mitään rikollista», hän
lisäsi lyhyesti naurahtaen.
 »Kyllä, olenpa kyllä», vastasi Phil vakavasti, »ja jos se on teille
yhdentekevä, niin älkää kutsuko minua sukunimelläni. Täällä olen
vain Phil, herra Patches.»

»Kiitos. Patches ei liioin tarvitse koristuksia.»

»Ja vielä toinenkin seikkaa», sanoi Phil hymyillen herttaista

hymyään. »Miksi taivaitten nimessä tulitte tänne kävelemällä, kun
teillä varmasti oli yllinkyllin tilaisuutta ratsastaa.»

»Niin, katsokaas», vastasi Patches hitaasti, »pelkäänpä, etten voi

selittää sitä, mutta se kuului minun tehtävääni.»

»Teidän tehtäväänne! Mutta eihän teillä ollut mitään tehtävää

tähän päivään saakka.»

»Oli kyllä. Minulla oli suuri tehtävä. Katsokaas, sitä minä mietin
Metsärajalla koko yön: koetin löytää toisen keinon sen täyttämiseen.
Kertoisitteko minulle, mikä tehtävä se on?» kysyi Phil uteliaana.

Patches naurahti: »Tuskinpa voin sitä tehdä», hän sanoi. »Kenties

ratsastaminen tuolla suurella oriilla.»

Phil nauroi ääneen — hyvän ja vilpittömän toverin naurua.

»Se teille kyllä onnistuu.»

»Luuletteko tosiaan?» kysyi Patches innokkaasti.

»Varmasti; sen tiedän.»

»Toivoisin voivani olla varma siitä», vastasi Patches miettiväisenä,

ja paimen näki ihmeekseen jälleen hartaan katseen hänen
silmissään.
 »Tuo suuri paholainen on oikean miehen hevonen», jatkoi Phil.

»Niin, niin onkin — sitähän se juuri on — ettekö ymmärrä?»

huudahti
Patches vaistomaisesti. Ikäänkuin katuen sanojaan hän lisäsi
nopeasti:
»Onko teidän hevosillanne nimi?»

»Tietysti», vastasi paimen. »Tavallisesti me keksimme niille jonkin

nimen.»

»Oletteko jo antanut nimen suurelle oriille?»

Phil nauroi. »Annoin sille nimen eilen, kun me toimme koko

lauman aitaukseen ja minun täytyi nuorasta pitäen kuljettaa se
paikoilleen.»

»Ja minkä nimen te sille annoitte?»

»Muukalainen.»

»Muukalainen! Ja miksi Muukalainen?»

»Enpä tiedä. Tavallisia hulluja päähänpistojani», vastasi Phil.

»Hyvää yötä.»
V LUKU.

Palanen menneisyyttä.

Seuraavana aamuna herra Baldwin ja Patches lähtivät kaupunkiin.

»Taidattekin olla tottunut autoihin», virkkoi Rovasti leikillisen sävyn

väreillessä hänen äänessään. »Buck ja Prince, minun vanha
parivaljakkoni, tuntunee teistä kovin hitaalta.»

Patches astui kärryihin juuri Rovastin lausuessa nämä sanat.

Hänen asettuessaan paikalleen Rovastin viereen nyökkäsi tämä
Philille, joka piteli hevosia. Saatuaan merkin Phil päästi irti hevoset ja
väistyi sivuun Buckin ja Princen ojentautuessa eteenpäin ja
karauttaessa juoksuun ikäänkuin ne olisivat aikoneet olla
Prescottissa neljännestunnin kuluessa.

»Sanoitteko hitaalta?» kysyi Patches kavuttuaan istuimelleen.

Rovasti hymyili ja hänen silmiinsä syttyi hyväksymisen hilpeä

väike. »Stella on kärttänyt minua ostamaan auton siitä lähtien kuin
Jim Reid hankki omansa», hän virkkoi. »Mutta jos minä toisin
sellaisen kapineen Risti-Kolmio-Kartanoon, niin enhän enää kehtaisi
katsoa ainoatakaan hevosta tai härkää silmiin.»

He ajoivat auringonkukkien reunustamaa tietä ja saapuivat

aitauksen luo, jossa kasvoi villiytynyt vanha puutarha. Tien toisella
puolen oli tallirakennus tuulen hajoittamine kattoineen ja
ränsistyneine ovineen, jotka alakuloisina riippuivat saranoissaan, ja
toisella puolen oli pähkinä- ja vaahterapuiden varjostama vanha talo
tyhjänä ikäänkuin se näiden, ikivanhojen puiden siimeksessä olisi
odottanut vaipumistaan unhoon.

»Tämä oli Actonien vanha kotipaikka», sanoi rovasti kuin olisi

puhunut vanhan haudan äärellä.

Myöhemmin heidän ajaessaan leveätä tietä suuren luonnonniityn

poikki osoitti hän päännyökkäyksellä rakennusryhmää, joka oli
vihreiden ketojen toisella puolen, mailin verran eteläänpäin.

»Tuo on Jim Reidin kartano. Hänen polttomerkkinsä on Pata-

Koukku-S. Jimin karja käy entisen Actonin kartanon laitumilla, mutta
rakennus kuuluu Philille. Jim Reid on kelpo mies.» Rovasti puhui
ponnekkaasti ikäänkuin olisi tahtonut saada itsensäkin asiasta
vakuuttuneeksi. »Niin, Jim on kunnon mies. Hyvä naapuri, hyvä
karjanhoitaja; muutamien mielestä hän tosin on olevinaan ja raaka
puheissaan, ja hän on kärkäs epäilemään kaikkia, mutta Jim ja minä
olemme aina tulleet erinomaisesti toimeen.»

Rovasti vaikeni kotvan aikaa nähtävästi unohtaen vieressään

istuvan miehen ja vaipuen ajatuksiin, joista hänen oli vaikea irtautua.

Heidän ajettuaan ruohoisen notkon poikki ja kärryjen noustessa

tunturin rinnettä laakson toisella puolen, mistä monen mailin
laajuinen näköala levisi joka suuntaan, osoitti Rovasti pientä mustaa
pilkkua seuraavalla rinteellä.

»Tuolla on Jimin auto. He ovat myöskin matkalla Prescottiin. Kitty

ajaa, se on varma. Minä sanoin Stellalle, että tuo kone ja se, että
Kitty osaa ajaa sitä, ovat ainoat tulokset, mitä Jim saattaa näyttää
niistä rahoista, jotka hän on uhrannut tyttönsä kouluttamiseen. En
tarkoita», hän lisäsi katsahtaen nopeasti Patchesiin ikäänkuin olisi
pelännyt tämän käsittävän väärin hänen tarkoituksensa, »että Kitty
olisi noita turhanpäiväisiä perhosia, jotka eivät tee mitään. Ei,
hänhän on kasvanut meidän lähimpänä naapurinamme, ja me
pidämme hänestä niin kuin hän olisi oma tyttäremme. Hän osaa
keittää ruokaa tai neuloa miltei yhtä hyvin kuin hänen äitinsä, ja hän
osaa ratsastaa ja heittää lassoa paremmin kuin monet paimenet,
joita olen nähnyt, mutta —» Rovasti keskeytti nähtävästi etsien
sanoja, jotka ilmaisisivat tarkalleen hänen ajatuksensa.

»Minusta tuntuu», arveli Patches verkalleen, »että sivistys, niin

kuin me sitä sanomme, on siunaukseksi vain silloin, kun se on
elämämme lisänä. Jos koulutus tai sivistys tai miksi sitä sanottekin,
riistää elämältämme sen perustukset, niin se on varmasti pahaksi.»

»Niin on», huudahti Rovasti vilpittömästi ihaillen seuralaisensa

kykyä ilmaista sen, mitä itse ajatteli. »Puhutte kuin kirjasta. Mutta
niin asia on. Eihän meitä huolestuta Kittyn koulussa saama oppi,
vaan se, mitä hän sen ohella on menettänyt. Nuo uudenaikaiset,
kirjoista ja korkeammasta sivistyksestä ja muusta sellaisesta
puhuvat aatteet ovat kyllä hyviä, jos ihmiset vain ymmärtävät pysyä
lujasti kiinni omassa perustassaan, mutta niin ei useinkaan ole asian
laita.
 »Ajatelkaahan Stellaa ja minua. Tiedän, että me olemme
vanhanaikaisia ja typeriä ja kaikkea muuta sellaista, mutta me
olemme kokeneet yhtä ja toista elämässä mentyämme naimisiin
Skull Valleyssa, jossa hän on syntynyt ja kasvanut. Hän oli silloin
nuori tyttö ja minä nuori poika, joka hoidin härkiä elääkseni.
Luulenpa, että me olemme nähneet kovia päiviä enemmän kuin
monet muut. Mutta, piru vieköön, me emme silloin ajatelleet sitä, me
olimme onnellisia, ja me olemme olleet onnellisia enemmän kuin
neljäkymmentä vuotta. Mutta minä sanon teille, me olemme eläneet
jokaisen elämämme hetken, ja se on, hitto vieköön, enemmän kuin
useimmista noista korkeammin sivistyneistä, ylevähenkisistä,
puolikuolleista pariskunnista voi sanoa; he menevät naimisiin,
eroavat ja menevät taas naimisiin.

»Ei, ei se, mitä mies saa, tee häntä rikkaaksi, vaan se, minkä hän
kykenee säilyttämään. Ja ne ihmiset, jotka halveksivat
vanhanaikaista rakkautta, joka rakentaa koteja ja pystyttää perheitä
ja panee miehen ja naisen yhdessä tekemään työtä ja kestämään
hyvät ja pahat päivät ja onnellisina vanhenemaan yhdessä, jos he
uudenaikaisten aatteiden vuoksi hylkäävät kaiken tämän, he tekevät
huonon kaupan ainakin minun mielestäni. Voi tapahtua sellaistakin,
että mies tai nainen sivistyksensä takia menettää parhaan onnensa.

»Katsokaahan meidän Philiämme», jatkoi Rovasti mielissään, sillä

hänen seuralaisensa oli tosiaan ihanteellinen kuuntelija, joka ei
häirinnyt häntä turhilla keskeytyksillä. »Parempaa miestä kuin Phil
Acton olisi suorastaan mahdotonta löytää. Hän on terve; ei ole
koskaan ollut tuntiakaan sairas; voimakas kuin nuori härkä; siisti,
kunniallinen, ei pahoja tapoja, hyvä työntekijä ja hyvä ajattelijakin —
vaikka ei olekaan saanut paljon koulutusta, hän on lukenut sitä
enemmän. Katsokaa häntä vaikka miltä kannalta — miehenä,
tarkoitan — ja niin on miestä katsottava — niin ette löydä parempaa
kuin Phil. Ja kuitenkin nuo ihmiset kehtaavat sanoa, ettei hän ole
muuta kuin tavallinen karjapaimen. Mitä siihen tulee, niin Jim Reid ei
itsekään ole munia kuin karjapaimen. Sanon teille, että olen nähnyt
karjapaimenia, jotka olivat maailman parhaita miehiä, ja olen nähnyt
yliopistotutkintoja suorittaneita herroja, jotka eivät kelpaa mihinkään
— joissa ei ole enempää miestä kuin vahanukeissa, joiden ylle
kaupungin ikkunoissa ripustetaan vaatteita. Kuinka ainoakaan
itseään kunnioittava nainen löytää heistä jotakin sen arvoista, että se
saa hänet menemään naimisiin sellaisen miehen kanssa, kas sitä
minä en kykene käsittämään.»

Jollei Rovasti olisi ollut niin vaipunut omiin ajatuksiinsa, olisi hän
hämmästynyt siitä vaikutuksesta, jonka hänen sanansa tekivät
nuoreen mieheen. Hänen kasvonsa lehahtivat tulipunaisiksi ja
kalpenivat sitten kuin äkillisestä pahoinvoinnista, ja hän heitti
Rovastiin häpeää ja tuskaa kuvastavan syrjäsilmäyksen. Honourable
Patches, joka oli herättänyt Risti-Kolmio-Kartanon miesten ihailun ja
kunnioituksen, oli jälleen alakuloinen, arka, piilotteleva pakolainen,
jonka Phil oli tavannut Metsärajalla.

Mutta onneksi Rovasti ei huomannut mitään, vaan tyytyväisenä

toisen tarkkaavaisesta vaikenemisesta jatkoi: »En tietysti tahdo
väittää sivistyksen pilaavan kaikkia miehiä. Ei, esimerkiksi nuori
Stanford Manning —»

Jos Rovasti äkkiä olisi laukaissut kanuunan Patchesin nenän alla,

ei nuori mies olisi saattanut osoittaa suurempaa hämmästystä.
»Stanford Manning!» hän huudahti.

Kuullessaan hänen äänensävynsä Rovasti kääntyi. »Tarkoitan

Stanford
Manningia, kaivosinsinööriä», hän selitti. »Tunnetteko hänet?»

»Olen kuullut hänestä», onnistui Patchesin vastata.

»No niin», jatkoi Rovasti. »Hän tuli seudulle noin kolme vuotta
sitten — suoraan yliopistosta — ja hän on varmasti saanut paljon
aikaan. Hän on saanut koulutusta ja sivistystä, mutta hän pitää
paikkansa kenen miehen rinnalla hyvänsä. Ei ole sitä miestä koko
Yavapai Countyssa — olipa hän karjamies tai kaivostyöläinen tai
mikä hyvänsä — joka ei nostaisi hattuaan Stanford Manningille.»

»Onko hän täällä nykyään?» kysyi Patches yrittäen hillitä ääntään.

»Ei, kuulin, että hänen yhtiönsä kutsui hänet pois täällä noin
kuukausi takaperin. He aikovat lähettää hänet kaivoksilleen
Montanaan, luulen.»

Kun hänen seuralaisensa ei jatkanut keskustelua, virkkoi Rovasti

miettiväisesti Buckin ja Princen kiivetessä hiljalleen Metsärajalle
johtavaa rinnettä ylös: »Sen voin sanoa teille, poika, että olen nähnyt
monta muutosta tässä maassa. Muistan hyvin sen ajan, jolloin koko
Yavapai Countyssa ei ollut ainoatakaan aitaa — se oli silloin, kun
Philin isä ja minä olimme nuoria. Mutta miehet eivät muutu, vaikka
maa muuttuukin — heitä on hyviä ja huonoja, niin kuin on aina ollut
ja aina tulee olemaan. Niin on jokaisessa hevoslaumassakin —
johtajia ja nahjuksia ja suurin osa siltä väliltä. Katsokaahan
esimerkiksi Philiä. Hän on aivan samanlainen kuin hänen isänsä.»

»Hänen isänsä mahtoi olla kelpo mies», virkkoi Patches vakavasti.

Rovasti katsahti häneen hyväksyvä hymy suupielissään. »Kelpo?»

Hevoset olivat sillä välin saapuneet selänteen harjalle, ja rovasti
jatkoi puhettaan kuin ajatellen ääneen, suunnaten katseensa
mahtavaa Granite Mountainia kohden: »John Acton! Kunnon John,
niin kuin kaikki häntä nimittivät, ja minä tulimme tähän maahan
ollessamme vielä aivan nuoria. Tulimme tänne suuren
uudisasukasjoukon muassa Kansasista. Me pysyimme yhteydessä
keskenämme koko kasvuaikamme, paimensimme karjaamme
samoilla laitumilla ja hakkailimmekin yhdessä, sillä Philin äiti ja Stella
olivat hyviä ystäviä ja asuivat Skull Välkyssä. Kun viimein olimme
saaneet niin paljon kokoon, että voimme ajatella kodin perustamista,
me rakensimme talomme vierekkäin Valleyhin, menimme naimisiin ja
pystytimme pienen talouden. Karjamme kävi yhdessä laitumella,
mutta me jaoimme niityt niin, että John otti haltuunsa itäiset ja minä
läntiset. Ja kun lapset syntyivät — Johnilla ja Marylla oli kolme
ennen Philiä, mutta hän oli ainoa, joka jäi elämään — ja karja oli
lisääntynyt ja me olimme rakentaneet uudet ja mukavat talot, näytti
kaikki olevan hyvin. Mutta silloin John antoi Prescottissa erään
huijarin viekotella itsensä ansaan. Tein parhaani estääkseni sen,
mutta turhaan, hän vain nauroi minulle. Katsokaahan, hän oli
hyväsydämisin mies, mitä koskaan olen nähnyt, ja luotti kaikkiin.

»Niin, siten John menetti miltei kaiken omaisuutensa. Meidän

onnistui pelastaa talo, mutta karja oli mennyttä. Eikä kestänyt
vuottakaan sen jälkeen, kun Mary kuoli. Emme koskaan saaneet
tietää, mikä häntä oikeastaan vaivasi — ja hänen kuolemansa
jälkeen John oli entisensä varjo. Hän sai surmansa seuraavassa
karjankierroksessa — olin hänen luonaan, kun hän kuoli.

»Stella ja minä otimme Philin pojaksemme — hän on siitä pitäen

ollut kuin oma poikamme. Vanha talo kuuluu hänelle, mutta Jim
Reidin karja käy sen laitumilla. Philillä on muutamia nautoja, joita
hän hoitaa yhdessä minun karjani kanssa — ne ovat muuten
erinomaisia eläimiä — siten hän koettaa kartuttaa isänsä perintöä, ja
minä olen maksanut hänelle palkkaa siitä lähtien, kun hän oli
tarpeeksi suuri pystyäkseen työhön. Phil ei puhu liikoja, mutta Stella
ja minä luulemme, että hän jonakin kauniina päivänä aikoo panna
vanhan talonsa jälleen kuntoon.»

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Rovasti virkkoi jälleen: »Jim Reid on

varakas mies, ja kun Kitty on heidän ainoa tyttärensä, niin on
luonnollista, että he ajattelevat hänen tulevaisuuttaan. Ja on yhtä
luonnollista, että nuori tyttö pitää tällaista karjakartanoelämää —
olipa se täällä tai missä muualla hyvänsä — hiukan yksitoikkoisena
oltuaan kolme vuolta koulussa idässä. Hän ei koskaan ole sanonut
sitä, mutta Kittystä näkee hänen sanomattaankin, mitä hän kulloinkin
ajattelee.»

»Minäkin tunnen sellaisia ihmisiä», sanoi Patches jotakin

sanoakseen.

»Niin, ja kun tutustutte Kittyyn, niin sanotte kuten minäkin, että jos
Yavapai Countyssa on ainoakaan mies, joka ei ratsastaisi parasta
hevosiaan kuoliaaksi saadakseen häneltä hymyn, niin hänet pitäisi
hirttää.»

Saavuttuaan Prescottiin he käyttivät iltapäivän sopivien

varusteiden hankkimiseen Patchesille, ja seuraavana päivänä he
lähtivät paluumatkalle.

Kun he olivat päässeet laakson vasemmanpuolisen selänteen

harjalle, näkivät he nuoren naisen mustan hevosen selässä
ratsastavan Pata-Koukku-S-Kartanolta johtavaa tietä harjanteen
toista puolta kohden.
 Heidän tultuaan kotikartanolle oli jo miltei illallisaika, ja miehet
palasivat laidunmailta kotiin.

»Kitty on ollut täällä koko iltapäivän», ilmoitti pikku Billy viipymättä.

»Kerroin hänelle teistä, Patches. Hän sanoi tahtovansa kauhean
mielellään tutustua teihin.»

Phil yhtyi toisten nauruun, mutta Patches kuvitteli, että paimenen

tavallisesti niin hilpeässä katseessa häilähti varjo.
VI LUKU.

Juoksuaita.

Honourable Patchesin koulutus alkoi viipymättä. Koska Philin oli

pakko omistaa suurin osa aikaansa nelijalkaisille kasvateilleen, otti
Rovasti itse huolekseen muukalaisen opettamisen kaikissa
karjakartanossa esiintyvissä toimissa, alkaen sikalan siivoamisesta
rikkaruohojen kitkemiseen saakka. Patches ei säikkynyt mitään
työtä. Päinvastoin hän näytti löytävän tyydytystä ikävimpien ja
rasittavimpien töiden suorittamisesta, ja kun hän teki erehdyksiä,
joita tietenkään ei aina voinut välttää, hän nauroi omituista, katkeraa
ja ivallista nauruaan, joka ihmetytti Rovastia. Mutta vaikkakin hänen
puuhansa hänen ensimmäisinä Risti-Kolmio-Kartanossa olonsa
päivinä supistui enimmäkseen töihin, jotka eivät tekijältään vaatineet
paljon tai ei mitään tottumusta, ei hänen kouluttamistaan silti
unohdettu. Hänelle annettiin vanha ja viisas karjahevonen, ja Rovasti
opetti hänelle ajokalujen käytäntöä ja hoitoa. Ja joka päivä, milloin
varhain aamulla, milloin myöhään illalla, opettaja keksi asian, jota
hänen yhdessä oppilaansa kanssa oli ratsastettava toimittamaan.
Kun Phil tai rouva Baldwin kysyi Rovastilta, miten hänen
»lastentarhansa» menestyi, niin Rovasti tosin yhtyi heidän
nauruunsa, mutta vastasi ylpeänä: »Odottakaahan vain. Hän on yhtä
valmis karjankierrokseen kuin Philinkin lastentarha. Hänet on luotu
ratsastajaksi. Hänellä on ratsastajan vartalo, ratsastajan ryhti ja käsi.
Muutaman kuukauden kuluttua hän on suurenmoinen ratsastaja,
jollei», lisäsi hän silmää vilkuttaen, »jollei hän sitä ennen tapa
itseään jollakin mielettömällä yrityksellä.»

»Olen huomannut, että hänellä on paljon auttajia yrityksissään»,

vastasi rouva Baldwin kuivasti, tarkoittaen huomautuksellaan ei vain
Rovastia, vaan myöskin Philiä ja ylipäänsä kaikkia Risti-Kolmion
miehiä, pikku Billykin mukaanluettuna.

Sitten koitti päivä, jolloin Patches sai tehtävän, joka — kuten

Rovasti hänelle vakuutti — kuuluu vanhimman ja tottuneimman
paimenen velvollisuuksiin. Patchesin tuli lähteä tarkastamaan aitoja.
Mutta kun Rovasti aamulla vei oppilaansa suuren laitumen
kulmaukseen, missä aita alkoi, ja selitti, että »aitaratsastus»
karjanhoitajien kielessä tarkoittaa mahdollisten vaurioiden etsimistä
ja niiden korjaamista, ei hän selittänyt tämän aidan
erikoisominaisuuksia.

»Varoitin häntä eksymästä ja käskin hänen palata kotiin ennen

iltaa», hän selitti nauraen toisten perheenjäsenten kysyessä
päivällisellä syytä Patchesin poissaoloon.

»Se oli kierosti tehty, Will Baldwin», torui Stella, kuten aina
ajatellen poikiensa mukavuutta. »Tiedäthän poikaparan varmasti
eksyvän tuossa autiossa Tailholt Mountainin seudussa.»

Pojat nauroivat.

»Aamulla me ainakin hänet löydämme», vakuutti Phil.

 »Hänhän voi seurata aitaa takaisinpäin», vastasi Rovasti. »Ja jos
hän todella eksyy, niin vanha Snip kyllä tuo hänet kotiin.»

»Jos hän vain huomaa sen ja antaa Snipin pitää päänsä», sanoi
Curly.

»Joka tapauksessa», arveli Rovasti, »oppii hän jotakin seudusta ja

aidoista ja kenties hevosistakin, ja me saamme nähdä, osaako hän
käyttää järkeään vai ei. Miehelle on annettava tilaisuus joskus tulla
toimeen omin neuvoin. Ajatelkaahan sitä paitsi, mikä mainio tilaisuus
hänellä on tavallisiin uhkarohkeihin yrityksiinsä! Panen vetoon
vuoden vanhan härän, että kun jälleen näemme hänet, hän
ihmettelee haljetakseen, kuinka hän on uskaltanut tehdä sellaista.»

»Tehdä mitä?» kysyi rouva Baldwin.

»Enhän minä tiedä», nauroi Rovasti. »Mutta hän tekee aina

hullutuksia vain nähdäkseen, uskaltaako, ja aina sellaista, mikä ei
juolahtaisi kenenkään muun mieleen.»

Patches oli aloittanut päivätyönsä hyvin tyytyväisenä annettuun

tehtävään. Ensimmäisen kerran hänelle oli uskottu toimi, joka pakotti
hänet koko päivän ratsain liikkumaan poissa karjakartanon
ulottuvilta. Hän ratsasti uljaana pihamaalta täysissä paimenen
varusteissa, kuitenkin ilman lassoa, jonka Rovasti viime hetkessä
liian uhkarohkeita yrityksiä peläten oli ottanut häneltä, ja mukanaan
tarvikkeita aidan korjaamiseksi. Sitä paitsi hänellä oli uusi revolveri ja
rivi kiiltäviä patruunia. Ne oli Rovasti antanut hänelle arvellen, että
hänen kenties olisi pakko lopettaa jokin sairas lehmä.

Patches ei ollut lainkaan varma, että erottaa sairaan lehmän

terveestä. Vielä vähemmin hän tiesi, milloin sairaus oli niin vakava,
että eläin oli lopetettava.

»Nahkapoikien» suojelusenkeli oli nähtävästi tänä päivänä ottanut

Patchesin erikoiseen suojelukseensa pidättäen häntä monin
taittunein rautalangoin ja murtunein aidanseipäin kartanon
läheisyydessä. Hän teki tarkkaa ja huolellista työtä. Aamupäivän
kuluessa hän ei ollut ennättänyt tarkastaa aitaa enempää kuin neljän
mailin verran. Silloin hän huomasi aidassa suuren aukon, joka vaati
ainakin kahden tunnin työn. Innokkaana korjaamaan vaurion hän
hyppäsi hevosen selästä ja ryhtyi työhön unohtaen muun maailman.

Odottaminen kävi sillä välin Snipille liian pitkäksi tai se ajatteli

isäntänsä tavoin antavansa Patchesille hyvän opetuksen — joka
tapauksessa se oli kadonnut, kun Patches hiukan myöhemmin
keskeytti työnsä luodakseen silmäyksen ympärilleen. Missään ei
näkynyt ainoatakaan elävää olentoa, lukuunottamatta korppikotkaa,
joka suuria kaaria tehden kiersi korkealla taivaalla.

Niin nopeasti kuin hänen raskaat varusteensa sallivat, juoksi

Patches lähimmälle kukkulalle. Mutta seutu, jonka hän kukkulalta
näki, oli tyhjä ja hiljainen. Mikään ei ole ammattiratsastajalle
nöyryyttävämpää kuin hevosen menettäminen, ja vaikka Patches
vielä olikin alokas, oli hän tässä suhteessa jo mestariensa
hengenheimolainen. Hän ajatteli kauhistuneena, että hänen oli
pakko astua Rovastin eteen ja ilmoittaa hevosen karanneen. Hän
arveli löytävänsä hevosen haasta, ellei se vain ollut karannut jostakin
aukosta, joita aidassa näkyi olevan viljalti. Joka tapauksessa, ajatteli
hän viimein, tahtoi hän ainakin suorittaa loppuun työn, jonka Rovasti
oli uskonut hänelle. Hän ryhtyi uudelleen työhön ja korjattuaan
suurimman vaurion hän lähti seuraamaan edelleen aitaa arvellen
sen kääntyvän selänteen takana ja johtavan jälleen kotikartanon
piiriin.

Tunnin verran hän ponnisteli eteenpäin raskaissa varusteissaan.

Seutu muuttui yhä mäkisemmäksi ja autiommaksi. Silloin tällöin hän
saattoi setripuiden ja mäntyjen välistä erottaa Tailholt Mountainin
tumman seinämän. Hän arveli tietävänsä, missä päin Risti-Kolmio-
Kartano sijaitsi, ja ihmetteli laitumen suuruutta, kun ei aita näyttänyt
kääntyvän. Iltapäivä oli jo kulunut pitkälle, kun hän istuutui
levähtääkseen. Hänen jalkojaan pakotti, hänen oli nälkä ja jano eikä
aidan kulmaa näkynyt missään. Hän ei missään tapauksessa voinut
ehtiä kotiin yöksi, vaikka olisikin kääntynyt takaisin. Sitä hän sitä
paitsi ei tahtonut tehdä. Hän aikoi kiertää aidan, vaikka se kestäisi
kolme vuorokautta.

Äkkiä hän hypähti seisaalleen heiluttaen hattuaan ja huutaen kuin

hullu. Selänteen toisella puolella ratsasti kaksi miestä vastaisen
selänteen harjaa myöten. Mutta turhaan Patches yritti herättää
heidän huomiotaan, sillä he eivät antaneet pienintäkään merkkiä,
vaan ratsastivat edelleen häviten pian puiden varjoon. Epätoivoisena
Patches juoksi pienen laakson poikki, joka erotti hänet ratsastajista,
pysähtyi vastaiselle rinteelle ja huusi jälleen voimiensa takaa. Mutta
vastausta ei kuulunut eikä Patches saattanut enää varmasti sanoa,
mitä tietä ratsastajat olivat kulkeneet.

Hän vaipui maahan setripuun juurelle haukkoen ilmaa ja

leyhytellen palavia kasvojaan hatulla. Kenties hänen huuliltaan
väkisinkin pääsi jokin niistä paimenien voimasanoista, joita hän oli
kuullut Curlyn ja Bobin käyttävän, kun pikku Billy ei ollut lähettyvillä.
Hänen turhien ponnistustansa jälkeen tuntui hiljaisuus vielä entistä