Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

Culloden : (Cùil Lodair) 1st Edition Murray

Pittock

https://textbookfull.com/product/culloden-cuil-lodair-1st-
edition-murray-pittock/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Autoimmune Neurology 1st Edition Sean J. Pittock And

Angela Vincent (Eds.)

https://textbookfull.com/product/autoimmune-neurology-1st-edition-
sean-j-pittock-and-angela-vincent-eds/

textboxfull.com

Murray Talks Music Albert Murray on Jazz and Blues Albert

Murray

https://textbookfull.com/product/murray-talks-music-albert-murray-on-
jazz-and-blues-albert-murray/

textboxfull.com

Semantics of evidentials 1st Edition Murray

https://textbookfull.com/product/semantics-of-evidentials-1st-edition-
murray/

textboxfull.com

Creativity and Psychotic States in Exceptional People The

work of Murray Jackson 1st Edition Murray Jackson

https://textbookfull.com/product/creativity-and-psychotic-states-in-
exceptional-people-the-work-of-murray-jackson-1st-edition-murray-
jackson/
textboxfull.com
Coulson and Richardson’s Chemical Engineering, Fourth
Edition: Volume 3A: Chemical and Biochemical Reactors and
Reaction Engineering R. Ravi
https://textbookfull.com/product/coulson-and-richardsons-chemical-
engineering-fourth-edition-volume-3a-chemical-and-biochemical-
reactors-and-reaction-engineering-r-ravi/
textboxfull.com

Sustainable Wireless Network-On-chip Architectures 1st

Edition Murray

https://textbookfull.com/product/sustainable-wireless-network-on-chip-
architectures-1st-edition-murray/

textboxfull.com

The Omni Americans Albert Murray

https://textbookfull.com/product/the-omni-americans-albert-murray/

textboxfull.com

Stomping the Blues Albert Murray

https://textbookfull.com/product/stomping-the-blues-albert-murray/

textboxfull.com

Medical Microbiology 9th Edition Patrick R. Murray

https://textbookfull.com/product/medical-microbiology-9th-edition-
patrick-r-murray/

textboxfull.com
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

C U L LODE N
(C Ù I L L O DA I R )
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

GR EAT BATT LE S

CULLODEN
(CÙIL LODA IR)

MU R R AY PI T TOCK

1
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

3
Great Clarendon Street, Oxford, ox2 6dp,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Murray Pittock 2016
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2016
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2015960786
ISBN 978–0–19–966407–8
Printed in Great Britain by
Clays Ltd, St Ives plc
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

To Jeremy Black, Jonathan Clark, and Daniel Szechi

OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

Fore word

F or those who practise war in the twenty-first century the idea of a

‘great battle’ can seem no more than the echo of a remote past. The
names on regimental colours or the events commemorated at mess din-
ners bear little relationship to patrolling in dusty villages or waging
‘wars amongst the people’. Contemporary military doctrine downplays
the idea of victory, arguing that wars end by negotiation not by the
smashing of an enemy army or navy. Indeed it erodes the very division
between war and peace, and with it the aspiration to fight a culminating
‘great battle’.
And yet to take battle out of war is to redefine war, possibly to the
point where some would argue that it ceases to be war. Carl von
Clausewitz, who experienced two ‘great battles’ at first hand—Jena in
1806 and Borodino in 1812—wrote in On War that major battle is ‘con-
centrated war’, and ‘the centre of gravity of the entire campaign’.
Clausewitz’s remarks related to the theory of strategy. He recognized
that in practice armies might avoid battles, but even then the efficacy of
their actions relied on the latent threat of fighting. Winston Churchill
saw the importance of battles in different terms, not for their place
within war but for their impact on historical and national narratives.
His forebear, the Duke of Marlborough, fought four major battles and
named his palace after the most famous of them, Blenheim, fought in
1704. Battles, Churchill wrote in his life of Marlborough, are ‘the prin-
cipal milestones in secular history’. For him, ‘Great battles, won or lost,
change the entire course of events, create new standards of values, new
moods, new atmospheres, in armies and nations, to which all must
conform’.

vii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

for e wor d

Clausewitz’s experience of war was shaped by Napoleon. Like

Marlborough, the French emperor sought to bring his enemies to battle.
However, each lived within a century of the other, and they fought their
wars in the same continent and even on occasion on adjacent ground.
Winston Churchill’s own experience of war, which spanned the late
nineteenth-century colonial conflicts of the British Empire as well as
two world wars, became increasingly distanced from the sorts of battle
he and Clausewitz described. In 1898 Churchill rode in a cavalry charge
in a battle which crushed the Madhist forces of the Sudan in a single day.
Four years later the British commander at Omdurman, Lord Kitchener,
brought the South African War to a conclusion after a two-year guer-
rilla conflict in which no climactic battle occurred. Both Churchill and
Kitchener served as British Cabinet ministers in the First World War, a
conflict in which battles lasted weeks, and even months, and which,
despite their scale and duration, did not produce clear-cut outcomes.
The ‘Battle’ of Verdun ran for all but one month of 1916 and that of the
Somme for five months. The potentially decisive naval action at Jutland
spanned a more traditional twenty-four-hour timetable but was not
conclusive and was not replicated during the war. In the Second World
War, the major struggle in waters adjacent to Europe, the ‘Battle’ of the
Atlantic, was fought from 1940 to early 1944.
Clausewitz would have called these twentieth-century ‘battles’ cam-
paigns, or even seen them as wars in their own right. The determination
to seek battle and to venerate its effects may therefore be culturally deter-
mined, the product of time and place, rather than an inherent attribute of
war. The ancient historian Victor Davis Hanson has argued that seeking
battle is a ‘western way of war’ derived from classical Greece. Seemingly
supportive of his argument are the writings of Sun Tzu, who flourished
in warring states in China between two and five centuries before the
birth of Christ, and who pointed out that the most effective way of wag-
ing war was to avoid the risks and dangers of actual fighting. Hanson has
provoked strong criticism: those who argue that wars can be won
without battles are not only to be found in Asia. Eighteenth-century
European commanders, deploying armies in close-order formations in

viii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

for e wor d

order to deliver concentrated fires, realized that the destructive conse-

quences of battle for their own troops could be self-defeating. After the
First World War, Basil Liddell Hart developed a theory of strategy which
he called ‘the indirect approach’, and suggested that manoeuvre might
substitute for hard fighting, even if its success still relied on the inherent
threat of battle.
The winners of battles have been celebrated as heroes, and nations
have used their triumphs to establish their founding myths. It is pre-
cisely for these reasons that their legacies have outlived their direct
­political consequences. Commemorated in painting, verse, and music,
marked by monumental memorials, and used as the way points for the
periodization of history, they have enjoyed cultural afterlives. These are
evident in many capitals, in place names and statues, not least in Paris
and London. The French tourist who finds himself in a London taxi
travelling from Trafalgar Square to Waterloo Station should reflect on
his or her own domestic peregrinations from the Rue de Rivoli to the
Gare d’Austerlitz. Today’s Mongolia venerates the memory of Genghis
Khan while Greece and Macedonia scrap over the rights to Alexander
the Great.
This series of books on ‘great battles’ tips its hat to both Clausewitz
and Churchill. Each of its volumes situates the battle which it discusses
in the context of the war in which it occurred, but each then goes on to
discuss its legacy, its historical interpretation and reinterpretation, its
place in national memory and commemoration, and its manifestations
in art and culture. These are not easy books to write. The victors were
more often celebrated than the defeated; the effect of loss on the battle-
field could be cultural oblivion. However, that point is not universally
true: the British have done more over time to mark their defeats at
Gallipoli in 1915 and Dunkirk in 1940 than their conquerors on both
occasions. For the history of war to thrive and be productive it needs to
embrace the view from ‘the other side of the hill’, to use the Duke of
Wellington’s words. The battle the British call Omdurman is for the
Sudanese the Battle of Kerreri; the Germans called Waterloo ‘la Belle
Alliance’ and Jutland Skagerrak. Indeed the naming of battles could

ix
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

for e wor d

itself be a sign not only of geographical precision or imprecision (Kerreri

is more accurate but as a hill rather than a town is harder to find on a
small-scale map), but also of cultural choice. In 1914 the German gen-
eral staff opted to name their defeat of the Russians in East Prussia not
Allenstein (as geography suggested) but Tannenberg, in order to claim
revenge for the defeat of the Teutonic Knights in 1410.
Military history, more than many other forms of history, is bound up
with national stories. All too frequently it fails to be comparative, to rec-
ognize that war is a ‘clash of wills’ (to quote Clausewitz once more), and
so omits to address both parties to the fight. Cultural difference and
even more linguistic ignorance can prevent the historian considering a
battle in the round; so too can the availability of sources. Levels of lit-
eracy matter here, but so does cultural survival. Often these pressures
can be congruent but they can also be divergent. Britain enjoys much
higher levels of literacy than Afghanistan, but in 2002 the memory of
the two countries’ three wars flourished in the latter, thanks to an oral
tradition, much more robustly than in the former, for whom literacy
had created distance. And the historian who addresses cultural legacy is
likely to face a much more challenging task the further in the past the
battle occurred. The opportunity for invention and reinvention is
simply greater the longer the lapse of time since the key event.
All historians of war must, nonetheless, never forget that, however
rich and splendid the cultural legacy of a great battle, it was won and lost
by fighting, by killing and being killed. The Battle of Waterloo has left as
abundant a footprint as any, but the general who harvested most of its
glory reflected on it in terms which have general applicability, and carry
across time in their capacity to capture a universal truth. Wellington
wrote to Lady Shelley in its immediate aftermath: ‘I hope to God I have
fought my last battle. It is a bad thing to be always fighting. While in the
thick of it I am much too occupied to feel anything; but it is wretched
just after. It is quite impossible to think of glory. Both mind and feelings
are exhausted. I am wretched even at the moment of victory, and
I always say that, next to a battle lost, the greatest misery is a battle

x
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

for e wor d

gained.’ Readers of this series should never forget the immediate suf-
fering caused by battle, as well as the courage required to engage in it:
the physical courage of the soldier, sailor, or warrior, and the moral
courage of the commander, ready to hazard all on its uncertain
outcomes.
hew str achan

xi
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

P reface

I n the book that follows, there are some questions of nomenclature.

The Jacobite claimant is described as James VIII and III, and his elder
son as Prince Charles Edward. Many European powers accepted James’s
title, and its Scottish numbering was frequently used in anti-Union dec-
larations and other Scottish documentation. The term ‘Old Pretender’
(descended as it is from the ‘pretended Prince of Wales’) is not neutral (see,
for example, An Act for the Attainder of the pretended Prince of Wales
of High Treason (13 & 14 Gul III n.3) Statutes of the Realm 7, 1695–1701);
Pretended Prince of Wales Born, 1688, Royal Collections), while ‘Chevalier’
or ‘Young Chevalier’ reduces a major monarchical claim to a minor
status conferred by the French Crown. To name James ‘James Stuart’ is
to suggest that no question of rank or title is involved at all, so one is left
with adopting either the title accorded by continental European powers
or the various titles (Pretender, Pretended Prince of Wales, Prince of
Wales, Chevalier) adopted in Great Britain. The former is chosen as it
was consistent and recognized James’s legitimate claim, and it was not
based on a lie concerning his birth. The army his son Charles Edward
led is called the ‘Jacobite Army’; there is a case (which others have
advanced) for terming them ‘Scottish’, but although the ‘civil war’ ana-
lysis of Jacobitism is tendentious and leaves much out of account, to
term his force a national army is too strong a claim, albeit it did possess
national qualities. Its self-description as a ‘Highland Army’ (in English)
was not a geographical, far less a linguistic one, but a statement of com-
mitment to the values of an older, patriot Scotland, defended by the
martial spirit of its core north of the Forth, and, yet better, north of the
Tay. I follow Reid in describing the government forces as the British
Army: that is what they were. Other constructions of their nature or

xiii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

pr e face

title are arguably manipulative, in that they are confined to the engage-
ments of 1745–6 alone and designed to have us read them in a particular
way: why the ‘government’ or ‘Hanoverian’ army at Culloden, but not at
Fontenoy, Dettingen, or elsewhere, where a number of Cumberland’s
regiments had seen service? Indeed, by comparison with British forces
deployed on the Continent, which had many soldiers from outwith the
British Isles in their ranks, Cumberland’s army was all but completely
British. Barely a third of those who fought with Wellington at Waterloo
were British, but they have long been adopted as such, while the British
Army who fought with Cumberland are not usually even permitted the
name.
The personalization of regimental commands is an early modern
convention and should not lead us to personalize the struggle at
Culloden, or to render it clannish, dynastic, or a matter of divided fam-
ilies on either side. Such things were part of it, as they have been part of
many wars: but Culloden was a conflict between the emergent imperial
power of Great Britain and the looser, more plural multi-kingdom
monarchy of its Stuart predecessor. The power of the former already
clearly lay in the south-east of England; the support for the latter was
often to be found in the British peripheries. In that sense, Culloden was
a thoroughly modern battle. It speaks to the present without the need
for presentism.
Among the commanders on both sides, nomenclature is usually
straightforward. There are two deliberate decisions. The first is to term
the Jacobite quartermaster and adjutant general Sullivan not O’Sullivan.
While recognizing that these forms are to a great degree interchange-
able, John Sullivan is what the man called himself. The second is to use
the form Iain Ruadh Stiùbhart for ‘John Roy Stewart’, as the Jacobite
colonel in question was a well known poet in his native Gaelic, and to a
great extent that is the means by which his name survives today.
murr ay pit tock
Stirling 2015

xiv
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

AC K NOW L E DGE M E N T S

C ulloden is an apparently simple battle, but such simplicity is decep-

tive. Although it was well described and depicted at the time and
subsequently, the symbolic importance of the outcome, and its strong
framing in a particular way for the purposes of collective, cultural, and
social memory, have led over the centuries to many misleading
accounts. In The Myth of the Jacobite Clans (first published in 1995) I argued
that on the basis of the archival evidence the Jacobite Army was conven-
tionally armed and drilled. In the last few years, these findings have
been borne out by the battlefield archaeology of Tony Pollard. Pollard’s
careful analysis, together with that of ex-serviceman Stuart Reid, has
helped us to understand better the scope and scale of the encounter, the
nature of the landscape of the battlefield in 1746, and the importance of
the British dragoon action.
This book therefore owes a debt to Tony Pollard, director of the
Centre for Battlefield Archaeology in Glasgow, whose pioneering work
on Culloden battlefield has made an outstanding contribution to our
recovery of the ascertainable facts of the day. Thanks are also due to my
colleague Nigel Leask, to the Principal of the University, Anton
Muscatelli, to Neal Juster his deputy, and to other colleagues at the
University of Glasgow who have supported the book’s development.
I also owe much to Frank McLynn, who was an early influence on my
career and development as a scholar of the Jacobite Army; to Harry
Dickinson, who was always a better friend to my ideas than might be
suspected from his own approach; and to Frank O’Gorman and Jeremy
Gregory, for asking me to give the 44th British Society for Eighteenth-
Century Studies Annual Lecture on ‘Objects, Conflict and Memory in
the State’ in 2015. I am also grateful to Anndra Grannd MacCoinnich,

xv
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

ack now l e dge me n ts

property manager at National Trust for Scotland Culloden for his frank
insights into the current state of interpretation of the battle and the
challenges ahead, and to the staff at the National Library of Scotland
and to Matthew Cotton at Oxford University Press for locating so many
of the illustrations. Thanks too to my copy-editor Rowena Anketell for
her suggestion of incorporating a reference to Alexander McQueen in
Chapter 6. This book is dedicated to three friends and fellow historians:
Jeremy Black, whose Culloden (1990) was the first truly modern study of
the battle, and who was a great mentor and support to my career for
many years; Daniel Szechi, for so many conversations on Jacobite mili-
tary capability and its potential in 1715 and in 1745; and Jonathan Clark,
my friend for a quarter of a century, who has done so much to make
another eighteenth century possible.
My thanks are also due to Calum Colvin OBE for permission to repro-
duce his triptych on the aftermath of Culloden in Chapter 6. Many
thanks also to the Royal Collections, the British Museum, the National
Galleries of Scotland, the National Museums of Scotland, the National
Library of Scotland, the Hunterian Museum at the University of
Glasgow, the Foundling Museum, the McManus Museum and Art
Gallery Dundee, the Bridgeman Art Library, and the National Army
Museum, for permission to reproduce material in their collections. My
thanks are due to my wife Anne for her love, support, and patience in
the creation of this book, and for taking the battlefield photographs on
location in the early spring of 2015. The faults that follow are my own.

xvi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

CON T E N T S

List of Figures xix

List of Maps xxi

1. Introduction 1

2. Conflicts and Armies: The Rising of 1745 13

3. Culloden Moor 58

4. Aftermath and Occupation 99

5. The Battle That Made Britain? Historiography and

Evidence in the Case of Culloden 117

6. Culloden in British Memory: Objects, Artefacts,

and Representations of the Conflict 137

Notes 159
Bibliography 177
Picture Acknowledgements 187
Index 189

xvii
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

L ist of F igures

1.Colvin Smith, Patrick Grant (1822) 9

2.The Forbes Memorial 10
3.Hogarth’s The March of the Guards to Finchley (1750) 30
4.Dalcross Castle battle site 59
5.The Dalcross Castle battle site, second view 60
6. Strathnairn battle site at Daviot 61
7.Strathnairn battle site at Daviot, second view 62
8. Field of Culloden in view of the Moray Firth 68
9. The Jacobite right at Culchunaig 72
10. Culloden Moor, actual position of Jacobite centre right 73
11.The Butcher (1746) 103
12. David Morier, An Incident in the Rebellion of 1745 122
13. John Worsdale, Charles as Harlequin (c.1746)124
14. Gavin Hamilton, Mary Queen of Scots Resigning
Her Crown (1765–8) 129
15. Calum Colvin, Vestiarum Scoticum I–III (2005) 157

xix
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi

L ist of M aps

1. The route of Charles Edward Stuart and the Jacobite

Army in 1745–6 24
2. French map of Culloden (1748), showing the battle as a
national conflict 70
3. The battle: first phase 74
4. Thomas Sandby’s map of Culloden 84
5. The battle: last phase 96

xxi
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/28/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/29/2016, SPi

Introduction

Tha ’ghaoth sguabadh Chu[a]il Lodair

Le sgal craingidh fuar
’s na cuirp ghle[a]-gheal air dubhadh
mur b’e tuireadh Iain Ruadh
The wind scours Culloden
With a chill, piercing blast—
The whitened corpses would have turned black
Were it not for John Roy’s lament.1
Some talk of Alexander
And some of Hercules
Of Hector and Lysander,
And such great men as these
But of all the world’s great heroes
There’s none that can compare
To the gallant Duke of Cumberland
And the British Grenadier.2

T he Battle of Culloden is one of the decisive battles of the world, and

one of the most powerful in its continuing influence on cultural
memory. This is a claim which can seem strange or overblown for many
reasons. First, it was a small battle in an eighteenth century where there
were very many bigger ones: no more than 15,000 men were engaged
on both sides of Culloden and its aftermath, fighting for the King and
the British Army on one side, and on the other for the largely Scottish
forces of Prince Charles Edward Stuart. Secondly, the tactical objective
of the battle was nugatory: smallish forces met on open moorland on
the edge of Europe for possession of the road to a small town, Inverness,

1
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/29/2016, SPi

in t roduc t ion

no more than one-hundredth the size of London. Thirdly, the strategic

goal of the insurgents can seem anachronistic: to replace one dynasty
on the throne by another at a time when parliamentary government
and bourgeois institutions were on the rise in the British Isles. Fourthly,
the battle has seemed to some no more than a police operation, ren-
dered necessary by previous military incompetence—like the Battle of
Ulundi brought about by the failure at Isandlwana in the Zulu Wars.
Fifthly, even those who rate the significance of the Jacobite threat much
more highly than this can rightly point out that had the result at
Culloden been reversed, the eventual defeat of the 1745 Rising was
assured. This was because the element of surprise and the chance to
advance on London had been lost (though there is a minority view
which suggests that victory at Culloden could have allowed the Jacobites
to hold out for a stake in the peace settlement, which eventually came in
1748). Lastly, those with an interest in the wider picture in the War of the
Austrian Succession (1740–8) can point out that the whole Jacobite
campaign was a sideshow, which the French spent far less on sup-
porting than they gained from Maréchal de Saxe’s (1696–1750) capture
of Brussels in February 1746—a victory rendered easier by the with-
drawal of British troops to face the Jacobites.
And yet Culloden is a decisive battle in the history of the world. It was
the last pitched battle on the soil of the British Isles fought with regular
troops on both sides; it was the last domestic contestation of the Union
state, the resolution of which helped to propel Great Britain to be the
dominant world power for 150 years. Even if victory would not have
reversed the outcome of the Rising, defeat was cataclysmic for its cause.
And what was that cause? It was not just a narrow dynastic struggle
which would have attracted little public sympathy or military support,
but also a battle between two visions. These visions were inconsistently
held with differing emphasis by the coalitions ranged on both sides, but
each side’s vision was strongly distinct. On the British side, the fight was
for a centralized state, an alignment with the Protestant interest
in Europe, the national debt as an engine for war, and the marginality
of Scotland, Ireland, and above all Catholicism. Scottish supporters of

2
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/29/2016, SPi

in t roduc t ion

this cause stressed the religious dimension: Presbyterianism established

in the face of Catholic and Episcopalian threat was guaranteed by the
Union, which the Jacobites threatened.
Just as Scottish supporters of Hanover and Union were marginal to the
powerful if latitudinarian Anglican state with its alliance of landed and
business interests and increasing room for Dissenters in the latter camp,
so the English supporters of Jacobitism were marginal to the wellsprings
of support for its cause. They were also much less military use to the
Jacobite Army than were their Scottish Whig and pro-Union counter-
parts to the British forces. English Jacobites had an assortment of griev-
ances: the marginalization of the Tory interest under the Georges, the
dilution of traditional Anglican Stuart values, and the perceived waning
of power of the landed interest. They also disliked the uncomfortable
world of the national debt and stock markets and the frequent Continental
conflicts driven by opposition to France and by the apparent ascendancy
of the interests of Hanover under George II in particular.
Scottish and Irish Jacobites usually had simpler but more powerful
priorities. For Scots, the restoration of the native dynasty was closely
allied with the end of the Union and a restoration of Scottish sovereignty
within a looser confederal British state ruled by a single sovereign, but
with different royal capitals and parliaments. Historian Chris Whatley
notes

the popular appeal of the 1715 declaration of Jacobite leader John Erskine,
sixteenth earl of Mar, that his objective was to break the Union, and of his
claim to be fighting in the cause of Scotland’s ancient liberties.3

Many sought the restoration of Episcopalianism in Scotland, and a

resumption of the trends of 1660–88: the detachment of moderate
Presbyterians from the extremes of Covenanting fanaticism, which
might, given more time, have created a political centre ground, as it had
begun to do in Edinburgh. For their part, Catholic Scots had little to
expect officially, but might hope for more of a blind eye, if not indeed
toleration, in the event of the restoration of a co-religionist.

3
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/29/2016, SPi

in t roduc t ion

Irish Jacobites also sought a confederal kingdom, a Catholic king

who would yield—as James II had reluctantly done—to a native Irish
agenda, an end to or at least relief from the penal laws and toleration for
the Catholic religion, together with some reversal of the extensive
Ascendancy and Presbyterian land-grab from which native Irish and
Old English families suffered. Unlike English Jacobites, many Irish and
Scots were serving abroad in foreign armies: in the case of the Irish, the
armies of the Catholic powers opposed by the rising British Empire.
The battle is described in detail in Chapter 3: it lasted no more than
an hour, the forces engaged were small, and in that sense it is a story
soon told. Yet its implications were great. Given that a Jacobite victory
at Culloden might well only have been a staging post on the road to
ultimate defeat, it is nonetheless understandable that the battle itself is
used as a synecdoche for that defeat, assured as that may have been fol-
lowing the retreat from Derby in December 1745. And what would have
been the consequences of a Jacobite victory in the 1745 Rising as a
whole? To some extent, that depends on an assessment of the power
that a British monarch could wield in the mid-eighteenth century,
boosted by the prestige factor of having regained a throne by force of
arms. The maximalist case would have been the restoration of a con-
federal British state on the late seventeenth-century model with some
religious toleration (more possible in 1750 than 1690). There would
have been a looser association of nations seeking detente with France
which in its turn would have precluded the 1756–63 global conflict and
the rise of British power in Canada and India. The presence of French
forces in Quebec would have been a powerful disincentive to any revolt
in the American colonies in the 1770s. France would have been less
likely to overreach her budgets in military competition with the British
Empire, and in the absence of financial crisis in the French state, the
Revolution of 1789 would have been less likely. Of course, domestic
British antipathy to France might have made all this much more diffi-
cult (though Charles II did manage an extensive if secret rapproche-
ment at a time of much greater sectarian tension), but it is easy to
construct a case which presents a Jacobite victory as a globally

4
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/29/2016, SPi

in t roduc t ion

significant event, given the critical juncture at which the balance of

world power stood in the late 1740s.
Moreover, Culloden was no colonial war like that against the Zulu: a
careless comparison, it is true, but one made, implicitly at least, by
many distinguished historians. As we shall see in Chapter 5, British his-
torians have long framed the conflict as a clash between the old and the
new, the traditional and the modern, the backward and the advanced,
the tribe and the state, the autocrat and the constitutional monarch, the
Catholic and the Protestant, the swordsman and the musketeer, the
warrior and the soldier, the amateur and the professional, the brute and
the civilized, the divisive and the unified, the Highlander and the
stranger, the Celt and the Saxon, and many other binary oppositions of
doubtful historical though compelling rhetorical value. However,
Jacobitism was itself a variant form of modernity and the Jacobite army
was a much more modern fighting unit than it is given credit for. Nor
was Jacobite modernity modern in the sense claimed by the historian
Steven Pincus, a form of contemporary European autocracy, and in that
sense a modern and effective alternative to states with multiple centres
of power.4 It was much more complex than that and indeed much more
friendly to such multiple power centres.
The book that follows is a military and a cultural history of the battle,
and it will be laid out to a design which encompasses both historio-
graphical and other theoretical approaches. This introduction will spe-
cify my approach in the chapters that follow before considering the
history and context of the battlefield’s development by the National
Trust for Scotland and the theoretical approach to memory which
I shall be using in Chapter 6 of the book.
Chapter 2 will provide an account of the Jacobite campaign in the 1745
Rising and of the nature of the armed forces deployed. Recognizing that
this is a story often told, the story of the campaign will be fairly straight-
forward, but in light of the controversy that attends certain episodes in
the Rising, strong historical disagreements or conflicting evidence will
be foregrounded where relevant. Chapter 3 will address the battle itself,
which is frequently partially or inaccurately described. I will use

5
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 04/29/2016, SPi

in t roduc t ion

contemporary sources where possible, backed up by the recent battle-

field archaeology which has done so much to endorse the revisionist
views of the Jacobite Army which I advanced using archival evidence in
The Myth of the Jacobite Clans. The customary historical narrative, with its
more or less explicit celebratory anaphora regarding the superiority of
the British forces and their inevitable victory, is not only now open to
question, but also in many areas demonstrably untrue.5 Chapter 4 will
examine the aftermath of the battle, in particular examining the charge
of ‘attempted genocide’,6 the occupation of Scotland by the British
Army, and the building of Fort George. Chapter 5 will analyse the his-
toriography of the battle, beginning with its crucial role in helping to
formulate the stadial history model of the Scottish Enlightenment,
which, with its assumptions of a perpetual movement towards more
‘progressive’ forms of politics and society, did so much to engender the
whole Whig historiographical tradition in its modern form.7 This
chapter will examine the historiography of Culloden under three key
headings: Jacobite ideology and the causes of the Rising; the character-
ization of its supporters, organization, and weapons; and lastly the use
of the character of Charles Edward Stuart as a measure of the credibility
of the Jacobite cause.
Chapter 6 will address the memorialization of the battle and its devel-
opment as a lieu de mémoire, inscribed with meaning and memorials by
succeeding generations, and the representation of Culloden by film,
television, and the Internet, before concluding with some possibilities
as to what may lie ahead for the continually changing world of the bat-
tle’s interpretation and place in cultural memory. Memory theory is a
complex area, and the rest of this introduction will lay out the theoret-
ical approach I have adopted.
Culloden arguably remains as a battle in the sphere of what the cul-
tural theorist Marianne Hirsch has called ‘postmemory’: the ‘imagina-
tive investment, projection and creation’ by which more recent
generations engage the ‘catastrophic history’ of 1745.8 As we shall see in
later chapters, strong counter-narratives, purporting to present the
‘facts’, have been used repeatedly to keep at bay the imaginative power

6
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
häpeä oli se, että tiesin jo edeltäpäin, etten anna! Olet oikeassa,
Aljoša! Kiitos, Aljoša!»

Tähän loppui Aljošan kuulustelu. Tärkeä ja kuvaava oli

nimenomaan se seikka, että oli löytynyt edes yksi tosiasia, edes yksi,
vaikkapa tosin hyvin pienikin, todistus, melkeinpä vain viittaus
todistukseen, mutta sittenkin jotakin, joka edes hiukan todisti, että
tuo rinnalla kannettava pussi todella oli ollut olemassa, että siinä oli
ollut puolitoista tuhatta ja että syytetty ei ollut valehdellut
valmistavassa tutkinnassa, kun hän Mokrojessa oli sanonut, että nuo
puolitoista tuhatta »olivat minun». Aljoša oli iloinen, ja aivan
punastuneena hän meni hänelle osoitetulle paikalle. Vielä pitkän
aikaa hän toisteli itsekseen: »Kuinka minä sen unohdin? Kuinka
saatoin sen unohtaa! Ja kuinka se vasta nyt niin äkkiä muistui
mieleeni!»

Alkoi Katerina Ivanovnan kuulustelu. Heti kun hän tuli esille, kävi
salin läpi tavaton humahdus. Naiset tarttuivat lornjetteihinsa ja
kiikareihinsa, miehet liikahtelivat, jotkut nousivat paikaltaan
nähdäkseen paremmin. Kaikki vakuuttivat myöhemmin, että Mitja
kalpeni äkkiä »valkeaksi kuin liina», kun Katerina Ivanovna astui
sisälle. Tämä oli kokonaan mustiin puettu ja lähestyi
vaatimattomasti, miltei arasti hänelle osoitettua paikkaa. Hänen
kasvoistaan ei voinut huomata hänen olevan liikutetun, mutta
päättäväisyys loisti hänen tummista, synkistä silmistään. On
huomattava, että monet vakuuttivat myöhemmin hänen olleen
hämmästyttävän kauniin sillä hetkellä. Hän alkoi puhua hiljaa, mutta
niin selvästi, että se kuului joka paikkaan salissa. Hänen puheensa
oli tavattoman rauhallista, taikka ainakin hän ponnisteli ollakseen
rauhallinen. Puheenjohtaja alkoi kysellä varovasti, tavattoman
kunnioittavasti, aivan kuin peläten koskettamista »eräisiin kieliin» ja
kunnioittaen suurta onnettomuutta. Mutta Katerina Ivanovna selitti
itse lujasti heti alussa, vastatessaan erääseen kysymykseen, että
hän oli ollut syytetyn kihlattu morsian »siihen saakka kuin hän itse
jätti minut»… — lisäsi hän hiljaa. Kun häneltä kysyttiin noista
kolmestatuhannesta, jotka oli annettu Mitjan lähetettäviksi postissa
hänen sukulaisilleen, niin hän lausui varmasti: »Minä en antanut niitä
suorastaan postiin vietäviksi: Aavistin silloin hänen olevan kovassa
rahantarpeessa… sillä hetkellä… Minä annoin hänelle nuo
kolmetuhatta, sillä ehdolla, että hän lähettäisi ne, jos tahtoo,
kuukauden kuluessa. Suotta hän myöhemmin kiusasi itseään tuolla
velalla…»

Minä en kerro aivan tarkalleen kaikkia kysymyksiä ja hänen

vastauksiaan, vaan esitän ainoastaan hänen todistuksensa
oleellisimman sisällön.

— Minä olin varmasti vakuutettu siitä, että hän aina ennättää

lähettää nämä kolmetuhatta, heti kun saa isältään, — jatkoi hän
vastaten kysymyksiin. — Olin aina varma hänen
omanvoitonpyytämättömyydestään ja hänen rehellisyydestään…
mitä suurimmasta rehellisyydestään… raha-asioissa. Hän oli aivan
varma siitä, että saa isältään kolmetuhatta ruplaa, ja hän puhui siitä
minulle useita kertoja. Tiesin, että hän oli riidoissa isänsä kanssa, ja
olin aina ja olen vielä nytkin varma siitä, että isä teki hänelle
vääryyttä. Minä en muista hänen koskaan uhanneen isäänsä.
Ainakaan minun kuulteni hän ei puhunut mitään sellaista, ei mitään
uhkauksia. Jos hän olisi tullut silloin luokseni, niin minä olisin heti
rauhoittanut hänen huolestumisensa noitten onnettomien
kolmentuhannen tähden, jotka hän oli minulle velkaa, mutta hän ei
enää tullut luokseni… ja minä itse… minä olin joutunut sellaiseen
asemaan… etten voinut kutsua häntä luokseni… Eikä minulla ollut
mitään oikeuttakaan esiintyä vaativasti häntä kohtaan tämän velan
johdosta, — lisäsi hän yhtäkkiä, ja hänen äänensä soinnahti
päättäväiseltä, — minä itse olin kerran saanut häneltä vielä
suuremman rahalainan kuin kolmetuhatta ja ottanut sen vastaan,
vaikka silloin en vielä nähnyt mitään mahdollisuuksia maksaa
milloinkaan lainaani takaisin…

Hänen äänensä sävyssä tuntui olevan jonkinmoinen

taisteluhaaste. Juuri tällä hetkellä alkoi Fetjukovitšin vuoro tehdä
kysymyksiä.

— Se tapahtui kai jo ennen teidän tänne tuloanne, tuttavuutenne

alkuaikoina? — ryhtyi Fetjukovitš puhumaan varovaisesti lähestyen
ja aavistaen heti jotakin otollista. (Huomautan sulkumerkkien sisällä,
että vaikka hänet oli kutsunut Pietarista osittain Katerina Ivanovna
itsekin, niin hän ei kuitenkaan tietänyt mitään episodista: Mitjalta
lainatuista viidestätuhannesta jo siellä toisessa kaupungissa ja
»kumarruksesta maahan asti». Katerina Ivanovna ei ollut kertonut
tätä Fetjukovitšille, vaan oli salannut sen! Ja se oli ihmeellistä. Voi
aivan varmasti otaksua, ettei hän itse aivan viime hetkeen saakka
tietänyt, kertoisiko tämän episodin oikeudessa vai eikö ja että hän
odotti jonkinmoista innoitusta.)

— Ei, en voi koskaan unohtaa noita hetkiä! — Hän alkoi kertoa,

hän kertoi kaiken, koko sen episodin, jonka Mitja oli kertonut
Aljošalle, »kumarruksen maahan asti» ja kaikki syyt ja isästään sekä
menostaan Mitjan luo, eikä hän sanallakaan, ei ainoallakaan
viittauksella, maininnut siitä, että Mitja oli itse hänen sisarensa kautta
kehoittanut »lähettämään Katerina Ivanovnan hänen luokseen rahaa
hakemaan». Tämän hän jalomielisesti salasi eikä hävennyt tuoda
julki, että hän, hän itse oli silloin juossut nuoren upseerin luo, omasta
aloitteestaan, toivoen jotakin… pyytämään häneltä rahaa. Se oli
aivan järkyttävää. Minä tunsin jäätävää kylmyyttä ja vapisin tätä
kuunnellessani, koko sali jähmettyi eikä päästänyt ainoatakaan
sanaa ohitseen kuulematta. Tämä oli ihan vertaa vailla, ei edes niin
omavaltaiselta ja halveksivan ylpeältä tytöltä kuin hän saattanut
odottaa niin merkillisen avomielistä todistusta, sellaista uhrausta,
sellaista itsensä alttiiksipanoa. Ja miksi, kenen hyväksi?
Pelastaakseen miehen, joka oli ollut hänelle uskoton ja loukannut
häntä, tehdäkseen jotakin, vaikkapa vähänkin, tämän miehen
pelastamiseksi siten, että teki hyvän vaikutuksen hänen edukseen!
Ja todellakin, kuva upseerista, joka antaa viimeiset viisituhatta
ruplaansa — kaikki, mitä hänellä elämässä enää oli jäljellä, — ja tälle
kunnioittavasti kumartava viaton tyttö, — tuo kuva oli sangen
sympaattinen ja viehättävä, mutta… sydäntäni kouristi kipeästi! Minä
tunsin, että siitä myöhemmin voi syntyä (ja syntyi kuin syntyikin
myöhemmin) parjausta! Ilkeämielisesti naureskellen kerrottiin
myöhemmin kaikkialla kaupungissa, ettei kertomus kenties ollut
aivan tarkka, nimenomaan siinä kohdassa, kun upseeri päästi
neidon luotaan »muka vain kunnioittavasti kumartaen». Vihjailtiin,
että tässä oli jotakin »jäänyt kertomatta». »Ja vaikka ei mitään olisi
jäänytkään kertomatta, vaikka kaikki olisi ollutkin totta», puhuivat
kaikkein kunnioitettavimmatkin naisemme, »niin siinäkään
tapauksessa ei vielä ole selvää: oliko kovinkaan sopivaa nuoren
tytön tehdä noin, vaikkapa kysymyksessä olikin isän pelastaminen?»
Ja eikö Katerina Ivanovna todellakaan, niin älykäs kun oli ja niin
sairaalloisen tarkkanäköinen, aavistanut ennakolta, että näin
ruvettaisiin puhumaan? Aivan varmasti hän sen aavisti, mutta päätti
sanoa kaiken! Tietysti kaikki nämä likaiset epäilyt kertomuksen
paikkansapitäväisyydestä alkoivat vasta myöhemmin, ja ensihetkellä
kaikki olivat järkytettyjä. Oikeuden jäsenet puolestaan kuuntelivat
Katerina Ivanovnaa hartaasti, jopa niin sanoakseni häveliäästi
vaieten. Prokuraattori ei katsonut olevan syytä tehdä yhtään ainoata
lisäkysymystä tästä asiasta. Fetjukovitš kumarsi syvään Katerina
Ivanovnalle. Oi, hän oli miltei voitonriemuinen. Paljon oli voitettu:
mies, joka jalomielisyyden puuskan vallassa antaa pois viimeiset
viisituhatta, ja sama mies murhaamassa yöllä isänsä ryöstääkseen
tältä kolmetuhatta, — senhän oli tavallaan mahdotonta sopia yhteen.
Ainakin ryöstön saattoi Fetjukovitš nyt osoittaa mahdottomaksi.
»Juttu» joutui yhtäkkiä ikäänkuin uuteen valaistukseen. Jonkinmoista
myötätuntoa oli syntynyt Mitjaa kohtaan. Mutta hän… hänestä
kerrottiin, että hän kerran tai kahdesti Katerina Ivanovnan
todistuksen aikana hypähti ylös paikaltaan, mutta vaipui sitten taas
penkille ja peitti molemmin kämmenin kasvonsa. Mutta kun Katerina
Ivanovna oli lopettanut, huudahti Mitja äkkiä itkunsekaisella äänellä
ojentaen häntä kohti kätensä:

— Katja, miksi tuhosit minut!

Ja hän alkoi ääneensä itkeä, niin että se kuului ympäri salin.

Yhtäkkiä hän kuitenkin hillitsi itsensä ja huudahti taas:

— Nyt minut on tuomittu!

Mutta sitten hän ikäänkuin jähmettyi paikalleen puristaen yhteen

hampaansa ja painaen kätensä ristiin rinnalleen. Katerina Ivanovna
jäi saliin ja istuutui hänelle varatulle tuolille. Hän oli kalpea ja istui
silmät alas luotuina. Lähellä häntä olleet kertoivat koko hänen
ruumiinsa vavisseen pitkän aikaa kuin kuumeessa. Kuulusteltavaksi
tuli Grušenjka.

Minä joudun nyt aivan lähelle sitä katastrofia, joka syntyi yhtäkkiä
ja kenties todellakin oli Mitjan turmion tuottaja. Sillä minä olen
vakuutettu siitä, ja kaikki lakimiehetkin sanoivat myöhemmin samaa,
että jos tätä episodia ei olisi ollut, niin rikolliselle olisi edes osoitettu
suopeutta. Mutta tästä kerron heti. Ensin vain pari sanaa
Grušenjkasta.

Hän tuli saliin niinikään kokonaan mustiin puettuna, kaunis musta

hartialiinansa hartioillaan. Sulavasti, kuulumattomin askelin, hiukan
hypähdellen, niinkuin lihavat naiset toisinaan kulkevat, hän lähestyi
kaiteita katsellen kiinteästi puheenjohtajaa ja katsahtamatta
kertaakaan oikeaan tai vasempaan. Minun mielestäni hän näytti
sangen kauniilta sillä hetkellä eikä ollenkaan kalpealta, jommoisen
myöhemmin naiset väittivät hänen olleen. Väitettiin myös, että hänen
kasvoissaan oli jotakin keskitettyä ja ilkeätä. Minä luulen vain, että
hän oli kiihdyksissä ja tunsi raskaina häneen kohdistuneet
skandaalinhimoisen yleisömme halveksivat ja uteliaat katseet. Hän
oli ylpeä luonne, joka ei siedä halveksimista, niitä luonteita, jotka heti
kun hiukankaan epäilevät jonkun heitä halveksivan, leimahtavat
vihaan ja asettuvat vastarintaan. Sitäpaitsi oli tietysti arkuuttakin ja
sisällistä häpeilyä tuon arkuuden johdosta, niin ettei ole kumma, että
hänen puhetapansa oli epätasaista, — väliin vihaista, väliin
halveksivaa ja pingoitetun jäyhää, väliin taas siinä soinnahti vilpitön,
sydämestä tuleva itsesyytös, itsensä tuomitseminen. Toisinaan hän
taas puhui aivan kuin olisi lentämässä johonkin kuiluun: »sama se,
muka, mitä siitä seuraa, minä sanon sen kuitenkin»…
Tuttavuudestaan Fjodor Pavlovitšin kanssa hän huomautti jyrkästi:
»Kaikki on jonninjoutavaa, olenko minä syypää siihen, että hän
ahdisteli minua?» Mutta sitten hetken kuluttua hän lisäsi: »Minä olen
syypää kaikkeen, minä pidin pilanani kumpaakin — sekä ukkoa että
tätä — ja panin heidän molempien pään pyörälle. Minun takiani on
kaikki tapahtunut.» Jotenkin sattui asia hipaisemaan Samsonovia.
»Mitä se kehenkään kuuluu», ärähti hän julkean uhmaavasti, »hän
oli minun hyväntekijäni, hän otti minut paljasjalkaisena hoivaansa,
kun omaiseni paiskasivat minut tuvasta ulos». Puheenjohtaja
huomautti hänelle, sangen kohteliaasti muuten, että on vastattava
vain kysymyksiin eikä syvennyttävä tarpeettomasti yksityiskohtiin.
Grušenjka punastui, ja hänen silmänsä välähtivät.

Rahakääröä hän ei ollut nähnyt, vaan oli ainoastaan kuullut

»konnalta», että Fjodor Pavlovitšilla oli jokin käärö, jossa on
kolmetuhatta. »Mutta se on kaikki vain tyhmyyksiä, minä tein pilaa
enkä millään ehdolla olisi mennyt sinne…»

— Ketä te äsken tarkoititte puhuessanne »konnasta?» — tiedusti

prokuraattori.

— Lakeijaa, Smerdjakovia, joka tappoi herransa ja hirttäytyi eilen.

Tietysti häneltä aivan heti kysyttiin: mitä perusteita hänellä on niin

varman syytöksen lausumiseen, mutta ei hänkään voinut tuoda esille
minkäänlaisia perusteita.

— Niin sanoi minulle Dmitri Fjodorovitš itse, uskokaa häntä.

Rakastajatar on hänet syössyt turmioon, niin se on, hän on syypää
kaikkeen, niin se on, — lisäsi Grušenjka vavisten vihasta, ja hänen
äänensä sointu oli ilkeä.

Tiedustettiin, ketä hän nyt taas tarkoitti.

— Neitiä, tuota Katerina Ivanovnaa. Hän kutsui minut silloin

luokseen, tarjosi suklaata, tahtoi kiehtoa. Hänessä oli kovin vähän
todellista häpyä, niin se on…

Tässä puheenjohtaja keskeytti hänet ankarasti ja pyysi

käyttämään vähemmän voimakasta kieltä. Mutta mustasukkaisen
naisen sydän oli jo leimahtanut liekkiin, hän oli valmis syöksymään
kuiluun…

— Kun vangitseminen toimitettiin Mokrojen kylässä, — sanoi

prokuraattori asioita muistellen, — niin kaikki näkivät ja kuulivat,
kuinka te juosten toisesta huoneesta huusitte: »Minä olen syypää
kaikkeen, menemme yhdessä pakkotyöhön!» Siis tekin olitte sillä
hetkellä vakuutettu siitä, että hän on murhannut isänsä?

— Minä en muista silloisia tunteitani, — vastasi Grušenjka, —

kaikki huusivat silloin, että hän on tappanut isänsä, ja silloin minusta
tuntui, että minä olen syyllinen, että hän on tappanut minun tähteni.
Mutta kun hän sanoi olevansa viaton, niin minä uskoin heti häntä ja
uskon nytkin ja uskon aina: hän ei ole sellainen mies, että olisi
valehdellut.

Oli taas Fetjukovitšin vuoro kysellä. Muistan hänen muun muassa

kysyneen Rakitinista ja kahdestakymmenestäviidestä ruplasta
»maksuna siitä, että hän toi luoksenne Aleksei Fjodorovitš
Karamazovin».

— Mitäpä ihmeellistä siinä on, että hän otti rahat, — naurahti

Grušenjka ilkeästi ja halveksivasti, — ainahan hän kävi minun
luonani rahaa mankumassa, kolmisenkymmentä ruplaa kuussa
hänen yleensä onnistui saada, enimmäkseen vain ylellisyyteen:
olihan hänellä ilman minun avustustanikin ruokansa ja juomansa.

— Mistä syystä te sitten olitte niin antelias herra Rakitinia

kohtaan? — pisti väliin Fetjukovitš siitä huolimatta, että
puheenjohtaja liikahteli levottomasti.
 — Hänhän on minun serkkuni. Hänen äitinsä ja minun äitini ovat
oikeita sisaruksia. Hän vain pyysi, etten sanoisi sitä täällä
kenellekään, häpesi minua kovin.

Tämä uusi asianhaara oli aivan yllättävä uutinen kaikille, ei kukaan

kaupungissamme ollut sitä tähän saakka tietänyt, sitä ei tiedetty
luostarissakaan, eikä sitä tietänyt Mitja. Kerrottiin, että Rakitin
punastui häpeästä tuolillaan. Grušenjka oli jollakin tavoin saanut
tietää jo ennen saliin tuloaan hänen todistaneen Mitjaa vastaan ja oli
siitä suuttunut. Herra Rakitinin koko äskeinen puhe, kaikki sen
jalous, kaikki hyökkäykset maaorjuutta ja Venäjällä vallitsevaa
yhteiskunnallista sekasortoa vastaan, — kaikki se oli nyt lopullisesti
menettänyt merkityksensä ja haudattu yleisen mielipiteen silmissä.
Fetjukovitš oli tyytyväinen: taas oli onni potkaissut. Mutta yleensä ei
Grušenjkaa kuulusteltu kovin kauan, eikä hän tietenkään voinut
kertoa mitään erikoisesti uutta. Hän jätti yleisöön sangen
epämiellyttävän vaikutuksen. Satoja halveksivia katseita suuntautui
häneen, kun hän esitettyään todistuksensa istuutui saliin jokseenkin
kauaksi Katerina Ivanovnasta. Koko ajan, kun häntä kuulusteltiin, oli
Mitja vaiti aivan kuin kivettyneenä, silmät maahan luotuina.

Todistamaan tuli Ivan Fjodorovitš.

5.

Äkkiarvaamaton katastrofi

Huomautan, että hänet oli kutsuttu antamaan todistuksensa jo

ennen Aljošaa. Mutta oikeuden komisarius ilmoitti silloin
puheenjohtajalle, että äkillisen sairastumisen tai jonkin sentapaisen
kohtauksen johdosta todistaja ei voi tulla esille heti, mutta
kohtauksen mentyä ohi hän on valmis milloin tahansa todistamaan.
Tätä ei muuten tullut kukaan kuulleeksikaan, ja se saatiin tietää
vasta myöhemmin. Hänen tuloaan tuskin huomattiinkaan
ensihetkellä: päätodistajat, ennen kaikkea molemmat kilpailijattaret,
oli jo kuulusteltu; uteliaisuus oli toistaiseksi tullut tyydytetyksi. Yleisö
alkoi väsyä. Oli vielä kuultava muutamia todistajia, jotka luultavasti
eivät voineet kertoa mitään erikoista siihen nähden, mitä jo oli tuotu
esille. Mutta aika kului. Ivan Fjodorovitš lähestyi omituisen hitaasti,
keneenkään katsomatta ja pää alas painettuna, aivan kuin miettisi
jotakin kulmakarvat rypyssä. Hän oli moitteettomasti puettu; mutta
hänen kasvonsa tekivät ainakin minuun sairaan vaikutuksen: noissa
kasvoissa oli jotakin vetoa maan puoleen, jotakin kuolevalle ihmiselle
ominaista. Silmät olivat sameat; hän kohotti ne ja silmäsi hitaasti yli
salin. Aljoša hypähti yhtäkkiä tuoliltaan ja voihkaisi: »Ah! Minä
muistan sen.» Mutta aniharva kuuli sitäkään.

Puheenjohtaja lausui hänelle aluksi, että hän on todistajana ilman

valaa, että hän voi todistaa tai olla todistamatta, mutta että tietysti
kaikki, mitä sanoo, pitää esittää omantunnon mukaisesti j.n.e. Ivan
Fjodorovitš kuunteli katsellen häntä samein silmin; mutta yhtäkkiä
hänen kasvonsa alkoivat hitaasti vääntyä hymyyn, ja heti kun
puheenjohtaja, joka ihmetellen katsoi häntä, oli lopettanut puheensa,
hän alkoi yhtäkkiä nauraa.

— No, ja mitä vielä? — kysyi hän kovalla äänellä.

Salissa syntyi hiljaisuus, oli kuin olisi aavistettu jotakin.

Puheenjohtaja tuli levottomaksi.
 — Te… kenties ette vielä ole aivan terve? — lausui hän hakien
silmillään oikeuden komisariusta.

— Älkää olko huolissanne, teidän ylhäisyytenne, minä olen

tarpeeksi terve ja voin kertoa teille yhtä ja toista mielenkiintoista, —
vastasi Ivan Fjodorovitš yhtäkkiä aivan rauhallisesti ja
kunnioittavasti.

— Onko teillä esitettävä jokin erikoinen tiedonanto? — jatkoi

puheenjohtaja edelleen epäluuloisesti.

Ivan Fjodorovitš loi silmänsä alas, viivytteli muutamia sekunteja ja

vastasi nostaen päänsä pystyyn ja ikäänkuin änkyttäen:

— Ei… ei ole. Minulla ei ole mitään erikoista.

Hänelle alettiin tehdä kysymyksiä. Hän vastasi aivan kuin

vastenmielisesti, omituisen lyhyesti, tuntien jonkinmoista inhoa, joka
kasvamistaan kasvoi, mutta muuten hän kyllä vastasi järkevästi.
Monesta asiasta hän sanoi, ettei sitä tiedä. Isänsä ja Dmitri
Fjodorovitšin välisistä tileistä hän ei tietänyt mitään. »Siihen en
kiinnittänyt huomiotani», lausui hän. Oli kuullut syytetyn uhkailevan
tappaa isänsä. Rahakääröstä oli kuullut Smerdjakovilta…

— Se on yhtä ja samaa, — keskeytti hän väsyneen näköisenä, —

minä en voi kertoa oikeudelle mitään erikoista.

— Minä näen, että te olette sairas, ja ymmärrän teidän

tunteenne… — alkoi puheenjohtaja.

Hän kääntyi sivullepäin prokuraattorin ja puolustajan puoleen

kehoittaen näitä, jos pitävät sitä tarpeellisena, tekemään kysymyksiä,
mutta silloin yhtäkkiä Ivan Fjodorovitš pyysi raukealla äänellä:
 — Päästäkää minut pois, teidän ylhäisyytenne, tunnen olevani
hyvin sairas.

Ja näin sanoen hän lupaa odottamatta kääntyi ympäri ja lähti

salista. Mutta kuljettuaan noin neljä askelta hän pysähtyi, aivan kuin
olisi ajatellut jonkin yhtäkkiä selväksi, naurahti hiljaa ja palasi taas
entiselle paikalleen.

— Minä olen, teidän ylhäisyytenne, niinkuin se talonpoikaistyttö…

tiedättehän, miten se on: »jos tahdon, niin hyppään siihen, jos en
tahdo, niin en hyppää»; hänen jäljessään kannetaan sarafaania tai
villahamettako se on, jotta hän hyppäisi siihen sisälle, jolloin hänet
sidottaisiin ja vietäisiin vihille, mutta hän sanoo: »Jos tahdon, niin
hyppään, jos en tahdo, niin en hyppää»… Se on jotakin
rahvaanomaista…

— Mitä te sillä tarkoitatte? — kysyi puheenjohtaja ankarasti.

— Tätä, — sanoi Ivan Fjodorovitš vetäen yhtäkkiä esille

rahatukun, — tässä ovat rahat… ne samat, jotka olivat tuossa
käärössä (hän nyökäytti päätään pöytää kohti, jolla olivat esineelliset
todistuskappaleet) ja joiden tähden isäni tapettiin. Mihin minä ne
panen? Herra oikeuden komisarius, antakaa ne perille.

Komisarius otti koko tukun ja antoi sen puheenjohtajalle.

— Millä tavoin nuo rahat ovat voineet joutua teidän haltuunne…

jos ne ovat ne samat rahat? — lausui puheenjohtaja ihmeissään.

— Sain ne Smerdjakovilta, murhaajalta, eilen… Olin hänen

luonaan, ennenkuin hän hirttäytyi. Hän on tappanut isän, ei veljeni.
Hän tappoi, ja minä olin opettanut hänet tappamaan… Kukapa ei
tahtoisi isänsä kuolemaa?…

— Oletteko te täydessä järjessänne vai ettekö? — pääsi

puheenjohtajan suusta vastoin hänen tahtoaan.

— Siinäpä se onkin, että olen täydessä järjessäni… ja katalassa

järjessä, samanlaisessa kuin tekin, kuin kaikki nämä… naamat! —
kääntyi hän äkkiä yleisöön. — Tappoivat isän, mutta teeskentelivät
pelästystä, — hän kiristeli hampaitaan raivoisan halveksumisen
vallassa. — Kiemurtelevat toinen toisensa edessä. Valehtelijat!
Kaikki tahtovat isän kuolemaa. Toinen inhoittava olento syö toisen
inhoittavan olennon… Jos ei isänmurhaa olisi tapahtunut, — niin he
kaikki olisivat suuttuneet ja hajaantuneet vihaisina… Näytäntöjä!
»Leipää ja näytäntöjä!» Mutta hyväpä muuten olen minäkin! Onko
teillä vettä vai eikö, antakaa juodakseni, Kristuksen tähden! — Hän
tarttui yhtäkkiä päähänsä.

Oikeuden komisarius meni heti hänen luokseen. Aljoša hyppäsi

yhtäkkiä paikaltaan ja huudahti: »Hän on sairas, älkää uskoko häntä,
hän potee juoppohulluutta!» Katerina Ivanovna nousi kiireesti
tuoliltaan ja katseli kauhusta liikkumattomana Ivan Fjodorovitšia.
Mitja nousi seisomaan ja vääristäen suunsa hurjaan hymyyn katseli
ja kuunteli halukkaasti veljeään.

— Rauhoittukaa, en ole mielenvikainen, vaan ainoastaan

murhaaja! — alkoi Ivan taas. — Eihän murhaajalta voi vaatia
kaunopuheisuutta… — lisäsi hän äkkiä ja alkoi nauraa suu vääränä.

Prokuraattori kumartui puheenjohtajan puoleen ilmeisesti aivan

ymmällä ollen. Oikeuden jäsenet kuiskuttelivat hätääntyneinä
keskenään. Fetjukovitš höristi tarkoin korviaan ja kuunteli. Sali odotti
henkeään pidättäen. Puheenjohtaja näytti äkkiä ikäänkuin selviävän
hämmästyksestään.

— Todistaja, teidän sananne ovat käsittämättömiä ja täällä

mahdottomia. Rauhoittukaa, jos voitte, ja kertokaa… jos teillä todella
on jotakin sanottavaa. Millä te voitte todistaa oikeaksi tuommoisen
tunnustuksen… jos vain ette houraile?

— Sepä se onkin, että minulla ei ole todistajia. Smerdjakov, tuo

koira, ei lähetä meille toisesta maailmasta todistusta… käärössä. Te
kyselette aina vain kääröjä, riittää yksikin. Ei ole minulle todistajia…
Paitsi ehkä yksi ainoa, — naurahti hän miettivästi.

— Kuka on todistajanne?

— Vihtahousu, teidän ylhäisyytenne, se ei ole oikein kaavojen

mukainen! Le diable n'existe point! Älkää kiinnittäkö siihen huomiota,
jonninjoutava pikkuinen piru, — lisäsi hän lakaten yhtäkkiä
nauramasta ja ikäänkuin luottamuksellisesti, — hän on varmaankin
jossakin täällä, tuon pöydän alla juuri, jolla ovat esineelliset
todistuskappaleet, missäpä muualla hän istuisi, jollei siellä?
Näettekö, kuulkaa minua: minä sanoin hänelle: en tahdo olla vaiti,
mutta hän alkoi geologisesta murroksesta… tyhmyyksiä! No,
vapauttakaa toki peto… hän lauloi hymnin, sentähden että hänen on
helppo olla! Se on aivan samanlaista kuin jos juopunut kanalja olisi
alkanut hoilata, miten »Jussi Pietariin on mennyt», mutta minä
antaisin kaksi sekuntia kestävästä ilosta kvadriljoonan kvadriljoonaa.
Te ette tunne minua! Oi, miten tyhmää tämä kaikki teillä on! No,
ottakaa minut hänen asemastaan! Jotakin vartenhan minä olen
tullut… Miksi, miksi kaikki tämä, mitä täällä vain on, on niin
tyhmää?…
 Ja hän alkoi taas hitaasti ja aivan kuin mietteissään katsella salia.
Mutta yleinen liikehtiminen oli jo alkanut. Aljoša syöksähti paikaltaan
hänen luokseen, mutta oikeuden komisarius oli jo tarttunut Ivan
Fjodorovitšia käteen.

— Mitä tämä vielä on? — huudahti tämä katsoen komisariusta

suoraan kasvoihin, ja tarttuen yhtäkkiä hänen olkapäihinsä hän löi
hänet raivoissaan lattiaan. Mutta vahtimiehet ennättivät samassa
hänen luokseen, hänet otettiin kiinni, ja silloin hän päästi raivokkaan
parkunan. Ja koko ajan, kun häntä kuljetettiin pois, hän parkui ja
huuteli jotakin sekavaa.

Syntyi hälinä. En muista kaikkea järjestyksessä, olin itsekin

järkytetty enkä voinut seurata asiain kulkua. Tiedän vain, että
myöhemmin, kun rauha oli palautunut ja kaikki olivat ymmärtäneet,
miten asia oli, käytiin ankarasti oikeuden komisariuksen kimppuun,
vaikka hän seikkaperäisesti selittikin esimiehilleen, että todistaja oli
ollut kaiken aikaa terve, että häntä oli tarkastanut lääkäri, kun hän
tuntia aikaisemmin oli tuntenut lievää pahoinvointia, ja että hän
ennen saliin tuloaan oli koko ajan puhunut järkevästi, niin että oli
mahdotonta aavistaa mitään; että hän päinvastoin itse oli
itsepintaisesti tahtonut päästä esille ja välttämättömästi todistaa.
Mutta ennenkuin oli edes jonkin verrankaan ennätetty rauhoittua ja
selvitä ällistyksestä, syntyi heti tämän kohtauksen jälkeen toinenkin;
Katerina Ivanovna sai hysteerisen kohtauksen. Hän alkoi kovasti
vingahdellen itkeä, mutta ei tahtonut poistua, riuhtoi, rukoili, ettei
häntä vietäisi pois, ja huusi yhtäkkiä puheenjohtajalle:

— Minun on annettava vielä eräs todistus, heti paikalla… heti

paikalla!… Tässä on paperi, kirje… ottakaa, lukekaa pian, pian! Se
on kirje tuolta pedolta, tuolta tuossa, tuolta! — hän osoitti Mitjaa. —
Hän se tappoi isänsä, saatte heti nähdä, hän kirjoittaa minulle, miten
hän tappaa isänsä! Mutta tuo toinen on sairas, sairas, hän potee
juoppohulluutta! Olen jo kolme päivää nähnyt hänen olevan
kuumeessa!

Näin hän huuteli ollen aivan suunniltaan. Oikeuden komisarius otti

paperin, jota hän ojenteli puheenjohtajaa kohti, ja Katerina Ivanovna
vaipui tuolilleen, peitti kasvonsa ja alkoi nytkähdellen ja
kuulumattomasti itkeä, vavisten ja tukahduttaen pienimmänkin
vaikerruksen, koska pelkäsi, että hänet lähetetään pois salista.
Hänen antamansa paperi oli se sama Mitjan »Pääkaupunki»-
ravintolasta lähettämä kirje, jota Ivan Fjodorovitš oli nimittänyt
»matemaattisen varmaksi» asiakirjaksi. Voi, sille myönnettiin
todellakin tuo matemaattisen todistuksen arvo, ja jos tuota kirjettä ei
olisi ollut, niin kenties Mitja ei olisi ollutkaan tuhon oma tai ei
ainakaan olisi tuhoutunut niin kauhealla tavalla! Minä toistan, että oli
vaikeata seurata yksityiskohtia. Mieleni muistuu tämä kaikki vielä
nytkin jonkinmoisena sekamelskana. Luultavasti puheenjohtaja heti
ilmoitti uuden asiakirjan sisällyksen oikeudelle, prokuraattorille,
puolustajalle, valamiehille. Muistan vain, miten Katerina Ivanovnaa
alettiin kuulustella. Kysymykseen, oliko hän rauhoittunut, jonka
puheenjohtaja lempeästi hänelle teki, huudahti Katerina Ivanovna
kiireesti:

— Minä olen valmis, olen valmis! Kykenen täydellisesti

vastaamaan teille, — lisäsi hän ilmeisesti yhä vielä hirveästi peläten,
että häntä jostakin syystä ei tahdota kuulla. Häntä pyydettiin
selittämään tarkemmin: mikä kirje tämä oli ja minkälaisissa
olosuhteissa hän oli sen saanut?
 — Minä sain sen rikoksenteon edellisenä päivänä, mutta hän oli
kirjoittanut sen sitä edellisenä päivänä ravintolassa, siis kaksi päivää
ennen kuin teki rikoksen, — katsokaa, se on kirjoitettu jollekin
laskulle! — huusi hän läähättäen. — Hän vihasi minua silloin, koska
itse oli tehnyt alhaisen teon ja mennyt tuon elukan mukaan… ja vielä
sen tähden, että hän oli minulle velkaa nuo kolmetuhatta… Oi, häntä
harmittivat nuo kolmetuhatta juuri hänen halpamaisuutensa takia!
Noitten kolmentuhannen laita oli tämmöinen, — minä pyydän teitä,
minä rukoilen teitä kuulemaan minua: kolme viikkoa ennen sitä, kuin
hän tappoi isänsä, hän tuli luokseni aamulla. Minä tiesin, että hän
tarvitsi rahoja, ja tiesin mihin hän tarvitsi, — juuri siihen, että saisi
viekoitelluksi tämän elukan ja vieneeksi mukanaan. Minä tiesin
silloin, että hän jo oli uskoton minulle ja aikoi hylätä minut, ja minä,
minä itse ojensin hänelle silloin nuo rahat, itse tarjosin niitä muka
lähetettäviksi sisarelleni Moskovaan, — ja kun minä ne annoin, niin
katsoin häntä silmiin ja sanoin, että hän saa lähettää milloin tahtoo,
»vaikkapa vielä kuukaudenkin kuluttua». Kuinka, kuinka hän ei olisi
ymmärtänyt, että minä sanoin hänelle suoraan vasten silmiä: »Sinä
tarvitset rahaa pettääksesi minua tuon elukkasi kanssa, tästä siis
saat ne rahat, minä annan itse ne sinulle, ota, jos olet niin kunniaton,
että otat!»… Minä tahdoin osoittaa hänet syylliseksi, ja kuinka kävi?
Hän otti, hän otti ne ja vei ja tuhlasi ne tuon elukan kanssa siellä,
yhdessä yössä… Mutta hän ymmärsi, hän ymmärsi, että minä tiedän
kaiken, vakuutan teille, että hän silloin ymmärsi senkin, että minä
antaessani hänelle rahat ainoastaan koettelin häntä: onko hän niin
vailla kunniantuntoa, että ottaa minulta, vai eikö? Katsoin häntä
silmiin, ja hän katsoi silmiini ja ymmärsi kaiken, ymmärsi kaiken, ja
otti, otti ja vei rahani!

— Se on totta, Katja! — kiljaisi yhtäkkiä Mitja. — Katsoin silmiisi ja

ymmärsin, että teet minut kunniattomaksi, ja otin kuitenkin rahasi!
Halveksikaa roistoa, halveksikaa kaikki, olen sen ansainnut!

— Syytetty, — huudahti puheenjohtaja, -— jos vielä sanotte

sanaankaan, niin annan viedä teidät ulos.

— Nämä rahat kiusasivat häntä, — jatkoi Katja hermostuneesti

kiirehtien, — hän tahtoi antaa ne minulle takaisin, hän tahtoi, se on
totta, mutta hän tarvitsi rahaa myös tuota elukkaa varten. Niinpä hän
tappoi isänsä, mutta ei kuitenkaan palauttanut minulle rahoja, vaan
meni hänen kanssaan tuonne maalle, missä hänet otettiin kiinni.
Siellä hän joi taas ne rahat, jotka hän oli ryöstänyt surmaamaltaan
isältä. Ja päivää ennen, kuin hän tappoi isänsä, hän kirjoitti minulle
tämän kirjeen, kirjoitti juovuksissa, huomasin sen silloin heti, kirjoitti
vihapäissään ja tietäen, varmasti tietäen, että minä en näytä tätä
kirjettä kenellekään, en vaikka hän olisi murhaaja. Muuten hän ei
olisi kirjoittanut. Hän tiesi, että minä en tahdo hänelle kostaa enkä
syöstä häntä turmioon! Mutta lukekaa, lukekaa tarkkaavaisesti,
pyydän, hyvin tarkkaavaisesti, ja te näette, että hän on kirjeessä
kuvannut kaiken, kaiken edeltäpäin: miten hän tappaa isänsä ja
missä tällä ovat rahat. Katsokaa, olkaa hyvä, älkää jättäkö
huomaamatta, siellä on eräs lause: »Tapan, kunhan vain Ivan menisi
pois.» Siis hän harkitsi jo edeltäpäin, miten hän tappaa, — puheli
Katerina Ivanovna oikeudelle vahingoniloisesti ja pahansuovasti. Oi,
näkyi, että hän oli pienimpiä vivahduksia myöten tutustunut tähän
onnettomaan kirjeeseen ja painanut siitä mieleensä jokaisen piirteen.
— Selvänä hän ei olisi kirjoittanut minulle, mutta katsokaa, siellä on
kaikki kuvattuna edeltäpäin, kaikki aivan täsmälleen, niinkuin hän
sitten murhasi, koko ohjelma!

Näin hän huuteli aivan suunniltaan ollen ja tietysti välittämättä

enää mitään siitä, mitä seurauksia hänelle itselleen tästä voisi olla,
vaikka hän tietysti oli aavistanut niitä jo kuukautta aikaisemmin, sillä
silloinkin hän kenties vihasta vavahdellen oli miettinyt: »Eiköhän
pitäisi lukea tämä oikeudessa?» Nyt hän oli ikäänkuin suin päin
syöksynyt kuiluun. Muistelen, että nyt juuri sihteeri luki kirjeen
ääneen, ja se teki järkyttävän vaikutuksen. Mitjalta kysyttiin:
tunnustaako hän kirjeen omakseen?

— Minun, minun se on! — huudahti Mitja. — Selvänä en olisi

kirjoittanut!… Monesta syystä me vihasimme toisiamme, Katja, mutta
minä vannon, vannon sinulle, että minä vihatessanikin rakastin
sinua. Mutta sinä — et rakastanut minua!

Hän vaipui paikalleen väännellen käsiään epätoivoissaan.

Prokuraattori ja puolustaja aloittivat ristikuulustelun, jonka
pääsisällys oli: »Mikä saattoi teidät äsken pitämään salassa
tämmöisen asiakirjan ja antamaan aivan toisenhenkisen ja
toisensävyisen todistuksen?»

— Niin, niin, äsken minä valehtelin, kaikki oli valhetta, valehtelin

vastoin kunniaa ja omaatuntoa, mutta äsken minä tahdoin pelastaa
hänet, koska hän niin suuresti vihasi ja halveksi minua, — huudahti
Katja kuin mieletön. — Oi, hän halveksi minua kauheasti, halveksi
aina, ja, tiedättekö, tiedättekö, — hän halveksi minua siitä hetkestä
asti, kun minä silloin kumarsin langeten hänen jalkojensa juureen
noiden rahojen tähden. Minä näin sen… Minä tunsin sen silloin heti,
mutta en pitkään aikaan uskonut itseäni. Miten usein olenkaan
lukenut hänen silmistään: »Kuitenkin sinä itse tulit silloin minun
luokseni.» Oi, hän ei ymmärtänyt, hän ei vähääkään ymmärtänyt,
miksi silloin juoksin hänen luokseen, hän pystyy epäilemään
ainoastaan halpamaisuutta! Hän arvosteli itsensä mukaan, hän luuli,
että kaikki ovat samanlaisia kuin hän, — sanoi Katja purren
raivoissaan hampaitaan ja jo määrättömästi vimmastuneena. — Ja
naimisiin minun kanssani hän tahtoi mennä ainoastaan sen tähden,
että minä olin saanut perinnön, sen tähden, sen tähden! Epäilin aina,
että se oli sen tähden! Oi, hän on peto! Hän on ollut koko ikänsä
vakuutettu, että minä koko elämäni ajan vapisen häpeästä hänen
edessään sen tähden, että silloin tulin hänen luokseen, ja että hän
voi ikuisesti halveksia minua sen takia ja siksi olla voiton puolella, —
juuri siksi hän tahtoi mennä naimisiin kanssani! Niin se on, niin se on
kaikki! Minä koetin voittaa hänet rakkaudellani, rajattomalla
rakkaudella, tahdoin sietää hänen uskottomuutensakin, mutta hän ei
ymmärtänyt mitään, ei mitään. Ja voiko hän mitään ymmärtääkään!
Hän on peto! Tämän kirjeen sain vasta seuraavan päivän iltana, se
tuotiin minulle ravintolasta, mutta vielä aamulla, saman päivän
aamuna, minä tahdoin antaa hänelle anteeksi kaiken, kaiken, hänen
uskottomuutensakin!

Tietysti puheenjohtaja ja prokuraattori tyynnyttelivät häntä. Olen

vakuutettu siitä, että heitä kaikkia kenties itseäänkin hävetti noin
käyttää hyväkseen hänen raivostustaan ja kuunnella sellaisia
tunnustuksia. Minä muistan, kuinka kuulin heidän sanovan hänelle:
»Me ymmärrämme, kuinka raskasta teidän on olla, uskokaa, me
kykenemme tuntemaan myötätuntoa», j.n.e — mutta joka
tapauksessa he onkivat ulos todistukset hysterian vallassa olevalta,
suunniltaan pois joutuneelta naiselta. Lopuksi Katerina Ivanovna
kuvasi tavattomalla selvyydellä, jommoinen niin usein, vaikkakin
hetkellisesti, saattaa esiintyä kaikkein jännittyneimmässäkin tilassa,
kuinka Ivan Fjodorovitš miltei oli menettämäisillään järkensä näiden
kahden kuukauden kuluessa sen takia, että tahtoi pelastaa »pedon
ja murhaajan», oman veljensä.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com