Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Learning Java Beginning programming with java for

dummies First Edition John Bach

https://textbookfull.com/product/learning-java-beginning-
programming-with-java-for-dummies-first-edition-john-bach/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

Learning Java An Introduction to Real World Programming

with Java Marc Loy

https://textbookfull.com/product/learning-java-an-introduction-to-
real-world-programming-with-java-marc-loy/

textbookfull.com

Beginning Programming with Python For Dummies 2nd Edition

John Paul Mueller

https://textbookfull.com/product/beginning-programming-with-python-
for-dummies-2nd-edition-john-paul-mueller/

textbookfull.com

Learning Java An Introduction to Real World Programming

with Java 5th Edition Marc Loy

https://textbookfull.com/product/learning-java-an-introduction-to-
real-world-programming-with-java-5th-edition-marc-loy/

textbookfull.com

Learning Network Programming with Java 1st Edition Reese

Richard M

https://textbookfull.com/product/learning-network-programming-with-
java-1st-edition-reese-richard-m/

textbookfull.com
Beginning Java with WebSphere Expert s Voice in Java
Janson Robert W

https://textbookfull.com/product/beginning-java-with-websphere-expert-
s-voice-in-java-janson-robert-w/

textbookfull.com

Java For Dummies 7th Edition Barry A. Burd

https://textbookfull.com/product/java-for-dummies-7th-edition-barry-a-
burd/

textbookfull.com

Learning Java Functional Programming 1st Edition Reese

Richard M

https://textbookfull.com/product/learning-java-functional-
programming-1st-edition-reese-richard-m/

textbookfull.com

Learning Java With Games Chong-Wei Xu

https://textbookfull.com/product/learning-java-with-games-chong-wei-
xu/

textbookfull.com

Computer Graphics Programming in OpenGL with Java Gordon

https://textbookfull.com/product/computer-graphics-programming-in-
opengl-with-java-gordon/

textbookfull.com
 Learning Java

B e g i n n i n g P r o g r a m m i n g w i t h J a v a
F o r D u m m i e s

By
John Bach
For information contact :
(alabamamond@gmail.com, memlnc)
http://www.memlnc.com

First Edition: july 2020

UNITY GAME PROGRAMMING

Copyright © 2020 by ALEXANDER ARONOWITZ
"Programming isn't about what you
know; it's about what you can figure
Chris Pine out.” -
2020
 CONTENT

INTRODUCTION
Java Program Execution
BASIC STRUCTURES OF THE JAVA LANGUAGE
A simple program to lang 's ke Java
Comments
Data types and displaced n nye
Constants
Big numbers
Methods for working with large numbers
Operations
Converting numeric types
Cast
Strings
Union with t rock
Substrings
Editing a string
Checking strings for equalit y
Some methods of the String class
Controlling program execution
Block scope
 Conditional statement if - else
Multivariate branching - switch statement
While and do - while loops
cycle for
Break statement
The continue statement
Arrays
Copying arrays
Sorting arrays
Arrays Class Methods
Multidimensional array s
Command line parameters
Cantilever th input-you in odes
OBJECTS AND CLASSES
Introduction to Object Oriented Programming
OOP terminology
Differences between OOP and Traditional Procedural Programming
Classes
New operation
An example of using existing classes
Constructors
Method overloading
The this keyword in constructors
A note about data encapsulation
Static fields and methods
Static fields
Static methods
Initialization blocks
Packages
Using packages
Adding a class to a package
Specifying the path to packages
Package scope
JAR files
Class design guidelines
INHERITANCE
Extending classes
Overriding (overriding) methods
Inheritance hierarchy
Polymorphism
Dynamic linking
Preventing Inheritance: Terminal Classes and Methods
Abstract classes
Protected Access ( protected, )
How to apply inheritance
Interfaces
Interface operator
Implements statement
Constants in interfaces
EXCEPTIONAL SITUATIONS
Classification of Exceptions
Declaring Method Exceptions
How to raise an exceptional situation
Creating Exception Classes
Catching exceptions ( t ry - catch block )
Catching multiple exceptions
Re-raising an exception
Finally section
How to use exceptions
I / O STREAMS
Reading and writing bytes
Complete family of threads
Stream filters
Data streams
Direct File Streams
Text streams
Writing text to the output stream
 Reading text from an input stream
Working with files on the th system

LETTER T HURRAY

Introduction
The Java language was created in the early 90's as part of a
software development project for consumer electronic devices. The
original new object-oriented programming language was named Oak
(oak) . With the development of network Internet language Oak was
used to create Internet-applications ( eg, n and this language was
written Oak-browser " WebRunner " ) . In 1995, Sun Microsystems
decided to announce a new product, renaming it Java (the only
reasonable explanation for the name is the love of coffee
programmers) , and WebRunner was renamed HotJava .
The Java language is now increasingly used to create " middleware "
that maintains communication between clients and server resources
. In addition, the Java language has taken over the leadership in
embedded systems , becoming the de facto standard for portable
devices , on-board car computers, and so on .
One of the main advantages of the Java language is independence
from the platform on which programs are executed: the same code
can be run under Windows , Solaris , Linux , Macintosh , etc.
Operating systems . Another advantage is that the syntax of the
Java language is similar to the syntax language s C ++ and C . In
addition, Java is a completely object-oriented language, even more
so than C ++. All entities in the Java language are objects, with the
exception of a few primitive types , such as numbers.
In contrast to C ++ , it is easier to develop error-free programs in
Java . The Java language provides tools to eliminate the very
possibility of creating programs that would hide the most common
errors. To do this, the Java language has done the following :
 The possibility of explicit allocation and freeing of memory
has been excluded. Java memory is automatically reclaimed
by garbage collection. The programmer is guaranteed
against errors related to misuse of memory ;
Introduced true arrays and disallowed pointer arithmetic.
Now programmers, in principle, cannot erase data from
memory due to improper use of pointers ;
Eliminated the possibility of confusing the assignment
operator with the equality comparison operator . Now you
can not even compile the expression of the if ( a = 3) { ... }
(this error - the source of most confusion in the languages C
and C ++).
Multiple inheritance is excluded. It has been replaced by
the concept of interface a , borrowed from Objective C. An
interface gives the programmer almost everything a
programmer can get from multiple inheritance, while
avoiding the complexity of managing class hierarchies .

Java Program Execution

A program written in a high-level language (called a source module )
cannot be executed immediately . From the beginning it must be
compiled, that is , translated into a sequence of machine instructions
- an object module. For boot th unit I of bektny module n uzhno
build the libraries used in the module and enable the cross-
references between the object module sections
The source module written in the language of the Java , could not
avoid these procedures, but here is shown the main feature of the
technology the Java - the program is compiled directly into machine
instructions, but does not command a particular processor, and in
the team's so-called in irtualn second machine s the Java ( JVM, Java
Virtual Machi ne ). The Java Virtual Machine is a collection of
commands along with their execution system. Note that the virtual
machine Java completely stack, and therefore does not require
complex th addressing of and memory cells and a large of quantity
and registers. By A team JVM short, most of which it has a length of
1 byte, so the JVM command called a byte - code ( bytecodes ),
although there are teams of length 2 and 3 bytes. Full description of
the commands and the entire JVM architecture is contained in a
virtual machine specification the Java (the VMS, the Virtual Machine
specifica tion of ).
Another feature of Java is that all standard functions that are called
in a program are connected to it only at run time, and are not
included in the bytecode. In other words, there is dynamic linking (
dynamic binding ) , which significantly reduces the amount of the
compiled program.
Since a program written in Java is translated by the compiler into the
bytecode of the Java Virtual Machine , it is independent of the type
of processor and architecture of the computer being used .
Therefore, bytecode can be performed and be on any computer with
a system that implements the JVM. In this case, neither the type of
processor nor the architecture of the computer is important. T. e
language. The Java - machine-independent. (Obviously, the
implementation of the Java virtual machine is platform dependent.)
Bytecode interpretation and dynamic linking slow down program
execution significantly. It does not matter when the bytecode before
ae tsya on the network - network slower than any interpretation ;
however , other situations require a powerful and fast computer. To
increase the speed of interpretation p azrabotany JIT-compiler ( "
timely " compilers - the Just - with In - Time The compiler ),
memories have interpreted sections of code to machine CPU and
simply performing these areas when re-treatment, for example, in
cycles. Only a specialized processor can provide the highest speed of
bytecode execution . The company of SUN Microsystems released
the microprocessors picoJava , running on the system JVM
command, e nce and Java-processors of other companies. These
processors directly execute bytecode.
And nterpreta tori JVM commands in a specific processor instructions
designed for virtually all computing platforms. More and more
operating systems and database management systems include JVM
implementation in their core. A special JavaOS operating system has
also been created , which is used in electronic devices. Most
browsers have a built-in Java virtual machine to run applets.
The company of SUN Microsystems - the creator of technology Java
- distributes a set of software tools required for a full cycle of
software development on the language ie Java under the name of
the JDK ( Java Development Kit ). There are toolkits from other
companies .
The JDK suite of programs and classes contains:
javac - source to bytecode compiler;
java - the interpreter containing the JVM implementation;
appietviewer - browser-replacement applet viewer
jdt - debugger;
javap - disassembler;
jar - pro gram archiving and compression (using the
format zip -files);
the javadoc - prog Ranma to generate documentation
from comments ;
javah - generating program language header file C ;
javakey - a program for adding an electronic signature;
native2ascii - a program that converts binary files to text;
rmic and rmiregistry programs for working with remote
objects;
serialver - the program that determines the version
number of the class;
libraries and header files of " built-in " methods;
Library classes Java API (Application Programming
Interface) and others .
The first version of the JDK 1.0 was released in 1996 g ode . Starting
with the version the JDK 1.2, which came out in December 1998 g .,
Food technology Java Company and SUN became and nazyvat sya
Java 2 Platform of Standard Edition , abbreviated J 2 SE , a the JDK
was pereimenova n in Java 2 of Standard Edition the SDK ( Software
Development Kit ) , abbreviated as J 2 SDK . Also issue were Java 2
Enterprise Edition the SDK and Java 2 Micro Edition the SDK . (
However, the very company SUN until now has enjoyed , and the old
name - the JDK .) With the version the JDK 1.6 packages means
development began and nazyvat sya the Java Platform of Standard
Edition Development Kit ( the Java SE ) , the Java Platform
Enterprise Edition the SDK ( the Java EE ) and the Java Platform
Micro Edition SDK ( Java ME ). In addition , SUN separately
distributes a set of JRE ( Java Runtime Environment ) for working
with compiled Java programs .

Basic structures of the Java

language
A simple Java program
Consider a simple program that prints a message to the console
window :

public class FirstSample

{
public static void main (String [] args)
{
System.out.println ("Hello, World!");
}
}
The first and main point is that in the Java language , uppercase and
lowercase letters are strictly distinguished. If , for example, Dialed
amb word Main instead of main , the program will not be executed.
The keyword public is called the access modifier ( access modifier );
such modifiers control access to this code from other parts of the
program. The keyword class reminds us that all of the entities in the
language Java is inside a class , t. E. In Neki x container x , in which
the logic of the program concluded, defining the application. Classes
are the building blocks that make up all applications and applets
written in the Java language . All entities in Java programs must be
inside classes.
The class keyword is followed by the class name. The rules for
generating class names are not too strict. The name must start with
a letter, and the rest of it can be any combination of letters and
numbers. The length of the name is practically unlimited. Java
reserved words (for example, public or if ) cannot be used as a class
name .
Classes are usually called nouns starting with an uppercase letter.
The file containing the source code must be named the same as the
public class and have the extension . j ava .
Compiling the program :

java c FirstSample . java

The Java compiler will automatically name this file FirstSample .

class and will save it in the directory containing the source file.
To redirect error messages to a file ( when working on UNIX or
Windows NT / 2000 / XP platforms ) , just use the 2> operator:

javac FirstSample . java 2> errors . txt

For in the Run eniya byte code and using an interpreter Java n
uzhno dial command

java FirstSample

( no extension . class ) .
When to start from the compiled program, use the command java
ClassName , language interpreter Java always starts with the
implementation of the method main of the specified class.
Therefore, for the program to run at all, the class must contain a
main method .
In accordance with the specification of the language Java method
main must be declared public ( the public ) and static ( static ) .
With lovo void means that the method does not return any value.
The brackets in the source code of a program are used to mark parts
of the program (usually called blocks). In Java, the code of any
method must begin with an opening curly brace and end with a
closing curly brace ({…}) .
By azhdy operator must end with a semicolon. In particular, the end-
of-line character does not mean that the statement is terminated ,
so the statement can span as many lines as needed.
In this example, for a text string output using tsya object System .
out and cause t Xia its method println , in which the text string is
passed as a parameter. Note that period is used to call the method.
In the language of the Java , as well as in the language of s C / C
++ for the designation used strings double quotes.
Java methods can have one or more parameters , or none at all .
Even if the method has no parameters, you must leave empty
parentheses. For example, there is a parameterless version of the
println method that prints an empty string to the screen. Its call
looks like this: System.out.println () .

Comments
Comments in Java , as in most programming languages, are ignored
when compiling a program. Thus, you can add as many comments
to the program as required without fear of increasing its size.
The Java language has three ways to highlight comments in text.
The most common use of two forward slashes is //, whereby the
comment begins immediately after the // characters and continues
to the end of the line. In addition, the delimiters / * and * / can be
used .
T retya variety comments mozh is ispolzovat sya for automatic
generation of documentation. These comments begin with / ** and
end with * /. The javadoc utility is used to automatically generate
documentation . exe .
Data types and variables
The Java language is strongly typed. This means that the type of
each variable must be declared.
In the language of Java , there are eight basic types ( primitive types
) data. Four of them are integers, two - to the actual floating- point,
one is a character type char , used to represent characters in the
format of the Unicode , and the latter - a boolean type boolean - is
used for logical values.
There is no concept of unsigned numbers in Java .

Table 1 . Data types

A type Size in bytes Change interval
int 4 o t - 2147 483648 up to 2147483647
short 2 from -32768 up to 32767
up to
ot-
l ong 8 922337203685477580
9223372036854775808L
7L
byte 1 o t - 12 8 up to 1 27
from - 3.4 02823 47 Е up to 3.4 02823 47 E
float 4
 38 F + 38 F
from - 1.7976931348623 D o 1.79769313486231
double 8
1 57 E + 308 57 E + 308
up to 65535 ( ' \ uFFFF
char 2 from 0 ( ' \ u0000 ' )
')

Long integers have an L suffix ( for example, 4000000000L).

Hexadecimal numbers are prefixed with 0 x ( for example, 0 xCAFE
or 0 xcafe ). Octal numbers are prefixed with 0. For example, 010 is
8 10 .
Float numbers have an F suffix, for example 3.402F. Floating point
numbers having no suffix F ( e.g., 3.402), are always treated as the
number of type double ( with double precision ) . You can (but not
necessarily) use the D suffix to represent them, for example 3.402D.
All calculations performed on floating point numbers follow the IEEE
754 standard. In particular, the Java language has three special
floating point numbers:
positive infinity (constant Double . POSITIVE _ INFINITY )
;
negative infinity (constant Double . NEGATIVE _ INFINITY
);
NaN (not a number) ( constant Double. NaN ) .
They are used to indicate overflow and error. For example, dividing a
positive number by 0 equals positive infinity. Evaluating 0/0 or taking
the square root of a negative number is NaN.
For constants of type char , single quotes are used. For example, ' H
' is a character. It differs from "H" , which is a single character string.
In Java to represent the characters are encoded the Unicode , so the
value of the type as char coded 2-byte of vym code. Unicode is the
union of dozens of character encodings ; it includes Latin, Greek,
Arabic alphabets, Cyrillic and many other character sets.
Unicode character codes are usually expressed as hexadecimal
values ​from '\ u0000' to ' \ uFFFF' . The \ u prefix means that the
character is in Unicode format , followed by four hexadecimal digits
that identify the character. For example, ' \ u2122 ' is a trademark
(™) symbol .
With quantities of type char mozh but handled as integers . This
makes it possible to add two characters together, or to increment the
value of a character variable :
The Java language has a simple boolean type used to store boolean
values. Variables of this type can take only two values - true (true)
and false (false). Values of type boolean return as a result of all
comparison operators .
Note that the variable name must also begin with a letter and be a
combination of letters and numbers. The terms "letters" and
"numbers" in Java have a broader meaning than in most other
programming languages. Letters are considered Sim oxen ' A' - ' the
Z', 'a' - ' the z ', '_' and any symbol encoding the Unicode . Similarly,
both ordinary decimal digits '0' - ' 9 ' and any Unicode characters
used to denote a digit in any language are considered digits. The
use of other characters in identifiers is prohibited. All characters in
the variable name are important, and the case of the keyboard also
matters. Variable name length is not limited. You cannot use
reserved words as variable names.
In the language of Java size ad is, and determining the e variables
do not differ.
After declaring a variable, you must explicitly initialize it using the
assignment operator. For example :
int vacationDays ; // This is a declaration
vacationDays = 12; // This is an assignment operator
int index = 0 xffffffff ; // -1
long number = 25 L ;
float result = 2.5 F ;
double pi = 3.14159;
char c1 = 0x f132;
char c2 = 'a';
char c3 = '\ n';
char c4 = ' \ u2122 ' ;
boolean done = false ;
The basic form of a variable declaration is as follows:
type identifier [= value] [, identifier [= value 2 ...];
Type - is either one of the built-in types so . e . byte , short , int ,
long , char , float , double , boolean , or the name of a class or
interface.
Constants
The Java language uses the final keyword to denote constants , for
example:
public class Constants
{
public static void main (String [] args)
 {
final double CM_PER_INCH = 2.54 ;

double paperWidth = 8.5;

double PaperHeight = 11;

System . out . the println ( " The size of the page in

inches "
+ paperWidth * CM_PER_INCH + " on "
+ paper H eight * CM _ PER _ INCH );
}
}
The final keyword means that you can assign a value to a given
variable only once. It is not necessary to use only uppercase letters
in constant names .
In the Java language , you often need constants that are available to
multiple methods within the same class. They are usually called class
constants . Class constants are declared using the static final
keywords . Here's an example using a class constant :
public class Constants 2
{
public static final double CM_PER_INCH = 2.54;

public static void main (String [] args)

{
...
}
}
Note the fact that the class constant is defined outside the main
method . Thus, it can be used in other methods of the same class.
Moreover, if (as in this example) a constant is declared public ,
methods from other classes can also access it. In our example, this
can be done using the expression Constants 2. CM _ PER _ INCH .
Big numbers
If the precision of the built-in integer and floating point types is not
sufficient , you can refer to the two classes in the Java package .
math called Big I nteger and BigDecimal . These classes are
designed to manipulate numbers consisting of an arbitrary number
of digits. The Big I nteger and BigDecimal classes implement
arbitrary precision arithmetic on integers and real numbers,
respectively.
To convert an ordinary number to “ large ”, use the method
valueOf . Big I nteger a = Big I nteger.value O f (100);
The usual mathematical operators “ + ” and “ * ” cannot be applied
to large numbers . Instead, you need to use the add and multiply
methods from the classes to work with large numbers :
Big I nteger with = a . add ( b ); // c = a + b
BigI nteger d = c .multiply (b.add (BigInteger.valueOf (2)));
// d = c * ( b + 2)

Methods for working with large numbers

java.math.Big I nteger 1.1
Big I nteger add (Big I nteger other)
Big I nteger subtract (Big I nteger othe r)
Big I nteger multiply (Big I nteger other)
Big I nteger divide (Big I nteger other)
Big I nteger mod (Big I nteger other)
These functions return the sum, difference, product, quotient, and remainder
of a given large number by the value of other .

int compa reTo (Big I nteg e r other)

Returns 0 if the given large number is equal to the value of other, a negative
number if the given large number is less than the value of other, and positive
otherwise.

static Big I nteger valueOf (long x)

Returns a large number equal to the value of x.
java.mathBigDecimal 1.1
BigDecimal add (BigDecimal other)
BigDecimal subtract (BigDecimal other)
BigDecimal multiply (BigDecimal other)
BigDecimal divide (BigDecimal other, int roundingMod e)
Returns the sum, difference, product, and quotient of a large decimal number
by the value of other . To calculate the quotient, you need to support the
rounding mode. BigDecimal ROUND_HALF_UP means normal rounding (that is
, downward if the last digit is less than 5, and upward if it is greater than 5).
This is sufficient for ordinary calculations. Other rounding modes are described
in the API documentation.

int compareTo (BigDecimal other)

Returns 0 if this number is equal to the value type variable BigDecimal other , a
negative number if this number is less than the value of the variable other ,
and a positive number otherwise.

static BigDecimal valueOf (long x)

static BigDecimal valueOf (long x, int scale)
sc ale
Returns a large decimal number equal to the value of x or x / 10 .

Operations
Any language expression consists of operands (variables, constants,
etc.), connected by operation signs. An operation sign is a symbol or
group of symbols that tells the compiler to perform certain
arithmetic, logical, or other operations.
Operations are performed in a strict sequence. The value that
determines the preemptive right to perform a particular operation is
called priority. Table Figure 2 lists the various Java language
operations . Their priorities are the same for each group (the group
is located between two adjacent horizontal lines). The more
advantage the corresponding group of operations is, the higher it is
located in the table. The order of operations can be adjusted using
parentheses.
 Table 2 .
Java Operations

Operation sign Purpose of operation

! Logical negation
~ Bitwise negation
,+ Sign change
++ Increase by one
 Decrease by one
( type) Ex ivedenie type (e.g., ( float ) a )
* Multiplication
/ Division
% Determination of the remainder of
division
+ Addition
 Subtraction
<< Shift left
>> Shift Right ( Arithmetic )
>>> Shift right ( boolean)
< Less than
<= Less or equal
> More than
>= More or equal
instanceof Checking object ( is there an object
an instance of this class )
== Equally
!= Not equal
& Bitwise and logical " AND "
^ Bitwise and logical exclusive " OR "
| Bitwise and logical " OR "
 && Logical " AND "
|| Logical " OR "
?: Conditional (ternary) operation
= Assignment
+ =,  =, * =, Binary operations (e.g. a * = b
/ =, % = , << (m. e. a = a * b) , etc.)
=, >> =, & = , |
=, ^ =

To avoid confusion in the concepts of "operation" and "operator",

note that the operator  is the smallest executable unit of the
program. There are expression operators, the action of which is to
evaluate the given expressions (for example: a = b + c ; j ++;),
declaration operators, compound operators, empty operators, label
operators, loop operators, etc. The Java language uses a semicolon
to indicate the end of a statement .

Conversion e numeric types

Solid ones with arrows and in Fig. 1 denote transformations that are
performed without loss of information. The three dashed arrows
indicate transformations that may result in loss of precision. For
example, the number of digits in the large integer 123456 789
exceeds the number of digits that can be represented by the float
type . The number converted to float has the same meaning , but
with slightly lower precision.
int n = 123456789;
float f = n ; // Number n is equal to 1.234567892Е8
 Figure: 1. Allowed conversions

If the two values are combined by a binary operator ( e.g., n + f ,

where n - an integer, a f - a floating point number), before
performing the operation, both operands are converted y are in
numbers having the same type .
If at least one of the operands is of type double ,
the second too Conversion from etsya in the number of
type double .
Otherwise, if either operand is float , the second
too Conversion from etsya in the number of type float .
Otherwise, if one operand is long , then the
second, too Conversion from etsya in the number of type
long .
Otherwise, both operands are converted to int
numbers .

Reduction type s
The language Java automatic conversion ( in the case of the numeric
types ) is possible only in the case where the accuracy of number
representation receiver variable enough for storing the initial value.
Such a conversion occurs, for example, when a character constant or
the value of a variable of type byte or short is entered into a variable
of type int . The size of the int type is sufficient to store numbers in
the range allowed for the byte type , so in such situations, an explicit
cast is not required. The converse in most cases is not true, however
for entering a value of type int variable type byte must use opera
tion actuation type ( type casting ) , to the variable int fits into a
variable desired type.
To cast a value to a specific type, you need to specify this type,
enclosed in parentheses, before it. The code snippet below
demonstrates casting from a source (variable of type int ) to the
type of destination (variable of type byte ). If, during such an
operation, the integer value went out of the range allowed for the
byte type , it would be reduced by dividing by modulo by the range
allowed for byte (the result of modulo by number is the remainder of
division by this number).
int a = 100;
byte b = (byte) a;
Automatic conversion type and in expressions can sometimes be the
cause of error messages the compiler. For example, the code below,
although it looks quite correct, results in an error message during
the translation phase. It stores the value 50 * 2 , which must fit into
the byte type (that is , into a byte variable ) . But due to the
automatic conversion of the result type to the int type (since the
number 2 is of the int type by default ), a translator error message is
generated - after all, when an integer is entered into a byte variable
, a loss of precision may occur.
byte b = 50;
b = b * 2;
Corrected text:
byte b = 50;
b = ( b yte ) ( b * 2);
which causes b to enter the correct value of 100.
Strings
Line - is a sequence of characters, such as " the Hello " , submitted
encoded the Unicode . In the language of Java is no built-in type for
strings. Instead, the Java standard library contains a built-in String
class . Each quoted string represents an instance of the String class .
 String e = ""; // Empty string
String greeting = "Hello";
Strings are allocated in dynamic memory, the string identifier is, in
fact, a reference to the string.

Concatenating strings
The Java language , like most programming languages, allows you
to use the “ + ” operation to concatenate (concatenate) two strings.
String a = " Hello ,";
String b = " World ! ";
String message = a + b ;
The code above assigns the string " Hello , World ! " To the message
variable . When the string concatenation with a value that is not a
string, the value is converted from etsya string. For example the
code
int age = 1 8 ;
String rating = " PG " + age ;
assigns the string " PG 1 8 " to the rating variable .
This property is widely used in inference statements :
System.out.println ("The answer is " + answer);

Substrings
You can use the substring method of the String class to extract a
substring from a given string. For example the code
String a = " Hello ";
String s = a . substring (0, 4);
forms a string consisting of the characters " Hell " . In the Java
language , characters in a string are numbered from zero (as in the
C and C ++ languages ). For example, the character 'H' in the string
" Hello " is at position zero, and the character 'o' is at position four.
The second parameter of the substring method specifies the position
to which the copy is performed (that is , the elements at index 0, 1,
2, and 3 are copied) .
Editing a string
To determine the length of a string, use the length method , for
example:
String greeting = "Hello";
int n = greeting.length (); // String length is 5
A single character can be selected from a string . Calling greeting
.charAt (n) returns the Unicode character at position n , where n is
in the range 0 to greeting .length () - 1 , for example:
cha r last = greeting.charAt (4); // The fourth character , ie .
e.-'o'
By Lass String do not have methods to change the character at a
given with Troc , about dnako variable of type String , you can
assign a new value (ie. E assign. Reference to the string " the Hello "
link on the next line ) :
String greeting = "Hello";
greeting = " Hello " + ", World ! ";
In this case , new cells are allocated in memory to store the string "
Hello , World !" and the variable greeting gets the address of this
timeline . The memory unit, which stores the value of " the Hello " ,
sooner or later, will be released by a mechanism and automatic
garbage collection.
If you want to change the string , you can use the class om the
StringBuffer .
Checking strings for equalit y
To check if two strings are the same, the equals method should be
used . The Calling up method
s . equals ( t ) ;
returns true if strings s and t are equal, otherwise it returns false .
Note that strings s and t can be both variables and constants. For
example, the expression
" Hello !" equals ( c ommand String );
quite acceptable . To check the identity of strings, ignoring the
distinction between uppercase and lowercase letters, use the equals
I gnoreCase method .
" Hello ". equalsIgnoreCase (" hello "); // Returns true
You cannot use the " ! = " Operation to test strings for equality . He
and checks only if both lines are stored in the same memory area.
Obviously , if both strings are stored in the same place, they must
match. However, it is quite possible that identical strings are stored
in different places.

Some methods of the String class

Class String in the language Java contains more than 50 methods.
Below are the most useful ones. Full list of methods can be found in
the documentation for the Java the API .
Java.lang.String 1.0
char char At (int index)
Returns the character at the specified position .

int compareTo ( String other )

It returns a negative value if the row line precedes other in lexicographic order,
a positive value - if a string other preceded this string in lexicographic order,
and 0 - f If the strings are identical .

boolean endsWith ( String suffix )

Returns true if the string ends with suffix substring .

boolean equals ( Object other )

Returns true if the string is equal to the string other .

boolean equalsIgnoreCase ( String other )

Returns true if the string is equal to the string other, disregarding the
difference between uppercase and lowercase letters.

int index (String str)

 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
koneen…!

— Älä sano, nauroi Aarno, — neronhan sinusta olen tehnyt…

— Jaa, jaa, Aarno, mitä sitten vastaat viimeisenä tuomiopäivänä

taivaan taatolle, kun hän sinulta kysyy: "miksi kutsuit Eeropoikaa
neroksi?" Mitä vastaat, sano?

— Jos se taivaan taatto niin tyhmä on, en vastaa hänelle mitään,

vakuutti Aarno nauraen.

Tämä suloinen sopusoinnun tunne vallitsi monta päivää heidän

välillään. Heidän yhdyselämänsä ei ollut koskaan ollut niin
viehättävä.

Mutta samaan aikaan kasvoi Eeron sisällinen levottomuus.

Sulontunteen alta se nosti ilkkuvaa päätään ja irvisteli. Ja Eeron
silmät aukenivat ikäänkuin uudelle totuudelle.

"Ihmiset eivät taidakkaan olla samankykyisiä — eivät edes ne,

jotka täysin ymmärtävät toinen toisensa, jotka ystävyyden siteillä
ovat toisiinsa kiinnitetyt… Mutta mitä silloin? Silloin he eivät
saatakkaan tehdä samaa elämässä, vaan silloin heidän
elämäntehtävänsä ovat erilaisia.

"Olisikohan siis Aarnon ja Tuomon tehtävä toinen kuin minun?"

Mutta kun Eero asetti kysymyksen sillä lailla, vastasi hänen

sydämensä heti: "ei! Aarnon ja Tuomon tehtävä on palvella totuutta
niinkuin minunkin — niinkuin oikeastaan kaikkien ihmisten".

Siitä huolimatta hänen järkensä sanoi: "selitä, millä lailla heidän

tulee palvella". Ja kun hän vastasi: "puhtaalla, siveellisellä elämällä
totuuden kunniaksi", niin järki yhä intti: "mutta mitä tehden?" Ja sitä
kysymystä kesti pohtia.

Mutta yhtäkkiä tuli jonkinlainen ratkaisu.

— Jospa meillä olisi tuo pieni mökkimme! huudahti Aarno eräänä

iltana. — Olisi niin hauska tehdä työtä pellolla ja niityllä, metsässä ja
puutarhassa…

"Kas siinäpä se on", ajatteli Eero. "Olinhan tuon ihan unohtaa.

Ruumiillinen työ, välittömästi hyödyllinen työ, pellon ja puutarhan
viljelys, puiden hakkuu metsässä, kalassa käynti kesällä — siinäpä se
on. Siihen kaikki kykenevät, siihen kaikki ihmiset voivat ottaa osaa."

Ja kun hän tuota tuumaansa pari päivää oli hautonut, rupesi hän
siitä puhumaan ystävilleen.

— Kyllä sinä sanoit oikein, Aarno, että se mökki meillä pitäisi

oleman — tai oikeammin se maatilkku. Olen sitä asiaa ajatellut juuri
teidänkin työnne yhteydessä, ja olen huomannut, kuinka
välttämätöntä meille on, että saamme sen maatilkun. Meidän tulee
ihan elää sen toivossa…

Oli iltapäivä, he joivat juuri kahvia salissa, ja Aarno ja Tuomo

innostuivat heti kuuntelemaan.

— Kerran, muistatte, meillä oli puhe siitä, ettette te kykene

kirjottamaan samalla varmuudella kuin minä. Otaksutaan nyt, että
niin on. Otaksutaan vaikka, ettette yhtään kykeneisi kirjottamaan.
Silloin täytyy kysyä: millä lailla teidän tulee palvella totuutta? Ja
siihen olen miettinyt tämän vastauksen: ruumiillisella työllä.
Ruumiillinen työ on rehellinen, se antaa leipää. Se työ on
epäilemättä hyödyllinen, välttämätön, se on totuudesta. Tehdä
ruumiillista työtä on jo itsessään totuuden palvelemista… Eikö tämä
ole oikein? Ettekö huomaa, kuinka välttämätöntä on, että saamme
maatilan, jos kuinka pienen?… Minäkin, vaikka kirjotustyö on minulle
luonnollinen, huomaan, kuinka hauskaa, mieltä ylentävää, reipasta ja
puhdasta olisi joskus vaihtaa istuminen ulkoilmassa puuhaamiseen!…
Eikö niin, pojat?

— Totta kai, myönsi Aarno. Ja Tuomo lisäsi:

— Niin, jospa meillä vain olisi rahaa ostaa.

Ja sitten he kaikki yksimielisesti ihmettelivät, kuinka oudosti asiat

tämän maan päällä olivat järjestetyt. Iso se oli ja hedelmällinen,
mutta kumminkaan eivät ihmiset tahtoneet siihen mahtua.
Muutamat harvat anastivat Jumalan luoman maan itselleen,
suojelivat sitä "lain", s.o. sotavoiman avulla — ja elivät toisten
työstä… Kummallista…

— Mutta hankitaan me rahaa, sanoi Eero. — Jahka minä saan

kirjani kirjotetuksi…

— Niin, niin, odotetaan kesäksi, sanoivat toiset. — Siksi ehtii

Harrykin ylioppilaaksi, ja silloin hän kyllä liittyy meihin…

Siitä asiasta ei sitten puhuttu mitään tähdellisempää pitkiin

aikoihin.

Mutta kerran oli pojilla vieraita, oli Harry ja pari muuta vanhaa
tuttavaa kaupungista, nuori, hienosti puettu afärimies ja nuori
oppinut, rillit nenässä. Harry kuului näiden kanssa paljon
seurustelevan, etenkin oppineen kanssa.
 Keskusteltiin jos jostakin, kun Harry äkkiä sattui kysymään
leikillisesti:

— Vieläkö te, pojat, säilytätte mielessä tuota vanhaa

ihannettamme: pieni mökki järven rannalla?

— Vielä, vastasi Aarno oitis, — miksi sitä kyselet? Hän oli vähän
kummissaan niinkuin toisetkin, sillä Harryn äänessä oli outo kaiku.

— Muuten vain, sanoi Harry, — minä ajattelin, että olette ehkä

siihen tuumaan väsyneet.

— Kuinka niin? kysyi Tuomo. — Olemme täällä päinvastoin

tuumineet, että kun sinä ylioppilaaksi tulet, niin liityt sinäkin meihin.

— Minäkö?… Tjaa… vai niin?

Harry otti huolettoman asennon ja naksutti sormillaan polveen.

— Niin juuri, innostui Aarno puhumaan, — olemme tässä Eeron

kanssa tuumineet, että ruumiillinen työ se on ihmiselle luonnollisin.
Kaikki tarvitsemme leipää — leipä saadaan maasta. Vaikka kuinka
lukisit tai kirjottaisit, kuolisit nälkään, ellei olisi niitä, jotka maata
kuokkisivat, leipää tekisivät…

— Tuo on selvä juttu, keskeytti Harry hermostuneesti. — Mutta se

ei todista mitään.

Eero tunsi itsensä vaivatuksi. Hän ei olisi suonut tästä asiasta

keskusteltavan vieraiden, asiaankuulumattomien läsnä-ollen, ja hän
päätti mikäli mahdollista pysyä mykkänä.
 Nyt puuttuikin oppinut puheeseen, ennenkuin Aarno ehti
pitemmältä selittää.

— Ellen käsitä väärin, hän sanoi, — on siis teidän mielestänne

ihmisen ensimäinen ja korkein velvollisuus maanviljelys. Hyvä.
Ruvetaanpa kaikki viljelemään maata. Kesällä kaikki käy mainiosti,
syksyllä ruis leikataan, puidaan, laitetaan leiväksi. Mutta talvi tulee,
ja talven kanssa kylmä. Olemme ilman vaatteita, ilman saappaita,
kukaties ilman lämpimiä asuntoja — sillä kuka niitä olisi valmistellut,
kun kaikki olemme pellolla hääräilleet?… Eikö niin?

Hän hymyili kohteliaasti — niinkuin lapsille — ja hienopukuinen

afärimies hymyili… ja Harrykin.

— No no, sanoi Tuomo nuhtelevasti, — älkäämme menkö

äärimäisyyksiin. Emme ole puhuneet yksinomaan maanviljelyksestä,
vaan ruumiillisesta työstä yleensä. Eivät kaikki ihmiset ole pellolla.
Ruumiillinen työ on monta lajia. Tietysti toiset rakentavat taloja,
valmistavat vaatteita…

— Hyvä, ryhtyi taas oppinut puhumaan, — tehdään siis ruumiillista

työtä yleensä…

Hän korjasi rilliensä asennon — olivat vähällä pudota nenästä — ja

jatkoi:

— Tehdään siis ruumiillista työtä. A kuokkii peltoa, B korjaa

saappaita, C neuloo vaatteita, D rakentaa taloja j.n.e., mutta kesken
kaikkea A tulee kipeäksi, hän kylmettyy pellolla. Mitä tehdä? Tärkeä
henkilö makaa sairasvuoteella. Rohtoja! Mistä? Rohtoja ei ole.
Lääkäreitä ei ole. Sivistystä ei ole. Ei ole kirjoja, ei yliopistoa, ei
kulttuuria. Sairas kuolee… Hä? Mitä sanotte?
 Ja taas hymyilivät oppinut, afärimies ja Harry.

Eero ei jaksanut kauvemmin olla huoneessa. Harryn käytös koski

hänen sydämeensä kuin puukon iskut. Hän nousi ja lähestyi ovea.

— Minne Eero menee? kysyi Aarno hätäisesti. Hän oli juuri

toivonut saavansa kuulla tämän vastaväitteitä.

— Pyydän anteeksi, kuului vastaus, — älkää antako itseänne

häiritä. Voin vähän pahoin ja lähden hetkeksi ulos raittiiseen ilmaan…
Ei se ole mitään vaarallista…

— Jaksatko mennä yksin? kysyi Aarno osanottavasti. — Tulenko

mukaasi?

— Kiitos, ei sinun tarvitse vaivata itseäsi. Nuori oppinut heitti

pikaisen silmäyksen Eeron kalpeihin kasvoihin.

— Hyvä, hän sanoi, — raitis ilma poistaa tuon pahoinvoinnin.

Mutta Harry katsoi Eeroon tutkivasti ja pitkään. Häh ymmärsi ja

punastui, vaan ei puhunut mitään.

Tuomo ei tehnyt huomioita, sillä hän ajatteli vastausta oppineen

puheelle.

Huoneessa olijat keskustelivat pitkän aikaa samasta aineesta,

tulematta varsinaiseen loppupäätökseen. Näytti kuitenkin siltä, kuin
voitto olisi jäänyt oppineen puolelle. Hän oli niin loogillinen ja terävä,
ja muun muassa ystävällisesti varotti Tuomoa ja Aarnoa
kadottamasta itsenäisyyttään.
 — En suinkaan tahdo väittää, että olisitte kokonaan Eeron
vaikutuksen alaisina, mutta olkaa kumminkin varuillanne. Ihminen
joutuu niin helposti toisen johdon alle, ellei hän järkähtämättä pidä
logiikasta kiinni.

Eero ei tätä kuullut, eikä tietysti kukaan hänelle siitä kertonut,

mutta tämän kerran perästä puhuttiin vielä harvemmin ja vielä
enemmän ohimennen mökkituumasta.

Jopa Aarno kerran kevättalvella arveli:

— Ei siitä taida tulla mitään, siitä meidän mökistämme.

— Kuinka niin? Eero kysyi.

— No muuten vain, kuului vastaus.

Eero ei huomannut Aarnon sanoissa piilevän muuta kuin

ohimenevää epäilystä, ja sentähden hän virkkoi luottavaisesti:

— Miksei siitä tulisi, jos me vain tahdomme. Kun uskomme

elämään, kyllä elämä lähestyy.

Hän ei silloin arvannut, etteivät toiset enää niin suuresti

toivoneetkaan sitä elämää.

Mutta hänen silmänsä vielä aukenivat.

III.

Kevät oli tulossa, aurinko paistoi, hanki suli, vesi juoksi virtana
mäkeä alas ja laski tietä pitkin vielä jäässä olevaan jokeen. Ilma oli
uuden elämän tuoksua täynnä, linnut visertelivät puiden latvoissa ja
hyppelivät oksalta oksalle, lehmät ammuivat navetassa kesää toivoen
ja Roland juoksenteli halukkaasti ulkona, pihalla ja kylässä.

Eerolta oli valmistumaisillaan kirja, surujensa ja rakkautensa

ensimäinen lapsi, kyynelten ja riemun synnyttämä, se kirja, jota hän
talven pitkään oli tekeillyt.

Kun hän viimeistä lukua kirjottaessaan katseli manuskriptipakkaa

edessään pöydällä, ei hän voinut olla ihmettelemättä. Hän ihmetteli
paperiarkkien paljoutta, hän ihmetteli, että kaikki vaikeudet olivat
onnellisesti voitetut, ja hän kysyi itseltään: minäkö tuon olen
aikaansaanut? Kiitolliseksi hän itsensä tunsi, aivan kuin joku toinen
olisi työn tehnyt.

Sillä vaikeata se useinkin oli ollut, varsinkin alussa. Kun piti panna
ajatus paperille, sai uudestaan ja uudestaan kirjottaa samasta
asiasta, sommitella sanoja, muutella lauseitten järjestystä, jopa
kirjottaa kaikki uudelleen, ennenkuin omatunto oli tyydytetty. Ja
sitten tulivat vielä epäilykset. Välistä tapahtui, kun väsymys oli suuri,
että hän kysyi itseltään, eli oikeammin, että joku hänen sisässään
aivan kuin ilkkuen kysyi: "tämäkö se nyt on sinun ihmeellinen työsi,
tämä kirjotus, jolla varmaan tulet monia loukkaamaan? tämäkö se
nyt on epä-itsekästä totuuden palvelusta? tämäkö vapautta ja
ihaninta onnea?" Ja sama ääni lisäsi: "etkö huomaa, ettei tämä ole
sitä kaikista korkeinta, ettei se ole sitä ikuista, jota sinä tavottelet?"
Mutta kun hän sitten uhalla kysäsi: heitänkö? luovunko tästä? niin
tuli vastaus — mistä lie tullutkaan — voimakkaana, vakavana,
vastustamattomana: tämä sinun pitää tekemän… Hän ymmärsi, että
tämä oli se ainoa, oikea ratkaisu, hän ymmärsi, että muu oli
personallista heikkoutta, ja hän sai intoa jatkamaan työtään. Mutta
kummallista! nuo epäilykset uudistuivat, ja vasta aikaa myöten
niiden ääni heikkeni. Mutta tuotti se hänen työnsä hänelle riemuakin.
Se kävi hänelle päivä päivältä rakkaammaksi, ja samassa määrin
kasvoi hänen itseluottamuksensa, varmuutensa ja kykynsä. Samalla
hän myös rupesi toivomaan, että kirjastansa tulisi hyvä. "Minun pitää
saada sille kustantaja", hän ajatteli, "ja sillä pitää olla vaikutuksensa
ihmisten ajatuselämään". Ja vaikka hän tunnusti itselleen, että tämä
asia ei ollut täysin hänen määrättävissään, että se riippui
jonkinlaisesta kohtalosta, uskoi hän kumminkin, että jos kirja tulee
hyvä, tulee se menestymäänkin. "Koetan parastani. Omatuntoni
pakottaa minua tähän työhön, sen täytyy menestyä… Mitä varten
muuten olisin olemassa?" Eero, jota aina oli kutsuttu haaveilijaksi,
osotti täten, että hänessä oli miehenkin tarmoa, miehen
itsetietoisuutta ja itsenäisyyttä.

Poika on ankarasti kunnianhimoinen, sanoi kerran hovineuvos

hymyillen vaimolleen, kun Eero oli poistunut heidän luotaan,
tehtyään heille vähän selkoa hommistaan. — No ei se muuten pahaa
tee. Auttaa kunnianhimo eteenpäin maailmassa.
 Teoksensa sisällyksestä Eero ei ollut kelleen puhunut. "Se on
salaisuuteni, qui vivra, verra", hän oli vastannut uteliaille urkkijoille.
Itse asiassa se oli jatkoa siihen alustukseen, jonka hän kotonaan oli
sepittänyt, ja sen piti esittää hänen uskonsa elämästä. Heti
muuttaessa hänellä oli pääpiirteet mielessään valmiina, tuo oma
askelensa oli äkkiä tehnyt monet asiat selviksi.

Hänen uskonsa oli se, että ihminen on vapaa olento, järkensä

kautta vapaa, vapaa ajattelemaan, puhumaan ja tekemään
ainoastaan sitä, minkä hän järjessään tietää ja omassatunnossaan
tuntee oikeaksi, joka samalla on ihmisen tosi onni.

Mutta kun Eero katsoi ihmisiä ympärillään, niin hän huomasi, että
useimmat heistä eivät olleetkaan vapaat. He ajattelivat, puhuivat ja
tekivät — mitä muutkin ajattelivat, puhuivat ja tekivät. Koko
elämänkulku yksityiskohtia myöten tapahtui valmiiksi laaditun
ohjelman mukaan. Kaikki oli jo ajateltu, sanottu ja tehty. Uutta ei
ollut. Ei tarvinnut kuin pysytellä vanhassa urassa, niin kaikki kävi
hyvin.

Eero kuitenkin luuli ymmärtävänsä, että jokainen ihminen ainakin

kerran eläessään oli maistanut vapaan hetken makeutta. Ja hän
kysyi itseltään, eikö ihminen silloin hämmästynyt saamattomuuttaan
ja elämänsä koneellista kulkua. Mitä hänellä lapsena oli raikasta
luontoa ja itsenäisyyttä, se puserrettiin hänestä kasvatuksen kautta
sekä koulussa että kodissa. Minkä verran hän nuorena tunsi intoa,
voimaa ja toiminnanhalua, sen kuolettivat jokapäiväisyyden
ennakkoluulot ja tasaantunut kokemus. Jokainen askel, minkä hän
elämässään otti, oli ympäröivien olojen aiheuttama; oman henkensä
välittömästä käskystä hän ei toiminut milloinkaan. Olosuhteet
pakottivat häntä vaikenemaan, olosuhteet pakottivat häntä
puhumaan — ja molemmissa tapauksissa hän toimi vastoin sisällistä
vakaumustaan. Vastoinko? Saattoipa asettaa tähän kohtaan ison
kysymysmerkin. Ihmisen ulkonainen minä oli siihen määrin erittynyt
hänen tosi minästään, ja hän oli vähitellen niin tottunut ulkonaiseen
personallisuuteensa, että piti tätä todellisena itsenään.

Ja miettiessään kaiken tämän syytä Eeron täytyi kysyä itseltään:

onko siis kohtalo niin voimakas? onko kohtaloa olemassa? mikä se
on? ovatko ihmiset erilaisia? ja miksi? sillä onhan niitä, jotka tuntevat
ja tietävät olevansa vapaat, ja kyllä kai ihmisen tahtokin on mahti
maailmassa!

"Kaikki tulee siitä, että olemme epävapaat ja ennakkoluuloiset. Me

uskomme, ja meitä vahvistetaan uskossamme, että ruumiillinen
elämä on tärkeä, että väärä kunnia on tärkeä, että meidän pikku
personallisuutemme on tärkeä, että se täytyy olla olemassa, että sitä
täytyy pelastaa ja hoitaa — kun sitä vastoin totuus on päinvastainen.
Tosi elämämme on totuudessa, tosi kunniamme on totuuden, tosi
pelastuksemme on totuus. Jos ihmiset tämän käsittäisivät, poistuisi
paha maailmasta. Yhteiskunnalliset epäkohdat tasottuisivat
itsestään, ei harjotettaisi vääryyttä, ei palveltaisi itsekkyyttä. Mitä
siitä, jos kuolemme, kunhan totuus elää! Mies se, joka ei
nykyisissäkään oloissa valhetta hyväkseen käytä, vaan mieluummin
kärsii totuuden puolesta".

Tämä oli kirjan ponsi, viimeisen osan pääjuoni. Edellisessä osassa

hän arvosteli yhteiskuntaa ja sen eri laitoksia, kirkkoa, koulua j.n.e.
Hänen arvostelunsa olivat ankarat ja hänen aatteensa häikäisevän
korkeat — niinkuin nuorukaisen ovat —, mutta nuorukaisen intoa ja
uskoa uhkui hänen kirjansa ja lennolla se oli kirjotettu. Sen tunsi
Eero itse…
 Eräänä aamuna Aarno havahti unestaan ja totuttuun tapaansa
hapuili kädellään kelloa vuoteensa viereiseltä tuolilta. "Vastahan tuo
on viittä käymässä", hän itsekseen ihmetteli ja laski kellon takaisin
paikoilleen, "sitten vielä tunnin verran saapi vetää unta". Mutta
samassa huomattuaan, että Eero olikin ylhäällä toisessa huoneessa,
hän yhä ihmeissään jäi katseellaan seuraamaan Eeron liikkeitä; ja
kun tämä kävi työpöytänsä ääreen ja nähtävästi suurella innolla
ryhtyi työhönsä, unohtui uni Aarnonkin mielestä ja kaikenmoisia
ajatuksia tulvaili aivoihin. Ei hän voinut olla ihailematta Eeron
ahkeruutta ja työintoa eikä liioin siitä iloitsematta, sillä olihan hän
Eeron vilpitön ystävä ja soi sille kaikkea menestystä, mutta tuli hän
samalla alakuloiseksikin, kun muisti omaa saamattomuuttaan ja
muisti, että halunsakin oli laimennut, kun ei viikkojen vieriessä
mitään erikoisempaa ollut syntynyt.

"Ei minulta sentään kykyä puutu", hän itsekseen mietiskeli, "kyllä

kynäillä osaisin, kun vain olisi innostava aine, mistä kirjottaa. Eerolla
on aatteensa, joiden edestä tahtoo työskennellä, mutta mitä minulla
on? Päivä päivältä ihanne, johon ennen uskoin, hälvenee mielestäni
ja vanha maailman katsomukseni lyödään pirstaleiksi… Olin ajatellut
meidän yhteiselämäämme aivan toisenlaiseksi — ja Eerolla oli aina
niin vahva luottamus, että käy niinkuin olemme kuvitelleet… Mökissä
asuisimme järven rannalla, ja venonen olisi kaislistoon kytketty.
Semmoinen valkoinen se olisi, hohtavanvalkoinen, ja sillä kävisin
milloin kalassa, milloin purjehtimassa. Kalaretkiltäni kun palaisin, iso
saalis veneenpohjalla, olisivat pojat rannalla vastassa vähän
levottomina pitkästä viipymisestäni. Mutta kun sitten näkisivät
uutteran työni tulokset, remahtaisi riemu korkealle ja yhdessä miehin
kannettaisiin kalat lähitaloon, jossa tavasta syömässä käytäisiin.
Sepä vasta elämää olisi! Maata muokkaisimme, peltoa penkoisimme
ja Eero aina puutarhassaan puuhaisi. Kyllä vainioilta viljaa lähtisi ja
pelloilta perunoita ja kaikenmoisia kasviksia puutarhasta — ei pojilla
hätää olisi! Koulua pidettäisiin — ja saisihan Eero kirjottaa rapsutella
niin paljon kuin ikinä haluttaa… Semmoista se elämä piti oleman,
vaan eipä semmoiseksi muodostunut… Täällä me ollaan kuin linnut
häkissä, ainakin Tuomo ja minä; Eero se vain häärää papereinsa ja
kirjainsa kanssa ja on itseensä sulkeutunut niin, ettei edes ilmota,
mikä on tekeillä hänellä. Eikä meillä ole mökkiä, eikä puuhaa ulko-
ilmassa eikä —…" Tämän kaiken hän oli ajatellut aivan
huomaamattansa. Nyt yhtäkkiä ajatusten tulva seisahtui, ja
ikäänkuin tempaisten itsensä irti houkutuksen vallasta hän huudahti
itsekseen:

"Vaan mitä joutavia minä tässä taas, toivonko siis muka, että noin
olisi käynyt! Tuommoisissa oloissako olisin viihtynyt? Onhan toki
parempi, ettei olla otettu sitä ratkaisevaa askelta, niin on vielä aika
valita ja kerrassaan peräytyä, jos siksi tulee. Miksikä tänne
oikeastaan muutinkaan Eeron kanssa, olisin yliopistolukujani
jatkanut, niin olisi päämäärä ollut edessä varmana ja tulevaisuus
tiettynä ja turvattuna sen sijaan, että nyt on alituista ahdistusta ja
epäilystä. Harrykin on aina niin onnellinen ja tyytyväinen, kun hän
täällä käy ja kertoo tenteistään, vaikkei muka palvelekkaan totuutta."

Näistä mietteistään Aarno heräsi siihen, että Tuomo hyppäsi

vuoteeltaan permannolle ja lähti paitasillaan ovensuuhun katsomaan,
vieläkö Eero nukkui, kun oli niin hiljaista. "Tuossahan mies jo
mahtailee!" hän äännähti iloisesti hämmästyen, kun havaitsi Eeron
täydessä touhussa kirjotuspöydän ääressä.

— Johan aurinko kohta keskitaivaalta kokottaa, te laiskurit, kuului

Eeron iloinen vastaus, ja samassa hän pyörähti istuimeltaan ja
harppasi kynnyksen yli toverein huoneeseen, jossa heti kävi
Tuomoon käsiksi ja kirkasi: — minä olen niin iloinen nyt, Tuomo, että
painippa vähän kanssani!

— Kyllä minä tästä! ehätti Tuomo ja sieppasi Eeroa lanteista kiinni,

— varo sinä vain jalkojani, mies, niin kyllä sinut vielä allenikin pistän!

— Ei se niin vain puhaltamalla, intti Eero ja ponnisti vastaan,

vaikka pienempi olikin.

Iloisesti huutaen ja nauraen jatkoivat pojat leikkiään, ja

Aarnoltakin pääsi nauru, kun hän outoa näkyä seurasi silmillään, sillä
ei Eero usein päästänyt riemuansa ilmoille noin reippaasti. Siinä he
ähkivät ja puhkivat, väänsivät ja työnsivät, hellittivät ja iskivät taas
yhteen. Kun kotvasen aikaa olivat temmelleet kummankaan
voittamatta, huudahti Eero:

— Jo riittää, Tuomo, jo riittää! On sinulla vahvat varret, minulta on

ihan henki menossa…

Paini taukosi ja Tuomo virkkaa läähätti:

— Eipä olisi uskonut Eero pojassa olevan niin paljon voimia!

Hikeä otsaltaan pyyhkien Eero sitten sanoi:

— Pukekaa joutuun nyt, pojat, odottaa teitä vielä jotakin hauskaa.

— Mitä se on? kysyi Aarno puoleksi epäilevästi.

— Saatpa nähdä… No voinhan sen sanoakin. Ja Eero lisäsi

riemusta värähtelevällä ja vähän salaperäisellä äänellä:

— Kirjani on nyt valmistunut.

 — Ahaa! oo! ihmettelivät ystävät ja Aarno tokaisi: — siksipä
oletkin niin haltioissasi!

— Niin, joutukaa nyt, niin saatte lukea jonkun kappaleen kahden

kesken ja sitten minun kuullen arvostella, sanoi Eero ja viimeisen
kerran otsaansa pyyhkäisten palasi takaisin työnsä ääreen.

Uutinen oli jännittävä ja intoa se loi Aarnon ja Tuomon liikkeisiin.

Pian he olivat pukeutuneet, ja samassa Eero toi heille paperitukon,
mutta palasi itse takaisin kamariinsa, sulkien oven jälkeensä.

"Nuorukaisen mietelmiä" lukivat Aarno ja Tuomo kansilehdellä ja

selailessaan huomasivat kirjassa olevan kolme osaa nimeltään
"Epäilyksiä", "Kahlehdittu järki" ja "Vapaa järki". He päättivät alottaa
alusta, ja Tuomo ryhtyi lukemaan ääneen samoja "Epäilyksiä", joissa
Eero kertoili omista kokemuksistaan yliopistossa.

Hän punastui lukiessaan, Aarno samaten, ja selvästi näkyi, että

pojat olivat ristiriitaisten tunteitten vallassa. Kun "Epäilykset" oli läpi
luettu, Tuomo teki pysähdyksen, ja molemmat istuivat ääneti.

— Kuule, emmeköhän nyt puhu suoraan Eerolle, millä kannalla

asiat ovat? kysyi Tuomo vihdoin.

— Minustakin olisi aika niin tehdä, arveli Aarno. — Voithan sinä

puhua.

— En minä. Sinä olet vanhempi ystävä. Tee sinä.

— No olkoon menneeksi.

He kutsuivat Eeron sisään, ja hän tuli, uteliaana, mutta samalla

vähän epävarmana.
 — Kuulehan, Eero, sanoi Aarno, — olemme lukeneet kirjasi
ensimäisen osan, ja tekisi mieli kertoa sinulle, mitä lukiessamme
mieleemme johtui.

Eero kuunteli tarkkaavasta.

— Ankarasti tuomitset oppineita, jatkoi Aarno, — ja opiskelevaa

nuorisoa — no, en sano siitä mitään, onhan sinulla oikeus lausua
ajatuksesi —, mutta mitä sinä sijaan asetat? Kun nyt riistät arvon
yliopistoluvuilta ja ihmisten tavallisilta pyrkimyksiltä, kuinka sitten
tahdot, että ihmiset järjestäisivät elämänsä? Eihän toki kaikki voi
maanviljelijöiksi ruveta! En luule ihmisten niin muodoin tulevan
onnellisiksikaan? Mutta kuinka sitten pitäisi asettaa?

Aarno vaikeni, ei löytänyt sanoja jatkaakseen, vaikka vielä oli

paljon muuta mielessä.

Hämmästyksestään ja pettymyksestään toipumatta Eero kysyi

omituisella äänellä:

— Entä sinä, Tuomo?

Tuomo vältti ystävänsä katsetta ja vastasi:

— Niin, ajattelenhan minäkin samaan suuntaan… Mutta sitten

lisäsi
Aarnoon kääntyen ja ikään kuin tätä moittien:

— Sana tuomitseminen ei ollut aivan paikallaan, sillä myönsihän

Eero muun muassa, että hän miltei kadehti niitä ihmisiä, joilla oli
tietty päämäärä elämälleen Emme sitäpaitsi vielä kuulleetkaan,
mihinkä johtopäätöksiin Eero lopulta tulee ja minkä tehtävän hän
asettaa ihmiselle vanhan sijaan.
 Eeron poskia punotti ja hänen äänensä vapisi, kun hän nyt sai
sanotuksi:

— Mutta ettehän te sitten enää uskokkaan niinkuin minä!

"Etkö sitä jo ole huomannut?" oli Aarno kysyä, mutta sen sijaan
hän alotti:

— Kuka tässä uskosta puhuu? onhan tosi kysymyksessä. Toiseksi

— mikä sinun uskosi on, Eero? Onhan sinullakin tehtävä ja päämäärä
elämässä, aiot kirjailijaksi — olet jo kirjailija! Mutta ajattele
esimerkiksi Tuomoa ja minua… Tuo mökkituuma minua jo melkein
inhottaa…

Aarno äkkiä pysähtyi, sillä Eero, joka oli katsonut häneen pitkään,
kääntyi samassa ympäri ja kiiruhti omaan kamariinsa, jossa jäi
ikkunan luo seisomaan, katsellen ulos ja napsutellen sormellaan
lasiin.

Tuomo loi silmäyksen Aarnoon ja nyt siinä todellakin oli jotakin

moittivaa.

— Taisit loukata Eeroa, hän virkkoi hiljaisella äänellä, — mitä sinä

noin äkkiä… ihan minäkin pelästyin…

Aarno oli nähtävästi vähän hämillään, mutta tiuskasi ylpeästi —

hänkin hiljaisella äänellä:

— Vaikkapa olisinkin… oma syynsä se on. Väsyyhän sitä väkisinkin

tähän elämään…

— No, no, sanoi Tuomo vain, ja sitten molemmat olivat vaiti, omiin
mietteisiinsä vaipuneina.
 Ei kestänyt kauvan, ennenkuin Eero palasi ystäväinsä luo, ja
nämät huomasivat hänen katsannossaan jotakin rikkirevittyä.

— Miksette ilmottaneet tätä minulle ennen? hän lausui surun

murtamalla äänellä. — Miksette puhuneet suoraan? Olette joskus
valittaneet, mutta minä sokeudessani en nähnyt, mihin tähtäsitte;
luulin aina, että teidän alakuloisuutenne oli seurauksena siitä,
ettemme vielä ole päässeet alottamaan sitä oikeata elämäämme… Ja
nyt lienevätkin olleet vain viittauksia siitä, että teidän yhdessä minun
kanssani omaksumanne usko oli hajoamassa ja että te olitte
langenneet siihen vanhaan, vanhaan luuloon, että tämä ihmiselämä
on eläimellistä taistelua olemassa-olosta ja itsekkäästä onnesta eikä
mitään muuta!

Hänen äänensä hiljeni melkein kuiskeeksi, kun hän jatkoi:

— Sinä kysyt minulta, Aarno, mitä teidän pitää tekemän!… No jos

ei teillä ole mitään tehtävää elämässä, voittehan ainakin tehdä
itsemurhan…

Hän oli nojannut kättä pöytää vasten, mutta äkkiä hän oikasihe
suoraksi ja äänensä sai taas luonnollisen sointunsa, kun hän jatkoi
puhettaan.

— Erehdytte, jos luulette, että minä tuomitsen yliopistolukuja tai

muuta inhimillistä toimintaa, joka ei ketään vahingoita — en minä
niitä tuomitse. Mutta sitä minä suren — ja suren koko sydämestäni
nyt, kun tekin annatte suruuni syytä — että kaikki ihmiset, nuoret ja
vanhat, tyytyvät tavottelemaan itsekkäitä, jopa alhaisiakin
tarkotuksia elämässä. Sitä minä suren, etten näe niitä nuorukaisia,
joiden korkeimpana silmämääränä on ihanne, jonka puolesta
uskaltavat elää ja kuolla, vaan jotka muka kokeneitten viisaudella
tietävät, että "ensimäinen ehto on kumminkin leipä" ja jotka niin
kutsutun "toimeentulon" takia kuluttavat elämänsä ja voimansa
koneelliseen lukemiseen… Oh, olisihan teidän pitänyt tämä
tietämän… Kuinka te saatoitte minua niin väärinkäsittää? Että minä
muka aion kirjailijaksi! Enhän minä miksikään aio, johan olen
ihminen. Jos kirjotan, se tulee yksinkertaisesti siitä, että minulla on
jokin mielessä, jota välttämättä tahdon saada ilmi lausutuksi —
mutta enhän minä sitä sanoisikaan, ellen uskoisi siitä olevan jotakin
hyötyä toisille. Se minun pyrkimykseni on, etten olisi tyhjäntoimittaja
tässä maailmassa, vaan että minustakin olisi edes jotain hyötyä,
apua, iloa, kun kerran täällä olen… Ja miksei se tunne, se halu, se
intohimo voisi asua jokaisen nuorukaisen rinnassa? Se asuukin, jos ei
aina olekkaan herännyt itsetietoiseksi, ja voi maailmaa, kun se sen
sieltä kiskasee… Mutta emmekö me, joissa tuo halu on herännyt,
voisi nousta maailmaa vastaan? Miksikä antaisimme sen polkea mitä
meissä on pyhintä? Emmekö saata taistella, taistella ja voittaa —
taikka taistella ja kuolla?

— Tuomo ja Aarno, mistä se heikkous on teihin tullut? kysäisi hän

äkkiä omituisen hellästi.

Molemmat nuorukaiset istua tuijottivat kalpeina maahan. He olivat

liikutettuja sydämessään eivätkä saattaneet mitään sanoa. Mutta
heille oli selvinnyt, kuinka suuri juopa oli heidän ja Eeron
sielunelämän välillä.

Eero ei vastausta odottanut, vaan muitta mutkitta hän poistui, pisti

porstuassa palttoon päälleen ja läksi Rolandin seuraamana ulos
kävelemään.

Aamu oli tuulinen ja tuntui kylmähköltä, vaikka katon räystäät

tippuivat vettä auringon säteiden lämmittäminä.
 Yhtä kylmältä ja kolkolta tuntui Eerosta elämäkin, "Kaikki on
mennyttä", oli ensimäinen ajatuksensa "Minulla ei ole enää ystäviä,
ei tovereita. Minun ihanteeni ovat heidän silmissään mitättömät.
Kuka minä olen? Minkä arvoiset ovat nuo ihanteeni?… Heitä rakastin
kaikista enemmin, ja he minut hylkäsivät. Heissä rakastin sitä, mikä
oli kauneinta, puhtainta, syvintä, ja he tallaavat jalkoihinsa sen
kauneimman ja sysäävät ilkkuen minut luotaan…"

"Jospa he edes olisivat tulleet luokseni sanomaan: 'Eero, näin me

emme jaksa elää, näin käy olomme liian tukalaksi. Me muutamme
pois sinun luotasi, jotta paremmin voisimme palvella totuutta.' Silloin
olisin sulkenut heidät syliini ja sanonut heille: 'menkää, ystäväni,
tehkää paraimman ymmärryksenne mukaan, palvelkaa
omaatuntoanne ja järkeänne, sillä se on korkein mikä ihmisellä on,
menkää, menkää, minun rakkaimmat ajatukseni teitä seuraavat!'
Niin olisin silloin sanonut…"

Ja kyynelet nousivat Eeron silmiin.

"Mutta nyt he tulivat luokseni ja sanoivat: 'me emme usko sinun

haaveiluihisi, me emme usko ihanteihin, emme hyvään, emme
totuuteen — sentähden olemme tehneet itsemme sinusta vapaiksi!'

"Niin, tietysti te olette vapaat, vaikka sydämeni särkyisi, ja minä

rukoilen teille kaikkea menestystä… Mutta voi, että te ette
koettelemusta kestäneet, voi, että teidänkin piti langeta siihen
vanhaan, iankaikkiseen…

"Mitä teistä nyt tulee? Sitä samaa kuin kaikista muista… ja

ihmisistä on maailmassa puute.
 "Kuinka heikko minä olen! En mitään taida. En taida pelastaa
yhtään ainoata sielua…

"Mutta kaksinkertaiseksi tulee oma edesvastuuni, kaksinkertaiseksi

oma koettelemukseni. Jaksanko minä kestää?

"Niin, nyt on kysymyksessä, jaksanko minä. Yksin, yksin, mistä

voimia saan?

"Mutta minun täytyy jaksaa."

Hän puri huuliaan ja koetti päästä ahdistuksestaan, mutta kaikki

tuntui kovalta.
IV.

Oli tuoksuava toukokuun ilta. Muutamana edellisenä päivänä oli

satanut ja nyt oli kesää ilmassa, maantie oli kuiva ja tasainen,
viheriöivä ruoho kaunisti sen laitoja. Metsä seisoi kultaisenvihreässä
kevätpuvussaan ja aurinko teki luoteessa laskua, täyttäen mielen
kaiholla.

Eero palasi kävelyltä kotiin; yksin hän kulki tiellä, ruskeakarvaisen

Rolandin saattamana vain. Hänen katseensa oli suunnattu kohti
päivän laskua ja kaihoa se ilmaisi, mutta myös syvää surua. Ei ollut
hän enää sama Eero kuin vielä joku kuukausi sitten. Hänen kasvonsa
olivat laihtuneet, ja suupieleen oli murhe piirtänyt juovan. Hän
seisahtui, huoaten syvään ja kutsui koiran luokseen.

— Roland, hän lausui hellästi ja laski kätensä koiran päälaelle, —

sinä taidatkin olla ainoa toverini, joka pysyt minulle uskollisena…
Ethän sinä koskaan jätä vanhaa Eeroa?

Koira ymmärsi. Vinkuen ja heiluttaen häntäänsä se nousi pystöön

takajaloillaan ja töytäsi tanakat käpälänsä pojan hartioille, pyrkien
nuolemaan tämän kasvoja pitkällä kielellään.
 — Niin, niin, Roland, tiedänhän sen, tiedänhän sen, hoki Eero,
pakostakin hymyillen, ja välttäen koiran kuonoa, irtausi sen
syleilystä. — Sinä olet minun, tapahtui mitä tapahtui, enkä sinua
koskaan jätä, vaikka minne menisin.

Roland hyppeli vielä kotvasen aikaa ystävänsä ympärillä, ja Eeron

mieli tuntui vähän kevenevän.

Olihan hän monta kertaa sanonut itselleen, että hänen surunsa

Aarnon ja Tuomon kylmyydestä oli sekä lapsellinen että väärä. Jo
silloin, kun hän päätti muuttaa maalle ja Harryn uskottomuus antoi
ankaran iskun hänen sydämelleen, oli hän ymmärtänyt, että siinä
tehtävässä, jonka hän itselleen oli valinnut, ei saanut olla
vaikuttamassa minkäänlaiset personalliset tunteet. Hän olikin ollut
valmis lähtemään aivan yksin, ja omasta vapaasta tahdostaan Aarno
ja Tuomo tekivät hänelle seuraa. Mutta tuo heidän vapaaehtoinen
tekonsa oli elvyttänyt Eerossa uskon, että he tahtoivat pysyä
vanhoissa ihanteissa ja antautua yhteiseen tehtävään. Ja kun he
sitten ilmottivatkin peräytyvänsä, koski tuo odottamaton uutinen
Eeroon kovin kipeästi. Sen päivän jälkeen eivät pojat juuri
viihtyneetkään kotona. Yhtämittaa heillä oli asiaa kaupunkiin, tuskin
ennättivät syödäkään Eeron seurassa. Ja heidän kylmyytensä ja
välinpitämättömyytensä oli Eeron ainaisen surun esineenä. Hän ei
oikein sitä käsittänyt.

Toinen seikka lisäsi vielä hänen huoliaan. Ehkä hän olisikin

jaksanut niitä paremmin kantaa, ellei sitä toista olisi ollut. Ja se oli
huoli hänen kirjastaan, hänen esikoisestaan, josta hän oli niin paljon
toivonut. Sen kirjan kohtalo oli vielä määräämättä, sillä vastausta ei
kuulunut kustannusliikkeeltä, joka oli ottanut käsikirjotuksen
tarkastettavaksi, vaikka jo neljäs viikko oli kulumassa.
 Kun Eero silloin — kuukausi sitten — nousi liikkeen konttoriin
vieviä portaita ylös, kallis käärö kädessä, katosi häneltä yhdellä
iskulla kaikki rohkeus ja varmuus, ja mitä sitten tapahtui, kävi kuin
unessa. Ei tarvinnut soittaa, ovi oli raollaan. Etehisessä ei ollut
ketään. Eero riisui päällystakkinsa, ripusti naulapuuhun, laski hatun
hyllylle ja astui kynnyksen yli huoneeseen, jossa seiniä pitkin oli
monta korkeata pulpettia konttorikirjoineen, papereineen ja
kirjotusneuvoineen. Yhden ääressä istui nainen kirjottamassa. Hänen
puoleensa Eero kääntyi kysyen:

— Saisikohan puhutella johtajaa?

— Johtaja on toisessa huoneessa, olkaa hyvä ja käykää sinne,

vastasi ahkera nainen kysyjään katsomatta, mutta kohteliaalla
äänenpainolla ja viitaten kädellään muutamalle ovelle päin.

Eero tunsi mielensä vähän rohkaistuksi, kun ratkaiseva hetki oli

siirretty edes muutama silmänräpäys tuonnemmaksi, ja sangen
vakavin askelin hän meni lattian poikki ja ovesta toiseen
huoneeseen. Siinä seisoa jöröttivät seinien luona isot, keltaiset
kaapit, ja keskellä permantoa oli muhkea kirjotuspöytä, jonka
ääressä istui kustannusliikkeen johtaja. Taasen sykki Eeron sydän ja
hän miltei ihmetteli, ettei äänensä värähdellyt, kun hän
tervehdittyään sanoi:

— Minulla olisi täällä käsikirjotus, jonka aion tarjota liikkeellenne

kustannettavaksi…

— Vai niin, sanoi johtaja jotakuinkin välinpitämättömästi, ojensi

kämmenensä ja otti Eeron kädestä kalliin käärön. — Onko se
kertomus?
 — Ei ole kuin essay… kuinka sanoisin, filosofinen essay…

— Yhy. Herra on hyvä ja istuu.

Pöydän vieressä oli tuoli ja sille Eero istuutui. Johtaja avasi käärön,
ja rupesi selailemaan kirjotettuja lehtiä.

— Vai niin, essay. Tässä maassa semmoisia ei monta ole painettu.

Paljonko herra tästä tahtoo?

Eero hätkähti. "Jokohan se aikoo sen ottaa?"

— No en minä sitä niin osaa määrätä. Kyllähän te sen paremmin

ymmärrätte…

— Yhy. Voimmehan ottaa tämän tarkastaaksemme, mutta aivan

pian en vastausta lupaa. Meillä on kiireiset ajat nyt, kun
kevätkirjallisuus on valmistettava — siihen tämä ei kuitenkaan
missään tapauksessa ehtisi.

Sydäntä vähän kouristi, mutta kohteliaan tyyni, melkein leikillinen

oli Eeron ääni, kun hän lausui:

— Niin, niin tiettävästi… Koska luulette, että minä voin saada

tietoa? Käynkö täällä tiedustelemassa?

— Kuinka itse tahdotte. Tulkaa parin viikon päästä.

Sitten hyvästi, ja hetken perästä Eero löysi itsensä kadulla

kävelemässä — ilman kallista kääröä. "Kevätkirjallisuus" soi hänen
korvissaan ja tietämättään miksi, hän häpesi. Hänen kirjansa ei
kuulunut "kevätkirjallisuuteen" — kuuluiko "kirjallisuuteen"
ollenkaan, semmoinen lapsipuoli kuin se… Miksi hän olikaan mitään
kirjottanut! Ei maailma kumminkaan käsittäisi hänen sydäntään,
hänen ajatuksiaan… Ja nyt se jäi sinne, kallis käsikirjotus, hänen
rakkautensa ja murheensa luoma. Ja tuo mies vielä pitelee sitä kuin
mitä vain… Teki melkein mieli juosta takaisin, riistää aarre rosvon
kynsistä ja paeta, paeta, paeta…

Mutta Eero ei juossut takaisin…

Perästäpäin häntä nauratti oma tavaton kömpelyytensä ja

hätääntymisensä. Olihan kaikki käynyt aivan luonnollisesti. Kirja oli
otettu tarkastettavaksi ja parin viikon päästä tulisi vastaus.

Vaan ei tullutkaan silloin vielä vastausta. Eero kävi

tiedustelemassa, ja johtaja anteeksi pyytäen kysyi, eivätkö saisi pitää
käsikirjotusta kaksi viikkoa vielä. Lupasi sitten kirjallisesti ilmottaa.
Eeron tietysti oli myöntyminen, vaikka alakuloisella mielellä, kun
odotuksen tuskallinen aika yhä pitkittyi.

Tämä oli se toinen huoli, joka painoi Eeron mieltä. Maantiellä

kävellessään hän nyt ajatteli kaikkea tätä ja hänen elämänsä tuntui
sangen synkältä. Kirjan kohtalo tosiaan ei ollut ratkaistu, mutta
Eeron sydämen täytti paha aavistus, jota hän ei sieltä voinut
karkottaa. Aarno ja Tuomo olivat kaupungissa, ja Eero oli puoleksi
lupautunut hänkin sinne, koska Harryn tänä iltana piti valkolakkinsa
saaman, mutta Eero oli kuitenkin kahden vaiheilla, lähtisikö
ollenkaan, kun ei häntä minnekkään haluttanut.

Lähestyessään Mannilan taloa, hän näki Rolandin äkkiä

syöksähtävän aitaan nojaavan miehen luo, joka kallistui koiraa
hyväilemään, ja vähän tirkistettyään Eerokin tunsi vieraan.
"Jannehan se on!" Ja taas tuntui sydän kevenevän. Tervehdittiin
tuttavallisesti ja Eero kysäisi:
 — Missä olet ollutkaan? Luulin sinun jo sairastuneen, kun et
viikkokauteen ole käynyt meillä?

— Olisi minulla vähän asiaa, jos sopii…

Nyt vasta Eero havaitsikin, että toinen oli ylen synkän ja kalpean
näköinen.

— Kyllä, kyllä, Eero kohta vastasi palvelevasti.

— Mennään sisälle, siellä ollaan rauhassa.

"Nyt minun siis ei tarvinnut lähteä kaupunkiin", hän ajatteli

itsekseen, ja se ajatus oli hänelle mieluinen.

Heidän astuessaan pihan poikki, Eero tarkasteli sivulta Jannen

puhtaita ja tahdon lujuutta osottavia kasvonpiirteitä, joiden
tavallisesti niin iloinen ja punakka ulkomuoto oli vaihtunut
kärsimyksen kalpeaan ilmeeseen, ja urkkien itseltään ihmetellen
tämän muutoksen syytä, hän samalla muisti nuoren pojan koko
elämäntarun.

Jannelle Eero omisti ihailun sekaisen rakkauden, sentähden että

tämä niin varmasti tiesi ja tunsi mitä tahtoi ja sentähden että hänen
tahtonsa oli kohdistunut luonnolliseen hyvään. Hänen vanhempansa,
jotka kuuluivat sivistyneeseen säätyyn, omistivat maakartanon täällä
likitienoilla ja olisivat antaneet pojalleenkin sivistyneen kasvatuksen,
ellei tämä äkkiä olisi katkaissut kaikki heidän tuumansa. Hän kävi jo
kaupungissa koulua — siellä tutustuivatkin Eero ja hän, vaikka Janne
oli alemmalla luokalla —, kun hän erään kevätlukukauden päätyttyä
viidennellätoista ollessaan lähti koulusta suoraa päätä kotiin ja sanoi
vanhemmilleen:
 — En jalkaanikaan enää kouluun pistä. Minä rupean
maanviljelijäksi!

Huono oppimaan Janne ei ollenkaan ollut, mutta hyvin vallaton ja

itsepäinen. Hämmästyneet vanhemmat koettivat syksyllä kurilla ja
rangaistuksella saada poikaa taipumaan, mutta tämä intti yhä vain
vastaan:

— Jos panette minut kouluun takaisin, minä karkaan. Ja jollen saa

kotona työtä tehdä, lähden muuanne leipäni ansaitsemaan.

Janne ei ollut ainoa poika, vaan viimeinen isosta lapsilaumasta, ja

vanhemmat tuumivat keskenään, että "on ahkera työmies parempi
kuin laiska herra ja voihan Janne joskus maailmassa ottaa kartanon
haltuunsa ja lunastaa siskonsa ja veljensä, kun ei hänestä
kumminkaan ole lukijaksi", ja niin muodoin hekin tyytyivät kauppaan,
vastenmielisesti tosin, ja Janne tuli renkipojaksi isänsä kartanoon.

Suurimmalla rakkaudella ja palvelevaisuudella hän palkitsi

vanhempainsa hyvyyden, ja kun isä kuoli, tuli Jannesta oikein äidin
tuki ja turva. Vanhemmat veljet olivat jo maailmalla, siskoista yksi oli
naimisissa ja kaksi nuorempaa kotona, mutta Janne ottikin talon
ohjakset käteensä ja kävi johtamassa miesten töitä isävainajansa
vanhaan tapaan. Janne oli silloin seitsemäntoista vuotias, tanakka ja
harteva nuorukainen ja niinä kahtena vuotena, jotka isän kuolemasta
olivat kuluneet, ei kenenkään ollut tarvinnut moittia nuoren isännän
komentoa.

Kun Jannen ja Eeron vanha toveruus uudistui, kiintyivät

nuorukaiset pian toisiinsa lämpimin tuntein, tekipä Janne Eerosta
oikein ystävänsä ja uskottunsa.
 Heillä olikin yhteisenä salaisuutena Jannen rakkausliitto ja
salakihlaus erään torpan tytön kanssa, joka kylässä palveli piikana.
Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan originelli tarina. Leena ja hän
olivat lapsuuden ystäviä ja leikkitovereita, Leenan isä kun oli
kartanon torpparina, ja paljon suloisia muistoja heillä oli menneiltä
ajoilta. Janne kävi viidettätoista, kun hän ollen pääsiäisluvan aikana
koulusta kotona — eräänä päivänä läksi torpan Leenan luokse, joka
oli häntä vuotta nuorempi, ja sanoi:

— Jahka tulet isoksi, Leena, minä nain sinut.

Leena nauramaan:

— Etpä vainen.

— Nainpas. Lyödäänkö vetoa?

— Mutta minä sanon, ettet!… en minä sinua ota, en ota, vaikka

mikä olisi…

— Otatpa, kun oikein tulen kosimaan.

— Enkä ota, älä luulekkaan.

Kun kiistaa kesti, Janne nolostui.

— Etkö minusta huolikkaan, Leena? hän kysyi paljon nöyremmällä

äänellä.

— En, vastasi tyttö, kääntäen kasvonsa pois.

— Mikset, sano, mikset?

Pieni pään nykäys ja puoleksi arka, puoleksi ylpeä katse.

 — Siksi, kun olet herra.

— Onkos se sitten mitään pahaa? Kun tulet minun rouvakseni,

saat istua sohvalla ja käydä silkissä.

— Mutta minäpä en huolikkaan. Minä tahdon tehdä työtä ja auttaa

äitiä. Ja minä en mene herralle.

— Mikset herralle?

— Siksi…

— No?

— Siksi kun ne ovat ylpeitä ja juovat.

Janne hämmästyi niin, ettei hetkeksi saanut sanaakaan suustaan.

— En minä juo, hän vihdoin sopersi.

— Et vielä, mutta sitten, vastasi tuo viisas ja itsepäinen kaunotar.

— Eihän isänikään juo…

Tuima katse.

— Älä valehtele. Ryyppää se välistä. Ja kaikki kaupungin herrat

juovat.

— Olenko minä mikään kaupungin herra?

— Olet.

Vaitiolon jälkeen Janne kysyi:

 — Ottaisitko minut, jollen olisi herra?

Tyttö ei vastannut, nauroi vain heleästi ja pakeni täyttä kiirettä.

Janne kääntyi kotiinpäin mietteissään. Hän mietti paljonkin, mietti

vielä koulupenkilläkin istuessaan, ja kun lukukausi oli loppunut — oli
hänenkin koulunkäyntinsä loppunut.

Pari vuotta kului, eivätkä Janne ja Leena paljon toisiaan

nähneetkään. Mutta Jannen isän kuoltua he solmivat liiton
keskenään, ja vaikka tyttö vielä oli vastahakoinen, Janne kun muka
sittenkin oli herra, vei voiton kumminkin molempain sydämiin
juurtunut rakkaus. Liittonsa olivat päättäneet pitää salassa, kunnes
Janne tulisi täysi-ikäiseksi. Eero vain Jannen ainoana ystävänä oli
siihen vihitty.

Tämä kaikki muistui vilaukselta Eeron mieleen, kun he astuivat

pihamaan poikki ja verannan kautta sisälle huoneisiin, ja hän
ihmetteli, mikä onnettomuus nyt oli tehnyt Jannen ilosta lopun.

Tuskin olivat ehtineet Eeron kamariin, kun Janne kääntyi ja

puhkesi sanomaan Eerolle, joka sulki oven jälkeensä:

— Voi Eero, nyt on kaikki kadotettu, nyt on onneni mennyt, mitä

minä enää maailmassa teen! Kahteen yöhön en ole silmiäni
ummistanut.

Tämä oli lausuttu niin surkealla äänellä ja niin voimakkaalla

tunteella, että vavistus kävi Eeron ruumiin läpi ja hänkin kalpeni.

— No, mikä nyt on?

 — Oi sinä et voi käsittää, kuinka häntä rakastan, minä en saata
elää ilman häntä — ja nyt hän on minut hylännyt, ja minä olen itse
syyssä.

Ja nuoren pojan silmät kiilsivät kyynelistä kosteina ja hän väänteli

käsiään tuskasta.

— Rauhotu, Janne, pyysi Eero hellästi, vaikka hänen sydämensä

oli pakahtua, — käyhän istumaan ja kerro, kerro, kuinka asian laita
on.

— En minä voi istua, polttaa niin rinnassa, sanoi nuorukainen,

kävellen edes takaisin permannolla. — Kuule nyt, mitä on
tapahtunut. En ole sinullekaan kertonut, että pari viikkoa sitten
jouduin huonoon seuraan — no, en syytä ketään, oma syynihän se
oli —, juotiin väkeviä ja minä päihdyin, päihdyin aika lailla. Oh,
kuinka aamulla häpesin ja kuinka sairas olin! Vannoin pyhästi
itselleni, etten koskaan enää maistaisi tippaakaan. Häpeästä en
kehdannut puhua mitään Leenalle enkä sinulle. Mutta voi pahuus!
lienenkö juopuneena kerskaillut suhteestani Leenaan tai liekö nähty
hänen valokuvansa, joka minulla aina on povitaskussani — joku
pahanilkinen ihminen on ilmottanut salaisuuteni Leenan
vanhemmille, maalannut jutun murhanmustaksi, panetellut minua ja
sanonut minua juopoksi. Niin ainakin Leena itkien mulle kertoi
toissa-iltana ja sanoi, että vanhempansa olivat aivan epätoivoissaan,
isäkin oli sanonut, että minun pitäisi paremmin tietää kuin viekotella
köyhää tyttöä… Oi voi, Eero, ja Leena oli myös aivan
menehtymäisillään, kun minä olin juonut enkä tunnustanut hänelle,
ja hän sanoi, että on paras, että eroamme toisistamme… Leena sen
sanoi.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com