Introduction to Java Programming Brief Version

10th Edition Liang Test Bank download

https://testbankfan.com/product/introduction-to-java-programming-
brief-version-10th-edition-liang-test-bank/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankfan.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankfan.com
for more options!.

Introduction to Java Programming Comprehensive Version

10th Edition Liang Test Bank

https://testbankfan.com/product/introduction-to-java-programming-
comprehensive-version-10th-edition-liang-test-bank/

Introduction to Java Programming Comprehensive Version

10th Edition Liang Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/introduction-to-java-programming-
comprehensive-version-10th-edition-liang-solutions-manual/

Introduction to Java Programming Comprehensive Version 9th

Edition Liang Test Bank

https://testbankfan.com/product/introduction-to-java-programming-
comprehensive-version-9th-edition-liang-test-bank/

Fundamentals of Management Essential Concepts and

Applications 5th Edition Robbins Test Bank

https://testbankfan.com/product/fundamentals-of-management-essential-
concepts-and-applications-5th-edition-robbins-test-bank/
Business Ethics Decision Making for Personal Integrity and
Social Responsibility 3rd Edition Hartman Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/business-ethics-decision-making-for-
personal-integrity-and-social-responsibility-3rd-edition-hartman-
solutions-manual/

Criminal Behavior A Psychological Approach 11th Edition

Bartol Test Bank

https://testbankfan.com/product/criminal-behavior-a-psychological-
approach-11th-edition-bartol-test-bank/

Digital Business Networks 1st Edition Dooley Test Bank

https://testbankfan.com/product/digital-business-networks-1st-edition-
dooley-test-bank/

New Perspectives on Microsoft Excel 2013 Comprehensive 1st

Edition Parsons Test Bank

https://testbankfan.com/product/new-perspectives-on-microsoft-
excel-2013-comprehensive-1st-edition-parsons-test-bank/

Financial Statement Analysis and Valuation 4th Edition

Easton Test Bank

https://testbankfan.com/product/financial-statement-analysis-and-
valuation-4th-edition-easton-test-bank/
South-Western Federal Taxation 2015 Corporations
Partnerships Estates and Trusts 38th Edition Hoffman
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/south-western-federal-
taxation-2015-corporations-partnerships-estates-and-trusts-38th-
edition-hoffman-solutions-manual/
Name:_______________________ CSCI 1302 OO Programming
Armstrong Atlantic State University
(50 minutes) Instructor: Dr. Y. Daniel Liang

Part I:

A. (2 pts)
What is wrong in the following code?
public class Test {
public static void main(String[] args) {
Number x = new Integer(3);
System.out.println(x.intValue());
System.out.println(x.compareTo(new Integer(4)));
}
}

What is wrong in the following code?

public class Test {
public static void main(String[] args) {
Number x = new Integer(3);
System.out.println(x.intValue());
System.out.println((Integer)x.compareTo(new Integer(4)));
}
}

B. (3 pts)

Suppose that statement2 causes an exception in the

following try-catch block:

public void m2() {

m1();
}

public void m1() {

try {
statement1;
statement2;
statement3;
}
catch (Exception1 ex1) {
}
catch (Exception2 ex2) {
}

statement4;
}

Answer the following questions:

• Will statement3 be executed?

• If the exception is not caught, will statement4
be executed?
• If the exception is caught in the catch block,
will statement4 be executed?

1
C. (2 pt)

Why does the following method have a compile error?

public void m(int value) {

if (value < 40)
throw new Exception("value is too small");
}

d. (2 pt)

Why is the following code incorrect for storing the content

of object?

import java.io.*;

public class Test {

private int a = 5;
private double b = 5.5;
private String m = "value is too small";

public static void main(String[] args) throws Exception {

Test t = new Test();

ObjectOutputStream output = new ObjectOutputStream(new FileOutputStream("Test.dat"));

output.writeObject(t);
output.close();

ObjectInputStream input = new ObjectInputStream(new FileInputStream("Test.dat"));

Test t1 = (Test)(input.readObject());

System.out.println(t1.a);
System.out.println(t1.b);
System.out.println(t1.m);
input.close();
}
}

Part II: Write Programs

(5 pts) Write a program that stores an array of the five int values 1, 2, 3, 4 and 5, a Date object

for the current time, and the double value 5.5 into the file named Test.dat.

2
(10 pts) Write a class named Hexagon that extends GeometricObject and
implements the Comparable interface. Assume all six sides of the
hexagon are of equal size. The Hexagon class is defined as
follows:

public class Hexagon extends GeometricObject implements Cloneable,

Comparable<Hexagon> {
private double side;

/** Construct a Hexagon with the specified side */

public Hexagon(double side) {
// Implement it

@Override
public double getArea() {
// Implement it ( area = 3* 3 * side * side )

@Override
public double getPerimeter() {
// Implement it

@Override
public int compareTo(Hexagon obj) {
// Implement it (compare two Hexagons based on their sides)

@Override
public Object clone() {
// Implement it

3
 }
}

4
Part III: Multiple Choice Questions: (1 pts each)
(Please circle your answers on paper first. After you
finish the test, enter your choices online to LiveLab. Log
in and click Take Instructor Assigned Quiz. Choose Quiz2.
You have 5 minutes to enter and submit the answers.)

Part III: Multiple Choice Questions:

1. The output from the following code is __________.

java.util.ArrayList<String> list = new java.util.ArrayList<>();

list.add("New York");
java.util.ArrayList<String> list1 =
(java.util.ArrayList<String>)(list.clone());
list.add("Atlanta");
list1.add("Dallas");
System.out.println(list);

a. [New York]
b. [New York, Atlanta]
c. [New York, Atlanta, Dallas]
d. [New York, Dallas]

#
2. Show the output of running the class Test in the following code:

interface A {
void print();
}

class C {}

class B extends C implements A {

public void print() { }
}

public class Test {

public static void main(String[] args) {
B b = new B();
if (b instanceof A)
System.out.println("b is an instance of A");
if (b instanceof C)
System.out.println("b is an instance of C");
}
}

a. Nothing.
b. b is an instance of A.
c. b is an instance of C.
d. b is an instance of A followed by b is an instance of C.

5
3. Suppose A is an interface, B is an abstract class that partial
implements A, and A is a concrete class with a default constructor that
extends B. Which of the following is correct?
a. A a = new A();
b. A a = new B();
c. B b = new A();
d. B b = new B();
Key:c

#
4. Which of the following is correct?
a. An abstract class does not contain constructors.
b. The constructors in an abstract class should be protected.
c. The constructors in an abstract class are private.
d. You may declare a final abstract class.
e. An interface may contain constructors.
Key:b

#
5. What is the output of running class C?

class A {
public A() {
System.out.println(
"The default constructor of A is invoked");
}
}

class B extends A {
public B(String s) {
System.out.println(s);
}
}

public class C {
public static void main(String[] args) {
B b = new B("The constructor of B is invoked");
}
}
a. none
b. "The constructor of B is invoked"
c. "The default constructor of A is invoked" "The constructor of B
is invoked"
d. "The default constructor of A is invoked"

#
6. Analyze the following code:

public class Test1 {

public Object max(Object o1, Object o2) {
if ((Comparable)o1.compareTo(o2) >= 0) {
return o1;
}
else {
return o2;
}
}

6
}

a. The program has a syntax error because Test1 does not have a main
method.
b. The program has a syntax error because o1 is an Object instance
and it does not have the compareTo method.
c. The program has a syntax error because you cannot cast an Object
instance o1 into Comparable.
d. The program would compile if ((Comparable)o1.compareTo(o2) >= 0)
is replaced by (((Comparable)o1).compareTo(o2) >= 0).
e. b and d are both correct.

#
7. Which of the following statements regarding abstract methods is not
true?
a. An abstract class can have instances created using the constructor
of the abstract class.
b. An abstract class can be extended.
c. A subclass of a non-abstract superclass can be abstract.
d. A subclass can override a concrete method in a superclass to declare
it abstract.
e. An abstract class can be used as a data type.

#
8. Which of the following possible modifications will fix the errors in
this code?

public class Test {

private double code;

public double getCode() {

return code;
}

protected abstract void setCode(double code);

}

a. Remove abstract in the setCode method declaration.

b. Change protected to public.
c. Add abstract in the class declaration.
d. b and c.

#
9. Analyze the following code.

class Test {
public static void main(String[] args) {
Object x = new Integer(2);
System.out.println(x.toString());
}
}

a. The program has syntax errors because an Integer object is

assigned to x.
b. When x.toString() is invoked, the toString() method in the Object
class is used.

7
c. When x.toString() is invoked, the toString() method in the
Integer class is used.
d. None of the above.

#
10. What exception type does the following program throw?
public class Test {
public static void main(String[] args) {
Object o = new Object();
String d = (String)o;
}
}

a. ArithmeticException
b. No exception
c. StringIndexOutOfBoundsException
d. ArrayIndexOutOfBoundsException
e. ClassCastException

#
11. What exception type does the following program throw?
public class Test {
public static void main(String[] args) {
Object o = null;
System.out.println(o.toString());
}
}

a. ArrayIndexOutOfBoundsException
b. ClassCastException
c. NullPointerException
d. ArithmeticException
e. StringIndexOutOfBoundsException

#
12. To append data to an existing file, use _____________ to construct a
FileOutputStream for file out.dat.
a. new FileOutputStream("out.dat")
b. new FileOutputStream("out.dat", false)
c. new FileOutputStream("out.dat", true)
d. new FileOutputStream(true, "out.dat")

#
13. After the following program is finished, how many bytes are written to the file t.dat?

import java.io.*;

8
public class Test {
public static void main(String[] args) throws IOException {
DataOutputStream output = new DataOutputStream(
new FileOutputStream("t.dat"));
output.writeInt(1234);
output.writeShort(5678);
output.close();
}
}
a. 2 bytes.
b. 4 bytes.
c. 6 bytes.
d. 8 bytes.
e. 12 bytes

#
14. Which of the following statements is not true?
a. ObjectInputStream/ObjectOutputStream enables you to perform I/O for objects in
addition for primitive type values and strings.
b. Since ObjectInputStream/ObjectOutputStream contains all the functions of
DataInputStream/DataOutputStream, you can replace
DataInputStream/DataOutputStream completely by
ObjectInputStream/ObjectOutputStream.
c. To write an object, the object must be serializable.
d. The Serializable interface does not contain any methods. So it is a mark interface.
e. If a class is serializable, all its data fields are seriablizable.

Please double check your answer before clicking the Submit

button. Whatever submitted to LiveLab is FINAL and counted
for your grade.

Have you submitted your answer to LiveLib? ______________

9
Other documents randomly have
different content
 Yhä vain myyjiä tuli. Denise kuuli heidän laskevan leikkiä
vilkaistessaan häneen. Hän kiusaantui yhä enemmän huomatessaan
olevansa huomion kohteena ja päätti vielä kerran mennä puoleksi
tunniksi kävelemään, mutta sitten hän pysähtyi nähdessään nuoren
miehen kävelevän erityisen tarmokkaan näköisenä Port-Mahonilta
päin. Varmaan tämä oli osastonjohtaja, sillä kaikki tervehtivät häntä.
Hän oli kookas, vaalea ja hänen partansa oli hyvin hoidettu.
Kulkiessaan torin poikki hänen tummankullanväriset silmänsä
sattuivat hetkeksi tyttöön. Sitten hän välinpitämättömästi meni
sisälle taloon Denisen seisoessa liikkumattomana miehen katseen
vaikutuksen alaisena ja tuntien pikemmin vastenmielisyyttä kuin
mielihyvää. Nyt hän todenteolla pelästyi ja lähti hitaasti
Gailloninkatua, josta hän kääntyi Saint-Rochinkadulle saadakseen
aikaa rauhoittua.

Denisen kohtaama mies oli vielä korkeammassa asemassa oleva

henkilö kuin osastonjohtaja, nimittäin itse Octave Mouret. Hän ei
ollut nukkunut sinä yönä ollenkaan, sillä oltuaan kutsuissa erään
liikemiehen kodissa hän oli mennyt syömään illallista ravintolaan
erään ystävänsä ja kahden pikkuteatterin näyttämöltä löytämänsä
naisen seurassa. Hänen kaulaan asti napitettu päällystakkinsa peitti
hänen pukunsa ja valkean solmukkeensa. Hän kiipesi reippaasti
huoneistonsa portaat, peseytyi, muutti vaatteita, ja kun hän istuutui
kirjoituspöytänsä ääreen välikerroksessa sijaitsevassa
työhuoneessaan, hän oli virkeän näköinen, silmät olivat kirkkaat, iho
raikas, hän oli toiminnanhaluinen kuin olisi nukkunut kymmenen
tuntia. Avaraa työhuonetta, jonka kalusto oli vanhaa, vihreällä ripsillä
verhottua tammea, koristi vain yksi muotokuva, rouva Hédouinin,
naisen, josta kaupungissa vieläkin puhuttiin. Nyt kun häntä ei enää
ollut, Octave muisti häntä hellyydellä, tunsi kiitollisuutta
vaimovainajaansa kohtaan siitä rikkaudesta, joka hänen kauttaan oli
tullut hänen osakseen. Ennenkuin hän ryhtyi allekirjoittamaan
kirjoituspöydälle tuotuja papereita, hän katsahti kuvaan hymyillen
onnellisen miehen hymyä. Näiden silmien alle hän aina palasi
tekemään työtä huviteltuaan pikkuhuoneistoissa, joihin hän joskus
eksyi, kun nuoren leskimiehen huolet painoivat liiaksi hänen
mieltään.

Ovelta kuului koputus, ja vastausta odottamatta huoneeseen astui

nuori mies. Hän oli pitkä ja laiha, ohuthuulinen ja terävänenäinen,
sangen säntillisesti pukeutunut, paikoin harmahtava tukka oli sileäksi
kammattu. Mouret katsahti häneen. Sitten hän kysyi jatkaen
työtään:

— Oletteko nukkunut hyvin, Bourdoncle?

— Kiitos, oikein hyvin, nuori mies vastasi liikkuen vapaasti niinkuin

kotonaan.

Bourdoncle, köyhän tilanvuokraajan poika Limoges'ista, oli tullut

Naisten Aarreaitan palvelukseen samaan aikaan kuin Mouretkin,
tavaratalon mahtuessa vielä Gaillonin aukion kulmarakennukseen.
Tälle erittäin terävälle ja toimeliaalle nuorelle miehelle tulevaisuus
tuntui lupaavan enemmän kuin Mouret'lle, joka oli vähemmän
vakavamielinen, laiskotteli milloin tilaisuus tarjoutui ja
parantumattomana lemmenseikkailijana käyttäytyi toisinaan sangen
ajattelemattomasti ja arveluttavasti. Mutta Bourdonclella ei ollut
tämän provencelaisen neronleimauksia, ei hänen rohkeuttaan eikä
viehättävää voitonvarmuuttaan. Ja tämän huomatessaan hän oli
tarpeeksi viisas väistymään vastarintaa tekemättä ja heti alussa
kumartamaan itseään voimakkaampaa. Kun Mouret oli neuvonut
virkailijoitaan panemaan säästönsä liikkeeseen, Bourdoncle oli
ensimmäisiä suostumaan siihen luovuttaen vieläpä tätinsä hänelle
jättämän odottamattoman perinnönkin. Ja vähitellen, kaikki
arvoasteet läpikäytyään, kohottuaan myyjästä silkkiosaston
johtajaksi hän oli nyt isännän uskotuimpia ja läheisimpiä
neuvonantajia ja kuului siihen kuusimiehiseen neuvostoon, jonka
tämä oli ymmärtänyt liittää avukseen hallitessaan pientä
kuningaskuntaansa. Kullakin neuvostoon kuuluvalla oli oma
hallintoalueensa; Bourdonclelle oli uskottu yleinen valvonta.

— Entä te, Bourdoncle jatkoi tuttavallisesti, — oletteko te

nukkunut hyvin?

Mouret'n vastattua, ettei ollut ummistanut koko yönä silmäänsä,

Bourdoncle pudisti päätään mutisten:

— Huonoa terveydenhoitoa.

— Miksi niin? sanoi toinen hilpeästi. — En ole niinkään väsynyt

kuin te, veikkoseni. Teillähän on silmät turpeina paljosta
nukkumisesta. Kangistutte liiallisesta järkevyydestä. Huvitelkaa toki
hiukan, niin päänne selviää.

Siitä ystävykset kiistelivät alinomaa kaikessa sovussa. Bourdoncle

ei välittänyt rakkaudesta, koska se esti häntä nukkumasta, ja hän
kerskasi halveksivansa naisia. Hänellä saattoi tavaratalon
ulkopuolella olla juttunsa, mutta niistä hän ei puhunut, niin vähän
hän muka niistä välitti, mutta tavaratalon sisällä hän tyytyi
käyttämään hyväkseen naisten ostonhalua, vähääkään säälimättä
heitä heidän tuhlatessaan kevytmielisesti rahojaan turhanpäiväisten
helyjen hankkimiseen. Mouret sitävastoin oli aina muka rakastunut,
alati keksivinään uusia ihastuksen kohteita, joita hän mairitellen ja
kumarrellen nöyrästi palveli; ja tämä hänen näennäinen
herkkäsydämisyytensä oli mainosta talolle. Hän ikäänkuin kietoi koko
naissukupuolen yhteiseen hivelevään hyväilyyn, huumatakseen
paremmin sen, johtaakseen sen palvelemaan omia etujaan.

— Olen tavannut rouva Desforges'in tänä yönä, jatkoi Mouret. —

Hän oli viehättävä tanssiaisissa.

— Hänenkö kanssaan söitte illallista? Bourdoncle kysyi.

Mouret kiivastui:

— Älkäähän nyt! Hän on kunniallinen nainen. En toki. Illallista söin

Héloisen, Folies-Bergeres'in kaunottaren seurassa. Tyhmä on kuin
pöllö, mutta lystikäs!

Mouret otti toisen paperipinon ja jatkoi allekirjoittamista.

Bourdoncle käveli yhä edestakaisin liikkuen vapaasti kuten ainakin
jokapäiväinen vieras. Käytyään Neuve-Saint-Augustininkadun
ikkunassa katsahtamassa ulos hän palasi sanoen:

— Uskokaa minua, vielä ne kostavat.

— Ketkä? kysyi Mouret, joka oli eksynyt keskustelun juonesta.

— Naiset tietysti.

Mouret naurahti kohauttaen olkapäitään. Tuo liike paljasti hetkeksi

hänen naisihailussaan piilevän karkeuden. Se ilmaisi paremmin kuin
mitkään sanat, että sinä päivänä, jona hän oli naisten avulla päässyt
menestyksensä huipulle, nämä joutivat kaikki heitettäviksi syrjään
kuin tyhjät säkit. Mutta Bourdoncle pysyi itsepintaisesti väitteessään:

— Kyllä kostavat. Aina heidän joukossaan on joku, joka kostaa

muiden puolesta. Niin vain on.
 — Loruja! Mouret sanoi korostaen provencelaista ääntämistään. —
Ei ole sitä vielä syntynyt, joka kykenee kostamaan. Ja voisi vaikka
tullakin, kyllä minä…

Hän oli nostanut kynänvartensa ja heilutteli sitä kädessään

ikäänkuin haluten pistää veitsen jonkun sydämeen. Toveri lähti
jälleen liikkeelle väistyen kuten aina isännän nerokasta etevyyttä,
joka kaikesta onttoudestaan huolimatta kumminkin kykeni
vaikuttamaan häneen. Hänen terävä ja johdonmukainen,
intohimoton järkensä, joka ei sallinut hänen eksyä mihinkään
heikkouteen, ei voinut käsittää onnen naisellisesti oikkuilevaa
luonnetta, ja hän ihmetteli Pariisia, joka lemmen palavassa
suudelmassa antautuu rohkeimmalle.

Seurasi hiljaisuus, jota vain kynän rapina paperilla häiritsi. Sitten

Bourdoncle vastasi isännän lyhyihin ja säntillisiin kysymyksiin
selittäen talvivaraston näytteillepanoa koskevia asioita. Talvivaraston
hankkiminen oli kysynyt suuria uhrauksia, ja kaupungissa liikkuvissa
huhuissa oli sen verran perää, että liikkeen olemassaolo todellakin
riippui talvimyynnin onnistumisesta. Mouret oli suunnitellut myynnin
runoilijaluonteensa vaatimalla suurenmoisella ylellisyydellä ja
komeudella, niin että varusteiden suunnattomuus sai koko
rakennuksen horjumaan. Kaupankäynti näytti hänen käsissään
saavan aivan uuden merkityksen, muuttuvan jonkinlaiseksi
salaperäiseksi taikakaluksi, joka muinoin rouva Hédouinistakin oli
näyttänyt arveluttavalta ja joka vieläkin, tähän asti tuottamistaan
hyvistä tuloksista huolimatta, säikähdytti joskus liikkeen osakkaita.
Johtajaa moitittiin salaa siitä, että hän kiirehti liikaa, että hän
suunnattomilla laajennuspuuhillaan pani koko kauppahuoneen
vaaranalaiseksi, ennenkuin oli hankkinut päteviä takeita siitä, että
ostajakunta lisääntyi vastaavasti. Sitä varsinkin paheksuttiin, että
hän oli pannut kaikki liikkeen varat yhden ainoan kortin varaan,
täyttänyt tulvilleen kaikki varastohuoneet, vähääkään välittämättä
vararahaston säilyttämisestä. Kun suurten rakennustöiden jälkeen
koko pääoma oli tuhlattu tämän talvivaraston hankkimiseen, oli nyt
vielä kerran jouduttu ratkaisuhetkeen, jossa kysyttiin voittaako vai
häviää. Keskellä tätä yleistä pelästystä Mouret yksin säilytti voittajan
riemuitsevan varmuuden luottaen siihen, ettei onnetar hennoisi
kieltää naistenlemmikiltä miljoonia. Kun Bourdoncle uskalsi esittää
arveluja muutamista liian suurten varastojen rasittamista osastoista,
joissa menekki ei vastannut kulunkeja, Mouret huudahti luottavasti
hymyillen:

— Turhaa pelkoa, ystäväni! Talo on vieläkin liian pieni!

Toisen hämmästys oli rajaton. Hänet valtasi kauhu, jota hän ei

koettanutkaan salata. Liian pieni, liike, jossa oli yhdeksäntoista
osastoa ja jonka henkilökunta nousi neljäänsataankolmeen henkeen!

— Epäilemättä, Mouret jatkoi, — laajennettava on, ennenkuin

olemme päässeet puolitoista vuottakaan eteenpäin… Olen jo alkanut
ajatella sitä. Viime yönä rouva Desforges lupasi kotonaan tutustuttaa
minut erääseen henkilöön… No niin, puhutaan siitä sitten kun aika
on kypsä.

Ja lopetettuaan vekselien allekirjoittamisen hän nousi ja tuli

hämmästyksestä mykistyneen kumppaninsa luo lyöden häntä
ystävällisesti olkapäälle. Varovaisten ihmisten pelästyneet katseet
huvittivat häntä. Äkillisen suoruudenpuuskan vallassa, sellaisen, jolla
hän joskus hämmästytti läheiset tuttavansa, hän julisti olevansa
sielunsa pohjasta juutalainen, suuremmassa määrässä vielä kuin
kaikki maailman muut juutalaiset yhteensä; siinä suhteessa hän oli
isäänsä, jota hän muistutti niin ruumiinsa kuin sielunsakin puolesta.
Se veitikka tunsi rahan arvon! Ja jos hän lisäksi oli perinyt äidiltään
hiukkasen mielikuvitusta, niin se oli talolle vain onneksi, sillä hän
tunsi, että tämä mielikuvitus teki hänet vastustamattomaksi, koska
se antoi hänelle rohkeutta uskaltaa kaikki voittaakseen kaiken.

— Tiedätte kyllä, että seuraamme teitä loppuun asti, Bourdoncle

sanoi vihdoin.

Ennenkuin he lähtivät tapansa mukaan luomaan silmäyksen

tavarataloon, he vielä sopivat muutamista yksityiskohdista. He
katselivat Mouret'n laatiman tarkistuskirjan näytekappaletta. Mouret
oli huomannut, että muodista joutuneet tavarat menivät sitä
paremmin kaupaksi, mitä isompi palkkio luvattiin apulaisille niiden
myymisestä, ja tälle havainnolleen hän oli perustanut uuden
järjestelmänsä. Hän päätti tehdä myyjät kaikkien
kaupaksimenneiden tavaroiden voitosta osallisiksi antamalla heille
määrätyn prosentin vähimmänkin heidän myymänsä tavaran
hinnasta. Näin hän oli saanut aikaan perinpohjaisen mullistuksen
muotitavaroiden myynnissä ja aiheuttanut kauppa-apulaisten kesken
raivokkaan taistelun olemassaolosta, mistä taistelusta
liikkeenomistajat hyötyivät. Tästä taistelusta tuli hänen käsissään se
taikakeino, järjestelyn periaate, jota hän koetti sovittaa joka
kohtaan. Hän päästi intohimot valloilleen, yllytti toiset toisia vastaan,
pani taitavat syömään taitamattomia ja itse hän rikastui tästä
itsekkyyden ottelusta. Näytekappale hyväksyttiin. Sekä kirjan
kiinteässä että irtirevittävässä lehdessä oli yläreunassa osaston ja
myyjän numero, niiden alla kummassakin lehdessä, sarakkeet
metriluville, tavaroiden laadulle ja hinnalle. Irtirevittävä lehti tuli
myyjän allekirjoittaa, ennenkuin se vietiin kassaan. Tällä tavalla
valvominen kävi helpoksi. Tarvitsi vain verrata irtirevityt, kassaan
luovutetut lehdet myyjän hallussa olevan kirjan vastaaviin kiinteisiin
lehtiin. Kerran viikossa myyjät saivat nostaa prosenttinsa, jonka
määrästä ei voinut syntyä mitään erehdystä.

— Täten käy varastaminen vaikeammaksi, sanoi Bourdoncle. —

Siinä olette tehnyt oivallisen keksinnön.

— Olen miettinyt tänä yönä muutakin, Mouret sanoi. — Niin, tänä

yönä, ystäväni, illallispöydässä. Tahtoisin antaa tarkistustoimiston
virkailijoille pienen palkkion jokaisesta heidän huomaamastaan
erehdyksestä myyjien laskuissa… Siten, näettekö, ei tarvitse pelätä
leväperäisyyttä laskujen tarkistamisessa. Heiltä ei jää virheitä
huomaamatta; panevatpa niitä mieluummin lisää omasta päästään.

Hän nauroi toisen katsellessa häntä ihailevin silmin. Häntä ihastutti

tämä uusi muoto soveltaa olemassaolon taistelun periaatetta
liikeyritykseen. Hänellä oli mekaanikon nerokas järjestelykyky, ja hän
uneksi liikkeen kehittämistä koneistoksi, joka sallisi hänen käyttää
hyväkseen muiden itsekkäitä pyyteitä omien pyyteittensä
täydelliseksi ja runsaaksi tyydyttämiseksi. "Jos tahtoo saada ihmiset
tekemään työtä tarmonsa takaa ja harjoittamaan hiukan
rehellisyyttäkin", sanoi hän usein, "täytyy ensin yllyttää heitä
taistelemaan omien tarpeittensa tyydyttämiseksi".

— No niin, mennään nyt, Mouret sanoi. — Täytyy ajatella

esillepanoa… Silkkivarasto saapui eilen, eikö niin?… Bouthemont on
kai vastaanottamassa.

Bourdoncle seurasi häntä. Tavaroiden vastaanotto tapahtui Neuve-

Saint-Augustininkadulle päin olevassa kellarikerroksessa. Siinä aukeni
katukäytävän tasalla lasi-ikkunoilla varustettu suoja, johon
tavarakuormat purettiin. Sitten tavarat toimitettiin kellarikerrokseen
jyrkästi viettävää, tammipuusta ja raudasta rakennettua liukurataa
myöten, jonka tavarapakat ja laatikot olivat jo kuluttaneet kiiltäväksi.
Kaikki lähetykset kulkivat tästä ammottavasta kidasta, joka kohisten
kuin kuohuva virta alituisesti nieli uusia annoksia. Varsinkin suurten
myyntien aikana rata luisutti kellarikerrokseen loppumattoman
tavaratulvan, Lyonin silkkikankaita, englantilaisia villakankaita,
flanderilaista palttinaa, elsassilaisia pumpulikankaita, Rouenin
karttuunia. Joskus tavaravankkurien piti jonottaa vuoroaan. Jokaisen
tavaratukun jysähtäessä kellarikerroksen lattiaan syntyi ääni, joka
muistutti syvään veteen heitetyn kiven kumeaa kulahdusta.

Mouret pysähtyi hetkeksi katsomaan tavaroiden liukumista. Se

sujui hyvin. Laatikoita tulla tupsahteli kuin näkymättömien käsien
työntäminä; niitä valui lakkaamatta kuin vettä vuoresta pulppuavasta
lähteestä. Kangaspakkoja tuli vierien kuin kivet mäkeä alas. Mouret
katseli sanaakaan sanomatta. Mutta hänen kirkkaissa silmissään
leimahti ylpeys. Tavaravirran mukana valui hänelle tuhansia frangeja
minuutissa. Hän ei ollut koskaan niin selvästi tuntenut olevansa
keskellä taistelua. Tämä suunnaton tavaramäärä hänen oli
hajotettava Pariisin kaikkiin kolkkiin. Hän ei puhunut vieläkään
mitään, jatkoi vain tarkastustaan.

Kellarinluukuista virtaavassa kalvakkaassa valossa miehet ottivat

tavarat vastaan toisten avatessa laatikkoja osastojen johtajien
nähden. Taaempana oli rautapatsaiden kannattamissa
sementtiseinäisissä kellariholveissa liikettä ja häärinää niinkuin
rakennuspaikalla.

— Pääsettekö tavaroistanne selville, Bouthemont? kysyi Mouret

lähestyen harteikasta miestä, joka par'aikaa tutki, pitikö laatikkojen
sisällys luettelojen kanssa yhtä.
 — Ei taida puuttua mitään, tämä vastasi, — mutta on tässä
lukemista täksi aamuksi.

Ison myyntipöydän edessä osastonjohtaja laski aika ajoin

luetteloon katsahtaen silkkipakat, joita myyjä nosti laatikosta ja
asetti pöydälle. Heidän takanaan näkyi pitkä jono muita pöytiä,
kaikki samalla tavalla tavaraa pullollaan, ja ympärillä hääri laumoina
liikkeen virkailijoita. Kaikkialla purettuja tavaratukkuja, kaikkialla
näennäinen sekasorto kankaita, joita yhtämittaisessa äänien
sorinassa tutkittiin, käänneltiin, merkittiin.

Bouthemont, joka oli tulemaisillaan kuuluisaksi toimessaan, oli

iloinen vekkuli, kasvot olivat pyöreähköt, tukka pikimusta ja silmät
kauniin ruskeat. Tämä Montpellier'ssä syntynyt suupaltti oli
huononlainen myyjä, mutta tavaroiden hankinnassa ei kukaan
vetänyt hänelle vertoja. Hänen isänsä, muotikauppias, oli lähettänyt
hänet Pariisiin, mutta isäukon määräämän oppiajan kuluttua poika ei
suostunutkaan palaamaan kotiin jatkamaan isän liikettä. Siitä lähtien
oli isän ja pojan välillä vallinnut yhä vain kiihtyvä kilpailu. Isä kehui
pientä maaseutukauppaa ja suuttui nähdessään mitättömän kauppa-
apulaisen ansaitsevan kaksi, jopa kolmekin vertaa enemmän kuin
hän; poika pilkkasi isän vanhoillisuutta kerskaten ansioistaan ja
pannen nurin koko kodin siellä käydessään. Kuten muillakin
osastonjohtajilla Bouthemont'illa oli kolmeentuhanteen nousevan
kiinteän palkkansa ohessa määrätty myyntiprosentti. Koko
Montpellier tiesi ihmetellen ja kunnioittaen kertoa Bouthemont'in
pojan edellisenä vuotena ansainneen melkein viisitoistatuhatta
frangia. Tämä oli vasta alkua, vimmastuneelle isälle ennustettiin, että
summa vielä kohoaa.
 Bourdoncle oli nostanut yhden silkkipakan tarkastaen sen pintaa
tuntijan tavoin huolellisesti. Se oli kaunista, sileäpintaista kangasta,
jossa oli hopeareunainen sininen hulpio, kuuluisaa paris-bonheur -
kangasta, johon Mouret kiinnitti suuria toiveita.

— Todellakin, sangen hyvää, hän kuiskasi.

— Ja se näyttää vielä paremmalta kuin mitä se onkaan,

Bouthemont vastasi. — Dumonteil yksin pystyy valmistamaan
tällaista… Kyllä Gaujean suuttui silmittömästi minuun, kun viimeksi
kävin hänen luonaan. Hän tarjoutui kyllä panemaan sadat
kangaspuut toimimaan tätä varten, mutta vaati 25 centimea
enemmän metriltä.

Melkein joka kuukausi Bouthemont kävi tehtaissa viettäen

päiväkausia Lyonissa, asuen sen parhaimmissa hotelleissa ja kestiten
tehtailijoita avokätisesti tavaratalon laskuun. Sitäpaitsi hän nautti
täydellistä vapautta toiminnassaan ja osteli mielensä mukaan vain se
ehtona, että hän joka vuosi edeltäpäin määrätyssä suhteessa lisäisi
osastonsa myyntisummaa; ja juuri tämän myyntisumman lisäyksestä
laskettiin hänen voittoprosenttinsa. Sanalla sanoen hän oli
asemaltaan Naisten Aarreaitassa, samoin kuin muutkin
osastonjohtajat, miltei itsenäinen erikoiskauppias suureksi
kauppayhtiöksi yhtyneessä liikkeessä, jonkinlaisessa kauppaa
harjoittavassa yhdyskunnassa.

— On siis päätetty, Bouthemont jatkoi, — että sille pannaan

hinnaksi viisi frangia kuusikymmentä… Tehän tiedätte, että sillä
tuskin ostohintakaan tulee korvatuksi.

— Niin, niin, viisi frangia kuusikymmentä, Mouret sanoi kiivaasti.

—
Jos olisin yksin määräämässä, moisin alle ostohinnan.

Osastonjohtaja nauroi makeasti.

— Ei se ainakaan olisi minulle vahingoksi, hän sanoi. — Moisin vain

kolme vertaa enemmän, ja kun oma voittoni riippuu yksinomaan
myyntisumman suuruudesta…

Mutta Bourdoncle ei nauranut, vaan vakavana nyrpisti huuliaan.

Hänen prosenttinsa laskettiin yleisestä voitosta, ja hintojen
alentamisesta ei ollut hänelle hyötyä. Hänen asiansa oli juuri valvoa,
ettei Bouthemont, saadakseen oman myyntisummansa
korkeammaksi, tyytyisi liian vähään voittoon. Sitäpaitsi häntä vaivasi
ainainen pelko hänelle käsittämättömien mainospuuhien johdosta.
Hän uskalsi julkilausua paheksumisensa sanoen:

— Jos myymme sillä hinnalla, niin se tietää tappiota, sillä

meidänhän täytyy laskea hinnasta pois kulumme, jotka ovat
melkoisen suuret… Tästä tavarasta vaadittaisiin joka paikassa
seitsemän frangia.

Mutta silloin Mouret suuttui. Hän löi kämmenellään silkkipakkaa

huutaen hermostuneesti:

— Kyllä kai minä sen tiedän, ja siksi juuri tahdon pitää hinnan
alhaalla. Ette tosiaankaan, kunnon ystävä, opi koskaan
ymmärtämään naista. Ettekö käsitä, että he tulevat kilvan
hyökkäämään tämän silkkikankaan kimppuun…

— Kyllä tietysti, Bourdoncle keskeytti itsepintaisesti, — ja kuta

suurempi heidän ostohalunsa, sitä suurempi meidän tappiomme.
 — Muutamien centimien tappio, myönnän kyllä. Entä sitten? Ei
taida vahinko tulla kovinkaan suureksi, jos siten houkuttelemme
luoksemme kaikki naiset, johdamme heitä oman mielemme mukaan
ja hurmaamme heidät tavaroillamme, niin että he arvelematta
tyhjentävät kukkaronsa. Pääasia, ystäväni, on sytyttää heidän
mielikuvituksensa, ja siihen on keksittävä tavara, johon he voivat
mieltyä ja joka herättää huomiota. Sitten, vaikka panisimme muille
tavaroille yhtä korkeat hinnat kuin muutkin, he vain luulevat
ostavansa meiltä kaiken yhtä halvalla. Katsokaa esimerkiksi cuir-d'or
-silkkiä. Sille pannaan hinnaksi seitsemän frangia viisikymmentä
niinkuin muuallakin, mutta sitäkin he pitävät sitten edullisena
kauppana, ja se kyllä korvaa vähäiset paris-bonheurin tuottamat
vahingot… Saatte nähdä!

Hän innostui puhumaan mahtipontisesti.

— Ymmärrättekö! Tahdon, että viikon kuluttua paris-bonheur on

valloittanut kaupungin. Siitä tulee taikakalumme, joka johtaa
pelastukseen ja maineeseen. Se on oleva koko Pariisin
puheenaiheena, ja sen hopeareunainen sinihulpio on tuleva
kuuluisaksi Ranskan päästä päähän. Ennen pitkää kilpailijoiden
raivokkaat valitukset soivat korvissanne pikkuliikkeiden siipirikkoisina
painuessa maahan. Hautaan joutavat kaikki nälkäiset kauppasaksat,
jotka kituvat luuvaloa kellareissaan.

Tavaralähetyksien tarkastajat kuuntelivat hänen ympärillään

hymyillen.
Johtaja piti mielellään puheita eikä kärsinyt vastaväitteitä.
Bourdoncle peräytyi tälläkin kertaa. Sillä välin laatikko oli
tyhjennyt, ja kaksi miestä alkoi avata toista.
 — Tehtailijat eivät vain hyväksy teitä, sanoi Bouthemont. —
Lyonissa he ovat vimmoissaan teille ja väittävät, että teidän halvat
hintanne tuottavat heille häviötä. Gaujean sanoi nousevansa
todenteolla sotaan meitä vastaan. Hän vannoi antavansa
mieluummin pitkäaikaista luottoa pienille liikkeille kuin hyväksyvänsä
teidän tarjouksenne.

Mouret kohautti olkapäitään:

— Jos Gaujean ei tahdo kuulla järjen ääntä, syyttäköön itseään.

Mitä he valittavat? Me maksamme heille heti ja otamme kaikki mitä
he valmistavat; täytyyhän heidänkin hiukan joustaa… Ja sitäpaitsi,
pääasia on, että yleisö hyötyy.

Kauppa-apulainen tyhjensi toisenkin laatikon, ja Bouthemont jatkoi

luetteloa seuraten kangaspakkojen merkitsemistä. Toinen kauppa-
apulainen myyntipöydän toisessa päässä pani hintalaput, ja
tarkistuksen loputtua osastonjohtajan allekirjoittama lasku vietiin
keskuskassaan. Hetkeksi Mouret jäi vielä katselemaan purkamista,
sitten hän mitään sanomatta poistui Bourdonclen seuraamana
ylpeänä kuin komppaniaansa tyytyväinen kapteeni.

He kulkivat hitaasti kellarikerroksen läpi. Paikkapaikoin

kellariluukut päästivät holveihin niukkaa päivänvaloa, mutta pimeissä
nurkissa ja ahtailla käytävillä kaasuliekit paloivat alituisesti.
Käytävissä olivat varastohuoneet, ahtaat, lautaseinillä toisistaan
erotetut kammiot, joissa osastot säilyttivät tavaransa. Sivumennen
isäntä tarkasti uuden lämpöjohdon, joka otettaisiin käyttöön
maanantaina, talvinäyttelyn avauspäivänä, sekä palovartiopaikan,
jossa oli suunnattoman iso, rautahäkillä eristetty kaasumittari.
Keittiöksi ja ruokasaleiksi sisustetut entiset kellarit olivat vasemmalla,
Gaillonin aukiolle päin olevassa nurkkauksessa. He tulivat
kellarikerroksen toisessa päässä sijaitsevaan ostoksien lähettämöön.
Ostokset, joita asiakkaat eivät itse vieneet mukanaan, tuotiin tänne
ja lajiteltiin eri säiliöihin, joista kukin vastasi yhtä kaupunginosaa.
Leveä porraskäytävä johti vastapäätä Vanhaa Elbeufiä olevalle ovelle,
jonka edustalla katukäytävän vieressä oli rattaita lähetyksiä
odottamassa. Aarreaitan suuressa koneistossa tämä
Michodièrenkadun porraskäytävä oli viemäri, joka lakkaamatta johti
pois maailmalle Neuve-Saint-Augustininkadun luisuradan nielaisemia
tavaroita niiden kierrettyä yläkerroksien huoneet.

— Campion, Mouret sanoi lähettämön esimiehelle, laihakasvoiselle

entiselle kersantille. — Miksi eilisiltana ei viety kotiin erään rouvan
päivällä ostamaa lakanaparia?

— Missä tämä rouva asuu? kysyi Campion.

— Rivolinkadun varrella, Alger'inkadun kulmauksessa… Rouva

Desforges.

Tähän aikaan aamusta lajittelupöydät olivat tyhjät ja säiliöt

sisälsivät vain edellisen illan lähettämättömät paketit. Campionin
nostellessa niitä ja verratessa luetteloon Bourdoncle katseli Mouret'ta
ajatellen, että mies tiesi kaikki ja ajatteli kaikkea, jopa ravintolassa
illallista syödessään ja rakastajattariensa luona. Vihdoin esimies
huomasi missä vika oli. Kassasta oli annettu väärä numero, ja
lähetys oli tuotu takaisin.

— Missä kassassa lasku on merkitty? Mouret kysyi. — Numero

kymmenessä? Niinkö…

Ja kääntyen yhtiökumppaninsa puoleen hän jatkoi:

 — Kassa numero kymmenen, se on Albert, eikö niin… Hänelle
meillä on asiaa.

Mutta ennenkuin he lähtivät kiertämään itse tavarataloa, Mouret

tahtoi käydä tilaustoimistossa, jonka käytettävänä oli huoneisto
toisessa kerroksessa. Sinne saapuivat kaikki tilaukset maaseudulta ja
ulkomailta. Joka aamu Mouret'n oli tapana käydä siellä
tarkastamassa kirjeenvaihto. Kahden vuoden aikana kirjeiden luku oli
päivä päivältä lisääntynyt, ja osaston henkilökunta oli kohonnut
kymmenestä kolmeenkymmeneen. Toiset avasivat kirjeet, toiset
lukivat ne ja seuraavat luokittelivat ne pannen jokaiseen numeron,
jota vastasi aina kaapissa lokero. Kun sitten kirjeet oli lähetetty eri
osastoille, joissa tilatut tavarat valittiin, lähetykset pantiin kirjeineen
numerolla merkittyyn lokeroon. Jäljellä oli ainoastaan tilattujen
tavaroiden tarkistaminen ja toimittaminen postiin, joka tapahtui
viereisessä huoneessa, missä sitä varten palkatut henkilöt käärivät
paketteja ja naulasivat laatikkoja aamusta iltaan.

Mouret teki tavallisen kysymyksensä:

— Montako kirjettä tänä aamuna, Levasseur?

— Viisisataakolmekymmentäneljä, johtaja, vastasi osastonhoitaja.

— Pelkään, että maanantaina avattavan näyttelyn jälkeen
henkilökunta käy liian pieneksi. Eilen meidän oli jo hyvin vaikea
selvitä.

Bourdoncle nyökäytti tyytyväisenä päätään. Niin paljon kirjeitä, ja

vielä tiistaipäivänä! Sitä hän ei olisi uskonut. Pöytien ympärillä
virkailijat lukivat ja avasivat kirjeitä paperin kahistessa ja tilattujen
tavaroiden kasaantuessa kaapin lokeroihin. Tämä oli liikkeen
monimutkaisimpia ja tärkeimpiä toimintoja. Täällä elettiin alituisessa
kuumeisessa kiireessä, sillä määräyksenä oli, että aamulla saapuneet
tilaukset oli toimitettava ennen iltaa.

— Apulaisia saatte niin paljon kuin haluatte, vastasi Mouret

huomattuaan kaiken olevan kunnossa. — Tiedättehän, että otamme
väkeä, kun kerran työtä on.

Ullakolla olivat myyjättärien makuuhuoneet, mutta niin ylös Mouret

ei mennyt, vaan laskeutui välikerrokseen ja meni oman
työhuoneensa vieressä sijaitsevaan keskuskassaan. Sitä suojasi
kupariluukulla varustettu lasiseinä, ja takaosassa oli iso, seinään
kiinnitetty kassakaappi. Kaksi kassanhoitajaa työskenteli siinä ottaen
joka ilta Lhommelta, ensimmäiseltä kassanhoitajalta, vastaan eri
osastojen kassoihin keräytyneet rahat ja pitivät myös huolta laskujen
suorittamisesta tehtailijoille ja palkkojen maksamisesta
henkilökunnalle, sanalla sanoen koko sille pienelle yhdyskunnalle,
joka sai elatuksensa liikkeestä. Kassahuoneesta johti ovi
huoneeseen, jossa oli seinillä vihreitä pahvirasioita ja jossa
kymmenen virkailijaa tarkasti laskuja. Sitten tuli yhteenlaskutoimisto,
jossa kuusi nuorta miestä, takanaan paksut rekisterikokoelmat,
nojasi mustiin pulpetteihin ja laski myyjille tulevat prosentit kassaan
luovutettujen myyntilaskujen perusteella. Tämä toimisto, joka oli
aivan uusi, ei vielä toiminut tyydyttävästi.

Kuljettuaan kassahuoneen ja tarkistustoimiston läpi Mouret ja

Bourdoncle tulivat yhteenlaskutoimistoon, jossa par'aikaa nauravat ja
ilvehtivät nuoret virkailijat säikähtivät pahanpäiväisesti.

Mutta Mouret ei nuhdellut heitä, vaan ilmoitti heille päätöksensä

antaa pienen palkkion jokaisesta heidän myyntilaskuista
löytämästään virheestä. Hänen mentyään virkailijat eivät enää
nauraneet, vaan tarttuivat niinkuin ruoskaniskun saaneina
intohimoisesti työhönsä etsimään virheitä.

Alakerrassa Mouret meni suoraan kassalle n:o 10, jossa Albert

Lhomme kiillotti kynsiään odottaen ostajien tulvaa. Tavaratalossa
puhuttiin yleisesti "Lhommein hallitsijasuvusta", siitä lähtien kun
Aurélie rouva päästyään itse valmiiden vaatteiden osaston
johtajattareksi ja hankittuaan miehelleen ensimmäisen
kassanhoitajan paikan oli saanut poikansa, pitkän, kalpean ja
huonotapaisen nuoren miehen, joka ei pysynyt missään ja joka
aiheutti hänelle alituista huolta, otetuksi osaston kassanhoitajaksi.
Mouret vetäytyi hetkeksi syrjemmälle. Hän ei tahtonut pilata hyvää
mainettaan toimittamalla santarmin virkaa, se oli hänestä
vastenmielistä. Sitäpaitsi hän tiesi pääsevänsä paremmin
tarkoitustensa perille esiintyessään alati hyvänsuopana. Hän antoi
vaivihkaa kyynärpäällään merkin Bourdonclelle, jonka tiesi pelkäksi
laskukoneeksi ja jolle hän tavallisesti uskoi rangaistuksien
toimeenpanemisen.

— Herra Albert, tämä sanoi ankarasti, — te olette taas erehtynyt

osoitteesta ja lähetys on tuotu takaisin. Se on anteeksiantamatonta.

Kassanhoitaja luuli velvollisuudekseen puolustautua ja otti

todistajaksi apulaisen, joka oli käärinyt tavarat pakettiin. Tämä nuori
mies, Joseph nimeltään, kuului myös tavallaan Lhommein
hallitsijasukuun, sillä hän oli Albertin asetoveri ja oli hänkin saanut
paikkansa Aurélie rouvan välityksellä. Huomatessaan Albertin
vaativan, että hän siirtäisi virheen ostajan niskoille, tämä tunnollinen
entinen sotamies väänteli tuskissaan pukinpartaansa, johon hänen
pitkä, rokonarpinen naamansa päättyi, tietämättä totellako
omantunnon vai kiitollisuuden ääntä.
 — Jättäkää Joseph rauhaan, Bourdoncle ärjäisi lopuksi, — ja
varsinkin, älkää enää vastatko… Onneksi teille, että arvostamme
suuresti äitinne ansioita.

Albertin isä tuli paikalle. Kassaltaan, joka oli oven vieressä, hän
saattoi valvoa poikaansa, joka istui kopissa käsineosastolla.
Harmaapäisellä, paikallaan istumisen veltostuttamalla vanhuksella oli
höllät, ajan hivuttamat kasvot, ikäänkuin hänen lakkaamatta
laskemansa rahat olisivat kuluttaneet niistä pois kaiken ilmeen.
Häneltä puuttui toinen käsi, mutta se ei haitannut häntä lainkaan
työssä; päinvastoin kolikot ja setelit pyörivät niin ketterästi hänen
vasemmassa ja ainoassa kädessään, että moni uteliaisuudesta kävi
katsomassa, kun hän tarkisti tuloja. Hän oli veronkantajan poika
Chablista ja joutunut Pariisiin erään Port-aux-Vins'in viinikauppiaan
kirjeenvaihtajana. Cuvier'nkadulla asuessaan hän oli nainut
ovenvartijansa, elsassilaisen nurkkaräätälin, tyttären. Ja siitä lähtien
hän oli ollut vaimonsa nöyrä palvelija ja ihaili sydämensä pohjasta
tämän etevyyttä kauppa-alalla. Rouva nimittäin ansaitsi valmiiden
vaatteiden osastolla yli kahdentoistatuhannen frangin vuodessa, kun
taas hänellä itsellään ei ollut kuin viisituhatta frangia kiinteää
palkkaa. Hänen kunnioituksensa vaimoa kohtaan, joka osasi lisätä
talouskassaa tällaisilla summilla ulottui poikaankin, joka oli syntynyt
hänestä.

— Mitä nyt? hän kysyi. — Onko Albert saatu kiinni virheestä?

Silloin Mouret astui tapansa mukaan näyttämölle näytelläkseen

ruhtinaan osan. Kun Bourdoncle oli aikaansaanut tarpeellisen
säikähdyksen, oli hänen vuoronsa pitää huolta maineestaan
palkollisistaan huolehtivana isäntänä.
 — Eipä sanottavasti, hän puolusteli. — Poikanne on vain hiukan
hajamielinen. Hänen tulisi seurata paremmin isänsä esimerkkiä.

Sitten vaihtaen puheenaihetta esiintyäkseen vielä edullisemmassa

valaistuksessa hän jatkoi:

— Entä konsertti toissa iltana?… Oliko teillä hyvä paikka?

Puna kohosi vanhan kassanhoitajan kalpeille kasvoille. Musiikki oli

hänen ainoa heikkoutensa, jolle hän haki salaa tyydytystä käymällä
yksin teattereissa, konserteissa ja musiikkiesityksissä. Hän soitti
itsekin torvea käyttäen toisen käden puutteessa näppärästi
keksimäänsä pihtijärjestelmää, ja kun rouva Lhommen korvat eivät
kestäneet musiikkia, hän kääri torvensa verkaan vaimentaakseen sen
ääntä ja soitti iltamyöhään nauttien oudon käheistäkin sävelistä, joita
hän pystyi tuottamaan. Kodissa, joka olosuhteiden pakosta oli hoitoa
ja järjestystä vailla, soittaminen oli hänelle keidas erämaassa.
Musiikki ja kassa, siinä koko hänen elämänsä. Niiden ulkopuolella
hänellä ei ollut mitään paitsi ihailunsa vaimoa kohtaan.

— Sangen hyvä, hän vastasi loistavin silmin. — Olette liian

ystävällinen, johtaja.

Mouret, joka itse tunsi nautintoa muiden intohimojen

tyydyttämisestä, antoi joskus Lhommelle suosijattariltaan saamansa
kiusalliset liput. Lhommen ihastus nousi korkeimmilleen Mouret'n
huoahtaessa:

— Beethoven… Mozart… Millaista musiikkia!

Vastausta odottamatta Mouret poistui ja saavutti Bourdonclen,

joka kiersi jo myyntiosastoja. Keskushallissa, lasiseinäisessä
entisessä sisäpihassa, oli silkkiosasto. He kiersivät sen ja jatkoivat
Neuve-Saint-Augustininkadun halliin, joka oli kokonaan valkoisille
kankaille varattu. Siellä he eivät huomanneet mitään tavallisuudesta
poikkeavaa. Kauppa-apulaisten kumartaessa heille nöyrästi he
jatkoivat hitaasti matkaansa poiketen puuvillakankaiden ja
kudottujen vaatteiden osastoille, joissa niinikään kaikki oli kunnossa.
Mutta kun he saapuivat villatavaraosastolle, joka täytti
Michodièrenkatuun päättyvän hallin, Bourdoncle sai uudestaan
tilaisuuden esiintyä rankaisijana, huomatessaan myyntipöydällä
istuvan nuoren miehen, joka nähtävästi oli väsynyt unettomasta
yöstä. Nuori mies, Liénard nimeltään, rikkaan Angersin
muotikauppiaan poika, kuunteli nuhteita nöyrästi, selkä kumarassa,
sillä ainoa, mitä hän huvituksissa ja nautinnoissa kuluvassa
laiskurinelämässään pelkäsi, oli, että isä kutsuisi hänet takaisin
maaseutukaupunkiin. Nyt alkoi sataa nuhteita oikealle ja vasemmalle
kuin rakeita, ja Michodièren hallissa rajuilma vasta oikein puhkesi.
Verkaosastolla eräs vielä palkatta palveleva tulokas, jolla oli asunto
talossa, oli palannut kaupungilta vasta jälkeen yhdentoista, ja
lyhyttavaraosaston johtaja oli tavattu polttamasta sikaria
kellarikerroksen komerossa. Käsineosastolla myrsky yhä kiihtyi, sillä
Mignot'n — poikkeustapauksessa liikkeeseen otetun pariisilaisen,
liikanimeltä "kaunokaisen", tunnetun harpunsoittajattaren
aviottoman pojan — oli saatu tietää aiheuttaneen rettelöitä
ruokasalissa moittimalla julkisesti ruokaa. Aamiaista syötiin kolmessa
vuorossa, puoli kymmenen, puoli yksitoista ja puoli kaksitoista, ja
Mignot, joka kuului viimeiseen vuoroon, oli väittänyt, että hänen
täytyi tyytyä muiden tähteisiin.

— Vai ei ruoka ole siis hyvää, Mouret kysyi muka kummastellen

suvaiten vihdoin puuttua puheeseen.
 Ruokarahaksi hän oli taloustoimiston esimiehelle, armottomalle
auvergnelaiselle, määrännyt vain puolitoista frangia henkeä ja päivää
kohti, ja tämä osasi niin säästäväisesti venytellä rahoja, että niitä
riitti hänen omiinkin taskuihinsa. Sentähden ravinto oli kerrassaan
kunnotonta. Mutta Bourdoncle kohautti olkapäitään;
keittiönpäällikkö, jolla oli neljäsataa henkeä ravittavana aamiaisella ja
päivällisellä ja vieläpä kolmessa vuorossa, ei voinut noudattaa
hienoimman keittotaidon vaatimuksia.

— Oli miten oli, sanoi hyväntahtoinen isäntä, — minä vaadin, että

henkilökunta saa terveellisen ja riittävän ravinnon… Minun täytyy
keskustella asiasta.

Siihen Mignot'n valitukset päättyivät. Mouret ja Bourdoncle olivat

nyt tulleet lähtökohtaansa, oven luo, ja kuuntelivat siellä
sateenvarjo- ja solmio-osaston keskellä kertomusta, jonka heille
esitti eräs tavaratalon neljästä järjestyksenvalvojasta. Isä Jouve,
joksi häntä nimitettiin, entinen kapteeni, jolle Constantinessa oli
annettu mitali, oli vielä komea mies, jolla oli iso, nautintoja vainuava
nenä ja juhlallisen kalju otsa. Hän osoitti heille erästä myyjää, joka
vähäisen nuhteen johdosta oli sanonut häntä vanhaksi kuhnukseksi.
Myyjä erotettiin heti.

Tavaratalossa ei ollut vielä ostajia. Kaupunginosan emännöitsijät

käväisivät vain kiireisesti tyhjillä osastoilla. Järjestyksenvalvoja, joka
merkitsi ovella kirjaan kauppa-apulaisten tulon, sulki ison luettelonsa
kirjoitettuaan muistiin myöhästyneiden nimet. Tällä hetkellä myyjien
tuli asettua paikoilleen eri osastoille, joita oli lakaistu ja siistitty
aamulla viidestä alkaen. Apulaiset pistivät haukotusta tukahduttaen
hattunsa ja päällystakkinsa pois, kasvot vielä unesta kelmeinä. Toiset
vaihtoivat pari sanaa, tuijottaen eteensä ja koettaen karaistua
kestämään uuden työpäivän; toiset kokosivat kiirehtimättä vihreät
sertinkiverhot, joilla olivat edellisenä iltana peittäneet tavarat, ja
panivat ne syrjään. Ja kangaspinot tulivat näkyviin kauniisti
järjestettyinä. Koko tavaratalo sai siistin ja täsmällisen ulkoasun ja
uhkui aamuhetken selkeää ja tyyntä kirkkautta, kunnes se taas oli
myyntitungoksessa käyvä ahtaaksi ja sulloutuva täyteen purettuja
palttina-, verka-, silkki- ja pitsipakkoja.

Keskushallin kirkkaassa valossa, silkkiosastolla, kaksi nuorta miestä

puheli hiljaa keskenään. Toinen, pieni ja miellyttävännäköinen,
raikasihoinen ja notkeavartaloinen, koetti järjestää osastoa sovitellen
yhteen silkkikankaita silmää miellyttäväksi väriasteikoksi. Hän oli
nimeltään Hutin, kahvilanomistajan poika Yvetot'sta. Puolessatoista
vuodessa hänestä oli tullut talon etevimpiä myyjiä, joka luonteensa
notkeudella ja liukkaalla kielellään houkutteli ostajat luokseen
ahmatin tavoin kooten ja nielaisten kaikki, nälkääkään tuntematta,
vain nautinnon vuoksi.

— Kuulkaapa, Favier, olisin totta tosiaan teidän sijassanne antanut

hänelle korvapuustin, hän sanoi toiselle, kiukkuisen näköiselle,
kuivalle ja keltaihoiselle besançonilaisen kankurinperheen pojalle,
jonka epämiellyttävä ulkonäkö kätki arveluttavan tahdonlujuuden.

— Ei sitä korvapuusteja antamalla kovinkaan kauas pääse, tämä

vastasi kylmäkiskoisesti. — Parempi on odottaa.

He puhuivat Robineausta, alajohtajasta, joka valvoi myyjiä

osastonjohtajan ollessa kellarikerroksessa. Hutin pani salaa kaikki
voimansa liikkeelle saadakseen tämän viralta ja päästäkseen itse
alajohtajaksi. Loukatakseen Robineauta ja saadakseen hänet
luopumaan paikastaan hän oli jo kerran tehnyt tälle kepposen. Hän
juuri oli houkutellut Bouthemont'in tavaratalon palvelukseen, kun oli
saanut tietää Robineaulle itse asiassa luvatun silkkiosaston johtajan
paikan avoimeksi. Mutta Robineau ei peräytynyt, ja siitä oli heille
syntynyt lakkaamaton taistelu. Hutin koetti yllyttää kilpailijaansa
vastaan koko osaston ja ajaa hänet pois kiusanteon ja salajuonien
avulla. Aina yhtä kohteliaan näköisenä hän koetti ärsyttää varsinkin
Favier'ta, joka oli seuraavana arvossa hänen jälkeensä, mutta tämä,
joka ylipäänsä tuntui kannattavan toverinsa tuumia, teki silloin tällöin
vastarintaa, osoittaen että hänellä oli aivan omat tarkoitusperänsä,
joiden toteuttamiseen hän pyrki.

— Hiljaa! Seitsemäntoista! Hutin sanoi toverilleen ilmoittaen tällä

sovitulla tavalla, että Mouret ja Bourdoncle olivat tulossa.

Nämä kulkivat hallin poikki ja pysähtyivät vaatiakseen Robineaulta

selityksen samettivuoresta, joka päällekkäin ladotuissa
pahvilaatikoissa täytti kokonaisen pöydän. Kuultuaan vastauksen,
ettei muualla ollut tilaa, Mouret huudahti hymyillen:

— Enkö sanonut teille, Bourdoncle, että tavaratalo on jo nyt liian

pieni. Meidän täytyy ennen pitkää repiä talot aina Choiseulinkatuun
asti… Saattepa nähdä maanantaina, eikö ole ahdasta!

Hän kääntyi taas Robineaun puoleen kysellen maanantain

valmisteluja ja antaen käskyjä. Mutta puhuessaan hän seurasi
katseellaan Hutinia, joka soviteltuaan vaaleansinisiä, harmaita ja
keltaisia kankaita rinnakkain vetäytyi muutaman askelen päähän
arvostellakseen tulosta. Äkkiä Mouret iski häneen.

— Miksikä koetatte säästää silmää? hän sanoi. — Sokaiskaa

mieluummin!
Malttakaa, pankaa punaista, vihreätä, keltaista!…
 Hän oli tarttunut silkkipakkoihin heittäen ne sekaisin ja rypistäen
kankaat silmiä häikäiseväksi, leimuavaksi sekasorroksi. Kaikki olivat
sitä mieltä, että liikkeen omistaja oli Pariisin etevimpiä somistajia,
joskin aivan kumouksellisen makusuunnan edustaja, joka
näytteillepanotaidon perustana piti silmiinpistävyyttä. Hän tahtoi
mahtavia tavaravyöryjä kuin sattuman purkamia; hän tahtoi palavia,
hehkuvia värejä, jotka sytyttivät toisensa ilmituleen. Hän sanoi
tahtovansa häikäistä asiakkaitten silmät niin, että niitä vielä
tavaratalon ulkopuolellakin kirveli. Hutin, joka päinvastoin oli
klassillisen koulun puoltaja tahtoen joka paikkaan tasasuhtaisuutta ja
vivahduksien sopusointua, ei uskaltanut panna vastaan, mutta
katseli nyrpeänä tätä hurjaa sekamelskaa kuin syvästi loukkautunut
taiteilija.

— Kas niin, huusi Mouret lopetettuaan. — Antakaa olla noin… Ja

sanokaa minulle maanantaina, onko asetelma pysähdyttänyt naiset.

Juuri kun hän palasi Bourdonclen luo tuli paikalle nuori nainen ja
jäi muutamaksi hetkeksi seisomaan asetelman eteen aivan
huumaantuneena. Se oli Denise. Epäröityään lähes tunnin ajan
kadulla sietämättömän ujouden vallassa hän oli vihdoinkin päättänyt
mennä sisään. Mutta hänen päänsä oli niin pyörällä, ettei hän
pystynyt tajuamaan yksinkertaisimpiakaan selityksiä. Turhaan
kauppa-apulaiset, joilta hän tiedusteli rouva Aurélieta, osoittivat
hänelle välikerroksen portaita. Hän kiitti ja kääntyi vasemmalle, kun
hänet oli neuvottu oikealle, eksyen osastolta osastolle ja saaden
osakseen myyjien uteliaita, äreitä ja välinpitämättömiä katseita. Hän
halusi sekä paeta että jäädä ihailemaan. Hän tunsi olevansa pienen
pieni hiukkanen hirviömäisen, vielä liikkumattoman koneen vallassa,
jonka rattaat uhkasivat tempaista hänet mukaansa kohta alkavaan,
seiniä tärisyttävään kiertoon. Ja verratessaan tätä laajaa tavarataloa
Vanhan Elbeufin ahtaaseen ja pimeään puotiin se tuntui hänestä
vieläkin isommalta ja valoisammalta, muistutti kokonaista kaupunkia
patsaineen, toreineen, katuineen, sekavaa sokkeloa, jossa hänen oli
mahdotonta koskaan löytää tietään.

Mutta vielä hän ei ollut uskaltanut mennä silkkikankaiden halliin,

jonka korkea lasikatto, komeat myyntipöydät ja kirkkomainen
juhlallisuus pelottivat häntä. Kun hän sitten vihdoinkin meni sinne
paetakseen osaston myyjiä, jotka nauroivat hänelle, hän osui suoraa
päätä Mouret'n järjestämään näyttelyyn. Pelostaan huolimatta hän
tunsi povensa paisuvan naisellisesta ihastuksesta, ja posket
hehkuvina hän pysähtyi katsomaan silkkikankaiden liekehtivää
komeutta.

— Kuulkaa, kuiskasi Hutin julkeasti Favier'n korvaan, — tuossahan

on äskeinen Gaillonin aukion kurkistelija.

Mouret, joka oli kuuntelevinaan Bourdonclen ja Robineaun

huomautuksia, ei voinut olla katselematta köyhää tyttö raukkaa,
jonka ilmeinen ihastus kutkutti hänen itserakkauttaan, samoinkuin
ohikulkevan työmiehen silmäys hivelee hienon naisen sydäntä.
Denise kohotti katseensa ja joutui vielä enemmän hämilleen
tuntiessaan nuoren miehen, jota oli luullut osastonjohtajaksi.
Hänestä tuntui, että tämä katseli häntä ankarasti. Tietämättä kuinka
päästä pakoon ja aivan eksyksissä, hän kääntyi lähinnä seisovan
myyjän puoleen, joka sattui olemaan Favier.

— Rouva Aurélie, olkaa hyvä?

Favier, joka oli äreällä tuulella, vastasi lyhyesti kuivalla äänellä:

— Välikerroksessa.
 Ja Denise, jolla oli kiire paeta kaikkien noiden miesten katseita,
kiitti ja kääntyi taas kerran selin porraskäytävään. Silloin Hutin tuli
hänen luokseen synnynnäisen kohteliaisuutensa pakosta. Äskeisestä
pilkastaan huolimatta hän puhutteli tyttöä hienoon käytökseen
tottuneen myyjän tavoin sanoen:

— Ei, tätä tietä, neiti. Jos suvaitsette…

Ja näytti vielä tietäkin kulkien muutaman askelen edellä hallin

vasemmalla puolella olevien portaiden juurelle. Siellä hän kumarsi ja
hymyillen kaikille naisille tuhlaamaansa hymyä jatkoi:

— Tuosta ylös, kääntykää vasemmalle. Valmiiden vaatteiden

osasto on sitten suoraan edessä.

Tämä kohteliaisuus liikutti Deniseä syvästi. Veljen avulta se tuntui

hänestä. Hän oli nostanut silmänsä ja katsoi Hutiniin. Kaikki nuoren
miehen olennossa miellytti häntä, kasvojen kauneus, hymyilevä
katse, joka haihdutti hänen pelkonsa, ääni, jonka lempeä sointu
tuntui lohduttavalta. Hänen sydämensä paisui kiitollisuudesta, ja
avomielisesti hän tarjosi ystävyyttään niissä muutamissa hajanaisissa
sanoissa, jotka hän sai liikutukseltaan sanotuiksi.

— Olette liian hyvä… Älkää vaivautuko… Tuhannet kiitokset,

herra…

Mutta Hutin oli jo palannut Favier'n luo, jolle hän hereten

teeskentelemästä sanoi:

— On siinäkin avuton!

Noustuaan portaat ylös tyttö tuli suoraan valmiiden vaatteiden

osastolle. Se oli avara huone, isot, leikkauksin koristetut tammikaapit
seinustoilla ja peili-ikkunat Michodièrenkadulle. Viisi tai kuusi naista,
mustat silkkipuvut päällään ja sangen somina käherrettyine
hiuslaitteineen ja vannehameineen, puhelivat keskenään. Yksi heistä,
pitkä ja hoikka, joka pitkulaisine kasvoineen muistutti irti
riuhtautunutta hevosta, nojautui kaappiin kuin väsymyksen
raukaisemana.

— Rouva Aurélie, olkaa hyvä? toisti Denise.

Myyjätär ei vastannut, katseli vain halveksien hänen köyhää

pukuaan.
Sitten hän kääntyi erään toverinsa puoleen sanoen:

— Neiti Vadon, tiedättekö missä johtajatar on?

Neiti Vadon, joka par'aikaa järjesteli iltaviittoja, ei viitsinyt nostaa

edes päätään. Hän oli pienikokoinen, pöhöttyneissä, kalpeissa
kasvoissa oli välinpitämätön ja työlästynyt ilme.

— En, neiti Prunaire, hän vastasi huolimattomasti, — en tiedä

missä johtajatar on.

Seurasi hiljaisuus. Denise jäi liikkumattomana paikalleen eikä

kukaan piitannut hänestä enää. Odotettuaan vähän aikaa hän
kumminkin rohkaisi mielensä ja kysyi uudestaan:

— Mahtaakohan rouva Aurélie palata pian?

Silloin osaston alajohtajatar, laiha ja ruma, isoleukainen ja

karkeatukkainen nainen, jota Denise ei ollut huomannut, huusi
hänelle kaapin luota, missä oli järjestämässä hintalappuja:
 — Jos teidän välttämättä täytyy saada tavata itse Aurélie rouva,
niin odottakaa.

Ja kääntyen toiseen myyjättäreen hän lisäsi:

— Eikö hän ole vastaanotossa?

— En luule, rouva Frédéric, tämä vastasi. — Hän ei mahda olla

kovinkaan kaukana, koska ei sanonut mitään lähtiessään.

Denise jäi saatuaan vastauksen ovelle seisomaan. Tuoleja oli kyllä,

mutta kun kukaan ei tarjonnut niitä hänelle, hän ei uskaltanut
istuutua, vaikka oli levottomuudesta aivan voimaton. Nähtävästi
myyjättäret arvasivat mitä asiaa hänellä oli, sillä he vilkuilivat häneen
syrjästä, riisuivat hänet katseillaan alastomaksi, vihamielisesti,
sellaisten ihmisten tavoin, jotka ruokapöydässä eivät mielellään siirry
lähemmäksi toisiaan antaakseen tilaa muille nälkäisille. Hänen
ahdistuksensa lisääntyi, ja jotakin tehdäkseen hän varovaisin askelin
siirtyi ikkunan luo katsomaan kadulle. Juuri hänen edessään oli
Vanha Elbeuf, joka ruosteenvärisine julkisivuineen ja elottomine
ikkunoineen näytti niin rumalta ja onnettomalta hänen nykyisen
ympäristönsä komeuteen ja vilkkauteen verrattuna, ettei hän voinut
olla kärsimättä, ja se vain lisäsi hänen pahaa mieltään.

— Katsokaa, kuiskasi pitkä Prunaire pienelle Vadonille, — katsokaa

hänen kenkiään?

— Ja hänen pukuaan! kuiskasi toinen.

Vaikka Denise seisoi selin, hän tunsi kuinka he ahmivat häntä

katseillaan. Mutta hän ei tuntenut vihaa heitä kohtaan. He eivät
kumpikaan olleet kauniita, yhtä vähän pitkä punatukkainen
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankfan.com