Data Structures And Algorithm Analysis In Java

3rd Edition Weiss Solutions Manual download

https://testbankdeal.com/product/data-structures-and-algorithm-
analysis-in-java-3rd-edition-weiss-solutions-manual/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankdeal.com
 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!

Data Structures And Algorithm Analysis In C++ 4th Edition

Weiss Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/data-structures-and-algorithm-
analysis-in-c-4th-edition-weiss-solutions-manual/

Data Structures And Algorithms In Java 1st Edition Peter

Drake Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/data-structures-and-algorithms-in-
java-1st-edition-peter-drake-solutions-manual/

Starting Out with Java From Control Structures through

Data Structures 3rd Edition Gaddis Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-java-from-control-
structures-through-data-structures-3rd-edition-gaddis-solutions-
manual/

Principles of Foundation Engineering 8th Edition Das

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/principles-of-foundation-
engineering-8th-edition-das-solutions-manual/
TEACH 2nd Edition Janice Koch Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/teach-2nd-edition-janice-koch-
solutions-manual/

Information Technology Auditing 4th Edition Hall Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/information-technology-auditing-4th-
edition-hall-solutions-manual/

Concepts of Genetics 2nd Edition Brooker Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/concepts-of-genetics-2nd-edition-
brooker-solutions-manual/

Legal Environment Of Business 8th Edition Kubasek

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/legal-environment-of-business-8th-
edition-kubasek-solutions-manual/

Payroll Accounting 2018 28th Edition Bieg Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/payroll-accounting-2018-28th-edition-
bieg-solutions-manual/
Nursing research methods and critical appraisal for
evidenced based practice 8th Edition Wood Test Bank

https://testbankdeal.com/product/nursing-research-methods-and-
critical-appraisal-for-evidenced-based-practice-8th-edition-wood-test-
bank/
CHAPTER 6

Priority Queues (Heaps)

6.1 Yes. When an element is inserted, we compare it to the current minimum and change the minimum if the new

element is smaller. deleteMin operations are expensive in this scheme.

6.2

6.3 The result of three deleteMins, starting with both of the heaps in Exercise 6.2, is as follows:

6.4 (a) 4N

(b) O(N2)

(c) O(N4.1)

(d) O(2N)

6.5 public void insert( AnyType x )

{
if ( currentSize = = array.length - 1 )
enlargeArray( array.length * 2 + 1 );

©2012 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
 // Percolate up
int hole = + + currentSize;
for ( ; hole > 1 && x.compareTo( array[ hole / 2 ] ) < 0; hole
/ = 2)
array[ hole ] = array[ hole/2 ];
array[ 0 ] = array[ hole ] = x;
}

6.6 225. To see this, start with i = 1 and position at the root. Follow the path toward the last node, doubling i

when taking a left child, and doubling i and adding one when taking a right child.

6.7 (a) We show that H(N), which is the sum of the heights of nodes in a complete binary tree of N nodes, is

N − b(N), where b(N) is the number of ones in the binary representation of N. Observe that for N = 0 and

N = 1, the claim is true. Assume that it is true for values of k up to and including N − 1. Suppose the left and

right subtrees have L and R nodes, respectively. Since the root has height  log N  , we have

H (N ) = log N  + H (L) + H (R )
= log N  + L − b(L) + R − b(R)
= N − 1 + (  Log N  − b(L) − b(R) )

The second line follows from the inductive hypothesis, and the third follows because L + R = N − 1. Now the

last node in the tree is in either the left subtree or the right subtree. If it is in the left subtree, then the right

subtree is a perfect tree, and b(R) = log N  − 1 . Further, the binary representation of N and L are identical,

with the exception that the leading 10 in N becomes 1 in L. (For instance, if N = 37 = 100101, L = 10101.) It

is clear that the second digit of N must be zero if the last node is in the left subtree. Thus in this case,

b(L) = b(N), and

H(N) = N − b(N)

If the last node is in the right subtree, then b(L) =  log N  . The binary representation of R is identical to

N, except that the leading 1 is not present. (For instance, if N = 27 = 101011, L = 01011.) Thus

b(R) = b(N) − 1, and again

H(N) = N − b(N)

(b) Run a single-elimination tournament among eight elements. This requires seven comparisons and

generates ordering information indicated by the binomial tree shown here.

©2012 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
 The eighth comparison is between b and c. If c is less than b, then b is made a child of c. Otherwise, both

c and d are made children of b.

(c) A recursive strategy is used. Assume that N = 2k. A binomial tree is built for the N elements as in part (b).

The largest subtree of the root is then recursively converted into a binary heap of 2 k − 1 elements. The last

element in the heap (which is the only one on an extra level) is then inserted into the binomial queue

consisting of the remaining binomial trees, thus forming another binomial tree of 2 k − 1 elements. At that

point, the root has a subtree that is a heap of 2 k − 1 − 1 elements and another subtree that is a binomial tree of

2k−1 elements. Recursively convert that subtree into a heap; now the whole structure is a binary heap. The

running time for N = 2k satisfies T(N) = 2T(N/2) + log N. The base case is T(8) = 8.

6.9 Let D1, D2, . . . ,Dk be random variables representing the depth of the smallest, second smallest, and kth

smallest elements, respectively. We are interested in calculating E(Dk). In what follows, we assume that the

heap size N is one less than a power of two (that is, the bottom level is completely filled) but sufficiently

large so that terms bounded by O(1/N) are negligible. Without loss of generality, we may assume that the kth

smallest element is in the left subheap of the root. Let pj, k be the probability that this element is the jth

smallest element in the subheap.

Lemma.

k −1
For k > 1, E (Dk ) =  p j ,k (E (D j ) + 1) .
j =1

Proof.

An element that is at depth d in the left subheap is at depth d + 1 in the entire subheap. Since

E(Dj + 1) = E(Dj) + 1, the theorem follows.

©2012 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
 Since by assumption, the bottom level of the heap is full, each of second, third, . . . , k − 1th smallest

elements are in the left subheap with probability of 0.5. (Technically, the probability should be half − 1/(N −

1) of being in the right subheap and half + 1/(N − 1) of being in the left, since we have already placed the kth

smallest in the right. Recall that we have assumed that terms of size O(1/N) can be ignored.) Thus

1  k − 2
p j ,k = pk − j ,k = k −2  
2  j −1 

Theorem.

E(Dk)  log k.

Proof.

The proof is by induction. The theorem clearly holds for k = 1 and k = 2. We then show that it holds for

arbitrary k > 2 on the assumption that it holds for all smaller k. Now, by the inductive hypothesis, for any

1  j  k − 1,

E (D j ) + E (Dk − j )  log j + log k − j

Since f(x) = log x is convex for x > 0,

log j + log k − j  2 log ( k 2 )

Thus

E (D j ) + E (Dk − j )  log( k 2 ) + log ( k 2 )

Furthermore, since pj, k = pk − j, k,

p j ,k E (D j ) + pk − j ,k E (Dk − j )  p j ,k log ( k 2 ) + pk − j ,k log ( k 2 )

From the lemma,

k −1
E (Dk ) =  p j , k (E (D j ) + 1)
j =1
k −1
=1+  p j, k E(D j )
j =1

Thus

©2012 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
 k −1
E ( Dk )  1 +  p j , k log ( k 2)
j =1
k −1
 1 + log ( k 2)  p j , k
j =1

 1 + log ( k 2)
 log k

completing the proof.

It can also be shown that asymptotically, E(Dk)  log(k − 1) − 0.273548.

6.10 (a) Perform a preorder traversal of the heap.

(b) Works for leftist and skew heaps. The running time is O(Kd) for d-heaps.

6.12 Simulations show that the linear time algorithm is the faster, not only on worst-case inputs, but also on

random data.

6.13 (a) If the heap is organized as a (min) heap, then starting at the hole at the root, find a path down to a leaf by

taking the minimum child. The requires roughly log N comparisons. To find the correct place where to move

the hole, perform a binary search on the log N elements. This takes O(log log N) comparisons.

(b) Find a path of minimum children, stopping after log N − log log N levels. At this point, it is easy to

determine if the hole should be placed above or below the stopping point. If it goes below, then continue

finding the path, but perform the binary search on only the last log log N elements on the path, for a total of

log N + log log log N comparisons. Otherwise, perform a binary search on the first log N − log log N

elements. The binary search takes at most log log N comparisons, and the path finding took only log N − log

log N, so the total in this case is log N. So the worst case is the first case.

(c) The bound can be improved to log N + log*N + O(1), where log*N is the inverse Ackerman function (see

Chapter 8). This bound can be found in reference [17].

6.14 The parent is at position (i + d − 2) d  . The children are in positions (i − 1)d + 2, . . . , id + 1.

6.15 (a) O((M + d N) logd N).

(b) O((M + N) log N).

(c) O(M + N2).

(d) d = max(2, M/N). (See the related discussion at the end of Section 11.4.)

©2012 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
6.16 Starting from the second most signficant digit in i, and going toward the least significant digit, branch left for

0s, and right for 1s.

6.17 (a) Place negative infinity as a root with the two heaps as subtrees. Then do a deleteMin.

(b) Place negative infinity as a root with the larger heap as the left subheap, and the smaller heap as the right

subheap. Then do a deleteMin.

(c) SKETCH: Split the larger subheap into smaller heaps as follows: on the left-most path, remove two

subheaps of height r − 1, then one of height r, r + 1, and so one, until l − 2. Then merge the trees, going

smaller to higher, using the results of parts (a) and (b), with the extra nodes on the left path substituting for

the insertion of infinity, and subsequent deleteMin.

6.19

6.20

6.21 This theorem is true, and the proof is very much along the same lines as Exercise 4.20.

6.22 If elements are inserted in decreasing order, a leftist heap consisting of a chain of left children is formed. This

is the best because the right path length is minimized.

6.23 (a) If a decreaseKey is performed on a node that is very deep (very left), the time to percolate up would be

prohibitive. Thus the obvious solution doesn’t work. However, we can still do the operation efficiently by a

combination of remove and insert. To remove an arbitrary node x in the heap, replace x by the merge of its

left and right subheaps. This might create an imbalance for nodes on the path from x’s parent to the root that

©2012 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
 would need to be fixed by a child swap. However, it is easy to show that at most logN nodes can be affected,

preserving the time bound.

This is discussed in Chapter 11.

6.24 Lazy deletion in leftist heaps is discussed in the paper by Cheriton and Tarjan [10]. The general idea is that if

the root is marked deleted, then a preorder traversal of the heap is formed, and the frontier of marked nodes is

removed, leaving a collection of heaps. These can be merged two at a time by placing all the heaps on a

queue, removing two, merging them, and placing the result at the end of the queue, terminating when only

one heap remains.

6.25 (a) The standard way to do this is to divide the work into passes. A new pass begins when the first element

reappears in a heap that is dequeued. The first pass takes roughly 2*1*(N/2) time units because there are N/2

merges of trees with one node each on the right path. The next pass takes 2*2*(N/4) time units because of the

roughly N/4 merges of trees with no more than two nodes on the right path. The third pass takes 2*3*(N/8)

time units, and so on. The sum converges to 4N.

(b) It generates heaps that are more leftist.

6.26

6.27

6.28 This claim is also true, and the proof is similar in spirit to Exercise 4.20 or 6.21.

©2012 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
6.29 Yes. All the single operation estimates in Exercise 6.25 become amortized instead of worst-case, but by the

definition of amortized analysis, the sum of these estimates is a worst-case bound for the sequence.

6.30 Clearly the claim is true for k = 1. Suppose it is true for all values i = 1, 2, . . . , k. A Bk + 1 tree is formed by

attaching a Bk tree to the root of a Bk tree. Thus by induction, it contains a B0 through Bk − 1 tree, as well as the

newly attached Bk tree, proving the claim.

6.31 Proof is by induction. Clearly the claim is true for k = 1. Assume true for all values i = 1, 2, . . . ,k. A Bk + 1

k 
tree is formed by attaching a Bk tree to the original Bk tree. The original thus had   nodes at depth d. The
d 

 k 
attached tree had   nodes at depth d−1, which are now at depth d. Adding these two terms and using a
 d − 1

well-known formula establishes the theorem.

6.32

6.33 This is established in Chapter 11.

6.38 Don’t keep the key values in the heap, but keep only the difference between the value of the key in a node

and the value of the parent’s key.

6.39 O(N + k log N) is a better bound than O(N log k). The first bound is O(N) if k = O(N/log N). The second

bound is more than this as soon as k grows faster than a constant. For the other values (N/log N) = k = (N),

the first bound is better. When k = (N), the bounds are identical.

©2012 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Other documents randomly have
different content
 "Onko tämä Yrjö ennenkin jo ollut tukinajossa?"

"On se sen verran ollut ja hakkuumieheksi tottunut, että

tavallisesta miehestä pystyy yrittämään", vastasi Antti poikansa
puolesta.

Ja niin jutellen he jatkoivat matkaansa pitkin koukeroisen

Kilpisjoen uomaa, jonka molemmille rannoille oli tukkeja ajettu. Illan
jo hämärtyessä he saapuivat sille kodalle, johon Antin tuli asettua.
Se oli kaivettu pehmeään joenmellaan, ovi joelle päin, ja sen viereen
oli tallin tapainen kyhätty ja maalla ja sammalilla tiivistetty. Kodan
lakeistorvesta nousi savu, ja tallin ovi oli auki.

Tukinajajat olivat jo päivän töistä saapuneet yösijalleen.

"Nyt olemme perillä", sanoi Syrjänen. "Ruvetkaa taloksi ja pankaa

hevonen talliin. Aamulla lähden sitten sarkaa näyttämään… se on
tästä kilometrin päässä…"

Pian ne vanhat tukkilaiset kotiintuvat, ja pian liikkui Anttikin kuin

omalla pihallaan.

Ilta tuli, pakkanen kiihtyi.

Mutta valkean lämpimässä loisteessa istuivat miehet illallistaan

valmistellen ja jutellen. Ja monenlaisia oli kullakin kokemuksia
tukkimetsistä, monenlaisia muistelmia, ja monenlaiset olivat kunkin
elämän vaiheet. Myöhäiseen tarinoivat, kunnes miehistä ensin yksi
peurantaljalleen kallistui, sitten toinen, ja joka viimeiseksi valveille
jäi, hän vielä tarinoi, luullen toisten häntä kuuntelevan. Mutta kun ei
kukaan mitään virkkanut ja hän kuuli raskaita kuorsauksia
ympärillään, vaikeni hänkin, nukahti ja alkoi kuorsata…
 Herran rauhassa nukkuivat. Mutta heidän ympärillään paukahteli
suuri yksinäinen erämaa kiihtyvän pakkasen kynsissä. Kylmä vihelteli
viluaan, Lapin taivaanrannat leimusivat, ja kylmän valjuna,
hopeankirkkaana nousi kuu ja näki, että erämaahan oli tullut
asukkaita.

Ja niin nukuttiin erämaassa, ja tähdet ja kuu pitivät vahtia siellä,

missä ihmisvoima oli mitätön.

Mutta Vänttisen yö oli levoton.

Aamulla, kun tukinajajia alkoi Hyrränperästä päin pirtille saapua,

Vänttinen nuuski jokaista, että olivatko maistelleet. Ja kun
semmoisen miehen löysi, pani niin kovalle, että toisen oli pakko
tunnustaa, mistä oli saanut viinaa ostaa. Jotkut olivat tunteneet
Pirtu-Santerin, toiset eivät. Joku tiesi kertoa, että poliisit olivat
lähteneet Santeria takaa-ajamaan, sillä pirtiltä, Hyrränperästä, eivät
olleet häntä tavanneet.

Eräs vanhempi mies, joka näytti luotettavalta, kertoi, että lähellä

kylää, kun hän juuri oli syöttöpaikasta lähtenyt, oli häntä vastaan
laukkauttanut mies, joka oli polvillaan reessä ja huitoi ruoskalla
hevostaan kuin hullu… oli ollut hänenkin päällensä ajaa… Reslareki
oli ollut ja loimilla peitetty…

"Näitkö, oliko sillä miehellä pitkät viikset?" keskeytti Vänttinen

miehen kertomuksen.

"En oikein pannut merkille, mutta nyt, kun sitä alan tarkemmin
muistella, johtuu mieleeni, että sillä oli pitkät viikset, jotka olivat
jäätyneet kahdeksi suoraksi puikoksi molemmin puolin naamaa",
muisteli mies.
 "Se rietas se on ollut", sanoi Vänttinen. "Entä näitkö muuta?"
tiedusteli hän lisää. "Näkyikö Hyrränperässä… oliko siellä
juopuneita?"

"Älkäähän! Malttakaahan", sanoi mies tyynin liikkein riisuen

hevostaan.
"Malttakaahan, kun kerron…"

"No kerro sitten", tokaisi Vänttinen malttamattomana. "Näitkö

poliiseja tai kuulitko?"

Mies jatkoi levollisesti:

"Minä arvelin, että mikä hullu tuo on, että ei se kyllä tukinajajalta
näytä, vaan ei herraksikaan sovi… Ajelin eteenpäin — noin kilometrin
verran — niin jo ajaa vastaani vinhaa kyytiä, hevonen höyryten,
kolme poliisia… jo aloin hoksata, mikä se äskeinen vastaantulija
oli…"

"Kysyivätkö poliisit sinulta mitään?" keskeytti Vänttinen taas.

"Malttakaahan kun selitän", muistutti mies vuorostaan tyynesti ja

jatkoi sitten: "Kysyiväthän ne. Pysäyttivät hevosensa ja kysyivät:
'ajoiko vastaasi mies?' — 'Ajoi, laukkaa ajoi', vastasin heille. He taas
minulle: 'kaukanako ajoi vastaasi?' Minä heille: 'kilometrin päässä
tästä'. He taas: 'oliko reslareki?' Minä: 'oli ja kuorma peitossa'. Sen
kuultuaan lähtivät ajamaan perään — niinkuin näytti — täyttä
laukkaa…"

"Kiinni saavat!" sanoi Vänttinen hyvillään. "Pirtu-Santeri on!"

"Mikä lie ollut, vaan viinakauppiaaksi otaksuin…"

 Vänttinen luuli saaneensa mieheltä haluamansa tiedot, mutta mies
tuumasi:

"Malttakaahan, niin kerron vielä."

"No, mitä vielä kerrot?" kysyi Vänttinen malttamattomana.

"Joo. No, sitten kun tulin Hyrränperään, jossa oli muitakin

syöttäjiä, niin ilmestyi mies metsästä ja kysyi, tahtoisinko ostaa
viinaa…"

"No sepä nyt on helvettiä! Minkälaista järjestystä tämä on, kun

joka puun juurella on viinanmyyjiä!"

Vänttinen lensi suuttumuksesta tulipunaiseksi.

"Ostitko sinä?" tikasi hän miehelle.

"En ostanut", vastasi mies, "ja muut, jotka olivat samalla kertaa
Hyrränperässä olleet, sanoivat, että se kauppias oli vain
laukkukauppias."

"Lienee sen Pirtu-Santerin apulaisia", arveli Vänttinen.

Niin kului taas yö ja tuli aamu.

Vänttinen oli varhain liikkeellä ja tiedusteli kaikilta vastatulleilta,

eikö ollut näkynyt poliiseja ja olivatko sattuneet kuulemaan, oliko
peslaakia tehty. Mutta ne tulijat eivät olleet erinomaisempia nähneet
eivätkä sattuneet mitään kuulemaankaan.

Vänttinen oli levoton, mutta arvasi, että perään olivat päässeet

poliisit, koska niin kauan viipyivät.
 Vihdoin iltahämyssä hiihteli yksi poliiseista puulaakin pirtin pihaan.
Vänttinen tunsi hänet läpi himmeän ikkunan. Hän riensi konttorista
heti
kuulemaan, kuinka oli käynyt. Kysymyksiä sateli kuin rakeita, ja
Vänttinen liehui ja käveli edestakaisin.

Hyvin oli käynyt, kertoi poliisi.

Sen kuultuaan Vänttinen vähän rauhoittui, niin että poliisi saattoi

ryhtyä selittämään heidän takaa-ajoansa.

"Kirkonkylästä, erään talon navetan takaa, tapasimme kuorman ja

hevosen… Kuormassa oli monta säkillistä ruotsalaista konjakkia…
Miestä emme nähneet… Hän oli ehtinyt saada sukset ja hiihtänyt
pakoon…"

Vänttinen rypisti kulmiaan.

"Kiivasta oli takaa-ajo, mutta lähellä kirkonkylää saavutimme

kuitenkin niin paljon, ettei hän ehtinyt kuormaansa kätkeä…"

"Keneksi arvelitte miehen?" kysyi Vänttinen väliin.

"Varmoja emme ole, sillä pimeä oli, mutta Pirtu-Santeriksi

otaksumme, koska vastaantulijoilta kuulimme, että ajajalla oli ollut
pitkät viikset…"

"Se lurjus se on ollut!" uskoi Vänttinenkin.

"Hevonen oli hyvä ja kuorma kuten jo sanoin. — Mutta emme

uskaltaneet jättää yhden miehen kuljetettavaksi semmoista
kuormaa, sillä Pirtu-Santeri on vaarallinen lurjus, joka voi hyökätä
taipaleella ryöstämään. Senvuoksi lähtivät toiset hevosta ja kuormaa
viemään emäkirkolle, jossa ne kuten ennenkin takavarikkoon otetut
viinakset säilytetään kruunulle menetettyinä…"

"Oikein tehty", arveli Vänttinen tyytyväisenä. "Mutta saaneeko olla

varma, että takavarikkoon otetut tavarat olivat Pirtu-Santerin ja
pakoon päässyt mies Santeri itse?"

"Varmaa se on… Sen verran meille sentään kertoivat oikeat

ihmiset, jotka Santerin hommaa vihaavat."

"Se lurjus on siis näillä mailla!" sanoi Vänttinen. "Jospa olisitte

hänet saaneet kiinni!"

"Kiinnihän se on tuomittu pantavaksi", myönsi poliisi, mutta lisäsi

sitten: "Kyllä häneltä nyt ensi aluksi eväät loppuivat."

"Eipä tiedä… sillä riettaalla on ennenkin ollut monessa paikassa

varastoja", epäili Vänttinen.

Ja hyvillään kuitenkin siitä, että Pirtu-Santerilta oli saatu

konjakkikuorma takavarikkoon, hän lähti työhönsä.

Mutta ajatuksissaan hän kiitteli Ahvenjärven Anttia, joka

rehellisenä miehenä oli hänelle asiasta ilmoittanut.

Jos semmoisia olisivat muutkin miehet kuin Antti, niin vähän niitä
viinakauppiaita pääsisi tänne sydänmaalle, mietti hän ja päätti
jollakin hyvällä työllä muistaa Anttia.

Niin kului viikko lauantai-iltaan.

Kun Syrjänen saapui sunnuntaiksi pirtille, oli Vänttisen

ensimmäinen kysymys:
 "No, miten siellä Ahvenjärven Antti poikineen näytti pääsevän
alkuun?"

"Hyvinkin pääsivät. Ja mikä päästessä. Antti vanha tukinajaja,

hevonen vankka ja poika näytti olevan rivakka hakkuumies. Vaikka
puut ovatkin suuria, niin silti jo ensi päivänä saivat jokirantaan
plassille useamman tukin kuin toiset saman kodan miehet."

"No, hyvääpä kuuluu", arveli Vänttinen. "Tukkimies se on ollut

Antti ennenkin, eikö opettane poikaansakin!"

Kun Syrjänen taas maanantaiaamuna, sunnuntain pirtillä

sanomalehtiä lueskeltuaan, läksi työpaikalleen, lähetti Vänttinen
Antille terveiset ja käski kertoa, kuinka Pirtu-Santerin
konjakkikuormalle oli käynyt. Panipa vielä Syrjäsen matkaan Antille
kaksi kourallista "Suomi"-sikaareja.

"Viepä nuo tuliaisiksi Antille, niin saapi iltasella savut vetää", hän
Syrjäselle sanoi.

4.

Kolme viikkoa olivat Antti ja Yrjö tukkeja ajaneet, reilusti oli käynyt
työ. Puut olivat kyllä suuria, mutta hyvin olivat jaksaneet, ja vankka
oli läjä, jonka he metsäjoen varteen olivat saaneet.

Lauantai-illoin Syrjänen heidän ajamansa tukit mittasi ja ilmoitti,

että heidän ajopalkkansa nousi jo paljon suuremmaksi kuin toisten.
 Ei kummakaan. Antti ja Yrjö olivat kuutamoisina öinäkin olleet
liikkeellä.

"Hyvin käy", kiitteli Syrjänen, kun Antti ja Yrjö viimeistä kuormaa

purkivat.

Siitä ajoivat kodalleen, jutellen keskenään, että jos ilmat näin

hyvinä pysyvät, he jo jouluksi saavat kokoon melkoisen summan.

Mutta nyt olivat eväät lopussa, sekä hevosen että miesten, ja

Yrjön oli määrä lähteä niitä puulaakin pirtiltä noutamaan. Antti jäi
kodalle levähtämään.

Kun hevonen oli syönyt ja miehet aterioineet ja levähtäneet, läksi

Yrjö matkalle, reessä tyhjä häkki ja siinä tyhjenneitä säkkejä ja
pusseja. Syrjänen liittyi matkaan, viettääkseen sunnuntaipäivän
puulaakin pirtillä, jossa aina silloin oli vilkkaampaa liikettä ja jossa sai
vereksiä tietoja muusta maailmasta. Sai niinikään jutella ja "huvin
vuoksi" lyödä korttiakin. Ja lisäksi silloin saapui usein kirjeitäkin.

Antti oli lähtiessä pyytänyt Yrjöä kirjoittamaan äidille ja samassa

kirjeessä rahaakin lähettämään. Niissä mietteissä Yrjö istui, ja
Syrjänen kertoili hänelle entisiä hauskoja muistoja niiltä ajoilta,
jolloin oli palvellut sotaväessä. Huvikseen ja ihmetellen Yrjö kuunteli
Syrjäsen kertomuksia, ja nauraakin täytyi, kun Syrjänen venäjäksi
itseään komenteli ja sompasauvalla liikkeitä teki.

"Sinnepä minäkin olisin mennyt", sanoi Yrjö.

"Olisit siellä olla saanut, ellei Suomen sotaväkeä hajoitettu", sanoi

Syrjänen alakuloisesti.

"Miksikä hajoittivat?" kysyi Yrjö.

 "Se on pitkä juttu", vastasi Syrjänen ja alkoi Yrjölle kertoa, miksi
Suomen sotaväki hajoitettiin.

Kun he saapuivat puulaakin pirtille, kiehui siellä miehiä erään reen

ympärillä, ja jotkut kuuluivat puhuvan hätäisellä äänellä.

Joukosta erottui Vänttisen mahtava basso:

"Valjastakaa äkkiä puulaakin hevonen… hänet on vietävä lääkäriin

mahdollisimman pian…"

Käskyä toteltiin heti, ja Syrjänen ja Yrjö saivat kuulla, että eräältä

Palovaara nimiseltä mieheltä oli tukki ruhjonut jalan poikki polven
alta, niin ettei muu kuin nahka enää ollut kiinnipitämässä.

Yrjökin käveli reen viereen, mutta loukkaantunut oli peitetty

nahkasilla ja valitteli ääneensä.

Vänttinen toimitteli ja komenteli, ja toiset kertoivat, miten

tapaturma oli sattunut.

Kuormaa purkaessa oli tukki vierähtänyt ennen aikojaan reeltä ja

musertanut tukkiläjää vasten oikean jalan polven alta aivan
murusiksi, luutkin, kertoi se mies, joka sanoi käyneensä Palovaaraa
hirveästä pinteestä päästämässä.

"Pyörtynyt oli, ja kova oli työ, ennenkuin sain tukin sen verran
siirtymään, jotta sai rutistuneen jalan irti", selitteli hän läsnäoleville.
"Niinkuin kuollut retkotti siinä, mutta virkosi sitten vähitellen ja
ymmärsi kaikki, miten hänelle oli käynyt."

Osaaottavina siinä miehet onnetonta toveria säälittelivät, ja kun

kuulivat, että oli suuren perheen isä ja ainoa turva, niin alkoivat
kerätä avustusta keskenään.

Puulaakin rekeen nostettiin loukkaantunut ja peitettiin huolellisesti

nahkasilla.

Vänttinen, vaikka olikin kovaluontoinen mies, oli kuitenkin

sääliväinen ja antoi ankarat määräykset kyytimiehelle, joka sairasta
lähti kirkonkylään ja lääkärin luokse viemään.

"Jos sairas tuntuu kestävän, niin anna mennä hyvää kyytiä, sillä ei
ole tämmöisessä tilanteessa aikaa vitkastella. Verenmyrkytys voipi
tulla hyvin äkkiä, ja siinä se sitten on miehen elämän loppu."

"Koetan parastani", lupasi kyytimies, joka hänkin puulaakin

puolesta palkattiin.

Säälissään ja hyväntahtoisuudessaan koetti sairasta kukin

parhaansa mukaan lohduttaa ja rohkaista. Mikä tarjosi sitä, mikä
tätä. Muuan lyhyt ja hyvin punainen mies esitteli, että hänellä olisi
hokmannia pullossa… eikö kovaonninen mies sydämen
vahvistukseksi sitä tahtoisi…

Mutta kun Vänttinen kuuli puhuttavan hokmannista, kielsi hän

jyrkästi sitä sairaalle antamasta.

Hänellä oli itsellään pullossa jotakin punertavaa nestettä, jota

antoi loukkaantuneelle kaksi teelusikallista.

Ilta oli ehtinyt myöhäiseksi, ennenkuin lääkäriin lähtevät joutuivat

taipaleelle.

Sinä iltana ei puulaakin pirtissä muusta juteltu kuin tästä

Palovaarasta, jota kova onni niin oli kolhinut. Muutamat alkoivat
muistella mitä muina talvina oli tapahtunut tukkimetsässä. Aina siellä
onnettomuuksia ja tapaturmia oli sattunut, usein kuolemakin osunut.
Muistelivat jotkut, että samalla tavalla oli käynyt eräälle Kemppaiselle
toissa talvena Susivaaran ajossa.

"Iäkseen jääpi tämä Palovaarakin jalkapuoleksi."

"Jos ollenkaan jääpi elämäänkään…"

"Voipi hyvinkin kuolla, jos verenmyrkytys sattuu…"

"Voipi verenmyrkytys tulla…"

"Ehkä lääkäri sentään voipi estää…"

"Ei niistä ole lääkäreistä luuvikojen korjaajaksi… Sen olen

nähnyt…"

"On sekin monasti nähty ja kuultu…"

Niin haastelivat pirtille saapuneet tukinajajat vakavina ja

miettiväisinä myöhäisenä lauantai-iltana, kun loimuava takkatuli
valaisi puulaakin honkaista pirttiä.

Sunnuntaiaamuna Yrjö sai Vänttiseltä paperia ja kirjekuoren, ja

niin hän alkoi kyhätä äidilleen kirjettä, niinkuin isä oli käskenyt.

Ryhmyisen hongan kelleksistä tehdyn pöydän nurkalla hän kirjoitti

hikipäässä. Kova oli melu ja hälinä hänen ympärillään, mutta
kiinteästi pysyivät Yrjön ajatukset sittenkin koossa.

Hän kirjoitti ensin, mitä heidän työmaalleen kuului, että terveinä

molemmin olivat, että puut olivat suuria, mutta palkka verrattoman
korkea. Ilmoista mainitsi, että olivat olleet erinomaisen hyvät ja
ajokelit mainiot.

Sitten hän alkoi kertoa tapaturmasta, joka oli Palovaaraa

kohdannut.

— — — "Ja sitten mainitsen, että Palovaara nimiseltä

mieheltä rutistui oikea jalka mäsäksi tukkien väliin, jo tuli iso
vahinko eikä siitä tule jalkaa enää koskaan. Sanottiin olevan
iso perhe ja köyhä mies muutenkin. Se toimitettiin heti
lääkäriin, vaan se on täältä kaukana, että arvelivat jotkut
kuolevan taipaleelle, kyllä täällä kuuluu ennenkin semmoisia
tapahtuneen, mutta ei sanota sentään niin pahasti jalan
rutistuneen.

"Tätä kirjoitan puulaakin isossa pirtissä nyt

sunnuntaiaamuna, miehiä kuhisee ympärilläni. Tässä tulee nyt
rahaa, jotka Vänttinen panee kirjeeseen."

Siihen vielä lisäsi terveiset, ja kun lopetti, niin hikeä pyyhki

otsaltaan. Vaikka siinä ympärillä miesjoukko oli rähissyt, ei hän ollut
kuullut, mitä olivat keskustelleet. Mutta saatuaan kirjeensä kuntoon
hän lähti sitä viemään Vänttiselle, joka sikaaria poltellen kirjoitteli
konttorissaan.

"Jos sitten panisitte tähän kirjeeseen rahan", pyysi hän Vänttistä.

Vänttinen lupasi toimittaa kaikki, senkin, että kirje muun puulaakin

postin matkassa lähetetään kirkonkylän postitoimistoon.

Yrjö uskoi kaikki Vänttisen toimeksi ja aikoi poistua.

 "Äläpäs vielä mene", pidätti häntä Vänttinen. "Odotapas! Teillä
taitavat eväät olla vähissä?"

"Sitä varten läksin…"

"Niin. No, ota mitä tarvitsette… kyllä siellä on heinistä ja silpuista

alkaen… Syrjänen kertoi teillä työn käyvän hyvin…"

"Onhan sitä yritetty…"

"Niin kuulin", sanoi Vänttinen, mutta näytti miettivän muuta.

"Onko näkynyt viinamiehiä siellä Kilpisjoen paikoilla?" kysäisi hän
sitten.

"Ei ole minun tietääkseni."

"Jaa… eipä niitä ole näkynyt. Mutta minulle on kerrottu, että Pirtu-
Santeri on täälläpäin nähty… että on nähty tässä likelläkin
hiihtelevän."

"En ole sattunut siitä kuulemaan."

Yrjö yritti lähteä, mutta Vänttinen kysyi vielä:

"Tuota noin… tuossa muistan kysyä… Kävivätkö ne metsäherra ja

vallesmanni siellä teillä, Ahvenjärvessä?"

"Kävivät, juuri kun olimme lähdössä."

"Sinne aikoivatkin", sanoi Vänttinen. "Tapasin ne sillä matkalla…

No, mitä sanoivat?"

Yrjö kertoi mitä olivat sanoneet. Metsäherra oli ollut kiukkuinen…

 Vänttinen kuunteli kulmat kurtussa, ja kun Yrjö kertoi, että
metsäherra oli uhannut häätää pois, niin Vänttisen kasvot
synkistyivät, ja hän sanoi:

"Semmoisia ne ovat… puulaakien ne sanovat kruununmaan

asukkaita nylkevän, mutta itse ovat nylkijöitä…"

Ja hän puhui vielä muutakin metsäherrain hävyttömyydestä.

Kun Yrjö meni eväitä hommaamaan, jäi Vänttinen mietteisiinsä.

Vieläkö se rietas Pirtu-Santeri uskalsi täällä liikuskella? Viinoja sillä

luultavasti ei enää ollut, koska ei ollut näkynyt yhtään juopunutta
nytkään sunnuntain aikana. Mutta mitä se sitten täällä vaaniskeli ja
hiihteli?

Jos se paholainen hautoi kostoa, kun hevosen ja koko kuorman

menetti? jatkoi Vänttinen mietteitään. Olihan kerrottu, että samainen
Santeri oli menneenä talvena Sodankylässä tappanut miehen, mutta
syytöstä ei ollut voitu näyttää toteen…

Semmoinen lurjus oli valmis tekemään mitä hyvänsä. Kun sen

pedon kerran saisi kiinni ja linnaan, että siitä pääsisivät ihmiset
rauhaan.

Ja levottomaksi tunsi Vänttinen itsensä.

Yrjö piti kiirettä. Hän tahtoi joutua jo sunnuntai-iltana eväineen

kodalle takaisin, jotta maanantaiaamuna ehtisivät varhain metsään.
Siten ei menisi yhtään työpäivää hukkaan.

Niin oli isä neuvonut.

 Saatuaan eväät häkkiin hän aikoi lähteä. Syrjänen oli luvannut
tulla samaan matkaan, mutta ei malttanutkaan vielä lähteä.

"Menehän sinä", sanoi hän Yrjölle. "Minä hiihtelen täältä

huomisaamuna."

Yrjö lähti yksin ajamaan.

Oli pilkkopimeä talvi-ilta, sillä nyt oli kuunpohja. Yrjö makaili

reessä ja huvikseen lauleskeli:

Ja sen sorjan tytön itselleni kihlaan

ja alttarin eteen sen talutan…

Niin hän lauleli, mutta muuta hän ajatteli. Pitkin matkaa hän oli
kuulevinaan milloin perästä, milloin sivulta, kuin joku olisi suksilla
hiihtänyt. Kerran tuntui kuin hiihtäjä olisi hyvin likellä. Yrjö lakkasi
laulannasta, nousi reessä seisomaan ja huusi:

"Onko siellä hiihtomies perässä?"

Mutta kun ei kukaan vastannut eikä enää kuulunut

hiihdäntääkään, arveli
Yrjö erehtyneensä ja paneusi uudelleen pitkäkseen.

Kun hän saapui kodalle, seisoivat kaikki miehet häntä

vastaanottamassa.

Hänellä olikin paljon uutisia kerrottavana. Ensiksikin sen

Palovaaran kova kohtalo, josta kodalla olijat eivät olleet vielä mitään
kuulleet. Sitten muita uutisia, joita oli sattunut kuulemaan.
 Mutta kun hän oli kaikki tietonsa kertonut ja kun muut miehet jo
nukkuivat, alkoi Antti pojaltaan kysellä, oliko hän äidille kirjoittanut ja
oliko kirjeeseen pantu rahaa.

Yrjö kertoi mitä oli kirjoittanut ja että Vänttinen oli luvannut rahat
kirjeeseen panna.

"Kyllä sitten asia reilassa on, kun Vänttinen on sen huolekseen

ottanut", sanoi Antti tyytyväisenä.

Ja sitten hekin nukkuivat kumpainenkin.

5.

Taas oli viikko vierähtänyt.

Ilmat olivat pysyneet kuivina pakkasina, ja lunta oli riittämään asti.

Tukkimetsässä oli mainio työskennellä, ja kovasti siellä yritettiinkin.
Vaikka päivät olivat lyhyitä ja yhä joulun lähetessä lyhenivät, saatiin
silti valmista hämmästyttävän paljon.

Vänttinen pysyi hyvällä tuulella, ja Syrjänen, Antin ja Yrjön

päällysmies, oli aina kuin päivän paiste.

Ei ollut Airiselän ajossa koskaan edellisinä talvina ehditty jouluun

mennessä niin paljon tukkeja ajaa kuin nyt. Mutta näin erinomaisen
hyvää syystalvea ei ollutkaan sattunut pitkiin aikoihin. Pohja oli luja
ja lunta riittämään asti. Tapaturmia ei ollut sattunut sitten kun
Palovaaralta jalka musertui. Ei ollut viinanmyyjistäkään ollut haittaa
kuin yhden kerran. Silloin oli Venäjän puolelta tullut kaksi
laukkukauppiasta, ja useassa kodassa miehet olivat sen päivän olleet
pilalla. Ei ollut kuitenkaan tappeluita eikä muutakaan häiriötä
sattunut.

Mutta Pirtu-Santerin kerrottiin kiertelevän ympäristöllä. Moni oli

hänet nähnyt ja varmaan tuntenut. Poliisit olivat monta kertaa olleet
hänen perässään, hiihtäen kuin otusta takaa, mutta aina oli Santeri
osannut piilottautua ja suksenlatunsa sotkea.

Vänttinen kirosi poliisien saamattomuutta ja antoi määräyksen,

että jos kuka Pirtu-Santerin kohtaa, saapi hänet panna köysiin ja
toimittaa vanginkuljettajalle, sillä semmoinen oli oikeuden päätös.

Mutta Santerin kimppuun ei tehnyt kenenkään mieli hyökätä, sillä

hänellä oli aina aseet matkassaan.

*****

Lauantaipäivä oli.

Antti ja Yrjö olivat ani varhain menneet metsään, ehtiäkseen tehdä

tavallisen päivätyönsä. Sillä Yrjön oli taas illalla lähdettävä puulaakin
pirtiltä eväsvaroja noutamaan. Toiveita oli Antilla myöskin, että
Selma oli jonkun kirjeen pannut tulemaan…

He olivat ahkerasti puuhanneet koko päivän, ja kun viimeistä

kuormaa lähtivät viemään jokivarteen "plassilleen", sanoi Antti
Yrjölle:

"Hiihdä sinä nyt suoraan kodalle ja pane keitto tulelle… minä vien
kuorman rantaan ja tulen sitten…"
 Siitä oli suksilla metsän läpi puolta lyhempi matka heidän
kodalleen, ja Yrjö lähti suoraan siitä hiihtämään.

Antti läksi ajamaan jokirantaan.

Yrjön saavuttua kodalle olivat sinne muut jo tulleet, sillä

lauantaisin tukinajajat palasivat metsästä varemmin kuin muina
arkipäivinä.

Täydessä ruuanlaittotouhussa miehet olivat. Kiukaalla, joka oli

kivistä tehty keskelle lattiaa, kiehui jalkaniekkakahvipannuja ja musta
pata, joka oli täynnä rasvaista poronlihaa. Miehet istuivat lavitsoilla
ympärillä, polttelivat piippujaan ja tarinoivat.

Tallista kuului hevosten tiukujen helinää.

Yrjökin hommasi kahvipannun ja padan tulelle ja laittoi

poronlihakeiton kiehumaan.

"Mihin Antti jäi?" kysyivät toiset Yrjöltä.

"Isä meni yksin plassille kuormaa viemään… minä hiihtelin tuosta

metsän läpi suoraan…"

Aika kului.

Lapin päivä on niin lyhyt, että kun luulet sen alkavan valjeta,
ojentaakin jo iltahämy aamuhämylle kättään ja odottamasi päivä on
mennyt, ja raukea sarastus katoaa tunturien taakse.

Jo olisi pitänyt Antinkin ehtiä kodalle.

Toisilla miehillä oli jo keitto valmista, ja he alkoivat puukoillaan

ronkkia lihapaloja padasta ja ryystivät lientä palan paineeksi.
Yrjönkin keitto jo kiehui, mutta Anttia ei kuulunut tulevaksi.

Toisten syödessä Yrjö meni kodan eteen kuuntelemaan, eikö

Mustan tuttua tiukua jo erottaisi.

Hän seisoi pitkän aikaa kodan edessä ja kuunteli sinnepäin, mistä

tiesi isän tulevan. Ilta oli kylmä. Taivas oli tähdessä, ja tunturien
huipuilla alkoivat revontulet roihuta. Pakkanen riemuitsi ikimetsissä
paukahdellen, ja vauhdissaan ja jäätävänä viimana vihkaisi
kylmänvihuri poikki jänkkien. Tuntui kuin ilma helähtelisi omaa
kylmyyttään.

Mutta Mustan suuren messinkisen tiu'un helinää ei Yrjön korva

erottanut.

Hän palasi kotaan, vieden mennessään sylyksen honkahalkoja.

"Kuuluiko tiukua?" kysyivät toiset.

"Ei kuulunut. En ymmärrä, mitä hän niin kauan viipyy. Olisi pitänyt
jo ehtiä…"

Eräs miehistä, Roope niminen, arveli:

"Ettei vain ole joku vastuspaikka sattunut… joko hevoselle tai

miehelle…"

Toiset eivät virkkaneet siihen mitään. Jokainen tiesi, että "vastus",

onnettomuus, oli joka hetki vaanimassa tukkimetsässä olevaa
miestä.

Ja hetken perästä, kun kaikki istuivat miettiväisinä, sanoi äskeinen

Roope:
 "Eipä ole Antin tapaista, että ilman aikojaan viivyttelee…"

Nyt kävi Yrjökin levottomaksi. Hän meni uudestaan ulos

kuuntelemaan, mutta vieläkään ei erottanut Mustan tiukua.

"Ei kuulu vieläkään tiukua", sanoi hän kotaan palatessaan.

"Lähden katsomaan, missä viipyy…"

Hän riensi matkaan kiireesti ja levottomana.

Roope, joka jo oli ateriansa päättänyt, sanoi:

"Minäpä tästä joudan kumppaniksi."

Hän haki kuivumassa olevat kintaansa ja lakkinsa, ja niin he Yrjön

kanssa läksivät metsän poikki suksilla siihen "plassiin", johon Antti
tukkejansa ajoi. Siinä lähellä joen rannalla olivat toistenkin ajajain
tukkiläjät.

"Joku kumma sille on Antille tapahtunut", puheli Roope

hiihtäessään Yrjön perässä samaa latua. "Mitä se muuten kuormaa
purkaessa näin kauan viipyisi?… Jotakin on tapahtunut joko
hevoselle tai miehelle. Siitä uskosta en pääse."

Yrjö kuuli Roopen puhuvan, mutta ei vastannut mitään. Roopen

usko vahvisti vain hänen omia epäilyksiään.

Ja hänen hiihtovauhtinsa eneni sitä mukaa kuin he

tukinpurkupaikkaa lähestyivät, eikä vieläkään kuulunut Mustan
tiukua. Loppumatkalla Yrjö hiihti jo niin nopeasti, että Roopella oli
täysi työ pysytellä perässä.
 Oli melkein pimeä, sillä revontulten loimo, joka äsken valaisi
heidän metsän läpi hiihtämäänsä latua, oli sammunut, ja suuret
tukkiläjät törröttivät kuin kummitukset jokitörmällä, kun he
loppumatkan hiihtivät joenuomaa pitkin.

Erään tukkiläjän luona Roope saavutti Yrjön, mutta kumpikaan ei

hiiskunut sanaakaan pahoista aavistuksistaan.

"Kohta ollaan perillä", puhui Yrjö hätäisellä äänellä. "Tuon mutkan

takana on meidän läjämme, se, johon isän oli määrä kuorma
tuoda…"

Kun he sivuuttivat mutkan ja saivat tukkiläjän näkyviinsä,

huomasivat he Mustan seisovan aivan hiljaa tukkiläjän laidassa ja
kuormasta ainoastaan yhden tukin olevan poissa, läjään
väännettynä…

Mutta melkein Mustan vieressä, etupajun kohdalla, makasi mies

suullaan lumessa liikahtamatta kuin kuollut. Tukkikanki oli poikittain
reessä olevien tukkien päällä…

"Se on alkanut kangella vääntää tukkia reestä… ja kanki on iskenyt

päähän", sanoi Roope, ja molemmin tarttuivat he tainnoksissa
olevaan Anttiin kiinni ja koettivat nostaa… Otsassa näkyi suuri,
punainen kuhmu, ja toinen ohimo oli verinen.

Antti vain urisi vähän, kun Yrjö ja Roope nostivat hänet

seisomaan. Ei kyennyt mitään vastaamaan. Silmät olivat ummessa ja
suu puoleksi auki.

Kiireesti he purkivat tukit reestä, asettivat Antin etureen pankolle,

molemmin puolin häntä tukien, ja lähtivät ajamaan kodalle.
 Yrjö itki.

"Älähän hätäile", lohdutteli Roope. "Ajetaan nopeasti puulaakin

pirtille… Jos se välskäri Patokoski jotakin ymmärtäisi. Se on
taitavaksi tunnettu."

He ajoivat ensin kodalle, mutta Antti ei tullut tuntoihinsa. He

kokosivat hänen ylleen kaikki mitä löysivät, tekivät tukkireistä reslan
tapaisen ja asettivat Antin siihen pitkäkseen. Ja peitoksi panivat
turkkejaan.

Ja lähtivät ajamaan puulaakin pirtille, Yrjö Anttia hoitaen, Roope

ollen ohjasmiehenä.

Siellä syntyi tavaton hämminki, ja sääli tuli kaikkien nuorta Yrjöä;

joka ääneensä valitteli.

Vänttinen meni hyvin vakavaksi ja tahtoi tietää, kuinka

onnettomuus oli tapahtunut.

Roope selitti, kuinka olivat ensin alkaneet oudoksua, kun Antti niin
kauan viipyi kuormaa purkamassa, ja vihdoin lähteneet Yrjön kanssa
katsomaan plassille. Hän ja Yrjö olivat saaneet sen käsityksen, että
tukkikanki oli kuormaa purkaessa singahtanut ohimoon…

"Reen vieressä makasi silmällään kuin kuollut", selitti Roope.

Eikä Yrjökään muuta osannut sanoa. Antti kannettiin puulaakin

pirttiin, ja Patokoski, joka oli sitä varten puulaakin palveluksessa,
alkoi tutkia hänen saamaansa vammaa. Loukkaantunut pysyi yhä
tiedottomana, mutta alkoi hetken päästä huitoa molemmin käsin ja
murisi pahoin.
 "Isku on luultavasti koskenut aivoihin", selitti Patokoski. "Jos
kulmaluun alla oleva 'kukonheltta' niminen luu on rikkonut
aivokalvon, niin… En tiedä muuta neuvoa kuin suoraa päätä
lääkäriin."

Siihen kokoontuivat kaikki Antin ympärille, mutta Yrjö itki ja

valitteli ja koetti monta kertaa saada isäänsä vastaamaan.

Vänttiseen koski kovasti. Hän oli kalpea kuin palttina ja puhui

tavallista hiljaisemmalla äänellä.

Patokoski teki mitä ymmärsi. Hän sitoi Antin otsalle kylmään

veteen kastetun liinan ja selitti, että jos aivoihin on koskenut, niin…
niin mies on auttamattomissa…

Eräs tukkimies, joka oli etempää katsellut, arveli:

"Mutta jos sitä ei olekaan kanki iskenyt… jos onkin hevonen

potkaissut…"

Oli joukossa niitäkin, jotka uskoivat senkin mahdolliseksi.

"Mikäpä sen tietää, kun sattui aivan yksin olemaan", arveli Roope.
"Mutta niin minusta näytti, että kanki oli jotenkin singahtanut ja
paukahtanut suoraan otsaan… Vaikka en minä sen tarkemmin osaa
selittää…"

Ja yksi arveli käyneen niin, toinen näin. Mutta kukaan ei osannut

oikein tyydyttävästi asiaa selittää.

"Musta sitä ei ole potkaissut", kykeni Yrjö sanomaan. "Se hevonen

ei ole korviaankaan luimuun koskaan vetänyt… niin on lakea…"
 Mutta Vänttinen kutsui Yrjön konttoriinsa, ja he istuivat siellä
kahden kesken pitkän aikaa jutellen. Yrjö ei enää itkenyt, mutta oli
kalpea kuin ruumis. Vänttinen toimitti sairaalle mukavamman reen,
johon tehtiin pehmeä vuode. Sairasta oli heti yön selkään lähdettävä
viemään lääkäriin, ja Vänttinen toimitti puulaakin puolesta miehen
Yrjölle kumppaniksi. Olisi ollut monta lähtijää.

"Antakaa Roopen tulla!" pyysi Yrjö Vänttiseltä.

Vänttinen lupasi heti. Roope saisi tavallisen päiväpalkkansa siitä

huolimatta.

Antin Musta valjastettiin nyt puulaakin reslan eteen ja

loukkaantunut kannettiin siihen ja peitettiin lämpöisillä nahkasilla.
Yrjö istui isänsä viereen, ja ajomieheksi rupesi Roope.

Ja niin lähtivät ajamaan pimeään talviyöhön, tainnoksissa olevaa

miestä lääkärin luokse penikulmien päähän viemään.

*****

Mutta kun sunnuntaiaamu alkoi valjeta, meni Patokoski, välskäri,

Vänttisen puheille. Sanoi olevan kahdenkeskistä asiaa.

Vänttinen istui pitkissä mietteissä, mutta tarjosi kuitenkin sikaarin.

"Niin pahoillani olen tuon Ahvenjärven Antin onnettomuudesta,

etten ole koko yönä nukkunut", sanoi hän. "Köyhä mies ja hallanarka
kruununtorppa, jonka metsästä kruunu parhaat puut viepi… On se…"

"Siitä Antin asiasta tulinkin juuri puhumaan", sanoi Patokoski.

 "Niinkö? Luuletteko, että on toivoa paranemisesta, kun lääkärin
hoitoon tulee?" kysyi Vänttinen hyvillään.

Patokoski mietti vähän, ennenkuin vastasi:

"Jos ajatukseni sanon suoraan, niin luulen, ettei parane… tuskin

tulee tuntoihinsakaan. — Mutta siitä en tullutkaan puhumaan…"

"Mitä sitten aiotte sanoa?" kysyi Vänttinen melkein kuin vihaisesti.

"Minä tulin sanomaan ajatukseni, että häntä on joku toinen lyönyt

kangella…"

"Lyönyt kangella! Joku toinen!"

Vänttinen seisoi kalpeana kuin ruumis.

"Se minun uskoni on", lisäsi Patokoski kuivasti.

"Mutta Anttihan oli ypö yksin tukkiläjällä!" huudahti Vänttinen,

joutuen kuitenkin kauhun valtaan.

"Niinpä niin", jatkoi Patokoski yhä kiivaammalla äänellä. "Mutta

onhan sinne voinut tulla joku juuri silloin, kun hän yksin oli kuormaa
purkamassa…"

"Tulla joku!… Kuka? Mikä?"

Vänttinen joutui aivan suunniltaan.

"Minä tarkoitan Pirtu-Santeria", jatkoi Patokoski sikaariaan

imeskellen. "Olen saanut kuulla, että hän on uhannut kostaa Antille
ja poliiseille, koska kuului olevan siinä uskossa, että Antti oli
ilmoittanut poliiseille hänen olleen liikkeellä… ja hän menetti
konjakkikuormansa ja hevosensa…"

Nyt alkoi Vänttinen ymmärtää, ja vihan puna nousi hänen kalpeille

kasvoilleen.

"Sitä se lurjus sitten on täällä ympärillä vaaniskellut, kun hänet on

vähänväliä nähty. Kyllä minä nyt ymmärrän…"

Hän tuli kuin raivoihinsa, puri hammasta ja pui nyrkkiä. Hän käski
valjastaa heti hevosen, otti molemmat poliisit matkaansa ja läksi
kiireesti ajamaan sille kodalle, jossa Antti poikineen oli asunut.

Kodalla olevat miehet, jotka nyt sunnuntaina olivat joutilaina,

otettiin vielä kumppaneiksi, ja miehissä lähdettiin sitten Antin
tukkiläjälle, siihen, johon hän viimeisen kuorman oli tuonut. Syrjänen
läksi oppaaksi.

Ja matkalla kertoivat Antin kanssa asuneet miehet, että kahtena

iltana olivat nähneet oudon miehen hiihtävän kodan ohi. Ei ollut
yksikään häntä tuntenut, mutta kun olivat kysyneet, mihin matka,
niin ei ollut mitään vastannut eikä taakseen katsonut, vaan hiihtänyt
suoraan metsään.

Tukkilaiselta ei outo ollut näyttänyt.

Antti ei ollut sattunut silloin kodalla olemaan, mutta toiset olivat

siitä Antillekin kertoneet.

"Mitä Antti sanoi?" kysyi Vänttinen.

"Ei tiennyt Anttikaan arvella sinne ei tänne. Kuka lienee ollut,

arveli vain."
 Vänttinen istui synkkänä.

"Se mies pitää saada köysiin, vaikka maksaisi kymmenen tuhatta

markkaa", sanoi hän poliiseihin päin kääntyen.

He saapuivat Antin tukkiläjälle ja alkoivat tehdä havaintojaan. Siinä

näkyi tukkiläjän vieressä vielä siljo, johon Antti oli kaatunut, näkyi
veripilkkuja ympärillä, ja lumi oli kovaksi tannerrettu. Muuta
erinomaisempaa ei ilmennyt. Toinen poliisi huomasi kuitenkin
suksenladun, joka lähti suoraan metsään. Hiihtäjällä oli ollut kiire,
sillä somman jäljet olivat harvassa ja syvään painuneet. Ja kun latua
miehissä tarkemmin tutkittiin, huomattiin, että suksien olas oli tehnyt
leveämmän jäljen kuin Antin ja Yrjön sukset. Sitäpaitsi tiesivät toiset
miehet kertoa, että Antti ja Yrjö käyttivät metsässä kulkiessaan vain
toista sompasauvaa. Muuten näkyi, että latu oli aivan eilinen. Joku
oli siis käynyt täällä tukkiläjällä silloin kun Antti yksin oli kuormaa
purkamassa. Tukkikankea, joka vielä oli läjän päällä, tarkasteltiin ja
koetettiin miettiä, olisiko se, ja millä tavoin, sittenkin voinut
poukahtaa otsaan. Mutta vaikealta se tuntui selittää. Silloin huomasi
Syrjänen, joka oli kävellyt tukkiläjällä, tukkien välissä uudenlaisen
nahkakintaan ja harmajan vanttuun, jossa oli punainen ranne. Se oli
pudonnut syvälle tukkien väliin. Kankien avulla siirrettiin tukit syrjään
ja kinnas vedettiin esiin.

Se oli outo kinnas, ja siitä näkyi, ettei se ollut tukinajajan kinnas

eikä työssä käytetty. Miehet tiesivät varmaan sanoa, ettei se ollut
Antin eikä Yrjön kinnas.

Kokoonnuttiin miehissä kinnasta tarkastamaan.

"Täällä kintaan ranteessa on nimikirjaimet!" huudahti toinen

poliiseista hyvillään. "Tässä on selvästi S.R."
 "Santeri Räsänen! Se sopii! Se on selvää… epäilemättä! Pirtu-
Santerin kinnas on!" huudahti Vänttinen ja riensi hänkin kinnasta
tarkastamaan.

Ja kaikki olivat yksimielisiä siitä, että kinnas todella oli Pirtu-

Santerin eli Santeri Räsäsen, joka kuului olevan hänen sukunimensä.
Ja selitettävissä oli, miten se oli tukkien rakoon joutunut. Kiireessä se
oli pudonnut kädestä, ja kun pimeä jo oli ja Santeri tietysti pelkäsi,
että kodalta voisi miehiä saapua millä hetkellä hyvänsä, ei hän
joutanut sitä hakemaan, vaan hiihteli pakoon, kamalan työnsä
tehtyään.

Niin arvelivat miehet.

"Siinä on todistaja", puhui Vänttinen, vielä hammasta purren ja

pudistaen kinnasta kädessään. "Siinä on todistaja, joka tietää… Ja
Santerin päivät ovat nyt luetut."

Vänttisen kovat kasvot kävivät entistään kovemmiksi, ja silmissä

leimahti semmoinen tuli, että miehiä melkein pelotti.

Ja kiireesti hän käski ajamaan takaisin puulaakin pirtille.

"Sen päivät ovat nyt luetut, vaikka minun pitäisi seisauttaa

tukinajo viikkomääriksi… ja viisisataa markkaa saa palkintoa se, joka
Santerin kytkee", sanoi hän.

Ja kun he pääsivät puulaakin pirtille, alkoi hän toimia ja järjestää

Pirtu-Santerin kiinnipanoa.

Ja kaikki aavistivat, että kun Vänttinen tuon pään on ottanut, ajaa

hän asiansa läpi vaikka kiiltävästä kalliosta.
 Hän antoi määräyksiään, käski ilmoittaa palkinnosta, jonka lupasi
heti käteisellä maksaa, ja ryhtyi itse järjestämään takaa-ajoa melkein
kaikille ilmansuunnille.

Tukkimiehetkin innostuivat, ja paljon ilmaantui takaa-ajajia. Ja

kaikille kävi selväksi, että Santerin päivät olivat luetut.

6.

Työnjohtaja Syrjänen, joka oli entinen aliupseeri ja sotaista

innostusta hehkuva mies, valitsi kaksi rohkeaa nuorta tukkilaista
kumppaneikseen ja lähti ajamaan Santeria takaa.

Ei ollut kenelläkään aavistusta, mihin päin Santeri oli lähtenyt.

Erämaat olivat yhtä äärettömät joka haaralla, päivät lyhyitä ja
pakkaset kovia. Ei ollut suuria toiveita takaa-ajajilla.

Syrjänen miehineen seurasi kuitenkin ensiksi sitä latua, jonka

olivat tukkiläjältä nähneet metsään painuvan. Mutta heidän ilonsa
loppui lyhyeen, sillä kilometrin päässä latu laskeusi tukkitielle ja
katosi siihen. He hiihtivät ympäristöllä nähdäkseen, oliko hiihtäjä
noussut uudestaan metsään, mutta semmoista suksenlatua eivät
enää mistään löytäneet.

Mutta Syrjänen ymmärsi hyvin, että kauas ei Santeri pakkasyönä

ollut ehtinyt. Asutuille seuduille hän ei tietenkään ensiksi
uskaltautuisi, mutta ei hän myöskään pitkää aikaa tulisi toimeen
paljaan taivaan alla tulipalopakkasessa.
 Syrjänen oli takavuosina kerran kulkenut näitä maita Venäjän
puolelta ja muisti, että ihan rajalla, Suomen puolella, korkean vaaran
alla, oli pienoisen joen törmällä ollut pieni maakota, jonka
poropaimenet kai olivat siihen levähdyspaikakseen tehneet. Siinä oli
kiuas loukossa ja lavitsalla hyvä makuusija.

Syrjänen otaksui, että Venäjän puolelta tulevat viinakauppiaat

käyttivät tätä yksinäistä kotaa yösijanaan, sillä silloin kun hänkin siitä
oli osunut kulkemaan, oli kodassa vasta ollut asukas, jonka
suksenlatu lähti Suomeen päin. Mutta ei ollut hänkään paikkaa
merkinnyt, ei tiennyt maiden nimiä eikä varmaan muistanut, minkä
näköinen se vaara oli, jonka alla kota oli ollut. Ei muistanut sitäkään,
millä puolella vaaraa kota oli, oliko etelä- vai pohjoispuolella. Yksi
seikka oli jäänyt mieleen. Kun he kodalta olivat lähteneet ja
jälkeensä silmänneet, oli hän pannut merkille, että sen vaaran laki oli
pyöreä ja että siinä kasvoi juuri laen huipussa sankkaa metsää, kun
kupeet taas olivat paljaat ja puuttomat.

Mutta silloinen opas oli Syrjäselle selittänyt, että sekin vaara jo

kuului Airiselän maihin. Syrjäsen muistin mukaan piti sen vaaran olla
Kilpisjoelta, missä Antti oli tukkeja ajanut, suoraan itään. Hän
otaksui, että Santeri hätääntyneenä oli hiihtänyt ensiksi sinne ja
sieltä sitten muita seutuja toisille tukinajopaikoille. Ihmisasuntoja ei
ollut näissä erämaissa.

Syrjänen miehineen varustausi matkaan. Eräältä tukinajajalta, joka

asui samassa kodassa kuin Anttikin, hän sai kuulla, että samanlainen
suksenlatu oli nähty etempänä metsässä. Se oli näyttänyt painuvan
suoraan itään päin.

He lähtivät matkaan, ja tukkilainen lähti oppaaksi siihen paikkaan,

jossa oli ladun nähnyt. Suuri oli Syrjäsen ilo, kun hän latua
tarkastettuaan huomasi olaksen jäljen samanlaiseksi kuin se, jonka
tukkiläjältäkin olivat nähneet lähtevän. He lähtivät sitä seuraamaan.

Viisaasti oli hiihtäjä kuitenkin koettanut peittää jälkiään, sillä

yhtäkkiä latu kääntyi takaisinpäin ja laskeusi tukkitielle. — Sitä tietä
ei kuitenkaan ollut sittemmin kuljettu, ja kun se muutenkin oli vielä
pehmeänlainen, näkyi latu hyvin. Erään suuren kuusen juurelta se
nousi metsään ja näytti taas alkavan painua itää kohti.

Syrjänen miehineen seurasi latua, joka hetken päästä laskeusi

suurelle, harvamännikköiselle jänkälle. Kun ilma oli pysynyt
tyvenenä, ei latu ollut tuiskunnut umpeen. Se näkyi selvään, ja
somman jäljet näkyivät täällä jänkällä vielä paremmin kuin metsässä.
Takaa-ajajat jouduttivat hiihtoaan. Jänkän toiselta rannalta kohosi
korkea vaara, mutta latu näytti vievän sen pohjoispuolitse loivempia
maita. Syrjänen käski miesten seurata latua. Hän itse hiihtäisi
suoraan vaaran laelle nähdäkseen maita ja merkitäkseen vaarojen
lakia.

Oli juuri keskipäivän aika. Syrjänen arveli ehtivänsä vaaran laelle

ennen kuin alkoi hämärtää. Yhtymisen merkiksi päätettiin, että
miesten, kun olivat latua seuranneet toiselle puolen vaaraa, oli siellä
huudettava, jotta Syrjänen kuulisi, missä olivat. Niin he erosivat.

Suksikeli oli talven parhaita, ja nopeasti nousi Syrjänen viistoon

hiihtäen vaaranlakea kohti. Ehdittyään puoliväliin vaaraa hän katsoi
taakseen ja näki miesten painuvan vaaran alla olevaan kuusikkoon.
Laelle päästyään hän alkoi silmäillä ympärilleen. Erämaata joka
taholla. Mutta suoraan idässä näkyi korkea vaaran jyppyrä, jonka
huipulta siinsi huurteista metsää…
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com