Java the UML way integrating object oriented

design and programming Else Lervik download

https://ebookultra.com/download/java-the-uml-way-integrating-
object-oriented-design-and-programming-else-lervik/

Explore and download more ebooks or textbooks

at ebookultra.com
 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookultra.com
to discover even more!

Object Oriented Design with UML and Java 1st Edition

Kenneth Barclay

https://ebookultra.com/download/object-oriented-design-with-uml-and-
java-1st-edition-kenneth-barclay/

Object Oriented Software Engineering Using UML Patterns

and Java 2nd Edition Bernd Bruegge

https://ebookultra.com/download/object-oriented-software-engineering-
using-uml-patterns-and-java-2nd-edition-bernd-bruegge/

Applying UML and Patterns An Introduction To Object

Oriented Programming 2Ed Edition Larmen

https://ebookultra.com/download/applying-uml-and-patterns-an-
introduction-to-object-oriented-programming-2ed-edition-larmen/

Scientific Software Design The Object Oriented Way 1st

Edition Damian Rouson

https://ebookultra.com/download/scientific-software-design-the-object-
oriented-way-1st-edition-damian-rouson/
Java Methods Object Oriented Programming and Data
Structures Third AP 3rd AP Edition Maria Litvin

https://ebookultra.com/download/java-methods-object-oriented-
programming-and-data-structures-third-ap-3rd-ap-edition-maria-litvin/

Introduction to Programming with Greenfoot Object Oriented

Programming in Java with Games and Simulations 1st Edition
Michael Kolling
https://ebookultra.com/download/introduction-to-programming-with-
greenfoot-object-oriented-programming-in-java-with-games-and-
simulations-1st-edition-michael-kolling/

Beginning C Object Oriented Programming 2nd Edition Dan

Clark

https://ebookultra.com/download/beginning-c-object-oriented-
programming-2nd-edition-dan-clark/

Object Oriented Programming in C 4th Edition E.

Balagurusamy

https://ebookultra.com/download/object-oriented-programming-in-c-4th-
edition-e-balagurusamy/

Object oriented software development using Java principles

patterns and frameworks 2nd Edition Xiaoping Jia.

https://ebookultra.com/download/object-oriented-software-development-
using-java-principles-patterns-and-frameworks-2nd-edition-xiaoping-
jia/
Java the UML way integrating object oriented design and
programming Else Lervik Digital Instant Download
Author(s): Else Lervik, Vegard B. Havdal
ISBN(s): 9780470854884, 047085488X
Edition: English language ed
File Details: PDF, 58.13 MB
Year: 2002
Language: english
This page intentionally left blank
Java the UML Way
Integrating Object-Oriented Design and Programming

Else Lervik and Vegard B. Havdal

S0r Trondelag University College, Trondheim, Norway

Translated and sponsored by tisip

JOHN WILEY & SONS, LTD

V: tlSlD
'
First published in the Norwegian language as Programmering i Java, © 2000 Else Lervik and Vegard B. Havdal,
The TISIP Foundation, and Gyldendal Akademisk

English language edition

Copyright © 2002 by John Wiley & Sons Ltd,
Baffins Lane, Chichester,
West Sussex PO 19 1UD, England

National 01243 779777

International (+44) 1243 779777
e-mail (for orders and customer service enquiries): cs-books@wiley.co.uk
Visit our Home Pag on http://www.wileyeurope.com

All Rights Reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by
any means, electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning or otherwise, except under the terms of the Copyright,
Designs and Patents Act 1988 or under the terms of a licence issued by the Copyright Licensing Agency Ltd, 90 Tottenham Court
Road, London, UK W1P OLP, without the permission in writing of the Publisher with the exception of any material supplied
specifically for the purpose of being entered and executed on a computer system for exclusive use by the purchaser of the
publication.

Neither the authors nor John Wiley & Sons, Ltd accept any responsibility or liability for loss or damage occasioned to any person
or property through using the material, instructions, methods or ideas contained herein, or acting or refraining from acting as a
result of such use. The authors and publisher expressly disclaim all implied warranties, including merchantability or fitness for
any particular purpose. There will be no duty on the authors or publisher to correct any errors or defects in the software.

Designations used by companies to distinguish their products are often claimed as trademarks. In all instances where John Wiley
& Sons, Ltd is aware of a claim, the product names appear in capital or all capital letters. Readers, however, should contact the
appropriate companies for more complete information regarding trademarks and registration.

Library of Congress Cataloguing in Publishing Data (applied for)

British Library Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

ISBN 0 470 84386 1

Typeset by Cybertechnics Ltd, Sheffield

Printed and bound in Great Britain by Biddies Ltd, Guildford and King's Lynn
This book is printed on acid-free paper responsibly manufactured from sustainable forestry,
in which at least two trees are planted for each one used for paper production.
Contents
Preface xi

1 Introduction 1
1.1 Preliminaries for Reading This Book 2
1.2 Contemplating a Computer 3
1.3 Java Applications and Java Applets 5
1.4 JavaScript and JSP 6
1.5 How This Book is Structured 7
1.6 A Small Example Program 9
1.7 Examples of Applets 15
1.8 New Concepts in This Chapter 17
1.9 Review Problems 19
1.10 Programming Problems 20
2 Variables, Data Types, and Expressions 21
2.1 Example 22
2.2 Data and Variables 22
2.3 Algorithms, Programming Errors, and Test Data 26
2.4 Statements, Blocks, and Names 28
2.5 Variables and Constants 30
2.6 Data Types 34
2.7 Assignments and Arithmetical Expressions 40
2.8 Type Conversion 43
2.9 Calculations for Our Renovation Project 45
2.10 New Concepts in This Chapter 47
2.11 Review Problems 49
2.12 Programming Problems 49
3 Using Ready-Made Classes 51
3.1 Objects as Models of Reality 52
3.2 Using Ready-Made Classes 55
3.3 The Random Class 60
3.4 The String Class 63
3.5 Organizing Classes in Packages 70
3.6 Class Methods and Class Constants in the Java Library 71
3.7 Reading Data from the User 73
3.8 New Concepts in This Chapter 77
3.9 Review Problems 79
3.10 Programming Problems 79
4 Constructing Your Own Classes 81
4.1 Creating Classes 82
4.2 Programming a Class 85
4.3 Access Modifiers - Private and Public 91
 Contents

4.4 Contents of a Class 92

4.5 One More Class and Some New Operators 101
4.6 Introduction to Applets 106
4.7 Introduction to Graphics 111
4.8 New Concepts in This Chapter 118
4.9 Review Problems 120
4.10 Programming Problems 121
Selection as a Control Structure 123
5.1 A Simple Calculator 124
5.2 A Selection is a Control Structure 126
5.3 Blocks inside Methods 131
5.4 The if Statement 133
5.5 Nested if and Multiple-Choice Statements 137
5.6 Boolean Expressions 144
5.7 The Multiple-Choice Statement switch 150
5.8 Comparing Computed Decimal Numerals 153
5.9 The Conditional Operator ?: 153
5.10 New Concepts in This Chapter 154
5.11 Review Problems 155
5.12 Programming Problems 156
Loops as a Control Structure 159
6. 1 Counter-Controlled Loops 160
6.2 A Loop with a General Condition 163
6.3 A Graphics Example 166
6.4 The for Statement 168
6.5 Nested Control Structures 169
6.6 The do-while Statement 171
6.7 Choosing the Right Loop Statement 173
6.8 Controlling Input Data 174
6.9 New Concepts in This Chapter 177
6.10 Review Problems 178
6.11 Programming Problems 178

Collaboration Between Objects 181

7. 1 Examples of Collaboration Between Objects 182
7.2 A Menu-Driven Program 190
7.3 Several References to the Same Object 197
7.4 Summary: Argument Passing 202
7.5 New Concepts in This Chapter 205
7.6 Review Problems 205
7.7 Programming Problems 205

8 Java Libraries and Exception Handling 207

8. 1 The Online API Documentation 208
8.2 Making Your Own Libraries 211
8.3 Localization 214
8.4 Sound and Images 218
Contents

8.5 Introduction to Exception Handling 220

8.6 Exception Handling in Detail 226
8.7 New Concepts in This Chapter 236
8.8 Review Problems 236
8.9 Programming Problems 237
9 Arrays of Primitive Data Types 239
9.1 What is an Array? 240
9.2 Copying Arrays 244
9.3 The Month Class for Precipitation Data 247
9.4 Sorting 251
9.5 Searching 255
9.6 The java.util.Arrays Class 256
9.7 Two-Dimensional Arrays 258
9.8 More Than Two Dimensions 265
9.9 Multidimensional Arrays and Object-Oriented Programming 266
9.10 New Concepts in This Chapter 267
9.11 Review Problems 268
9.12 Programming Problems 268
10 Arrays of Reference Types and Array Lists 271
10.1 An Array of Reference Type 272
10.2 Array Lists 275
10.3 Wrapper Classes - Integer, Double, etc. 278
10.4 The Methods - equals() and toStringQ 281
10.5 Associations 283
10.6 A Bigger Example 285
10.7 The Comparable and Comparator Interfaces 296
10.8 Sorting Arrays and Array Lists 298
10.9 New Concepts in This Chapter 304
10.10 Review Problems 305
10.11 Programming Problems 305
11 Using Data Files and Streams 307
11.1 Data Files and Streams 308
11.2 An Example of a Data File 309
11.3 Reading Text from a File 311
11.4 Writing Text to a File 315
11.5 Data Files: Summary and Class Descriptions 316
11.6 Reading Numbers from a Data File 320
11.7 Communication with the Console 323
11.8 Binary Transfer of Data 323
11.9 Random Access to the Contents of a File 325
11.10 Serialization 329
11.11 New Concepts in This Chapter 335
11.12 Review Problems 355
11.13 Programming Problems 336
 Contents

12 Inheritance and Polymorphism 339

12.1 Generalization and Specialization 340
12.2 Inheritance 342
12.3 The Material Class with Subclasses 345
12.4 Handling Instances of Subclasses as a Whole 351
12.5 The Renovation Case with Many Surfaces and Many Materials 354
12.6 What if Polymorphism Didn' t Exist? 357
12.7 The Protected Access Modifier 360
12.8 Two Levels of Inheritance 364
12.9 Rules and Syntax 369
12.10 Interface 372
12.11 New Concepts in This Chapter 376
12.12 Review Problems 377
12.13 Programming Problems 378

13 GUI Programming and Events 383

13.1 GUI Components 384
13.2 Pushing a Button 388
13.3 Inner Classes 395
13.4 Managing the Layout 402
13.5 New Concepts in This Chapter 412
13.6 Review Problems 413
13.7 Programming Problems 413

14 Text, Choices, and Windows 415

14. 1 Text Components and Focus Listeners 416
14.2 Giving the User a Choice Between Alternatives 423
14.3 Choices Using Check Boxes 425
14.4 Choices Using Radio Buttons 428
14.5 Choices Using Lists 431
14.6 Windows 439
14.7 Making a Window 441
14.8 Differences Between Applets and Applications 446
14.9 Other Ways to Program Listeners 448
14. 10 New Concepts in This Chapter 450
14.11 Review Problems 451
14.12 Programming Problems 451

15 Creating User Interfaces 453

15.1 Menus 453
15.2 Toolbars 458
15.3 Dialog Windows 461
15.4 GridBagLayout as Layout Manager 476
15.5 The Table GUI Component (the JTable Class) 481
15.6 GUI for the Renovation Project 484
15.7 New Concepts in This Chapter 495
15.8 Review Problems 495
15.9 Programming Problems 496
Contents

16 Threads 499
16.1 Threads in Processes 500
16.2 Dividing Time Between Threads 502
16.3 Example of Threads in Use 503
16.4 Thread States 507
16.5 Communication Between Threads 508
16.6 Locks and Synchronization 510
16.7 More Control: wait(), notify(), and notifyAll() 515
16.8 Peeking at the Threads with JDB 519
16.9 New Concepts in This Chapter 521
16.10 Review Problems 522
16.11 Programming Problem 522

17 Data Structures and Algorithms 523

17.1 Graphs 524
17.2 Lists 526
17.3 The Solution: Collection, List, and Linked List 534
17.4 Queues and Stacks 538
17.5 Recursion 540
17.6 Trees 542
17.7 Trees in the API 550
17.8 Hashtables 553
17.9 New Concepts in This Chapter 558
17.10 Review Problems 559
17.11 Programming Problems 559

18 More about Applets 561

18.1 What Applets Do on the Web 561
18.2 Security 562
18.3 Programming an Applet 565
18.4 Security in Practice 570
18.5 Communication Between Applet and Browser 572
18.6 New Concepts in This Chapter 575
18.7 Review Problems 576
18.8 Programming Problems 576

19 Distributed Systems with Socket Programming and RMI 579

19.1 Sockets 580
19.2 Objects That Collaborate over a Network 586
19.3 How Does Communication Between the Objects Occur? 594
19.4 RMI and Applets 600
19.5 Deployment Diagram 600
19.6 A Distributed System with Callback 603
19.7 New Concepts in This Chapter 614
19.8 Review Problems 615
19.9 Programming Problems 615
 Contents

20 Programming with Databases 619

20.1 Database Drivers 620
20.2 Establishing Contact with a Database 621
20.3 A Bigger Example 628
20.4 A Database Application 634
20.5 The Three-Layer Architecture 640
20.6 Transactions and Compiled SQL Statements 641
20.7 New Concepts in This Chapter 645
20.8 Review Problems 645
20.9 Programming Problems 646

21 Web Programming with JavaServer Pages 649

21.1 Different Ways of Programming for the Web 650
21.2 Installing Software 651
21.3 Servlets 652
21.4 JavaServer Pages (JSP) 657
21.5 What Does JSP Consist of? 658
21.6 Inputting Data from the User 662
21.7 Client-Side Validation with JavaScript 671
21.8 Databases 672
21.9 Storing State Information 680
21.10 New Concepts in This Chapter 695
21.11 Review Problems 696
21.12 Programming Problems 697

Appendices
A Using Java SDK and WinEdit 699
A.1 SDK 699
A.2 Running Applets 703
A.3 WinEdit 703

B Keywords 705
C Number Systems 707
D The Unicode Character Set 711
E HTML and Applets 713
F Exceptions to the Code Standard 717
References 719

Index 721
This textbook was designed for higher education in technological fields where Java
and object-orientation form the basis of programming education. This book covers
both basic and more advanced programming.
The book assumes a general familiarity with computers, operating systems, and
the most common tools (such as, for example, word processors and browsers).
Readers should be familiar with concepts like "file" and "directory" and know the
difference between internal memory (RAM) and storage (for example, the hard
disk).

A foundation in object-orientation
When using Java as an educational language, it makes sense for readers to deal with
object-oriented ways of thinking as soon as possible. To a large extent, modern
programming consists of using ready-made components and classes. It's possible
to make a Java program that draws geometric figures, displays images, and plays
sound files without using anything more complicated than sequential control
structure. We believe that graphics and graphical user interfaces will motivate
further study into both object-orientation and programming in general, more so
than difficult control structures and textual user interfaces.
Readers will be introduced to the Java API for the first time in chapter 3. We'll
introduce the standard JOptionPane class which makes it possible to create
programs with primitive graphical user interfaces. We'll also use the Random and
String classes. This will teach readers to use ready-made classes and at the same
time provide a general introduction to object-oriented ways of thinking.
Once readers have used ready-made classes, we believe they will want to find out
what these classes look like inside. We devote quite a bit of space to creating our
own classes, a broad and comprehensive topic. In chapter 4, the readers will get to
create their own applets with simple geometrical figures where they can control the
shape, colors, and fonts themselves.
With this as a foundation, more classes follow to demonstrate the need for
selection and loop control structures.
 Preface

Object-oriented thinking and modeling go hand in hand with programming

throughout this whole book. Nevertheless, for beginners to be able to run Java
programs, their first read-through of the book will probably focus on programming
details. Later perusals will contribute more to readers lifting their gazes up beyond
the details of the code.
Using ready-made classes is part of developing the ability to think abstractly and
understand encapsulation. We've chosen to make do with this in the first half of
the book. We consider event handling, which is required to write programs with
"real" graphical user interfaces, to be so complicated that the time for it comes only
after most of the pieces of the Java language and object-orientation in general are
in place. If it is included too early on, we believe that the degree of "mystery"
behind it remains too high.

This book is not just for beginners

Because of an early, and therefore very thorough focus on object-orientation, we
believe that this book is suited to professional programmers with backgrounds in
non-object-oriented solution methods and programming languages. These readers
will be able to sail through many of the programming details in the earlier chapters
and concentrate instead on the object-orientation aspect, as illustrated with simple
code examples.
Readers with backgrounds from another object-oriented programming
language, C++ for example, will recognize quite a bit in the first part of the book.
They should, however, peruse this material quickly, primarily because there are a
number of essential differences between Java and C++, but also because the
conceptual apparatus differs somewhat between the two languages. Examples of
where Java differs from C++: in Java, arrays are objects with built-in knowledge of
their own length, exceptions are thrown if you try to refer to an array element with
an invalid index, space has to be allocated for all objects using the new operator
(you cannot put objects on the stack), objects that no longer have references are
removed automatically, it's not possible to program true multiple inheritance,
there's no operator-overloading, it's not possible to manipulate pointers, etc.
Java's rich Application Programming Interface (API) will be of particular interest
to readers with backgrounds in other languages. The Swing library makes it
possible to create platform-independent graphical user interfaces. The classes for
managing strings and arrays of dynamic length are easy to use. Familiar data
structures such as linked lists, trees, and hashtables are built in as part of the Java
API. Remote Method Invocation (RMI) makes it easy to create distributed systems
in the form of objects that cooperate over the network. Java Database Connectivity
(JDBC) is a collection of classes that can communicate via database drivers with
just about any database system. JavaServer Pages (JSP) is a technique for
programming dynamic Web pages. The programs run on the web server and
generate customized Web pages.
Unified Modeling Language (UML) as a modeling language
One of the most welcome events in recentyears in the field of object-oriented analysis
and design was when three gentlemen, Booch, Jacobson, and Rumbaugh, joined
forces and created a single common modeling language, Unified Modeling Language
(UML). This language is a standard accepted by the Object Management Group
(OMG), and we will gradually introduce elements of the language as we proceed.
We start with a class diagram that illustrates a single class in chapter 3, and gradually
add more classes using associations and generalizations. We use an activity diagram
to illustrate control structures, threads, and other parallel processes. Sequence
diagrams are very convenient for showing how objects send messages to each other.
In the last few chapters of the book, we use deployment diagrams to show how the
different parts of a distributed system depend on each other and run on physically
different machines.

Software
The software necessary for writing Java programs can be downloaded free from the
Internet. This book builds on the Java 2 SDK. The SDK is available on Sun's Web
pages (http://java.sun.com/). This book explains how the package is used. In
addition, you'll need a good editor. Alternatively, you can use an integrated
development environment, for example JBuilder Foundation, which you can get
from Borland's pages on the Internet (http://www.borland.com/jbuilder/).
To develop dynamic Web pages with JavaServer Pages (chapter 21), the reader
needs a web server. The book gives instructions on installation and use of a free
web server, LiteWebServer from http://www.gefionsoftware.com/.

Resource page on the Internet

This book has its own Internet page, http://www.tisip.no/JavaTheUmlWay/, where
you'll find all the examples, as well as answers to all the shorter problems and
many of the programming problems. The page also includes a number of relevant
links.

Teaching aids
The book includes several teaching aids: every chapter starts with the chapter's
learning goals and ends with a list of the new concepts introduced, review
problems, and more involved programming problems. In addition, most
subchapters end with shorter problems, where the reader is encouraged to actively
work with the material that was just covered.
The book's Internet page (see above) includes a set of overheads that go with
each chapter. The overheads are based primarily on the book, but also contain
some examples and figures not found in the book.
 Preface

The book's structure

The basics
The first nine chapters provide the requisite foundation in programming.
The first chapter introduces the topics of programming and Java and lays out the
prerequisites we're assuming the readers have. This chapter also covers the various
typographical elements used in the book.
Chapter 2 provides a necessary introduction into the topics of variables, data
types, and expressions. Chapters 3 and 4 focus on object-orientation and the goal
of the chapters is for the readers to learn to use ready-made classes and to make
their own classes. Readers will become familiar with important object-oriented
concepts like servers, clients, attributes, messages, and operations. They will
understand that there's a difference between objects in reality and objects in
programs. Readers will create their own first applets with simple geometrical figures
in chapter 4.
Chapters 5 and 6 cover the control structures of selection and loops.
Object-orientation is again the focus in chapter 7, where we'll look at message
exchanges between objects. This requires a thorough understanding of how
arguments are passed between objects, and we'll go through a number of
programming details, some of them difficult.
We now believe the reader is ready to use the online documentation that comes
with the SDK. Chapter 8 offers a brief introduction to this. Using the ready-made
classes that come with the SDK requires familiarity with exception handling in Java.
Therefore, this is also covered in chapter 8.
Chapter 9 covers arrays of primitive data types. Simple sorting and searching are
discussed. The chapter also covers the use of ready-made methods for this purpose.

Intermediate topics
This part of the book will prepare readers to make comprehensive programs with
graphical user interfaces. This requires extensive use of the Java API and a thorough
understanding of the concepts in an object-oriented system (such as associations
and generalizations, for example).
Arrays of reference types are essentially different in their structure and behavior
from arrays of primitive data types. Therefore, we've chosen to treat these in a
separate chapter along with the ArrayList class, which is a class that hides
reference arrays with dynamic lengths. For many practical purposes, this class is
better suited than an ordinary array of reference type. Chapter 10 also covers classes
with prepared sort-and-search methods including classes that make it possible to
take a country's character sets into consideration.
Chapter 10 introduces further relationships between objects in the form of
associations. We emphasize a demonstration of the transition from class diagram
to program code.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Pian alettiin kulettaa haavoitettuja siihen verrattaisesti turvaisaan
paikkaan, missä me oleskelimme; meidän hevosiamme juoksenteli
ympäriinsä tyhjin satuloin; kuormavankkureita vieri ohitsemme, ja
vähittäin ajettiin hajaantumaan pakotettu rykmentti yhä lähemmä
ylänköämme.

Kun urhoolliset rakuunamme, joita vihollinen yhä kiihkeämmin

ahdisti, olivat tulleet aivan lähelle meitä, näimme lipunkantajan
kaatuvan, ja eräs keisarin sotureista — niitä oli näet hyvin monta
riviemme keskellä — sivalsi hänen kädestänsä lipun, pitäen
voitoniloisena sitä korkealla. Kun jotkut ruotsalaisista keräytyivät
yhteen ja kovasti huutaen koettivat väkirynnäköllä anastaa häneltä
lippua, niin hän käänsi äkkiä ratsunsa ympäri ja alkoi paeta lipun
kera omien joukkojensa keskuuteen. Se hänelle onnistuikin, ja
keisarillinen joukko kulki ihan meidän ylänkömme ohitse meitä
näennäisesti huomaamatta.

Väristys viilsi läpi ruumiini: nyt oli hetki tullut, nyt saatoin tehdä
urostyön, josta minulle oli tuleva kunniaa ja joka oli saattava kaikki
minua ihmettelemään. Olavinpoika istui kankeana kuin kuva
satulassaan, ja antoi tyynesti hevosensa pureskella kauroja kaulaan
köytetystä pussista.

Niinkuin olin vartonut töytäsi joukko keisarin sotaväkeä päistikkaa

ylänköämme kohti. Samalla hetkellä kun he tulivat suoraan
eteemme, höllitin marhaimia — aivan kuin hiljaisesta sopimuksesta
kannusti Olavinpoikakin ratsuansa, ja ennenkun toverimme tiesivät
asiasta mitään, olimme jo keskellä vihollisjoukkoa. Olavinpoika antoi
lipunraastajalle semmoisen kolahuksen päähän, että mies horjahti, ja
minä kurotin samassa käteni siepatakseni lipputangon, kun näin
vihollisen kohottavan miekkaansa halkaistaksensa takaapäin
Olavinpojalta pään. Tuokion aikaa — mutta ainoastaan tuokion —
kiusasi minua halu jättää Olavinpoika oman onnensa nojaan
saavuttaakseni itse tuon halutun palkkion, mutta salaman nopeudella
muistin kaiken sen rakkauden, jota hän aina ja kaikissa kohdin oli
minua kohtaan osottanut ja se sai minut antamaan hyökkääjälle
surmaniskun. Kaksi muuta ratsumiestä alkoi nyt ahdistella minua:
toinen laukasi pistoolinsa minua kohti, josta tunsin äkkinäistä kipua
rinnassani, toinen pisti kuoliaaksi hevoseni, niin että se yhdessä
minun kanssani vierähti maahan.

Ennenkuin pääsin irralle hevosestani ja taas pystyyn oli jo kaikki

lopussa. Toverimme olivat hyökänneet vihollisten päälle ja ajaneet
heidät pakoon. Olavinpoika seisoi yksin vieressäni, pyytäen tarmonsa
perään kiskoa minua hevosen alta pois. Hänen kasvonsa olivat
verissä ja maassa hänen vierellään oli lippu, jonka hän oli riistänyt
viholliselta takaisin.

Tätä nähdessäni en voinut pidättää itkuani. Luullen minun surevan

ratsuni häviötä, Olavinpoika lohdutteli minua sanoen: "Rauhoitu, veli.
Minulla on paitsi tätä toinenkin hevonen, jonka annan sulle, kunhan
tulemme takaisin rykmenttiimme. Vähät muusta — lippu on
pelastettu, ja vaikka Jumala onkin vetänyt kätensä pois meiltä, sillä
miehemme ovat joko kaatuneet tahi paossa, niin tahdomme häntä
kuitenkin kiittää."

Olavinpoika löyhensi rintavarustani, ja silloin huomasimme, että

luoti oli sattunut juuri sydämen kohdalle ja tunkeutunut
nahkavarukseen asti. Töytäys oli synnyttänyt kivun, jota tunsin
pistoolin lauetessa, mutta haavoittunut en ollut.

Olin lähenemässä epätoivon parrasta: hevoseni oli kuollut, toinen

jalkani pudotessa pahasti rutistunut ja vihollinen odotettavissa minä
hetkenä hyvänsä. Kehotin Olavinpoikaa pakenemaan, koska en
pitänyt lukua elämästä, jossa kova onni minua niin itsepintaisesti
seuraili. Sitä hän ei ottanut kuultaviinsakaan; irroitettuansa tangosta
lipun, jonka hän kääri ympärilleen, hän nosti minut etupuolelleen
ratsunsa selkään ja ajoi täyttä neliä pois vaaranpaikalta. Pääsimme
onnellisesti vihollistemme kynsistä, vietimme yön erään talonpojan
asunnossa, joka henkensä uhalla salasi meitä kuleksivilta keisarin
joukoilta ja virkisti meitä runsaasti ruoalla sekä juomalla — pelkästä
kiitollisuudesta Olavinpoikaa kohtaan, joka kerran oli karkottanut
hänen talostaan joukon saaliinahnaita sotarosvoja. Seuraavana
päivänä saavutimme armeijan, joka tappionsa jälkeen taas oli
kerännyt vähät voimansa yhteen niin hyvin kuin oli ollut mahdollista.
Eloonjääneet olivat sentään peräti alakuloiset ja heidän mielensä
tykkänään lamassa. Kun yhdyimme heidän kanssaan ja eversti näki
Olavinpojan, virkkoi hän: "Jumalan kiitos, että hengissä pelastuit ja
että silmäni vielä kerran näkevät suoran ruotsalaisen soturin. Mutta
poikani, lippumme on menetetty, lippumme, jonka hänen
majesteettinsa kuningatar omakätisesti antoi meille Kalmarissa, kun
astuimme laivoihin retketäksemme tähän turmiolliseen sotaan.
Kuinka saatamme astua kuninkaallisen valtiattaremme eteen, kun
täältä kerran palaamme? Voi että minun vielä tuli elämässäni kokea
moista häpeää!"

"Olkaa hyvillä mielin, herra eversti", vastasi Olavinpoika, "ei ole

asiat niin pahoin päin kuin luulette. Ja kuningattaremme on
ommellut hyvän vaalilauseen lippuumme: 'Jumala kanssamme', ja
Jumala on tosiaankin ollut minun ja toverini kanssa, joten
onnistuimme saamaan takaisin menetetyn arvaamattoman
kalleutemme." Näin sanoen kehitti hän lipun vyötäröiltään ja liehutti
sitä korkealla päänsä päällä. Nähtyään rakkaan lippunsa eversti
juoksi Olavinpojan tykö, tempasi lipun hänen kädestään, painoi sitä
suudellen rintaansa vasten ja huudahti: "Vänrikki Eerikinpoika, joka
sitä kantoi, on kuollut — en tiedä kuka olisi ansiokkaampi tästedes
sitä kantamaan ja kuka uskollisemmin sitä puolustaisi kuin sinä
Olavinpoika: Onnea vaan, herra vänrikki!"

Olavinpoika vastasi: "Minulla on täällä saksalainen toveri, joka on

uskaltanut henkensä ja verensä yhtä paljon kuin minäkin lippua
pelastaissamme." Eversti käski nyt kertoa tapauksen juurtajaksain ja
kääntyi sitte minun puoleeni lausuen: "Sinä olet kunnon soturi,
poikani, ja jos edelleenkin käyttäydyt yhtä miehevästi, et kauan ole
seisova rintamassa alhaisena sotamiehenä, mutta tällä kertaa
sotaonni on vähemmin suosinut sinua kuin Olavinpoikaa, ja asian
täytyy nyt jäädä silleen kuin olen sanonut."

Yhdeksästoista luku.

Kirje. Jatkoa.

Tuskin olen alkanut

Jo on halu haihtunut.

Vanha kansanlaulu.

Jumalalle ja koko maailmalle vihoissani antauduin nyt

hillittömämmin kuin koskaan ennen koko olennollani hurjaan
sotilaselämään. Kun minulla oli rahaa, vietin päivät noppapelissä ja
yöt viinituopin ääressä muonakauppiaan luona, ja siksi
yltäkylläisyyttä aina seurasi suuri puute. Välimmiten olin silmittömästi
kyllästynyt koko sotaan, kun minulla kuitenkaan ei ollut onnea,
välimmiten koetin kunnianhimoni kannustamana panna kaiken
tarmoni liikkeelle, että viimein edes kunnialla ja kiitoksella palkittuna
olisin saattanut näyttäytyä teille. Väliin jätin toverit röyhkeilevässä
vallattomuudessa kauas jälkeeni, väliin jouduin niin synkkämieliseksi,
että kartoin jok'ainoata ihmistä. Olavinpoika teki usein minulle
ystävällisiä muistutuksia, mutta se oli kaikki tuuleen puhuttua, ja
missä vain kävi päinsä, kartoin hänen seuraansa, vaikka sydämessäni
tunsin vetämystä hänen puoleensa. Olin nimittäin tullut
huomaamaan, että hän oli ainoa, jolla oli rehelliset tarkotukset
minua kohtaan — toiset saattoivat tosin mielistellä ja kehuskella
minua silmäini edessä, mutta takanapäin puhuivat he pahaa ja
halveksivat minua ja olisivat kernaammin olleet valmiit minua
kaatamaan kuin auttamaan.

Mutta taivaallinen ystävä, joka silminnähtävästi oli asettanut

Olavinpojan rinnalleni parannussaarnaajaksi, ei heti päästänyt
minua, vaan osotti kolmannen kerran erityisen nöyrryttävällä tavalla,
että onnettomuus seuraa jumalattomia, joskin he luulevat jo
tavottaneensa onnen käteensä. Niinä sotavuosina jolloin minäkin olin
mukana, tulin samonneeksi melkein koko Saksanmaan ristin rastin,
milloin minkin sotapäällikön johdolla. Nyt oli rykmenttimme Weimarin
herttuan ylipäällikkyyden alla. Elokuun 9 p:nä 1638 oleskelimme
Breisgaussa Wittenweyer-kylän seuduilla vastapäätä keisarin väkeä
ja baijerilaisia, joita Juhana von Götz ja Saveliin herttua johtivat.
Päivää ennen, joka oli sunnuntai, olimme Briesenheimin kylän
lähettyvillä äkkiarvaamatta karanneet erään keisarin
ratsuväenpatrullin niskaan, ottaneet vangiksi luutnantin ja kahdeksan
hevosmiestä ja ajaneet jälellä olevia takaa ihan keisarin armeijan
etuvartiolle saakka, josta urotyöstä herttua meitä kiitti.
 Herttua määräsi että seuraavana aamuna varhain pidettäisiin
jumalanpalvelus saarnan kanssa, joka eilispäivänä päällekarkauksen
tähden oli jäänyt pitämättä. Jumalanpalveluksen päätyttyä saimme
ainoastaan häthätää virkistää itsiämme ruoalla ja juomalla ja sitte
täytyi taas nousta ratsaille. Sotahuutomme oli tälläkin kertaa:
"Jumala kanssamme", tai kuten muukalainen sotaväki, joka ei
osannut ruotsia eikä saksaa, sanoi: "Immanuel." Vihollisen sotahuuto
oli: "Ferdinandus."

Jo tappelun alussa karkasi keisarin ja baijerilaisten paras väki,

kyrassierit, oikean sivustamme kimppuun, jota kenraalimajuri
Taupadel johti, ja ajoi sen takaisin. Peräännyimme aluksi vain askel
askelelta, mutta sittemmin yhä nopeammin ja nopeammin mikäli
keisarin väki uudisti rynnäkkönsä yhä suuremmalla kiivaudella;
rykmentit joutuivat tappelun aikana hajalle ja lopulta pyrkivät kaikki
saavuttamaan jälkijoukkoa mahdollisimman sukkelaan. Pakoa
tehdessämme tulimme leveälle ja syvälle, jyrkkä- ja liederantaiselle
joelle, joka siinä kohdin laskee Reinjokeen, ja jonka edellisen päivän
ankara ukkossade oli nostanut korkealle yli äyräittensä. Virran yli
johti kivisilta ja sillan tämän puolisessa päässä kohosi luja vanha
torni, johon ruotsalaiset olivat sijoittaneet osaston ranskalaista
jalkaväkeä. Nähtyänsä pakolaisten lähestyvän siltaa, ranskalaiset
hyökkäsivät tornista ja olivat ensimmäisiä pakenemaan sillan yli
toiselle puolen jokea. Oli selvää että jos vihollinen häiriintymättä olisi
saanut anastaa valtaansa tornin ja kulkea sillan yli, niin se olisi
voinut saattaa meidän väelle arvaamatonta vahinkoa ja estää
eteenpäin kulkua, vaikka meidän olisi onnistunutkin jälkijoukossa
kokoontua yhteen. Huomattuansa tornin olevan tyhjänä,
kenraalimajuri Taupadel haukkui pahan päiväisesti kehnoja
ranskalaisia, pidätti ratsuansa ja huusi pakeneville joukkokunnille:
"Torni on miehitettävä ja puolustettava aina viimeiseen henkäykseen
saakka; muussa tapauksessa en astu askeltakaan etemmäksi, vaan
seison tässä paikoillani, maksakoon se minulle vaikka hengen."

Olavinpoika ja minä, — edellisellä oli monta veristä haavaa ja

hänen voimansa olivat niin vähissä, että hän hädin tuskin kesti
satulassa — satuimme olemaan kenraalia lähinnä.

"Sven Olavinpoika", huusi kenraalimajuri, "te olette uljas mies,

ottakaa kaksikymmentä miestä mukaanne, hyökätkää torniin ja
puolustakaa sitä Jumalan tähden kunnes väki uudelleen ehtii
jälkijoukossa yhtyä, muuten Jumal'avita on kaikki hukassa!"

"Se on tapahtuva, herra kenraalimajuri", sanoi Olavinpoika. "Pian,

toverit, kuka seuraa minua?" huusi hän yrittäen kiipeemään alas
ratsailta. Mutta kun kenraalimajuri näki, että hän oli haavoittunut ja
verenvuodon tähden tuskin pysyi pystyssä, niin hän huudahti: "Ei, ei,
vänrikki, ei se käy laatuun, te olette liian heikko, toimittakaa itsenne
täältä pois, muuten jää herttua yhtä hyvää soturia vaille."

Sekasorto ja tungos tuli yhä rajummaksi, keisarin armeijan

sotahuuto: "Ferdinandus, Ferdinandus", kaikui yhä lähempää, ja
kenraalimajuri huusi: "Jollei täällä ole upseeria, joka ottaa tornia
puolustaakseen, teen sen itse!"

"Teidän luvallanne, herra kenraalimajuri", sanoi Olavinpoika, "se ei

käy päinsä. Jollei upseeriakaan olisi, esittäisin ystävääni tässä,
Valentinus Gastia, ja minä takaan kunniasanallani, ettei koko
sotajoukossa löydy miestä, joka paremmin tekisi tehtävänsä, jos
kohta hän ei olekaan muuta kuin alhainen sotamies."

"Haa, sinäkö siinä, rakuuna?" sanoi kenraalimajuri, "näin sinun

eilen urhoollisesti tappelevan, kun karkasimme ratsuväkipatrullin
niskaan. Tottakai sinun tekee mieli upseeriksi? Katsos tuota tornia!
Puolusta sitä puolen tuntia vain, että väki ennättää kokoontua, ja
sinä olet kunniani kautta huomenna oleva vänrikki. Kolmekymmentä
taaleria kullekin sotamiehelle, joka seuraa mukana! Totelkaa tuota
miestä niinkuin minua itseäni!"

Kaksikymmentä miestä meikäläisten joukosta oli hetikohta

valmiina seuraamaan kehotusta; kiipesimme sukkelasti alas ratsailta,
juoksimme tornin sisään ja suljimme portin, riensimme sitten
portaita ylös, viskasimme hatut päästämme ja työnsimme
muskettimme ulos ampumarei'istä, valmiina heti laukaisemaan. Näin
meidän väkemme kiiruhtavan pois ja Olavinpojan vielä kerran
viittaavan kädellänsä minulle jäähyväisiksi.

Tunsin voimani tuhatkertaisesti vahventuneen ja olin vähältä

kajahuttaa riemuhuudon, kuullessani keisarin joukkojen lähestyvän
torvensoitolla. Nythän se hetki oli tullut, jota kaikki pyrintöni olivat
tähdänneet, otollinen hetki maineen ja kunnian saavuttamiselle, ja
minä huusin: "Jumala kanssamme, toverit, nyt on ratkaisu käsissä!
Kunnia ja elämä tahi rehellinen kuolo!" "Kunnia ja elämä tahi
rehellinen kuolo!" huusivat kaikki yhdestä suusta, sillä he näkivät
ilmeisesti, että pako ei tässä voinut tulla kysymykseenkään.

Samassa tuokiossa ryntäsi keisarin väki esiin. Nähtyänsä portin

olevan lukossa, tornin miehitettynä ja uhkaavien musketinkitojen
ammottavan ampuma-aukoista, huusi ratsumestari: "Kuulkaas sen
veijarit! Armo ja kunniallinen lähtö on teille tarjona, jos heti ryömitte
esiin loukostanne ja aukaisette portin. Mutta se tehkää pian, muuten
tulette, jokainen maistamaan säilänterää." — "Ja me", huusin minä,
"tarjoomme teille ruutia, luotia ja miekan tutkaimia! Toverit, antakaa
tulta!" — Kaksikymmentä muskettia laukesi yhdellä haavaa ja
ratsumestari sekä joitakuita etummaisista suistui kuolleena maahan.
Mutta siinä tuokiossa irrottivat muutamat lähinnä olevista kirveensä
satulan sakarasta ja hyökkäsivät sillalle porttia särkemään. Meidän
täytyi rientää alas estämään heitä siitä, mutta päästyämme paraiksi
portaiden aliseen päähän, kaatua rojahtivat molemmat
portinpuolikkaat valtavalla ryskeellä meitä kohden. Laskimme vielä
yhden laukaiseman pyssyistämme, mutta sitte muuttui tappelu jo
käsikärhämäksi: mies taisteli miestä vastaan ensin miekoilla ja
musketin perillä ja sitten kun viholliset entistä kiihkeämmin
rynnäköivät, emmekä me mielineet peräytyä, — tikareilla, nyrkeillä ja
hampailla. Itsekukin kävi vihollisensa miehustaan kiinni ja jollei
onnistunut saamaan tätä hengiltä, koetti ainakin nostaa
taistelukumppaninsa ylös ilmaan ja syöstä jokeen; väliin sattuivat
molemmat vierähtämään veteen ja menivät pohjaan. Tappelun
jälkeisenä päivänä löydettiin useita, jotka vielä kuollessaankin pitivät
lujasti kiinni toinen toisistaan.

Tappelun kuumimmillaan ollessa nousi taas hirvittävä rajuilma —

taivas oli mustanaan pilvistä, vasamia sinkoili ristittäin ja ukkosen
jyrinä oli niin kovaa, että maa vapisi. Mutta mitä hurjemmin
luonnonvoimat raivosivat, sitä kiivaammaksi yltyi taistelunhalu
minussa — hakkailin ja pistin huikeasti ympärilleni äkkäämättä, että
tovereistani enemmät kuin puolet olivat jo kaatuneet.

Hurjaa ottelua oli kestänyt jo melkoisen aikaa, mutta ei yksikään

joukostamme vielä ollut peräytynyt edes tuumankaan vertaa; silloin
kaatui korpraali viereltäni kuolettavasti haavoitettuna jalkojeni
juureen. Yrittäessäni auttaa häntä seisaalle, sanoi hän: "Kirjuri, te
saatte kyllä vänrikin valtakirjanne paratiisissa; ottakaa minut sitte
korpraaliksenne — minä menen jo ennakolta tilaamaan teille
kortteeria." Näin sanoen viittasi hän kädellään kroaattilaisjoukkoon,
joka hiljakseen oli hiipinyt yli tulvivan joen karatakseen meidän
selkäämme. "Sitä saatat yhtä hyvin tilata helvetissä", huusin
jumalattomalla röyhkeydellä ja iskin samassa keisarin sotamiestä
miekallani kypäriin, niin että miekka sinkosi kädestäni tuhansina
sirpaleina. Kuulin kuolevan korpraalin rukoilevan:

"Mua uskoon vahvaan auta,

O Jeesus Herrani,
Sun kovan kuolos kautta
Sä korjaa sieluni!
Mä turvaan sananasi,
Kun tulee lähtöni;
Vie sielun' huostahasi
Taivaasen iloosi! Amen."

Muudan keisarin soturi oli sillä välin astunut jalallaan hänen

ryntäilleen, antaaksensa hänelle armoniskun, mutta kuultuansa
hänen rukoilevan, hillitsi hän itseänsä siksi, kuin kuoleva oli sanonut
"amen", mutta samassa tuokiossa lävisti hän miekallaan korpraalin
sydämen.

Nyt olivat kroaatit ehtineet luoksemme, ja he tekivät leikistä

pikaisen lopun. Emme uskaltaneet kääntyä heitä vastaan, meillä kun
oli täysi tekeminen vihollisistamme edessämmekin, — ja he ampuivat
meistä yhden toisensa perään kuoliaaksi, kunnes minä yksin olin
jälellä. Muskettini kun oli rikottu ja miekkani palasina, käännyin
ympäri ja hyökkäsin torniin, jonka seinällä olin nähnyt pertuskan
riippumassa, puolustautuakseni tällä aseella toverieni lailla
viimeiseen verenpisaraan. Keisarin väki seurasi kintereilläni ja
muudan heistä huusi: "Jokos nyt tahdot antautua, mies?" — Ääni
tuntui minusta tutulta — katsahdin taakseni ja näin edessäni
konnan, joka nimitti itseänsä kapteeni Paradeiseriksi.

"Jumalan kiitos, että olen saanut elää tähän päivään asti —

jommankumman meistä täytyy nyt kuolla", huusin temmaten
pertuskan seinältä, mutta ennen kun pääsin veriviholliseni luo, oli
joku toinen saanut kolautetuksi minua pyssynperällä päähän, niin
että horjahdin ja kaaduin. Tuokiossa hyökkäsi Paradeiser toverinensa
päälleni ja he ryöstivät minut putipuhtaaksi. Lopuksi raastoivat he
vaatteet päältäni ettei jäänyt muuta kuin paita, nostivat ylös ja
heittivät minut rintasuojan yli veteen, luullen minua kaiketi
kuolleeksi.

Kylmässä vedessä toinnuin jälleen tajuntaan, mutta peläten

keisarin sotaväkeä, joka vielä piti tornia vallassaan, en uskaltanut
nousta vedestä, vaan tartuin virran yli riippuvaan pajunoksaan, niin
että aika ajoin saatoin nostaa päätäni vedestä hengittääkseni ilmaa.
Toivoin että viholliset, saatuaan sillan haltuunsa, lähtisivät eteenpäin,
mutta sitä he eivät tehneet, vaan näyttivät seisovan neuvottomina ja
silmäilevän yksivakain, tutkistelevin katsein joen vasemmalla puolen
olevaa tasankoa. En käsittänyt syytä tähän heidän kummalliseen
menettelyynsä, mutta pian sainkin selityksen: ruotsalaisten
sotahuuto: "Jumala kanssamme! Immanuel!" kuului nyt selkeästi ja
yhä kovemmin ja kovemmin siltä puolen virtaa.

Sillä välin näet kun oikean sivustamme jo heti alussa oli täytynyt
peräytyä, olivat eversti Rosa ja Nassaun kreivi torjuneet keisarin
väen oikean sivustan tekemän rynnäkön. Herttua Bernhard, joka
komensi keskustaa, oli johtanut luokseen oikean sivustamme, joka
jälkijoukossa oli päässyt kokoontumaan ja järjestymään, ja
voitokkaasti ajanut vihollisen vaalipaikalta. Keisarin sotaväki lähti
samassa aukiolle päin, missä tappelu jälleen oli leimahtanut, mutta
jätti melkoisen joukon tornin puolustukseksi, jonka tähden en vielä
uskaltanut nousta vedestä.

Kun ruotsalaiset vihdoin olivat voittaneet ja heidän virrenveisuunsa

— he veisasivat virttä 152: Jumala ompi linnamme — kajahti sillan
korvalla hääriväin vihollisten korviin, alkoivat kroaatit tehdä lähtöä.
Minä sain siitä uutta rohkeutta ja toivoin ennen pitkää pelastuvani
tukalasta asemastani; — oli jo ilta, ja uupunut kun olin, jaksoin hädin
tuskin vaan pidellä kiinni oksasta. Pahaksi onneksi sattuivat
muutamat lähtöä tekevistä kroaateista huomaamaan minut ja vetivät
oitis maalle. Piestyänsä minut vähiin henkiin aikoi muudan heistä
lävistää miekallaan rintani, jota terä jo kosketteli, mutta toinen
joukosta huusi: "Seis! hän on upseeri, minä näin hänen johtavan
taistelua tänään tornissa; saakoon hän armon, hänen
vapaaksipääsöstään voi kiristää aimo lunnaat." He sitoivat minut niin
märkänä ja alastomana kuin olin hevosen selkään ja kuljettivat,
täyttä laukkaa ajaen, minut mukanaan.

Kahdeskymmenes luku.

Kirje. Jatkoa.

Pian oi, pian oi,

Mainen loisto haihtua voi!
Ruusun väri, purppuran,
Puna posken hehkuvan —
Kuihtua ne kohta voi.
Pian oi!
 Kansanlaulu.

Ratsastimme kaiken yötä pysähtymättä. Rajuilman jälkeen muuttui

ilma kolkoksi, joka tuntui minusta äärettömän kiusalliselta, oltuani
suurimman osan päivää vedessä ja kun ruumiini verhona ei ollut
muuta kuin märkä paita. Väliin oli minun niin vilu että hampaat
kalisivat, väliin tuntui niinkuin tuli olisi palanut suonissani, enkä
muuta luullut kuin että viimeinen hetkeni oli tullut.

Sama kroaattilainen, joka äskenkin oli pelastanut henkeni, armahti

minua vihdoin, tarjoten tilkan vettä sillä sammuttaakseni polttavaa
janoani. Niin ikään hän lupasi hankkia joitakuita ryöstetyitä
vaatekappaleitani takaisin. Hän ratsasti toveriensa luo, jotka olivat
jonkun matkaa jälellä päin, mutta palasi kohta tyhjin toimin takaisin.
Ainoa minkä hän tullessansa toi, oli paperiin kääritty luoti, sekä
terveiset vaatteeni anastajalta, luultavasti Paradeiserilta, että "hän oli
sen löytänyt kapineitteni joukosta ja että minun olisi viisainta ajaa se
pääni lävitse, niin kerrassaan olisin vapaa kaikista kärsimyksistä." —
Se oli sama luoti, jonka Olavinpoika Nördlingenin tappelun jälkeen
löysi haarniskastani, ja jota senvuoksi säilytin muistona. Huolimatta
siitä että olin sairas ja että alinomaa kärsin kuumetta, kulettivat he
minua mukanansa Breisachiin yhdessä muutamien muittenkin
meidän miesten kanssa, joita olivat tappelussa vanginneet.

Rakkaat vanhemmat! Sitä tuskaa ja hätää, jota täällä kärsin, ei voi

sanoin kuvata. Ajattelin silloin usein Jerusalemin hävityshistoriaa,
jota kymmenentenä sunnuntaina kolminaisuuden päivästä joka vuosi
luettiin Sommerhausenin kirkossa. Kaikkia julmuuksia, joita samaisen
kertomuksen mukaan tapahtui Jerusalemissa, harjoitettiin
Breisachissakin, ja minä olin itse osallisena kaikkein pahimmassa. —
Olihan Vapahtajani jo vuosikausia minullekin huutanut: "Jos sinäkin
tietäisit, vieläpä tänä sinun päivänäsi, mitä sinun rauhaasi sopii, niin
sinä toisin ajattelisit", — mutta se oli kätkettynä silmieni edestä vielä
nytkin, kunnes en enää saanut itseltäni salatuksi, että hänen
tuomionsa minun suhteeni alkoivat käydä toteen.

Tullessamme oli muonavarasto jo linnassa huvennut varsin vähiin

sen johdosta, että ruotsalaiset pitemmän aikaa olivat ehkäisseet
tuonnin linnaan kokonaan. Meidät vangit — lukumme nousi
viiteenkymmeneen hyvinkin — vietiin vankitorniin, missä minut ja
kaksitoista onnettomuustoveriani viskattiin kosteaan kellariin, joka oli
varustettu ainoastaan pienen pienellä ilmarei'ällä. Muutenkin oli se
niin pimeä, ettei toinen toistaan nähnyt, ja täällä me istuimme yöt
päivät märkinä ja viluissamme. Vuoteenamme oli puoleksi
mädänneitä olkia ja ruokanamme vähäpätöinen annos leipää, mutta
senkin minulta anastivat toverit kun olin liian sairas ja heikko
pitämään puoltani. Näin en kuuteen päivään tullut maistaneeksi
leivän muruakaan. Tämä ei suuresti huolettanut minua ensi päivinä,
koska olin varma kuolemastani, mutta kun sitte taas vähitellen aloin
päästä voimiini, rupesi minua kauhea näläntuska vaivaamaan —
mutta kurjuutemme mitta ei ollut vielä kukkurallaan.

Bernhard herttua, jolle eräs karkuri oli tuonut tiedon väestön

keskuudessa vallitsevasta nälänhädästä, rupesi nyt kaikin voiminsa
linnaa piirittämään. Ennen pitkää emme saaneet muuta
syödäksemme kuin vähäisen hevosen tai koiran lihaa, ja yhtäkaikki
arveli vanginvartija, "että se oli meille liiankin hyvää, kun hänen
majesteettinsa keisarin sotamiehilläkään ei ollut muuta syötävää."
Joulukuusta alkaen — piiritystä kesti vielä silloinkin — emme saaneet
sitäkään; vanginvartija jäi tykkänään tulematta, ja luultiin että
aikomus oli tappaa meidät nälällä, jonkatähden muutamat
vankikumppaneistani alkoivat hirveästi elämöidä, ulista ja hakata
ovea. Vihdoin tuli toki vanginvartijakin. Hän sanoi poteneensa
muutamia päiviä, mutta ettei hän nytkään voinut meille ruokaa
antaa, kun ruokaa ei ollut koko linnassa. Linnanpäällikön oli itsensä
täytynyt maksaa strassburgilaisen penningin kuivatusta
omenanpalasta; kaikki hevoset, koirat ja kissat olivat teurastetut,
sotamiehet käyttivät ravintonaan häränvuotia ja lampaannahkoja,
vieläpä he maasta kaivoivat ja söivät suuhunsa jo monta päivää
haudassa maanneita ruumiita. Sittenkään linnanpäällikkö ei tahtonut
jättää linnaa vihollisen valtaan. Meidän oli siis itsemme pidettävä
huoli henkemme ylläpidosta.

Kun vanginvartija oli meille tämän sanoman ilmoittanut, seurasi

sitä ensinnä yleinen itku ja nyyhkinä, mutta pianpa näytti niinkuin
kaikki olisivat tulleet hulluiksi. Jotkut, jotka vielä muistivat
lapsuutensa ajoilta rukouksen, alkoivat sitä ääneensä lukea, mutta
keskellä rukousta antoivat he mitä jumalattomimpain kirojen ja
herjausten vapaasti ja viljalti suustansa tursuta, toiset nauroivat kuin
houkkiot, toiset ryntäsivät kuin villieläimet toistensa niskaan ja
kuristivat kurkusta toisiansa kuoliaiksi; keskellä kaikkea tätä
makasivat muutamat henkihievereissään, mutta kuinka
hautaamattomien ruumiiden kanssa meneteltiin, sitä en tahdo
kertoa, sillä te ette sitä kuitenkaan uskoisi.[1] Olin vihoissani
Jumalalle, joka oli syössyt minut tähän katalaan viheliäisyyteen, enkä
toivonut mitään niin hartaasti kuin saada hetikohta kuolla. Kun päivä
päivältä tulin yhä heikommaksi, aloin toivoa että toivomukseni ennen
pitkää oli täyttyvä, mutta Jumala suuressa laupeudessaan ei sallinut
minun sillä mielellä eritä täältä, vaan antoi minulle vielä
parannusaikaa.

[1] Ettei Valentinimme liioittele, näemme erään sen

aikuisen henkilön kuvauksesta:
 "Mitä julmaan kurjuuteen ja äärettömään nälänhätään
tulee, jota kelpo breisachilaisten tuolla neljä kuukautta
kestäneellä piirityksen, mutta eritoten viimeisten kahdeksan
viikon ajalla täytyi kärsiä, sitä voi tuskin kynällä kertoa, sitä
vähemmin uskoa. Sanotun kaupungin piiritys on todellakin
yhtä merkittävä ja muistamista ansaitseva, kuin mikä
vanhanajan historiassa esiintyvä tapaus tahansa. Oi, Breisach,
mitäpä kertoisi sinusta, jonka oli pakko vihollistesi sitkeän ja
ankaran piirityksen kestäessä turvautua semmoiseenkin, mikä
meissä nyt herättää inhoa.

"Eikö sinun pitänyt sydämen tuskalla kokea että yhtenä

päivänä kahdeksan lastasi katosi, jotka kaiken
todennäköisyyden mukaan nälistyneiden ihmisten hampaat
raatelivat rikki? Eikö sinun verisin kyynelin täytynyt katsella,
miten kuolleitten ruumiita, jotka olivat jo monta päivää
maanneet haudassa, kaivettiin ylös, kuinka sisälmykset
raastettiin niiden rinnasta ja syötiin?

"Saatatko säälimättä ajatella vankiholveihin sulettuja

sotamiesraukkoja, jotka näläntuskien pakoittamina sormillaan
kaappivat seinistä vahingollista kalkkia nälkänsä
sammutteeksi. Tai etkö kammottavalla vavistuksella saanut
nähdä, mitenkä nälkää kärsivät sotamiehet ruoaksensa
paloittelivat nälkään kuolleiden tovereidensa ruumiita?

"Eikö sinua kauhistuta, kun omat soturisi leipää luvaten

houkuttelevat köyhän lapsen kortteeriinsa ja siellä teurastavat
ja syövät hänet?

"Eikö sinun sydäntäsi särkenyt nähdessäsi, että aamusella

kymmenkunta ruumista ja väliin enemmänkin makasi aukialla
 kadulla?

"Eikö sinun tee mielesi itkeä ja repiä hiuksiasi, kun ajattelet

entistä hyvinvointiasi ja nyt katkerin mielin huomaat, että
kappa riisiä maksaa 132 floriinia, kananmuna 1 fl., naula
hevosen suolia 28 kreuzeriä, koiran takareidet 7 fl., rotta 1 fl.?
Että kolmatta tuhatta kalliilla hinnalla ostettua hevosen,
härän, lehmän, vasikan ja lampaan nahkaa, sekä kaikki koirat
ja kissat syötiin loppuun?

"Mutta eihän mun auta tästä laajemmin puhua ja repiä auki

haavasi, kun onnettomuutesi kuulu maine luultavasti jo on
kerinnyt levitä ympäri koko maailman ja kaikkien kansojen
kuuluviin, joista muutamat ovat sinua pilkanneet, toiset
surreet ja säälineet."

Ajan kuvauksena saakoon tässä myös sijansa muudan

Breisachin
valloituksen jälkeen sepitetty Distichon Chronologicum. Se
oli näin kuuluva: Heroi invicto Bernhardo de Weymar, Germano
Achilli, de expugnato Brisaco Carmen Chronologicum:

"Invivto fortis Cecidit Briseis Achilli

Iungitur & tanto Digna puella viro."

Suomeksi: Kronolooginen kaksoissäe. Voittamattomalle

sankarille
Bernhard Weimarilaiselle, saksalaiselle Akilleelle, Breisachin
valloituksen johdosta kronolooginen runo:

"Uljas Briseis joutui voittamattoman Akilleen omaksi ja niin.

suuren miehen ansaitseva neito yhdistetään häneen."
 Viikkokautta ehkä ennen joulua tuli vanginvartija taas, aukasi oven
ja huusi meille alhaalla oleville — luoksemme oli hänen mahdoton
tulla mätänevistä ruumiista leviävän sietämättömän löyhkän vuoksi
— että ne vangit, jotka vielä olivat elossa, tulisivat pois vankitornista.
Linnanpäällikkö oli vihdoin taipunut määrätyillä ehdoilla jättämään
linnan herttuan haltuun. Meitä oli vielä kuusi miestä elossa; suurin
vaivoin pääsimme seisoalle ja kiipesimme horjuellen portaita ylös.
Tultuamme ulos vankiholvista meidät vietiin linnanpihaan, missä
väestölle jaeskeltiin leipää. Herttua oli näet heti linnan antauduttua
toimittanut sinne ruokavaroja. Saimme nyt omin silmin nähdä, että
vanginvartijan puhe sotamiesten hädästä ei ollut liioiteltua, sillä
nämä näyttivät pikemmin aaveilta kuin ihmisiltä. He horjuelivat
puoleen ja toiseen, ja moni, joka liian ahnaasti oli ahminut
leipäosuutensa, kaatuikin maahan — muutamia nytkähdyksiä vain —
niin oli kaikki lopussa. Kun meillekin oli annettu palanen leipää
kullekin, lähdettiin linnasta. Tehdyn sopimuksen mukaan oli
linnanväen lähdettävä liehuvilla lipuilla ja soiton helinällä linnasta,
mutta Jumala paratkoon kuinka surkealta tuo lähtö näytti: miehistö
kesti töin tuskin pystyssä, ja linnanpäällikköä, vapaaherra von
Reinachia talutti kaksi ruotsalaista upseeria. Puolustusväestä sallittiin
niiden, joita halutti, antautua Ruotsin sotapalvelukseen. Meidät
vangit oli määrä lähettää takaisin omaan rykmenttiimme.

Nähtyänsä meidät ja kuultuansa, että kolmekymmentä

onnettomuustoveriamme oli kuollut nälkään vankeudessa, suuttui
herttua silmittömästi ja astui von Reinachia vastaan, puhutellen
häntä seuraavin sanoin: "Sopimuksen mukaan saatte hätyyttämättä
kulkea armeijani läpi, mutta sitte annan teidän ja kaikkien
sotamiestenne maistaa miekkaa siksi, että olette vankiparkojanne
kohdelleet näin tyrannillisesti ja epäkristillisesti."
 Linnanpäällikkö lankesi herttuan eteen polvilleen pyytäen armoa ja
sanoi, ettei hän ollut vankeja kohdellut pahemmin kuin omia
sotamiehiään. Wollmar herrakin, Breisachin kansleri, joka linnaan
tullessamme oli sanonut meitä "ruotsin roistoiksi", heittäytyi kolmasti
herttuan eteen polvilleen, anoen armoa. Viimein rupesivat muutamat
ruotsalaisten ylemmistä upseereista armoa anovien puolelle,
jolloinka herttua vasta, joskin vastahakoisesti, taipui seuraamaan
välipuheessa mainittuja ehtoja.

Sittenkun varustusväki, lukuunottamatta niitä harvoja, jotka

rupesivat Ruotsin sotapalvelukseen, oli saatettu aluksiin, jotka
kuljettivat heidät Reinjokea alaspäin, lähdin minäkin hitain askelin
kulkea hitustamaan pienelle kylälle päin, johon meidän
rykmenttiänne sanottiin olevan sijoitetun. Siellä toivoin ennen pitkää
taas kostuvani ja voimistuvani ja sitte oli aikomukseni muistuttaa
kenraalimajuri Taupadelia minulle tekemästään lupauksesta. Niin
viheliäinen kuin tilani muuten olikin, tuntui minusta hupaiselta
ajatella toverieni riemua, jota ilmestymiseni heidän keskuuteensa oli
herättävä, he kun eittämättä olivat luulleet minua jo aikoja sitte
kuolleeksi, enkä suonut itselleni lepoa, ennen kuin olin ehtinyt
määräni perille, kylään. Kohta näinkin joukon rakuunoita ja niiden
joukossa muutamia, joita ennen pidin hyvinä ystävinä ja tovereina.
Menin lähelle ja ojensin heille kättä tervehdykseksi, mutta he eivät
tunteneet minua. Eikä ihmettäkään, sillä minä olin näöltäni kuin
luuranko, ja tukkani ja partani, joilla koko pitkänä vankeusaikana ei
ollut minkäänmoista tekemistä ollut saksien tai partaveitsen kanssa,
roikkuivat hurjassa epäjärjestyksessä ympärilläni; vaatteiden verosta
olin verhottu huononpäiväisiin riekaleihin. Toverit kavahtivat
paikoiltansa heidän joukkoonsa tultuani ja kysyivät tuimasti, kuka
olen ja mitä on asiaa. Mainitsin nimeni, mutta silloinkos he vasta
kohti kurkkua nauramaan ja huusivat: "Mitä, tämäkö olisi kirjuri,
toinen pyhä Yrjöritari, joka aina oli sukkelata miestä mielestään ja
joka Wittenweyertornin puolustuksessa tuli upseeriksi. Mitäs tänne
tulit ja millaisessa asussakin?"

Vastasin olleeni vankina Breisachissa ja kärsineeni sanomattomasti

sekä pyysin heiltä vähän vaatetus- ja raha-apua. Siitä yltyivät he yhä
äänekkäämmin nauramaan ja huusivat: "Mene sinä lasarettiin; ei
sinusta enää näy hevosmieheksi olevan. Luultenkin on sinulla
enemmän syöpäläisiä kuin tukaatteja, mutta emme me siltä voi sinua
auttaa, sillä jälkimäiset ovat lakkareissamme käyneet harvinaisiksi,
kun meidän on ollut pakko kytryttää tämän rotanpesän liepeillä."

Hyvin tajusin että he pitivät minua kuolonlapsena, koska muuten

eivät olisi uskaltaneet minua sillä tavoin pilkata. Puhumatta heille sen
enempää, käännyin heihin selin ja lähdin sairaalaa kohden
astumaan, ja korviini kajahti vielä toinen naurunpuuska toisensa
perään. Harmista täyttyivät silmäni kyynelillä, sillä monelle heistä
olin onnenpäivinäni ojentanut auttavan käden; silloin maksoi kääntyä
puoleeni ja minulle sanottiin aina "veli hyvä", ja nyt he tuota veljen
hyvyyttään osottivat minua pilkkaamalla ja häpäisemällä.

Sairaalaan, joksi talonpoikaistupa oli varustettu, ei minua heti

otettu vastaan, sillä minussa kuhisi syöpäläisiä, vaan neuvottiin
minua erääseen sikoläättiin siksi aikaa kuin joku joutaisi minua
pesemään ja hankkimaan minulle puhtaat vaatteet. Väännäittyäni
sikoläättiin, taverruin voimatonna alas olille ja lämmin verivirta alkoi
pulputa suustani. Johtuiko se heikkoihin voimiini nähden liian
rasittavasta jalkamatkasta, vai oliko se seurauksena vankilassa
kärsimistäni vaivoista, en voi päättää. Vaikeroin ja voihkin ja yritin
huutaa, mutta kukaan ei kuullut tai välittänyt kuulla sitä.
Verenvuodosta aloin mennä tajuttomaksi, enkä muuta enää
käsittänyt, kuin että tämä oli viimeinen hetkeni.

Korvissani humisevan kohinan läpi kuulin yhtäkkiä tutunomaisen

äänen kovaan karjaisevan: "Tännekö te, tolvanat, hänet panitte?"
Läätinovi lennähti auki, minä raotin silmiäni nähdäkseni kuka sinne
tuli — Olavinpoika. Nähtyänsä minun makaavan verissäni, hän
laskeutui polvilleen viereeni, antoi minun suuta ja itki kuin lapsi.
"Veli, veli", virkkoi hän, "toivoin aina tapaavani sinut elossa, kun
emme missään löytäneet sinusta jälkiä, mutta ihan sydänjänteitäni
viiltele nähdessäni sinut tämmöisenä!"

Tartuin häntä käteen ja virkoin: "Jumala siunatkoon sinua,

Olavinpoika! Nyt kuolen mielelläni kun näin, että on edes yksi ystävä
minulla jäljellä." Mutta hän vastasi: "Älköön Jumala, jolle mikään ei
ole. mahdotonta, salliko niin tapahtuvan; hänen kätensä on
voimallinen pysyttämään sinua hengissä." Ja samalla hän kertoi,
ettei hän tässä maailmassa luullut minun olevan vankien joukossa
Breisachissa, mutta sitten oli hän eräässä suurenmoisessa juhlassa,
jonka herttua oli toimeenpannut hovissaan linnan valloituksen
juhlallista viettämistä varten ja johon juhlaan hänkin oli saanut
kutsun, sattumoiltaan tullut silmäilleeksi vankien luetteloa ja nähnyt
joukossa minunkin nimeni. Hän riensi hetikohta etsimään minua
mistä suinkin luuli löytävänsä, ja sai lopulta tietää minun lähteneen
sairaalaan.

Pyysin nyt häntä pitämään huolta siitä, että minut pestäisiin ja

otettaisiin sairaalaan, jossa sanoin halusta tahtovani kuolla. Mutta
Olavinpoika vastasi: "Mitä puhetta sinulta kuulen, veljeni? Mikä on
minun, se on sinunkin, ja missä minä olen, siellä tulee sinunkin olla."
Sitte riensi hän kutsumaan sairaalan johtajaa ja käski hänen heti
toimittaa minut asuntoonsa ja lähettämään luokseni välskärin.

Niin tehtiinkin. Tultuamme perille, riisui Olavinpoika yltäni vaatteet,

pesi minut omin käsin, puki puhtaan paidan päälleni ja pani minut
omaan vuoteesensa. Kun välskäri sitten oli käynyt ja antanut minulle
lääkkeitä, käski Olavinpoika levittää kuvon olkia vuoteeni viereen. Ei
hän kuitenkaan pannut maata, vaan istui kaiken yötä uskollisesti
vieressäni, ojensi joka tunnin päästä lääkettä, piteli hellästi kättäni ja
puhui minulle ystävällisiä lohdutuksen sanoja. Eikä hän tehnyt sitä
ainoastaan yhtenä yönä: kuuteen vuorokauteen ei hän poistunut
vuoteeni viereltä ei yöllä eikä päivällä, muutoin kuin virkansa
vaatiessa. Tämä huolellinen hoito näyttikin vaikuttavan tilassani
jonkunlaista parannusta.

Niin kyllä, rakkaat vanhemmat, se mies, jonka olin nähnyt

käyttävän miekkaansa minkin Giideonin lailla, joka tappelussa töytäsi
eteenpäin niinkuin saaliin niskaan hyökkäävä nuori jalopeura, hän oli
minua kohtaan laupias samarialainen, hän hoiti minua hellyydellä
toisten kääntyessä inhoten minusta pois, hän vaali minua yhtä
hempeällä kädellä kuin konsanaan äiti lastansa. Minusta oli ollut
tähän saakka käsittämätöntä, että tosikristitty saattoi samalla olla
rohkea kuin nuori jalopeura ja lauhkea kuin lammas, mutta nyt sen
sain kokea. Oi, Vapahtajani, sinä joka kerran olet sanova hurskaille:
"Minä isosin ja te ruokitte minun; minä janosin ja te juotitte minun;
minä olin outo ja te huoneesen otitte minun; alasti ja te vaatetitte
minun; sairas ja te opitte minua", älä unhota, mitä palvelijasi
Olavinpoika on minulle, kurjalle ihmiselle tehnyt, ja anna hänen
suurena päivänäsi, suloisesti koristettuna vanhurskauden kruunulla,
seisoa oikealla puolellasi.
 Niinkuin äsken mainitsin, tuntui tilani Olavinpojan hoidossa käyvän
jonkunverran paremmaksi, ja toivoin ennen pitkää perinpohjin
taudista kostuvani ja voivani taas astua palvelukseen. Olavinpojalta
olin kuullut kenraalimajuri Taupadelin joutuneen Wittenweyerin
tappelussa vangiksi, mutta että oli monta, jotka kuulivat
kenraalimajurin luvanneen vänrikin valtakirjan minulle. Olavinpoika
oli itse eversti Gordonin suosiossa ja eversti oli luvannut viivykkeittä
antaa minulle sen palkkion, jonka hyvin olin ansainnut, mutta
kuume, jonka Wittenweyerin taistelun jälkeisenä yönä olin saanut, ei
ottanut vaan hellittääkseen.

Eräänä päivänä, kun ilma oli lämmin ja kirkas, teki minun mieli
lähteä lyhyelle ratsastusretkelle Olavinpojan kanssa. Hevoseni, jota
ystäväni pitkällisen poissaoloni aikana oli huolellisesti hoitanut, tunsi
vielä minut ja hirnahti iloisesti, kun näki minun lähestyvän, mutta
juuri kun tuli kiivetä selkään, rupesi minua niin raukasemaan, ettei
auttanut muu, kuin kääntyä takaisin.

Iltasella kuulin Olavinpojan puhuvan välskärin kanssa porstuvassa

ja muun muassa kysyvän, kuinka oikeastaan oli laitani ja milloinka
hän arveli minun tulevan taas ihan terveeksi. — "Hänen elämänsä
lähenee loppuaan", välskäri vastasi. "Ylenluonnolliset ponnistukset ja
sodan rasitukset ovat olleet hänelle surmaniskuna. Hänen
elämänlankaansa saatettanee vielä venyttää parin vuoden mittaan,
jos hän luopuu sotapalveluksesta ja paneutuu rauhaan. Häntä vaivaa
parantumaton, hivuttava kuume ja on hänen kaikissa tapauksissa
ottaminen ero. Ilmoittakaa se hänelle hellävaraan — minun on surko
nuorta miestä, sillä hänellä ei näy itsellään olevan siitä
aavistustakaan."
 Enkä todellakaan sitä aavistanut. Olin elänyt siinä vahvassa
uskossa, että moniaan viikon perästä olisin terve ja entisissä
voimissani. "Sellaisenko lopun olinkin määrätty saamaan?" lausuin
katkeran alakuloisesti; "pois siinä tapauksessa kaikki kunnian ja
maineen unelmat, pois hevoset ja miekat. Onneton kohtalo on
seurannut minua nuoruudestani pitäen — sitä vastaan ei käy
inttäminen."

Olavinpoika tuli vasta myöhään illalla tuoden sen tiedon, että koko
sotaväki oli seuraavana päivänä puolenpäivän tienoossa lähtevä
liikkeelle. Hän oli jo pitänyt huolta siitä, että minä saisin matkata
kuormavankkureissa. — "Minä en lähde mukaan", sanoin
Olavinpojalle. — "Et lähde mukaan?" toisti hän oudoksuen, "mihin
aiot sitte ryhtyä?" — "Minä lähden kotia", vastasin, "kotia iällisten
vanhempaini tykö, joidenka luota häpeällä ja tahratuin mainein
karkasin, tahdon astua heidän eteensä kaikessa viheliäisyydessäni ja
antaa ihmisten kaupungissa osottaa minua sormellansa, sen tähden,
että lähdin kotoa heittiönä ja palaan takaisin kerjäläisenä." — "Ei
niin, veljeni", sanoi Olavinpoika, "älä riitele Jumalalasi vastaan, sillä
kuka on tietänyt hänen mielensä ja kuka on ollut hänen
neuvonantajansa? Taivu hänen tahtonsa alle ja usko itsesi hänen
haltuunsa. Sisällinen ääni minulle kuiskaa, että sinä olet vielä häntä
kiittävä." Minä ravistin päätäni ja pyysin häntä vaan toimittamaan,
että eversti myöntäisi minulle eron jo huomenna. "Sinulla on siis tosi
mielessä?" kysyi hän surunvoittoisesti. — "Niin, tosi minulla on
mielessä", sanoin; "kuulin kaikki, mitä välskäri sinulle puhui.
Huomenna erotaan."

Olavinpoika meni varhain seuraavana aamuna everstiltä anomaan

minulle eroa virasta. Todistuksen kävin itse noutamassa, ja eversti
ojensi mulle ystävällisesti kättä lausuen, että hänen oli epämieluista
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com