When God Speaks to You, How Will You Publish His word?
Report
Share
1 of 42
Download to read offline
More Related Content
Opettajankoulutus 3 0_mahdollisia_palikoita
1. Pekka Ihanainen ja Kari Kiviniemi
Kohti ammatillista opettajankoulutusta 3.0
Artikkelissa jäsennetään skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohden
ammatillinen koulutus ja erityisesti ammatillinen opettajankoulutus on
menossa. Tarkastelun viitekehyksenä käytetään Derek Keatsin ja John
Moravecin hahmottelemaa käsitettä Koulutus 3.0 (Education 3.0). Koulutus
3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu, miten perinteisten
kouluinstituutioiden rajat ovat yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksen
sekä verkostomaisen toimintakulttuurin myötä murtumassa. Koulutukseen
osallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä oppiminen ja
opiskelu välttämättä ole sidoksissa tietyn oppilaitoksen toimintaan. Toisaalta
oppilaitosten tulisi kyetä osoittamaan uudenlaista, innovatiivista johtajuutta
niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. Koulutusorganisaatioiden tulisi kyetä
muuntumaan innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan
uudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen
toimintaan liittyviä ratkaisuja. Artikkelissa tarkastellaan, miten ammatillinen
opettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua tämänkaltaisessa Koulutus
3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella Opettajankoulutuksella 3.0 on
verkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen
murtamista, avointa oppimista ja innovatiivista osaamisen kehittämistä
autenttisissa ympäristöissä.
Koulutus 3.0 ja innovatiivisen verkostotoiminnan haaste
Tässä julkaisumme loppuartikkelissa hahmottelemme skenaariota siitä,
millaista tulevaisuutta kohden olemme ammatillisessa koulutuksessa ja
erityisesti ammatillisessa opettajankoulutuksessa menossa. Tarkastelun
virikkeenä hyödynnämme mm. Derek Keatsin (Keats 2007; Keats & Schmidt
2007) ja John Moravecin (2009) esityksiä, joissa he ovat hahmotelleet
teknologisen ja yhteiskunnallisen muutoksen merkitystä koulutukselle ns.
Koulutus 3.0 (Education 3.0) käsitteen avulla. Tarkastelussa pyrimme myös
linkittämään tässä julkaisussa esiteltyjen artikkeleiden sisältöjä Keatsin ja
Moravecin näkemyksiin Koulutus 3.0:n sisällöistä.
Koulutus 3.0:n (Education 3.0) käsitteen on ensimmäisenä ottanut
käyttöönsä Derek Keats. Keats itse on kertonut hyödyntäneensä käsitteen
kehittelyssään mm. eräitä Downesin ja mm. hänen käsitteeseensä e-
Learning 2.0 liittyviä näkemyksiä (Downes 2005). Keats tuo esille
jäsentelyssään koulutuksen kolme eri sukupolvea, joista hän käyttää
käsitteitä Koulutus 1.0, 2.0 sekä 3.0 (taulukko 1). Ensimmäinen sukupolven
koulutuskulttuurilla Keats viittaa koulutukseen, jolle on ominaista tiedon
välittämisen yksisuuntaisuus. Koulutusorganisaatiot ja opettajat nähdään
tällöin tiedon haltijoina ja opiskelijat informaation kuluttajina ja omaksujina.
2. Kun web 2.0 teknologioiden käyttö on laajentunut, myös koulutuksessa on
laajemmin otettu käyttöön esimerkiksi blogeja, wikejä ja muita sosiaalisen
median työvälineitä. Keats on kuitenkin laittanut merkille, että
koulutuskäytössä sosiaalisen median välineitä hyödynnetään usein varsin
perinteisin menetelmin. Kehitysvaiheesta, jossa opetuksen ja oppimisen
prosessit eivät ole välttämättä juurikaan muuttuneet, vaikka perinteisen
opetuksen käytäntöjä toteutetaan nyt sosiaalista mediaa hyödyntäen, Keats
käyttää käsitettä Koulutus 2.0. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007.)
Koulutus 3.0:n käsitteellä Keats viittaa toimintakulttuuriin, jolle on ominaista
monipuolinen ja rikas eri oppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien
välinen yhteistoiminta. Verkostoitumisella ja yhteistyöstä saatavalla
yhteisellä hyödyllä on tärkeä merkitys. Oppimisprosessissa oppijoilla
itsellään on keskeinen rooli tiedon luojina, tuottajina ja jakajina. Keats
tähdentää koulutusorganisaatioiden koulutuksellisten linjausten ja
strategiatyön merkitystä tähdättäessä välittömien ja olemassa olevien
haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen yli organisaatiorajojen.
Tämänkaltaisessa ajattelussa organisaatioiden, tuotosten, ihmisten ja
prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut.
Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää eräänä verkostoitumisen ja
verkostokulttuurin välineenä. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007.)
Hahmottelemme seuraavassa tulevaisuusskenaariota siitä, miten
opettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua Keatsin ja Moravecin
hahmotteleman kaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooli
ammatillisella opettajankoulutuksella on verkostoituvassa
toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista sekä
avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä.
Tarkastelemme lyhyesti oppilaitosyhteistyön ja verkostotoiminnan sekä
oppimismenetelmien merkitystä tulevaisuuden opettajankoulutuksessa,
opiskelijan ja opettajan roolia sekä oppimateriaaleihin ja teknologian
soveltamiseen liittyviä näkökohtia.
TAULUKKO 1. Koulutus ja Opettajankoulutus 3.0 (Keatsin & Schmidt’n
(2007) esitystä soveltaen)
Koulutus 1.0 Koulutus 2.0 Koulutus 3.0 Opettajan-
koulutus 3.0
Oppilaitosten Kampusperustainen Kasvava (myös Avoimet suhteet eri Opettajankoulutusta 3.0
yhteistyö ja koulutus, jossa kansainvälinen) oppilaitosten tuotetaan
verkostotoiminta selvät rajat eri yhteistyö kesken; opettajaopiskelijoiden,
oppilaitosten oppilaitosten uudenlaisten opettajankouluttajien ja
välillä; yksittäinen välillä; viime opintopalvelja työelämän edustajien
oppilaitos vastaa kädessä yksittäiset tarjoavien yhteisissä verkostoissa.
opiskelijoidensa oppilaitokset organisaatioiden Organisaatioiden rajat
opetuksesta, vastaavat kuitenkin kehittyminen; ohenevat ja myös
arvioinnista ja omien koulutuksen ja opettajankoulutusyksiköid
tutkinnoista opiskelijoidensa oppimisen alueelliset väliset rajat häviävät.
tutkinnoista ja instituutionaaliset
rajat hajoavat
3. OppimismenetelmätPerinteisiä; esseet, Hyödynnetään Avoimet, joustavat Aidot ammatillisen
tehtävät, testit, avointa oppimismenetelmät, oppimisen/osaamisen
ryhmätyöskentely oppimisteknologiaa, jotka antavat tilaa kontekstit ovat keskeisiä.
oppilaitos- ja jota käytettäessä opiskelijoiden Oppiminen kytkeytyy uus
luokkaympäristössä työskennellään luovuudelle; ammattipedagogisten ja
kuitenkin sosiaalinen ammatillisen osaamisen
perinteisin verkostoituminen yli kehittämiseen liittyvien
tehtäväperustaisin perinteisten toimintatapojen
työskentelytavoin; oppiaineiden, kehittämiseen. Oppimisee
lisääntyvä yhteistyö oppilaitosten ja liittyvä yhteisöllinen
opiskelussa; paljolti kansallisuuksien ongelmanratkaisu korostu
kuitenkin rajojen
perinteisten
oppilaitos- ja
luokkarajojen
puitteissa.
Opiskelijan toiminta Pääasiassa Siirtymää Opiskelijoilla Opiskelija on aktiivinen ja
passiivista passiivisesta aktiivinen ja vahva itseohjautuva ’knowmad’,
vastaanottamista aktiiviseen; oppimisprosessin joka hakeutuu etsimään
lisääntyvä kokemus omistajuus; virikkeitä omalle
oman resurssien, kehittämistyölleen erilaisi
oppimisprosessin mahdollisuuksien ja verkostoista
omistajuudesta aktiivisten valintojen henkilökohtaisen
yhdessä luonti oppimissuunnitelmansa
ohjaamana.
Oppimateriaaleihin Käytetään Opiskelijoiden Opiskelijat itse Oppimisresursseja
liittyvät järjestelyt perinteisiä käytettävissä tuottavat ja tuotetaan ja kehitetään
tekijänoikeuksin perinteiset uudelleenkäyttävät opettajankoulutuksessa
suojattuja materiaalit sekä avoimia aineistoja ja avoimissa
materiaaleja avoimet oppimisen resursseja, joita ammattipedagogisissa
(oppikirjat, resurssit; avoimien hyödynnetään yli verkostoissa. Resursseja
opettajan resurssien oppilaitosten, kehitetään yhteistyössä y
tuottamat hyödyntäminen oppiaineiden ja organisaatioiden rajojen
materiaalit), joiden toisinaan myös yli kansakuntien opettajaopiskelijoiden,
saatavuus oppilaitosrajojen rajojen; lisäksi opettajankouluttajien ja
rajallinen opiskelijoiden esim. työelämän edustaji
hyödynnettävissä kanssa.
heitä varten luodut
alkuperäiset
materiaalit
Opettajan rooli Tiedon lähde Opas ja tiedon Yhteistoiminnallisen Fasilitaattori, asiantuntev
lähde tiedonmuodostuksen mentori ja oppija.
orkestroija Oppimisverkostojen
hahmottaja, luoja ja
ylläpitäjä. Yksi verkoston
sisällöntuottajista.
Teknologia Verkko-oppiminen Verkko-oppimiseen Verkko-oppiminen Teknologia mahdollistaa
toteutetaan liittyvää yhteistyötä tapahtuu henkilökohtaisten
oppimisalustoilla ja eri oppilaitosten henkilökohtaisissa oppimisympäristöjen
yksittäisen kesken; pääasiassa oppimisympäristöissä rakentumisen ja
oppilaitoksen opiskelu tapahtuu sisältäen erilaisten toimintaverkostojen
sisäisesti. oppimisalustoilla, sovellusten toimintaa jäsentävien
mutta myös uusia portfolion. oppimisympäristöjen
4. sovelluksia ylläpitämisen. Mobiileilla
hyödyntäen välineillä on keskeinen
merkitys autenttisten
työelämän tilanteiden
korostuessa oppimisessa.
Oppilaitosten yhteistyö ja verkostotoiminta
Julkaisussamme on eri yhteyksissä tuotu esille, miten sosiaalinen media on
osaltaan mahdollistamassa uudentyyppisten, perinteiset muodolliset
organisaatiorajat ylittävien yhteisöjen kehittymisen (esim. Helakorpi;
Kiviniemi & Kurkela, artikkelit tässä julkaisussa). Sosiaaliselle medialle on
ominaista verkostomainen toimintatapa. Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessä
on painotettu vastaavalla tavoin, miten perinteisten kouluinstituutioiden
rajat ovat yhteisöllisen ja verkostomaisen toimintakulttuurin myötä
hälvenemässä. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaan
hajautettuna, eikä opiskelu välttämättä ole siten sidoksissa juuri tietyn
oppilaitoksen toimintaan. (Keats & Schmidt 2007). Toisaalta esimerkiksi
John Moravec (2009) painottaa samalla oppilaitosten ja
koulutusorganisaatioiden keskeistä merkitystä verkostomaisen oppimisen
dynamoina. Hän korostaa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitystä
oppimisessa, jolloin koulutusinstituutioiden tulee luoda edellytyksiä
innovatiiviselle verkostotoiminnalle. Tämä edellyttää koulutusorganisaatioilta
kulttuurista muutosta tietoa välittävistä instituutioista uudentyyppisiksi
innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia
teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviä
ratkaisuja. Oppilaitosten tulee olla edelläkävijöitä uudenlaisten sovellusten
hyödyntämisessä. Oppilaitosten tulee siten osoittaa uudenlaista johtajuutta
niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. (Moravec 2009.)
Hahmoteltaessa ammatillisen opettajankoulutuksen tulevaisuudenkuvaa,
voimme ajatella että Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne
kehkeytyy enenevässä määrin verkostoissa. Opettajankoulutuksen
keskeisenä tehtävänä on siten verkostojen luominen ja ylläpitäminen.
Verkostoille on ominaista suhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee kuitenkin
sitä, että niissä tapahtuu koko ajan itseorganisoituvaa muuttumista.
Valtakunnallisesti tarkasteltuna Suomen ammatilliset
opettajankoulutusyksiköt muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi,
joilla tuetaan, ylläpidetään ja kehitetään ammatillisen osaamisen
kehittämisen ja ammatillisen oppimisen pedagogisia verkostoja.
Opettajankoulutus voidaan nähdä myös työ- ja yksityiselämän
oppimispaikkana.
Ammatillinen opettajankoulutus voidaan nähdä tässä visiossa myös yhtenä
isona verkostojen valtakunnallisena kokonaisuutena, jossa
opettajaopiskelijat, opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallinto
kohtaavat ja kehittävät ammatillista toimintaa. Tämä kansallinen verkosto
5. avautuu myös kansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi yhteisissä
kehittämistapahtumissa sekä työtoiminnan laajentuessa yli kansallisten
rajojen. Opettajankoulutusyksiköiden yhteisesti järjestämä sosiaalinen
media ammatillisessa opetuksessa -opintojakso tarjoaa yhden,
pienimuotoisen esimerkin valtakunnallisesti verkostoituneesta
opettajankoulutuksesta (Niinimäki & Tenno 2010). Tämän yksittäisen
opintojakson verkostossa verkostomaista yhteistyötä ovat harjoittaneet
viiden ammatillisten opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijat ja
opettajankouluttajat. Käytettävät ympäristöt ovat myös mahdollistaneet
kenen tahansa seurata ja osallistua toimintaverkoston yhteistyöhön.
Oppimismenetelmät
Sekä Keats ja Schmidt (2007) että Moravec (2009) jäsentävät näkemystään
niistä opetus- ja oppimismenetelmistä, joita Koulutus 3.0:ssa tarvitaan. He
korostavat avointen ja joustavien oppimisjärjestelyjen merkitystä, jotka
antavat tilaa opiskelijoiden innovatiivisuudelle ja luovuudelle. Oppimisen
tulisi tapahtua perinteiset tiede- ja ammattialakohtaiset rajat sekä erilaiset
instituutioiden ja organisaatioiden rajat ylittäen. Tätä kautta Koulutus 3.0
antaa osaltaan valmiuksia yhteiskunnallisten ja työelämän muutosten
kohtaamiseen ja muutosvalmiuteen. Esimerkiksi Moravec (2009) puhuu
yhteiskunnasta 3.0, jonka hän näkee erityisesti innovaatioiden ja luovuuden
yhteiskuntana. Koulutuksen 3.0 tulee Moravecin mukaan osaltaan kehittää
niitä valmiuksia, joiden avulla opiskelijat voivat toimia innovatiivisuutta ja
luovuutta edellyttävässä työelämässä. Opetus ja oppiminen merkitsee siten
keskinäistä yhteistyötä, jossa niin opiskelijat kuin opettajat oppivat toinen
toisiltaan ja jossa rohkaistaan avoimeen uuden luomiseen ja innovaatioiden
tekemiseen. Oppiminen voidaan siten nähdä luovana ja yhteisöllisenä
ongelmanratkaisuna ja uusien innovaatioiden tuottamisena.
Kun Koulutus 3.0:n näkemyksiä tarkastellaan opettajankoulutuksen
viitekehyksessä, päädytään siihen, että Opettajankoulutuksessa 3.0 ei
opeteta. Verkostomaisen opettajankoulutuksen myötä opitaan taitoja ja
kyvykkyyttä. Oppiminen tapahtuu autenttisissa paikoissa, joita ovat ennen
kaikkea todelliset työ- ja elämispaikat. Oppimisen kohteet määrittyvät siten
ammatillisen oppimisen konteksteista ja työelämästä nousevista haasteista,
ongelmatilanteista ja kehittämisen kohteista. Opettajankoulutuksen
verkostoissa etsitään yhdessä vastauksia ammatillisen osaamisen ja
opetuksen kehittämishaasteisiin opittavien aiheiden ollessa vain väljästi
ennalta määriteltyjä ja jatkuvasti muotoutuvia. Opettajankouluttajat,
opettajaopiskelijat ja muut yhteisessä oppimis- ja osaamisverkostossa
toimivat ihmiset jäsentävät työskentelyään esimerkiksi sosiaalisen median
välinein, mutta he tapaavat myös lähitilanteissa organisoiden yhdessä
esimerkiksi työpajoja, seminaareja ja konferensseja. Oppiminen perustuu
keskeisesti rikkaaseen ja monipuoliseen verkoston yhteistoimintaan, jonka
sisällä opettajaopiskelijoilla itsellään on keskeinen rooli uuden tiedon ja
uusien innovaatioiden luojina ja jakajina.
6. Oppimisen sisällöt ovat luonteeltaan avoimia kysymyksiä, joita hahmotetaan
ja jäsennetään jatkuvasti uudelleen yhdessä opettajaopiskelijoiden,
opettajankouluttajien ja muiden verkostossa toimivien kanssa. Näitä
yhdessä avattavia ja hahmotettavia väljiä aihealueita voivat olla esimerkiksi
ohjausosaaminen, verkosto- ja yhteisöosaaminen sekä tutkimus-,
kehittämis- ja innovaatio-osaaminen. Oppimisen kuluessa opettajaopiskelijat
pyrkivät jäsentämään uudentyyppisiä lähestymistapoja omaan työhönsä ja
lopulta soveltamaan yhteisöllisen työskentelyn tuloksia omiin työelämän
konteksteihinsa. Vaikka ratkaisuja etsitään yhteisöllisesti, oppiminen on
viime kädessä kontekstuaalista ja sidoksissa kunkin opettajaopiskelijan
omaan työ- ja elämäntilanteeseen.
Opiskelijan toiminta
Heli Nurmi on tähän julkaisuun sisältyvässä artikkelissaan kuvannut, miten
sosiaalisen median ympäristöissä toimiminen voi tarjota tilaa
mielikuvitukselle ja itsensä aidolle kehittämiselle. Virtuaalisissa sosiaalisen
median yhteisöissä toiminen avaa luontevasti uusia uria ja näkökulmia
tietovirran keskelle, mikäli kykenemme olemaan avoimia muutokselle. John
Moravec (2009) on käyttänyt käsitettä ’knowmad’, jolla hän kuvaa juuri
tämänkaltaista henkilöä, joka aktiivisesti liikkuu erilaisissa sosiaalisen
median verkostoissa uteliaana, asioista selvää ottaen ja omia valintojaan
tehden. Knowmad-uudiskäsitteen alkulähtökohtana Moravec on käyttänyt
paimentolaista merkitsevää käsitettä ’nomad’. Knowmad merkitsee siten
eräänlaista tiedon kiertolaista, joka hakee uudenlaisia virikkeitä, perehtyy
uudenlaisiin osaamisyhteisöihin uteliaana, aktiivisena ja uutta luoden.
Koulutuksen 3.0 näkökulmasta tämänkaltaiset näkemykset merkitsevät sitä,
että oppilaitoksiiin ja oppilaitosverkostoihin liittyy itsenäisiä, aktiivisia ja
yhteisöllisesti tietoa tuottavia ja sitä jakavia opiskelijoita, jotka etsivät
omatoimisesti uutta tietoa ja uudenlaisia yhteistoimintaverkostoja. He ovat
kykeneviä tekemään aktiivisia oppimiseensa liittyvä valintoja, ja heillä on
vahva tunne oman oppimisensa omistajuudesta. He ovat myös valmiita
yhteisölliseen resurssien ja mahdollisuuksien luomiseen ja tuottamiseen.
Tämä merkitsee samalla sitä, että opiskelijat eivät niinkään osallistu
koulutusohjelmiin, joissa on valmiiksi viimeistellyt opetussuunnitelmat vaan
he suunnittelevat pitkälti omat opinto-ohjelmansa. Opiskelijat tekevät itse
omia aktiivisia valintojaan opintojensa sisällön ja opiskelumenetelmien
suhteen. (Keats & Schmidt 2007.) Yksittäisen opiskelijan opiskelu voi
tapahtua useissa erilaisissa koulutusorganisaatioissa, lähiopetustilanteissa
tai virtuaalisissa ympäristöissä sekä itseopiskeluna esimerkiksi digitaalisen
oppisopimuksen (digital apprenticeships) avulla. Yksilöiden oppiminen voi
hyvin tapahtua myös perinteisten oppilaitosinstituutioiden ulkopuolella,
huomauttaa Keats (2007). Kun osaaminen voi olla hankittu hyvin erilaisissa
ympäristöissä ja hyvin eri tavoin, nousee osaamisen arviointi Keatsin (2007)
mukaan väistämättä keskeiseksi Koulutuksen 3.0 yhteydessä.
Julkaisussamme Kiviniemi ja Kurkela ovat kiinnittäneet huomioita vastaavan
7. kaltaisiin näkökohtiin ja esimerkiksi informaaleissa käytäntöyhteisöissä
hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen merkitykseen.
Opettajankoulutuksessa 3.0 opettajaopiskelija toimii omassa elämän- ja
työympäristössään. Siinä ja siitä hän hakeutuu
opettajankoulutusverkostoon. Oppimisessa korostuu sekä itseohjautuvuus
että vertaisuus, jotka merkitsevät opettajankoulutuksessa sitä, että oppimis-
ja kehittämistyöskentelyssä luotetaan olemassa opettajaopiskelijoihin
vastuullisina toimijoina. Toisin sanoen kyse on opettajakontrollista
luopumisesta. Opettajaopiskelija tuo opettajankoulutuksen verkostoon omat
kysymyksensä ja kokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksella
paljastaa hänelle uudentyyppisiä näköalojen oppimisen ja osaamisen
kehittämiseen. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvana prosessina
itseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja
työskentelee sen mukaisesti. Vaikka itseohjautuvuus ja oman oppimisen
omistajuus korostuukin, opiskelija saa kuitenkin tukea omalle
kehittämistyölleen sekä vertaisiltaan ja muilta kehittämisverkostossa
työskenteleviltä että opettajankouluttajilta.
Digitaalisen oppisopimuksen tai henkilökohtaisen oppimissuunnitelman
suuntaamana opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaa
kehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta ja
esimerkiksi informaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämä taas merkitsee
yhtenäisen opetussuunnitelman purkautumista. Käytännössä pedagogisen
osaamisen kehittämisen sisällöt määrittyvät verkostossa, ne tuotetaan ja
päivitetään yhteistoiminnallisesti. Toisaalta ammatillisen opettajan
osaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä verkostossa näkyviksi,
mikä mahdollistaa samalla sekä aiemmin hankitun osaamisen että
informaaleissa yhteisöissä hankitun osaamisen tunnistamisen.
Oppimateriaalien ja oppimisen resurssien muotoutuminen
verkostoyhteistyönä
Koulutukselle 3.0 on ominaista lisääntyvä tukeutuminen vapaasti ja
avoimesti saatavilla oleviin informaatio- ja tietoresursseihin. Web 2.0 -
teknologian myötä Internetiin on kehittymässä jatkuvasti lisääntyvä määrä
avoimia oppimateriaaleja, jotka ovat kaikkien hyödynnettävissä ja
käytettävissä. Samalla Public Domain - ja Creative Commons -tyyppisten
tekijänoikeuskäytäntöjen yleistyminen mahdollistaa, että tekijänoikeudelliset
kysymykset eivät ole esteenä sisältöjen edelleen kehittämiseen ja
muokkaamiseen. (Keats 2007; Keats & Scmidt 2007). Opiskelijat eivät siten
ole ainoastaan oppimissisältöjen käyttäjiä vaan myös sisältöjen tuottajia ja
edelleen kehittäjiä osana yhteisöllistä sisältöjen tuottajien verkostoa. (Keats
2007). Tieto ja oppimisen resurssit muotoutuvat sosiaalisessa verkostossa ja
sosiaalisen verkoston yhteistyönä.
Markku Kuivalahti ja Kari Kähkönen ovat julkaisussamme tarkastelleet
erästä esimerkkitapausta, jossa ammatillisen opettajakorkeakoulun
opiskelijaryhmä on tuottanut Wikipediaan aineistoa erilaisista
8. opetusmenetelmistä ja pedagogisista malleista. Samalla
opettajaopiskelijoiden tuottamat aineistot ovat Wikipedia-yhteisön edelleen
kehitettävissä. Vastaava ajatuskulku on aikanaan liittynyt myös
opettajakorkeakoulujen yhteisesti toteuttamaan Sisu-hankkeeseen, jossa
tuotettiin oppimisaihioita, jotka olivat vapaasti eri opettajakorkeakoulujen
hyödynnettävissä ja edelleen kehitettävissä.
Jos oppimisresurssien kehittämistä hahmotetaan verkostomaisesti toimivan
ammatillisen opettajankoulutuksen näkökulmasta, voidaan visioida että
Opettajankoulutuksessa 3.0 informaatioresursseja käytetään, tuotetaan ja
edelleen kehitetään avoimissa ammattipedagogisissa verkostoissa.
Resursseja kehitetään yhteistyössä organisaatioiden rajojen yli ja yhdessä
eri opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien,
ammatillisten oppilaitosten ja asioista kiinnostuneiden työelämän edustajien
kanssa. Informaatioresurssit muotoutuvat jatkuvasti verkostoyhteistyön
myötä organisaatiot ylittävissä verkostoissa.
Opettajan rooli
Keats ja Schmidt (2007) ja Moravec (2007) näkevät opettajan eräänlaisena
yhteisöllisen tiedonmuodostuksen orkestroijana. Tämä merkitsee samalla
uudenlaista näkemystä opettajan professiosta. Koska opettajat ovat yhtä
valmistautumattomia kohtaamaan tulevaisuuden kuin opiskelijatkin, on
parempi oppia tulevaisuuden kohtaamisen avaimet yhdessä, toteaa Moravec.
Opettajan tulee nähdä itsensä yhteisöllisen tiedonmudostuksen, oppimisen
ja verkostoyhteistyön tukihenkilönä, fasilitaattorina.
Opettajankouluttaja voidaan tällaisessa viitekehyksessä nähdä
tulevaisuudessa verkostofasilitaattorina, oppimisen ja osaamisen
kehittämisen tukijana sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntijana.
Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimisen ja osaamisen kehittämisen
tarjoamalla verkostojen käyttöön sosiaalisen median erilaisia välineitä ja
ympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myös
osallistuu itse niihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissa
opettajaopiskelijat ja muut verkostossa työskentelevät itseorganisoituen
työskentelevät. Tärkeä sosiaalisen median käyttötapa on myös
opettajankouluttajien omat henkilökohtaiset ja yhteiset verkkofoorumit,
joissa he jakavat pedagogista osaamistaan ja kehittävät pedagogisia
näkemyksiä ja käytäntöjä. Viimeksi mainitussa roolissa opettajankouluttaja
julkisesti ja avoimesti kehittää ja jakaa myös omaa osaamistansa.
Teknologia henkilökohtaisen oppimisympäristön ja verkostoitumisen
mahdollistajana
Teknologisesssa kehityksessä Keats (2007) painottaa vahvasti
oppimisympäristön henkilökohtaisuutta. Sosiaalinen media tarjoaa välineen
henkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE, Personal Learning Environment)
rakentumiselle ja oppijan omassa hallinnassa olevien välineiden käytölle.
Tämänkaltaisen oppimisympäristön avulla opiskelija voi samalla kontrolloida
9. ja hallita omaa oppimistaan. Keats myös painottaa, että PLE-ympäristöt
tarjoavat mahdollisuuden oppijoiden omaan oppimistavoitteiden asetteluun
ja omaa oppimista koskevien päätösten tekemiseen. Keats käyttää
pedagogiikan sijasta autogogiikan (autogogy) käsitettä kuvaamaan
oppimista, jossa oppija itse tekee päätöksensä niin oppimisen tavoitteista,
sen resursseista kuin oppimisen menetelmistäkin.
Vaikka Keats korostaakin kuvatulla tavoin oppimisen itseohjautuvuutta, hän
toisaalta painottaa verkostojen ja verkostoitumisen merkitystä oppimisessa.
Keatsin mukaan voidaan ajatella, että erilaisissa verkostoissa toimiessaan
verkostojen jäsenet pyrkivät samalla kehittämään ja vahvistamaan omaa
osaamistaan; he ovat vuorovaikutuksessa keskenään tukeakseen omaa
oppimistaan. Moravec (2009) korostaa samaan tapaan sosiaalisen median
välineiden mahdollisuutta juuri verkostoyhteistyössä. Uudentyyppisen
sosiaalisen teknologian hyödyntäminen mahdollistaa verkostoille
uudentyyppisen mielikuvituksen, luovuuden ja innovaatioiden
hyödyntämisen. Siksi "3.0 schools will need to rebuild themselves not on
software, not on hardware, but on mindware", toteaa Moravec. Verkostot
voivat myös toimia yhteisen päämäärän eteen hyvin erilaisissa fyysisissä
konteksteissa, yksittäiset yhteisön jäsenet voivat osallistua uudenlaisten
sosiaalisen median sovellusten avulla yhteisön työskentelyyn melkeinpä
missä tahansa, Moravec korostaa.
Opettajankoulutuksessa 3.0 tieto- ja viestintätekniikalla ei ole itseisarvoa,
vaan erilaiset sovellukset tukevat opettajaverkostojen toimintaa ja
yhteisöllistä ongelmanratkaisua, opettajaopiskelijoiden henkilökohtaisten
oppimisympäristöjen rakentumista sekä autenttisissa ammatillisen
oppimisen ja työelämän konteksteissa tapahtuvaa kehitystyötä. Erilaiset
sosiaalisen median palvelut tarjoavat verkostolle vuorovaikutteisia
työvälineitä, joiden avulla autenttisiin tilanteisiin ja paikkoihin liittyviä
kokemuksia voidaan dokumentoida, välittää ja jakaa myös
opettajankoulutuksen verkostolle. Tieto- ja viestintätekniikan avulla
oppimisesta tulee sosiaalista. Sosiaalisen median työvälineet mahdollistavat
verkostolle vuorovaikutteisen kokemusten jakamisen, jossa kokemuksia,
opittua ja kehittämisen kohteita voidaan arvioida yhdessä toisten samassa
tilanteessa olevien kanssa. Toimintaverkoston jäsentävä ja koossapitävä
oppimisympäristö on verkossa.
Todelliset ammatillisen oppimisen, työssäoppimisen, harjoittelupaikkojen ja
työelämän toimintaympäristöt voidaan nähdä verkoston jäsenten
ensisijaisina oppimisympäristöinä, ammatillisen oppimisen ja osaamisen
kehittämisen konteksteina. Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat eivät
työskentele opettajan työhuoneessaan, vaan oppiminen ja opettaminen
tapahtuvat autenttisissa paikoissa ja työelämän ympäristöissä.
Autenttisuuden myötä erilaisten mobiilien työvälineiden käyttö korostuu.
Sekä opettajaopiskelijat että opettajankouluttajat välittävät yhteiselle
verkostolleen informaatiota ja sisältöjä autenttisista tilanteista ja paikoista.
Vaikka verkoston jäsenet voivat fyysisesti olla etäälläkin toisistaan, kuten
10. Laitinen-Väänäsen, Pirttiahon ja Hopian tässä julkaisussa oleva artikkeli
osoittaa, mahdollistaa mobiili teknologia yhteisöllisen kokemusten
jakamisen. Opettajaopiskelijat ja opettajankouluttajat dokumentoivat
näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa sekä myös reflektoivat sitä
mobiilien välineiden avulla.
Opettajankoulutus 3.0 on jo täällä?
Olemme artikkelissamme hahmottaneet kuvaa Opettajankoulutuksesta 3.0,
joka astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja rakentuu yhteistyönä
oppijoiden, ammatillisten oppilaitosten, työelämän ja kouluttajien
verkostoissa. Opettajankoulutuksessa 3.0 monipuolisella tieto- ja
viestintätekniikan sekä sosiaalisen median hyödyntämisellä on oma
keskeinen roolinsa, mutta siitä huolimatta teknologiset sovellukset ovat vain
välineitä verkostotoiminnan edistämiseen. Opettajankoulutuksen 3.0
merkitys rakentuu siitä, miten se kykenee palvelemaan
verkostokumppaneitaan ammattipedagogisen kehittämistoiminnan
innovatiivisena yhteistyökumppanina.
Sinänsä Koulutus 3.0:n käsite ei näytä rakentavan täysin uudentyyppistä
näkynää tulevaisuuden haasteisiin. Puhutaan sitten Koulutus 3.0:n, e-
Oppiminen 2.0:n, sosiaalisen median, konnektivismin, (virtuaalisten)
käytäntöyhteisöjen, verkostokoulun tai hajautetun asiantuntijuuden
käsittein, keskeiseksi koulutuksen ja oppilaitosten kehittämishaasteeksi
näyttää muodostuvan verkostoitumisen ja yhteistyö yli perinteisten
oppilaitosrajojen. Tämän kaltaiselle verkostotoiminnalle erilaiset
omaehtoisesti, itseorganisoituen muotoutuneet ja muotoutuvat epäviralliset
asiantuntijayhteisöt ja vertaisverkostot näyttävät avaavan uuden tyyppisiä
mahdollisuuksia.
Ajassamme näyttää tällä hetkellä ilmenevän yleisemminkin koulutuksen ja
perinteisten koulutusorganisaatioiden tulevaisuuteen liittyvää pohdintaa.
Esimerkiksi Salminen, Suoranta ja Vadén (2010) ovat tarkastelleet yliopiston
kehitystä ja sen erilaisia tulevaisuuden kuvia. He esittävät pamflettimaisessa
verkkojulkaisussaan Tuleva yliopisto tulevaisuuden yliopiston olevan läsnä jo
nyt. Monien kärjistävienkin yliopistokuvien joukosta tiettyjä
samankaltaisuuksia tässä artikkelissa hahmottelemaamme
Opettajankoulutus- 3.0 –näkemykseen omaavat esimerkiksi Lokavidya-
yliopisto (emt., 2-3), elämän, taidon, lihan yliopisto (emt., 14),
dialogiyliopisto (emt., 30) ja wikiyliopisto (emt., 47-49). Ensin mainitussa
yliopiston toiminta nähdään elämäntapana, jossa kehittämistyö ja
tutkimustieto palvelee lähiyhteisöä, elämän, taidon ja lihan yliopistossa
puolestaan keinotekoiset raja-aidat tieteen, taiteen ja elämän välillä
kaadetaan. Dialogiyliopistossa opettajat ja opiskelijat päättävät tiedon
sisällön yhdessä. Viimeksi mainitussa vuorovaikutus ja tiedon tuottaminen
tapahtuu avoimissa vertaisryhmissä suljettujen järjestelmien ulkopuolella.
Salmisen, Suorannan ja Vadénin mukaan tämänkaltaiset tulevaisuudenkuvat
toteutuvat jo sekä olemassa olevien oppilaitosten sisällä että ihmisten
11. omissa oppimisaloitteissa ja -teoissa. Ne eivät ole valtavirtaa, mutta
kuitenkin aihioita, joissa tulevaisuus tekeytyy paraikaa.
”Yliopistovallankumous on jo tapahtunut, uusia yliopistoja putkahtelee kuin sieniä
sateella. Tulevien yliopistojen aika on tullut: ei vielä on nyt. .. Kyse ei ole utopiasta.
Suomessa on x kansanopistoa, y lukupiiriä, z nettiyhteisöä, m autotallipajaa, k
terapiaryhmää, h vallattua taloa. Vähimmillään tarvitaan ihmisiä, kynä ja paperia.
Tuusulassa on Platonin akatemia lukiolaisille, Orivedellä kirjoittajakoulu, Helsingissä
kriittinen korkeakoulu, ekoyhteisöillä kestävän elämäntavan kiertokoulu. Elämän
yliopistoksi kutsuttu tapahtumasarja kaikkine osallistujineen on käynnissä, koko ajan.
Tulevilla yliopistoilla on jo sijansa; ne pitää tunnistaa ja tunnustaa.” (Salminen,
Suoranta & Vaden 2010,1.)
Tämän käsissäsi olevan julkaisun artikkelit voidaan ymmärtää ammatillisen
oppimisen ja opettajankoulutuksen alkioiksi, joissa jo on kehkeytymässä se
Opettajankoulutus 3.0, jota olemme artikkelissamme hahmottaneet. Samalla
tavoin voimme ajatella, että yleisemminkin ammatillisten oppilaitosten ja
ammattikorkeakoulujen työelämälähtöinen koulutus sekä tutkimus-, kehitys-
ja innovaatiotoiminta omaavat parhaimmillaan tälläkin hetkellä monia
verkostomaisen toimintakulttuurin piirteitä.
Tulevaisuuden ammatillisen opettajan ja opettajankouluttajan tulee kyetä
joustavaan yhteistyöhön erilaisten opetus-, työ- ja yrityselämän
partnereiden kanssa, mahdollisesti myös kansainvälisten
yhteistyöverkostojen kanssa. Erilaisten hankkeiden määrän lisääntyessä
opettajien tulee kyetä liittymään mukaan uusiin toimintaverkostoihin ja
kyetä toimimaan verkostojen osarakentajana hyvin monia erilaisia tahoja
edustavien yhteistyökumppaneiden kanssa. Tällaisessa toiminnassa
haasteena on paitsi yksittäisten opettajien toiminta, myös se, miten
koulutusorganisaatioiden toimintarakenteet kykenevät taipumaan
uudentyyppiseen, verkostomaiseen toimintakulttuuriin. Seppo Helakorpi
(2005; 2008; 2010) on lukuisissa julkaisuissaan ja myös tämän julkaisumme
artikkelissa kuvannut hajautettuun verkostoideologiaan perustuvaa
koulutusta ja siihen liittyviä haasteita. Verkostomainen, avoin toimintatapa
merkitsee hänen mukaansa selkeää muutosta organisaatioiden rakenteisiin
ja toimintakulttuuriin. Voimme hyvin yhtyä Helakorven käsitykseen siitä,
että hajautettu ja verkostoideologiaan perustuva koulutus on ottamassa
vasta ensi askeleitaan.
Tämän kaltaisen verkostomaisen toiminnan vaateet tulevat ammatillisessa koulutuksessa ja
ammatillisessa opettajankoulutuksessa kuitenkin jatkuvasti lisääntymään. Oletamme mm.
Keatsin, John Moravecin ja Seppo Helakorven tapaan yhteiskunnan muuttuvan yhä
enemmän suuntaan, jossa innovaatiotoiminta perustuu verkostoituvaan (ja toisinaan myös
vapaasti verkostoituvaan) toimintakulttuuriin. Tämä heijastuu paitsi työ- ja yritystoimintaan
myös koulutukseen. Tällä hetkellä myös koulutuspoliittiset ratkaisut ovat asettamassa omia
verkostotoiminnan haasteitaan ammatilliselle koulutukselle. Esimerkiksi
ammattiopistostrategia (Ammatillisen 2009), korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen
toimenpideohjelma (Korkeakoulujen 2008) ja myös ammatillisesti suuntautuneen
aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus (AKKU 2009) asettavat koulutusorganisaatioiden
rakenteellisen kehittämisen myötä uudenlaisia paineita verkostotoiminnalle.
Verkostofasilitaattorin roolille näyttäisi ammatillisen koulutuksen kentässä olevan siis
tilausta.
12. Olemme hahmotelleet artikkelissamme opettajankoulutuksen ja
opettajankouluttajien roolia tulevaisuuden verkostofasilitaattoreina sekä
ammattipedagogiikan ja ammatillisen osaamisen kehittämisen tukijoina.
Opettajankoulutuksen tulevaisuusnäyn realistisuutta voidaan arvioida
asettamalla sen rinnalle vastakkainen vaihtoehto. Silloin puhutaan
opettajankoulutuksesta, jossa oppiminen ei tapahdu verkostoissa eikä
autenttisissa ympäristöissä, jossa itseohjautuminen ei ole keskiössä, jossa ei
ole jaettuja ja yhteisiä resursseja, jossa teknologialla ei ole juurikaan
merkitystä ja jossa opettajankouluttaja on hallitseva keskusauktoriteetti.
Tällaisen vertailun kautta opettajankoulutuksen suunta lienee selkeästi
näkyvissä.
Lähteet
AKKU 2009. Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus 2009. AKKU-
johtoryhmän toimenpide-ehdotukset (toinen väliraportti). Opetusministeriön
työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:11.
Ammatillisen 2009. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamisen
vauhdittamishanke – Opetusministeriön suositukset järjestäjäverkon kehittämiseksi. OPM:n
kirje (5/500/2009) 2.4.2009 ammatillisen koulutuksen järjestäjille. Saatavilla:
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/ammatillinen_koulutus/
lomakkeet_ja_paeaetoekset/asiakirjat/jarjestajaverkko_suositukset_020409.pdf Luettu
31.1.2010.
Downes, S. 2005. E-Learning 2.0. eLearn Magazine, October 17, 2005. Saatavilla:
http://www.elearnmag.org/subpage.cfm?section=articles&article=29-1 Luettu 25.1.2010
Helakorpi, S. 2005. Kohti verkostoituvaa ja verkottuvaa koulutusta. Hämeen
ammattikorkeakoulu. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 9/2005.
Helakorpi, S. 2008. Globaalit muutokset ja koulutus – alueelliseen verkostokoulutukseen.
Teoksessa S. Helakorpi (toim.) Postmoderni ammattikasvatus – haasteena
ubiikkiyhteiskunta. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillisen opettajakorkeakoulun
julkaisuja 1/2008, 47-63.
Helakorpi, S. 2010. Oppilaitosverkostot alueellisen innovaatiotoiminnan edistäjinä. Artikkeli
tässä julkaisussa.
Keats, D. 2007. Challenges for Quality Assurance in an Education 3.0 world. Paper
presented in Third Global Forum on International Quality Assurance, Accreditation and the
Recognition of Qualifications in Higher Education. Dar es Salaam, Tanzania 13-14
September 2007. Saatavilla: http://www.dkeats.com/usrfiles/users/1563080430/Papers/
paper-0.2.pdf Luettu 15.1.2009.
Keats, D. & Schmidt, J.P. 2007. The genesis and emergence of Education 3.0 in higher
education and its potential for Africa. First Monday 12, (3 — 5). Saatavilla:
http://firstmonday.org/htbin/cgiwrap/bin/ojs/index.php/fm/article/view/1625/1540 Luettu:
15.1.2010.
Kiviniemi, K. & Kurkela, L. 2010. Sosiaalinen media informaalissa ja formaalissa
oppimisessa. Artikkeli tässä julkaisussa.
Korkeakoulujen 2008. Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille
2008–2011. Opetusministeriön muistio 7.3.2008. Saatavissa: http://www.minedu.fi/export/
13. sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/Korkeakoulujen_rakenteellinen_kehittaminen/liitteet/
KK_rak._kehitt._suuntaviivat_muistio.pdf Luettu: 31.1.2010.
Kuivalahti, M. & Kählönen, K. 2010. Oppimisen menetelmät tuikkivat tähtitaivaalla. Artikkeli
tässä julkaisussa.
Laitinen-Väänänen, S., Pirttiaho, P. Hopia, H.2010. Ammattikorkeakoulun työharjoittelun
mobiiliohjausta kehittämässä. Artikkeli tässä julkaisussa.
Moravec, J. 2009. Design of Education 3.0. Education Futures –blogi. Saatavilla:
http://www.educationfutures.com/2009/04/19/designing-education-30/ Luettu 15.1.2009.
Nurmi, H. 2010. Onko virtuaalimaailmassa helpompi muuttua kuin tavallisessa? Artikkeli
tässä julkaisussa.
Salminen, A., Suoranta, J. & Vadén, T. 2010. Tuleva yliopisto. e-kirja. Tampere:
Osuuskunta Rohkean reunaan. Saatavilla:
http://tampub.uta.fi/tup/978-951-44-8004-1.pdf Luettu 29.1.2010
::::::::::::::
Jutun luonne (ideointia):
1. Tulevaisuusskenaario(t)
2. Miten tulevaisuutta kohti mennään?
3. Tässä opettajankoulutuksen hetkessä - ensimmäiset askeleet ja ... miten niitä on
lähestytty kirjan muissa artikkeleissa.
Yhteiskunta 3.0 (Moravec) Luonnehdinta Opettajankoulutus 3.0
Toteutetaan kontakti- ja
verkkotapaamisissa avoimia
sessioita, joihin vaan
lähdetään mukaan. Myös
toiminnallisia toteutuksia -
piirtäminen, liike jne.
Monimuotoinen teleologinen Voidaan sopia jokin aihe ja
Perustavat suhteet
luominen tarvittaessa opekouluttaja
fasilitoi.
Opettaja-opiskelija suhteiden
määrittäminen
vertaissuhteiksi ops-
tarinassa.
intentionaalinen, Itseohjautuvat ops-
Vallan järjestyminen
itseorganisoituva rakenteet???. Itseohjautuvien
14. tilojen luominen ja
ylläpitäminen?
(Ammatillisen) opettajuuden
sisältöjen rakentuminen
synergeettinen/synergia siten, että ne ovat
osien keskinäissuhteet
...toisiaan tehostavat/tukevat synergiassa toistensa kanssa.
Mitä olisivat synergiset
toimijasuhteet?
Ohjauksen estetiikka.
maailmankuva design (esteettinen?)
Opettajuus designina?
antikausaalinen ops?
syy-seuraus-suhteet antikausaalinen ... ei suoria
Oppiminen-osaaminen
(kausaalisuus) syy-seuraus-suhteita
antikausaalisesti?
oppimiskäsitysten purku,
osaamiskäsitysten purku,
ihmis- ja
muutosprosessi luova hajottaminen
todellisuuskäsitysten purku,
opettamiskäsitysten purku
....
ammatillisen oppimisen/
osaamisen kontekstit.
todellisuus kontekstuaalinen
Autenttisen paikat oppia ja
osata.
Autenttinen paikka on aina
samalla myös globalisoitunut
(siis on jo globaali ennen
paikka globalisoitunut
määrittämistään,
löytämistään). Mitä
merkitsee ...?
Koulutus 3.0 (Moravec) Luonnehdinta Opettajankoulutus 3.0
ohjausosaaminen, verkosto-
sosiaalisesti rakentuntutta ja ja yhteisöosaaminen, TKI-
kontektuaalisesti osaaminen jne. työstetään
Merkitys on ...
uudelleenkeksittyä/ (uudelleen)auki ja uusiksi
muodostettua yhdessä opiskelijoiden ja
opettajien kanssa.
ICT ja sen käyttö on
kaikkialla (ympäröivä
Teknologia on ... luonnollinen osa
digitaalinen universumi)
opettajankoulutusta
opettajalta-opiskelijalle,
opiskelijalta-opiskelijalle,
Miten opettajankoulutustilat
Opetus tapahtuu ... opiskelijalta-opettajalle,
ja -prosessit avataan ...
ihmisiltä-teknologialle-
ihmisille (yhteiskonstruointi)
15. kaikkialla (läpikotaisin
Ne autenttiset paikat, mitä
yhteiskuntaan uponneina:
Koulut sijaitsevat ... ne olisivatkaan
kahviloissa, keilahalleissa,
opettajankoulutukselle?
työpaikoilla jne.)
Opettajankoulutus on myös
Oppimispaikka kuten
Vanhemmille koulu on ... työelämän oppimispaikka;
oppilaille
yksityiselämän oppimispaikka
kaikkiallisen opettajuuden
Opettajat ovat ... Jokainen, kaikkialla
aukikirjoittaminen ...
Ovat edullisesti saatavilla ja IT-palveluiden roolin ja
Hardware ja software
niitä käytetään toimintatapojen
koulussa ...
tarkoituksenmukaisesti uudistaminen.
Elinkeinoelämä näkee Kanssatyöntekijöinä tai Miten opettajankoulutus voi
valmistuvat/valmistuneet yrittäjinä tukea tätä?
Määreitä antava tekijä/millainen on Opettajankoulutus 3.0
Opetuksen ja oppimisen painopiste
Sosiaalinen media
sosiaalisessa mediassa (AHOT)
Sisällöt välittyvät ja muodostuvat
osallistujien (opettajat, opiskelijat)
autenttisista tilanteista ja paikoissa. Siis
Mobiilius ihmiset liikkuvat sekä dokumentoivat
näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa,
ja myös reflektoivat sitä mobiilien välineiden
avulla
Suljetut opettajankoulutusyksiköt ohenevat
ja häviävät ja opettajankoulutustusta
tuotetaan opettajien, työelämän ja
Verkostoituminen
opiskelijoiden verkostoissa.
Opettajankoulutuksen yksi tehtävä on
verkostojen luominen ja ylläpitäminen.
On verkosto, jolla on fyysisiä paikkoja, jonne
voi Helsingissä, Hämeenlinnassa,
Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa
Opettajankoulutusinstituutio (rooli, ollessaan mennä tekemään jotain
luonne...) (opettajankoulutusta) ja tapaamaan
kollegoja. Varsinaisesti opettajankoulutus
sijaitsee verkon avulla kokonaistuvassa
verkostossa.
Oppija. Oppimisympäristöjen hahmottaja,
luoja ja ylläpitäjä. Sisällöntuottaja
Opettajan(kouluttajan) rooli (kollektiivisesti verkostossa). Fasilitaattori.
Kokenut, mutta nöyrä mentori
(asiantuntija).
Itseohjautuvuudessaan vahvistuva.
Oppijan/opettajaopiskelijan rooli
Vertainen. Tietämätön ja taitamaton.
16. On ensisijaisesti sosiaalinen.
Kontaktiympäristöt ovat kohtaavan
vuorovaikutteisia tapaamisia, jossa olla
Oppimisympäristön luonne yhdessä toisten samanlaisten kanssa.
Jäsentävä ja koossapitävä oppimisympäristö
on verkossa. Todelliset toimintaympäristöt
ovat primaareja oppimisympäristöjä.
Ja tässä mun tekstipohja (Pekka)
Opettajankoulutus 3.0
Opettajankoulutus 3.0 on yksi vastaus koulutushaasteisiin, jotka painottavat
oppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa
ympäristöissä.
Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologian
hyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumista
oppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaista
myös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden ja
verkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0
astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajien
verkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen.
Sosiaalinen media
Sosiaalisen median hyödyntäminen opettajankoulutuksessa suuntaa opetustaitojen ja
–tietämisen oppimisen opettajaopiskelijoiden vastuulle niin yksilöinä kuin vertaisryhminäkin.
Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimista tarjoamalla sosiaalisen median erilaisia välineitä
ja ympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myös osallistuu itse
niihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissa opettajaopiskelijat itseorganisoituen
työskentelevät. Tärkeä sosiaalisen median käyttötapa on myös opettajankouluttajien omat
henkilökohtaiset ja yhteiset verkkofoorumit, joissa he jakavat pedagogista osaamistaan ja
kehittävät pedagogisia näkemyksiä ja käytäntöjä.
Mobiili toiminta
Sosiaalisen median käyttö liittyy mobiileihin työkaluihin. Opettajankouluttajat ja
opettajaopiskelijat eivät enää jättäydy kammioihinsa, vaan he molemmat ovat
luonnollisessa liikeessä. Oppiminen ja opettaminen tapahtuu autenttisissa paikoissa, joita
ennen kaikkea ovat todelliset työ- ja elämispaikat. Tulevaisuudessa niitä ovat myös yhä
enemmän ihmisten itsensä organisoimat tapahtumat, jotka toteutuvat sekä verkossa että
fyysis-sosiaalisissa paikoissa. Näihin tapahtumiin osallistutaan livetoiminnan rinnalla
mobiileilla työkaluilla sieltä, missä opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat kulloinkin
ovat. Tämä osallistuminen tapahtuu sekä jatkuvana, ikään kuin haihtuvana, mutta jotenkin
mieleen jäävänä virtana että sovittuihin verkkopaikkoihin tallentuvana sisältönä, jota voi
hyödyntää jälkikäteen.
Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat organisoivat myös yhdessä työpajoja,
seminaareja ja konferensseja (tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan), jotka toteutetaan
lähitapaamisina, mutta myös siten, että niihin voi etäosallistua.
17. Verkostot
Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne kehkeytyy verkostoissa. Niille on ominaista
suhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee kuitenkin sitä, että niissä tapahtuu koko ajan
itseorganisoituvaa muuttumista. Jos ajatellaan Suomen ammatillista opettajankoulutusta,
niin opettajankoulutusyksiköt muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi, joilla
tuetaan, ylläpidetään ja kehitetään ammatillisen oppimisen pedagogisia verkostoja.
Suomi on tässä visiossa yksi iso verkostojen kokonaisuus, jossa opettajaopiskelijat,
opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallinto kohtaavat ja kehittävät ammatillista
toimintaa. Tämä kansallinen verkosto avautuu myös kansainvälisiin verkostoihin
esimerkiksi yhteisissä kehittämistapahtumissa sekä työtoiminnan laajentuessa yli
kansallisten rajojen.
Vertaisuus ja yhteistoiminta
Kun sosiaalinen media, mobiili toiminta ja verkostoissa työskentely suunnataan
tarkentuvaksi tekemiseksi, täytyy puhua itseohjautumisesta ja vertaisuudesta sekä
yhdessätuottamisesta ja avoimesta etä- ja lähikontaktitapaamisesta.
Itseohjautuminen ja vertaisuus merkitsevät opettajankoulutuksessa sitä, että oppimis- ja
kehittämistyöskentelyssä luotetaan olemassa oleviin ihmisiin vastuullisina toimijoina. Toisin
sanoen kyse on opettajakontrollista luopumisesta. Opettajaopiskelijat ovat itseohjautuvia ja
vertaisia paitsi keskenään myös opettajankouluttajien kanssa.
Yhdessätuottaminen ja avoimet tapaamiset taas merkitsevät sitä, että kaikki opittavat
aiheet ovat ennaltamäärittelemättömiä joksikin. Ne ovat avoimia kysymyksiä, jotka
uudelleen hahmotetaan yhdessä opettajaopiskelijoiden ja opettajankouluttajien kanssa.
Näitä yhdessäavattavia ja –hahmotettavia aiheita voivat olla esimerkiksi ohjausosaaminen,
verkosto- ja yhteisöosaaminen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen.
Yhdessä tuottaminen avoimissa tapaamisissa vaatii taitoa mahdollistaa sellaiset mentaalis-
sosiaaliset, fyysiset ja virtuaaliset tilat, jotka tuottavat avointa yhteistoimintaa. Tässä
opettajankouluttajien ammattitaidolla on keskeinen merkitys.
Opetussuunnitelma 3.0
Opettajankoulutus 3.0:ssa ei opeteta. Siinä opitaan taitoja ja kyvykkyyttä. Tämä taas
merkitsee opetussuunnitelmien purkamista. Tämä tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelma-
sisällöt on kaikessa ja kaikkialla, ja ne uudelleen tuotetaan ja päivitetään
yhteistoiminnallisesti. Toisaalta opetussuunnitelmat ovat tarinoita, esimerkiksi
blogikertomuksia siitä, miten erilaisia sisältöjä on työstetty taidoiksi, osaamiseksi ja
kyvykkyyksiksi. Opettajankoulutus 3.0:n opetussuunnitelma voinee myös olla jonkinlainen
kehikko, jossa tarinat ja akuutit päivitykset kehkeytyvät?
Kaikki pähkinänkuoressa
Tulevaisuudessa opettajankoulutus tapahtuu verkostossa (tai verkostojen verkostossa, kun
kaikki opettajankoulutukset, työelämä ja tavalliset ihmiset löytävät toisensa). Verkostolla
on fyysisiä solmuja eri puolella Suomea (ja koko maailmaa) olevissa paikoissa. Ne eivät
18. ole koulutusyksikköjä, vaan kokoomapisteitä, joissa verkostotoimijat voivat organisoida
verkkokytkettyjä livetapahtumia.
Opettajankouluttaja on tulevaisuudessa verkostofasilitaattori, oppimisen ja osaamisen
kehittämisen tukija sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntija. Viimeksi mainitussa
roolissa hän julkisesti kehittää ja jakaa omaa osaamistansa.
Opettajaopiskelija 3.0 toimii omassa elämän- ja työympäristössään. Siinä ja siitä hän
hakeutuu opettajankoulutusverkostoon. Hän tuo verkostoon omat kysymyksensä ja
kokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle oppimisen ja
osaamisen kehittämisen perspektiivit. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvan prosessina
itseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja sen
toteuttamisen. Kun opettajaopiskelija arvioi olevansa valmis opettajaksi, hän esittelee
verkostolle opettajaksi pätevöittävän tuotoksensa (joka voi olla sisältö, aktiviteetti,
suunnitelma, ja jonka esitystapa voi olla hyvin monimuotoinen) ja verkosto luomiensa ja
päivittämiensä arviointikriteerien perusteella vertaisarvioi tuotoksen ja vahvistaa
pätevyyden tai haastaa opettajaopiskelijan jatkotyöskentelyyn.
Opettamis-, oppimis- ja osaamiskäsitysten purkaminen. Tilaa opiskelijoiden
itseohjautuvuudelle, "autogogialle".
*****
Keats (PI tulkiten)
Koulutuksen ja opetuksen kolme sukupolvea
Opetus 1.0
- pääasiassa yksisuuntainen prosessi opettajalta opiskelijalle,
- muistiinpanoja, monisteita, oppikirjoja, videoita ja www-aineistoja,
- opoiskelijat ovat informaation (ja tiedon) kuluttajia.
Opetus 2.0
- perinteisen opetuksen laajentaminen ja kehittäminen web 2.0 teknologioilla,
- blogit, wikit, podcastit, sosiaaliset kirjanmerkit jne. Käytössä, mutta ympäristöt ja
tilanteet, joissa niitä käytetään, ovat pitkälti samanlaiset kuin 1.0:ssa,
- oppimis- ja opetusprosessi itsessään ei ole olennaisesti muuttunut, vaikka se olisikin
mahdollista.
Opetus 3.0
- luonnehtii rikas erioppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen yhteistoiminta,
jonka sisällä oppijoilla on keskeinen rooli tiedon luojina ja jakajina,
- verkostoitumisella ja yhteisellä hyödyllä tärkeä merkitys,
- tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja
aikaerottelut,
- koulutuspolitiikalla ja –strategioilla tähdätään yli-institutionaalisesti välittömien ja
olemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen.
19. Opettajankoulutus 3.0 on yksi vastaus koulutushaasteisiin, jotka painottavat
oppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa
ympäristöissä.
Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologian
hyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumista
oppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaista
myös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden ja
verkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0
astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajien
verkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen.
v
Koulutuksen ja opetuksen kolme sukupolvea
Opetus 1.0
- pääasiassa yksisuuntainen prosessi opettajalta opiskelijalle,
- muistiinpanoja, monisteita, oppikirjoja, videoita ja www-aineistoja,
- opoiskelijat ovat informaation (ja tiedon) kuluttajia.
Opetus 2.0
- perinteisen opetuksen laajentaminen ja kehittäminen web 2.0 teknologioilla,
- blogit, wikit, podcastit, sosiaaliset kirjanmerkit jne. Käytössä, mutta ympäristöt ja
tilanteet, joissa niitä käytetään, ovat pitkälti samanlaiset kuin 1.0:ssa,
- oppimis- ja opetusprosessi itsessään ei ole olennaisesti muuttunut, vaikka se olisikin
mahdollista.
Opetus 3.0
- luonnehtii rikas erioppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen yhteistoiminta,
jonka sisällä oppijoilla on keskeinen rooli tiedon luojina ja jakajina,
- verkostoitumisella ja yhteisellä hyödyllä tärkeä merkitys,
- tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja
aikaerottelut,
- koulutuspolitiikalla ja –strategioilla tähdätään yli-institutionaalisesti välittömien ja
olemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen.
Kohti opettajankoulutusta 3.0
c
2. Miten tulevaisuutta kohti mennään?
3. Tässä opettajankoulutuksen hetkessä - ensimmäiset askeleet ja ... miten niitä on
lähestytty kirjan muissa artikkeleissa.
'''********************************************************
20. Kohti ammatillista opettajankoulutusta 3.0
Artikkelissa jäsennetään skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohden ammatillinen
koulutus ja erityisesti ammatillinen opettajankoulutus on menossa. Tarkastelun
viitekehyksenä käytetään Derek Keatsin ja John Moravecin hahmottelemaa käsitettä
Koulutus 3.0 (Education 3.0). Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu, miten
perinteisten kouluinstituutioiden rajat ovat yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksen
sekä verkostomaisen toimintakulttuurin myötä murtumassa. Koulutukseen osallistuminen
nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä oppiminen ja opiskelu välttämättä ole sidoksissa
tietyn oppilaitoksen toimintaan. Toisaalta oppilaitosten tulisi kyetä osoittamaan uudenlaista,
innovatiivista johtajuutta niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. Koulutusorganisaatioiden
tulisi kyetä muuntumaan innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia
teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviä ratkaisuja.
Artikkelissa tarkastellaan, miten ammatillinen opettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua
tämänkaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella opettajankoulutuksella
3.0 on verkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista,
avointa oppimista ja innovatiivista osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä.
Koulutus 3.0 ja innovatiivisen verkostotoiminnan haaste
Tässä julkaisumme loppuartikkelissa hahmottelemme skenaariota siitä, millaista
tulevaisuutta kohden olemme ammatillisessa koulutuksessa ja erityisesti ammatillisessa
opettajankoulutuksessa menossa. Tarkastelun virikkeenä hyödynnämme mm. Derek
Keatsin (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007) ja John Moravecin (2009) esityksiä, joissa
he ovat hahmotelleet teknologisen ja yhteiskunnallisen muutoksen merkitystä
koulutukselle ns. Koulutus 3.0 (Education 3.0) käsitteen avulla. Tarkastelussa pyrimme
myös linkittämään tässä julkaisussa esiteltyjen artikkeleiden sisältöjä Keatsin ja
Moravecin näkemyksiin Koulutus 3.0:n sisällöistä.
Koulutus 3.0:n (Education 3.0) käsitteen on ensimmäisenä ottanut käyttöönsä Derek
Keats. Keats itse on kertonut hyödyntäneensä käsitteen kehittelyssään mm. eräitä
Downesin ja mm. hänen käsitteeseensä e-Learning 2.0 liittyviä näkökohtia (Downes
2005). Keats tuo esille jäsentelyssään koulutuksen kolme eri sukupolvea, joista hän
käyttää jäsentelevinä käsitteinä Koulutus 1.0, 2.0 sekä 3.0 (taulukko x). Ensimmäinen
sukupolven koulutuskulttuurilla Keats viittaa koulutukseen, jolle on ominaista tiedon
välittämisen yksisuuntaisuus. Koultusorganisaatiot ja opettajat nähdään tällöin tiedon
haltijoina ja opiskelijat informaation kuluttajina ja omaksujina. Kun web 2.0
teknologioiden käyttö on laajentunut, on myös koulutuksessa on laajemmin otettu
21. käyttöön esimerkiksi blogeja, wikejä ja muita sosiaalisen median työvälineitä. Keats on
kuitenkin laittanut merkillä, että koulutuskäytössä sosiaalisen median välineitä
hyödynnetään kuitenkin usein varsin perinteisin tavoin. Kehitysvaiheesta, jossa
opetuksen ja oppimisen prosessit eivät ole välttämättä juurikaan muuttuneet, vaikka
perinteisen opetuksen käytäntöjä toteutetaan nyt sosiaalista mediaa hyödyntäen, Keats
käyttää käsitettä Koulutus 2.0. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007)
Koulutus 3.0:n käsitteellä Keats viittaa toimintakultuuriin, jolle on ominaista
monipuolinen ja rikas eri oppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen
yhteistoiminta. Verkostoitumisella ja yhteistyöstä saatavalla yhteisellä hyödyllä tärkeä
merkitys. Oppimisprosessissa oppijoilla itsellään on keskeinen rooli tiedon luojina,
tuottajina ja jakajina. Keats tähdentää koulutusorganisaatioiden koulutuksellisten
linjausten ja strategiatyön merkitystä tähdättäessä yli organisaatiorajojen välittömien ja
olemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen. Tämänkaltaisessa
ajattelussa organisaatioiden, tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on
epäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut. Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää
eräänä verkostoitumisen ja verkostokulttuurin välineenä. (Keats 2007; Keats & Schmidt
2007)
Hahmottelemme seuraavassa tulevaisuusskenaariota siitä, miten o pettajankoulutus voisi
osaltaan organisoitua Keatsin ja Moravecin hahmotteleman kaltaisessa Koulutus 3.0:n
ajassa. Millainen rooli ammatillisella opettajankoulutuksella on verkostoituvassa
toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista
ja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä. Tarkastelun ulottuvuuksina
perhdymme lyhyesti oppilaitosyhteistyön ja verkostotoiminnan sekä
oppimismenetelmien merkitystä tulevaisuuden opettajankoulutuksessa, sekä opiskelijan
ja opettajan roolia, oppimateriaaleihin ja teknologian soveltamiseen liittyviä näkökohtia.
Taulukko x. (Keats & Schmid 2007; sovellus Ihanainen & Kiviniemi)
Koulutus 1.0 Koulutus 2.0 Koulutus 3.0 Opettajankoulutus
3.0
Oppilaitosten Kampusperustainen Kasvava (myös Avoimet suhteet eri Opettajankoulutusta 3.0
yhteistyö ja koulutus, jossa kansainvälinen) oppilaitosten tuotetaan
verkostotoiminta selvät rajat eri yhteistyö kesken; opettajaopiskelijoiden,
oppilaitosten oppilaitosten uudenlaisten opettajankouluttajien ja
välillä; yksittäinen välillä; viime opintopalvelja työelämän edustajien
oppilaitos vastaa kädessä yksittäiset tarjoavien yhteisissä verkostoissa.
opiskelijoidensa oppilaitokset organisaatioiden Organisaatioiden rajat
opetuksesta, vastaavat kuitenkin kehittyminen; ohenevat, jolloin myös
arvioinnista ja omien koulutuksen ja opettajankoulutusyksiköid
tutkinnoista opiskelijoidensa oppimisen alueelliset väliset rajat häviävät.
tutkinnoista ja instituutionaaliset
rajat hajoavat
22. Oppimismenetelmät Perinteisiä; esseet, Hyödynnetään Avoimet, joustavat Aidot ammatillisen
tehtävät, testit, avointa oppimismenetelmät, oppimisen/osaamisen
ryhmätyöskentely oppimisteknologiaa, jotka antavat tilaa kontekstit ovat keskeisiä.
oppilaitos- ja jota käytettäessä opiskelijoiden Oppiminen kytkeytyy uus
luokkaypäristössä työskennellään luovuudelle; ammattipedagogisten ja
kuitenkin sosiaalinen ammatillisen osaamisen
perinteisin verkostoituminen yli kehittämiseen liittyvien
tehtäväperustaisin perinteisten toimintatapojen
työskentelytavoin; oppiaineiden, kehittämiseen. Oppimisee
lisääntyvä yhteistyö oppilaitosten ja liittyvä yhteisöllinen
opiskelussa; paljolti kansallisuuksien ongelmanratkaisu korostu
kuitenkin rajojen
perinteisten
oppilaitos- ja
luokkarajojen
puitteissa.
Opiskelijan toiminta Pääasiassa Siirtymää Opiskelijoilla Opiskelija on aktiivinen ja
passiivista passiivisesta aktiivinen ja vahva itseohjautuva knowmad,
vastaanottamista aktiiviseen; oppimisprosessin joka hakeutuu etsimään
lisääntyvä kokemus omistajuus; virikkeitä omalle
oman resurssien, kehittämistyölleen erilaisi
oppimisprosessin mahdollisuuksien ja verkostoista
omistajuudesta aktiivisten valintojen henkilökohtaisen
yhdessä luonti oppimissuunnitelmansa
ohjaamana.
Oppimateriaaleihin Käytetään Opiskelijoiden Opiskelijat itse Oppimisresursseja tuotetaan
liittyvät järjestelyt perinteisiä käytettävissä tuottavat ja kehitetään
tekijänoikeuksin perinteiset uudelleenkäyttävät opettajankoulutuksessa
suojattuja materiaalit sekä avoimia aineistoja ja avoimissa
materiaaleja avoimet oppimisen resursseja, joita ammattipedagogisissa
(oppikirjat, resurssit; avoimien hyöydynnetään yli verkostoissa. Resursseja
opettajan resurssien oppilaitosten, kehitetään yhteistyössä yli
tuottamat hyödytäminen oppiaineiden ja organisaatioiden rajojen
materiaalit), joiden toisinaan myös yli kansakuntien opettajaopiskelijoiden,
saatavuus oppilaitosrajojen rajojen; lisäksi opettajankouluttajien ja
rajallinen opiskelijoiden
esimerkiksi asioista
hyödynnettävissä
kiinnostuneiden työelämän
heitä varten luodut
edustajien kanssa.
alkuperäiset
materiaalit
Opettajan rooli Tiedon lähde Opas ja tiedon Yhteistoiminnallisen Fasilitaattori, asiantuntev
lähde tiedonmuodostuksen mentori ja oppija.
orkestroija Oppimisverkostojen
hahmottaja, luoja ja
ylläpitäjä. Eräs verkoston
sisällöntuottajista.
Teknologia Verkko- Verkko-oppimiseen Verkko-oppiminen Teknologia mahdollistaa
oppiminen liittyvää yhteistyötä tapahtuu henkilökohtaisten
toteutetetaan eri oppilaitosten henkilökohtaisissa oppimisympäristöjen
oppimisalustoilla kesken; pääasiassa oppimisympäristöissä rakentumisen ja
ja yksittäisen opiskelu tapahtuu sisältäen erilaisten toimintaverkostojen
oppilaitoksen oppimisalustoilla, sovellusten portfolion toimintaa jäsentävien
sisäisesti. mutta myös uusia oppimisympäristöjen
23. sovelluksia ylläpitämisen. Kun
hyödyntäen oppimisessa korostuu
autenttiset työelämän
tilanteet, mobiilien
välineiden merkitys
korostuu.
Oppilaitosten yhteistyö ja verkostotoiminta
Julkaisussamme eri yhteyksissä tuotu esille, miten sosiaalinen media on osaltaan
mahdollistamassa uudentyyppisten, perinteiset muodolliset organisaatiorajat ylittävien
yhteisöjen kehittymisen (esim. Helakorpi; Kiviniemi & Kurkela, artikkelit tässä
julkaisussa). Sosiaaliselle medialle on ominaista verkostomainen toimintatapa. Koulutus
3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu vastaavalla tavoin, miten perinteisten
kouluinstituutioiden rajat ovat yhteisöllisen ja verkostomaisen toimintakulttuurin myötä
hälvenemässä. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä
opiskelu välttämättä ole siten sidoksissa juuri tietyn oppilaitoksen toimintaan. (Keats &
Schmidt 2007). Toisaalta esimerkiksi John Moravec (2009) painottaa samalla
oppilaitosten ja koulutusorganisaatioiden keskeistä merkitystä verkostomaisen
oppimisen dynamoina. Hän korostaa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitystä
oppimisessa, jolloin koulutusinstituutioiden tulee luoda edellytyksiä innovatiiviselle
verkostotoiminnalle. Tämä edellyttää koulutusorganisaatioilta kulttuurista muutosta
tietoa välittävistä instituutioista uudentyyppisiksi innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi,
keskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja
verkostomaiseen toimintaan liittyviä ratkaisuja. Oppilaitosten tulee olla edelläkävijöitä
uudenlaisten sovellusten hyödyntämisessä. Oppilaitosten tulee siten osoittaa
uudenlaista johtajuutta niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. (Moravec 2009.)
Tälläkin hetkellä esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen
työelämälähtöinen koulutus sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta saattavat
parhaimmillaan omata monia verkostomaisen toimintakulttuurin piirteitä. Toisaalta
tämänkaltainen avoin toimintatapa merkitsee selkeää muutosta organisaatioiden
rakenteisiin ja toimintakulttuuriin. Seppo Helakorpi on julkaisumme artikkeleissa
kuvannut kuvatunkaltaista hajautettuun verkostoideologiaan perustuvaa koulutusta ja
siihen liittyviä haasteita. Voimme hyvin yhtyä Helakorven käsitykseen siitä, että
hajautettu ja verkostoideologiaan perustuva koulutus on ottamassa vasta ensi
askeleitaan.
Hahmoteltaessa ammatillisen opettajankoulutuksen tulevaisuudenkuvaa, voimme
ajatella että Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne kehkeytyy enenevässä
määrin verkostoissa. Opettajankoulutuksen yksi tehtävä on siten verkostojen luominen
ja ylläpitäminen. Verkostoille on ominaista suhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee
kuitenkin sitä, että niissä tapahtuu koko ajan itseorganisoituvaa muuttumista. Jos
ajatellaan Suomen ammatillista opettajankoulutusta, niin opettajankoulutusyksiköt
muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi, joilla tuetaan, ylläpidetään ja kehitetään
ammatillisen osaamisen kehittämisen ja ammatillisen oppimisen pedagogisia
24. verkostoja. Opettajankoulutusen voidaan nähdä on myös työelämän oppimispaikkana ja
yksityiselämän oppimispaikkana...
Suomi voidaan nähdä tässä visiossa myös yhtenä isona verkostojen kokonaisuustena,
jossa opettajaopiskelijat, opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallinto
kohtaavat ja kehittävät ammatillista toimintaa. Tämä kansallinen verkosto avautuu myös
kansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi yhteisissä kehittämistapahtumissa sekä
työtoiminnan laajentuessa yli kansallisten rajojen. Opettajankoulutusyksiköiden
yhteisesti järjestämä sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa -opintojakso
tarjoaa yhden, pienimuotoisen esimerkin valtakunnallisesti verkostoituneesta
opettajankoulutuksesta (Niinimäki & Tenno, artikkeli tässä julkaisussa). Tämän
yksittäisessä opintojakson verkostossa tosin pääasiassa verkostomaista yhteistyötä
ovat harjoittaneet ammatillisten opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijat ja
opettajankouluttajat, vaikka käytettävät ympäristöt ovatkin mahdollistaneet kenen
tahansa seurata ja osallistua toimintaverkoston yhteistyötä.
Oppimismenetelmät
Sekä Keats ja Schmidt (2007) että Moravec (2009) jäsentävät näkemystään niistä
opetus- ja oppimismenetelmistä, joita Koulu 3.0:ssa tarvitaan. He korostavat avointen ja
joustavien oppimisjärjestelyjen merkitystä, jotka antavat tilaa opiskelijoiden
innovatiivisuudelle ja luovuudelle. Oppimisen tulisi tapahtua yli perinteisten tiede- ja
ammattialakohtaisten rajojen, yli erilaisten instituutioiden ja organisaatioiden rajojen.
Tätä kautta Koulutus 3.0 antaa osaltaan valmiuksia yhteiskunnallisten ja työelämän
muutosten kohtaamiseen ja muutosvalmiuteen. Esimerkiksi Moravec (2009) puhuu
yhteiskunnasta 3.0, jonka hän näkee erityisesti innovaatioiden ja luovuuden
yhteiskuntana. Koulutuksen 3.0 tulee Moravecin mukaan osaltaan kehittää niitä
valmiuksia, joiden avulla opiskelijat voivat toimia innovatiivisuutta ja luovuutta
edellyttävässä työelämässä. Opetus ja oppiminen merkitsee siten keskinäistä
yhteistyötä, jossa niin opiskelijat kuin opettajat oppivat toinen toisiltaan ja jossa
rohkaistaan avoimeen uuden luomiseen ja innovaatioiden tekemiseen.Oppiminen
voidaan siten nähdä luovana ja yhteisöllisenä ongelmanratkaisuna ja uusien
innovaatioiden tuottamisena.
Opettajankoulutus 3.0:ssa ei opeteta. Siinä opitaan taitoja ja kyvykkyyttä. Oppiminen
tapahtuu autenttisissa paikoissa, joita ovat ennen kaikkea todelliset työ- ja
elämispaikat. Oppimisen kohteet määrittyvät siten ammatillisen oppimisen konteksteista
ja työelämästä nousevista haasteista, ongelmatilanteista ja kehittämisen kohteista.
Opettajankoulutuksen verkostoissa etsitään yhdessä vastauksia ammatillisen
osaamisen ja opetuksen kehittämishaasteisiin opittavien aiheiden ollessa vain väljästi
ennalta määritteltyjä, jatkuvasti muotoutuvia. Oppimisen verkostot, opettajankouluttajat,
opettajaopiskelijat ja muut yhteisessä oppimis- ja osaamisverkostossa, jäsentävät
työskentelyään esimerkiksi sosiaalisen median välinein, mutta he tapaavat myös
lähitilanteissa organisoiden yhdessä esimerkiksi työpajoja, seminaareja ja
25. konferensseja (tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan). Oppiminen perustuu keskeisesti
rikkaaseen ja monipuoliseen verkoston yhteistoimintaan, jonka sisällä
opettajaopiskelijoilla itsellään on keskeinen rooli uuden tiedon ja uusien innovaatioiden
luojina ja jakajina.
Oppimisen sisällöt ovat ovat luonteeltaan avoimia kysymyksiä, joita hahmotetaan ja
jäsennetään jatkuvasti uudelleen yhdessä opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien
ja muiden verkostossa toimivien kanssa. Näitä yhdessäavattavia ja –hahmotettavia
väljiä aihealueita voivat olla esimerkiksi ohjausosaaminen, verkosto- ja
yhteisöosaaminen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen. Oppimisen
kuluessa opettajaopiskelijat pyrkivät jäsentämään uudentyyppisiä lähestymistapoja
omaan työhönsä ja lopulta soveltamaan yhteisöllisen työskentelyn tuloksia omiin
työelämän konteksteihinsa. Vaikka ratkaisuja etsitään yhteisöllisesti, on opitun
oppiminen viime kädessä siten kontekstuaalista ja sidoksissa kunkin opettajaopiskelijan
omaan työ- ja elämäntilanteeseen.
Opiskelijan toiminta
Heli Nurmi on tähän julkaisuun sisältyvässä artikkelissaan kuvannut, miten sosiaalisen
median ympäristöissä toimiminen voi tarjota tilaa melikuvitukselle ja itsensä aidolle
kehittämiselle. Virtuaalisissa sosiaalisen median yhteisöissä toiminen avaa luontevasti
uusia uria ja näkökulmia tietovirran keskelle, mikäli kykenemmä olemaan avoimia
muutokselle. John Moravec (2009) on käyttänyt käsitettä knowmad, joilla hän kuvaa
juuri tämänkaltaista aktiivista henkilöä, joka aktiivisesti liikkuu erilaisissa sosiaalisen
median verkostoissa uteliaana, asioista selvää ottaen, omia aktiivisia valintojaan
tehden. Knowmad-uudiskäsitteen alkulähtökohtana Moravec on käyttänyt käyttää
paimentolaista merkitsevää käsitettä nomad. Knowmad merkitsee siten eräänlaista
tiedon kiertolaista, joka hakee uudenlaisia virikkeitä, perehtyy uudenlaisiin
osaamisyhteisöihin uteliaana, aktiivisena ja uutta luoden.
Koulutuksen 3.0 näkökulmasta tämänkaltaiset näkemykset merkitsevät sitä, että
oppilaitoksissa työskentelee itsenäisiä, aktiivisia ja yhteisöllisesti tietoa tuottavia ja sitä
jakavia opiskelijoita. He ovat kykeneviä tekemään aktiivisia oppimiseensa liittyvä
valintoja ja heillä on vahva tunne oman oppimisensa omistajuudesta. He ovat myös
valmiita yhteisölliseen resurssien ja mahdollisuuksien luomiseen ja tuottamiseen. Siten
tämä merkitsee samalla sitä, että opiskelijat eivät niinkään osallistu koulutusohjelmiin,
joissa on valmiiksi viimeistellyt opetussuunnitelmat vaan he suunnittelevat pitkälti omat
opinto-ohjelmansa. Opiskelijat tekevät siten itse omia aktiivisia valintojaan opintojensa
sisällön ja opiskelumenetelmien suhteen. (Keats & Schmidt 2007.) Yksittäisen
opiskelijan opiskelu voi siten tapahtua useissa erilaisissa koulutusorganisaatioissa,
lähiopetustilanteissa tai virtuaalisissa ympäristöissä sekä itseopiskeluna esimerkiksi
digitaalisen oppisopimuksen (digital apprenticeships) avulla. Yksilöiden oppiminen voi
hyvin tapahtua myös perinteisten oppilaitosinstituutioiden ulkopuolella, huomauttaa
Keats (2007). Kun osaaminen voi olla hankittu hyvin erilaisissa ympäristöissä ja hyvin
26. eri tavoin, nousee osaamisen arviointi Keatsin (2007) mukaan väistämättä keskeiseksi
Koulutuksen 3.0 yhteydessä. Julkaisussamme Kiviniemi ja Kurkela ovat kiinnittäneet
huomioita vastaavan kaltaisiin näkökohtiin ja esimerkiksi osaamisen tunnistamisen ja
tunnustamisen merkitykseen.
Opettajankoulutuksessa 3.0 opettajaopiskelija toimii omassa elämän- ja
työympäristössään. Siinä ja siitä hän hakeutuu opettajankoulutusverkostoon.
Oppimisessa korostuu sekä itseohjautuvuus että vertaisuus, jotka merkitsevät
opettajankoulutuksessa sitä, että oppimis- ja kehittämistyöskentelyssä luotetaan
olemassa opettajaopiskelijoihin vastuullisina toimijoina. Toisin sanoen kyse on
opettajakontrollista luopumisesta. Opettajaopiskelija tuo opettajankoulutuksen
verkostoon omat kysymyksensä ja kokemuksensa, ja verkosto
vertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle uudentyyppisiä näköalojen oppimisen ja
osaamisen kehittämiseen. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvana prosessina
itseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja sen
toteuttamisen. Vaikka itseohjautuvuus ja oman oppimisen omistajuus korostuukin,
opiskelija saa kuitenkin tukea omalle kehittämistyölleen sekä vertaisiltaan ja muilta
kehittämisverkostossa työskenteleviltä että opettajankouluttajilta.
Opettajaopiskelijan digitaaliseen oppisopimukseen tai henkilökohtaiseen
oppimissuunnitelmaan liittyen opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaa
kehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta ja esimerkiksi
informaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämä taas merkitsee yhtenäisen
opetussuunnitelmien purkamista. Käytännössä opetussuunnitelman sisällöt määrittyvät
verkostossa, ne tuotetaan ja päivitetään yhteistoiminnallisesti. Toisaalta ammatillisen
opettajan osaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä näkyviksi, mikä mahdollistaa
samalla sekä aiemmin hankitun osaamisen että informaaleissa yhteisöissä hankitun
osaamisen tunnistamisen.
Kun opettajankoulutuksen sisällöt määrittyvät verkostossa, merkitsee se samalla
yhtenäisen ja etukäteen tiukasti jäsennetyn opetussuunnitelmien purkautumista.
Käytännössä opetussuunnitelman sisällöt määrittyvät verkostossa, ne tuotetaan ja
päivitetään yhteistoiminnallisesti. Opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaa
kehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta ja esimerkiksi
informaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämän tueksi opettajaopiskelija asettaa
oppimiselleen tavoitteet esimerkiksi digitaaliseen oppisopimuksessa tai
henkilökohtaisessa oppimissuunnitelmassaan. Toisaalta ammatillisen opettajan
osaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä näkyviksi, mikä mahdollistaa samalla
sekä aiemmin hankitun osaamisen että informaaleissa yhteisöissä hankitun osaamisen
tunnistamisen.
Oppimateriaalien ja oppimisen resurssien muotoutuminen verkostoyhteistyönä
Koulutukselle 3.0 on ominaista lisääntyvä tukeutuminen vapaasti ja avoimesti saatavilla
27. olevien informaatio- ja tietoresursseihin. Web 2.0 -teknologian myötä Internetiin on
kehittymässä jatkuvasti lisääntyvä määrä avoimia oppimateriaaleja, jotka ovat kaikkien
hyödynnettävissä ja käytettävissä. Samalla Public Domain - ja Creative Commons -
tyyppisten tekijänoikeuskäytäntöjen yleistyminen mahdollistaa, että tekijänoikeudelliset
kysymykset eivät ole esteenä sisältöjen edelleen kehittämiseen ja muokkaamiseen.
(Keats 2007; Keats & Scmidt 2007). Opiskelijat eivät ole siten ainoastaan
oppimissisältöjen käyttäjiä vaan myös sisältöjen tuottajia ja edelleen kehittäjiä osana
yhteisöllistä sisältöjen tuottajien verkostoa. (Keats 2007). Tieto ja oppimisen resurssit
muotoutuvat siten sosiaalisessa verkostossa ja sosiaalisen verkoston yhteistyönä.
Markku Kuivalahti ja Kari Kähkönen ovat julkaisussamme tarkastelleet erästä
esimerkkitapausta, jossa ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijaryhmä on
tuottanut Wikipediaan aineistoa erilaisista opetusmenetelmistä ja pedagogisista
malleista. Samalla opettajaopiskelijoiden tuottamat aineistot ovat Wikipedia-yhteisön
edelleen kehitettävissä. Vastaava ajatuskulku on aikanaan liittynyt myös
opettajakorkeakoulujen yhteisesti toteuttamaan Sisu-hankkeeseen, jossa tuotettiin
oppimisaihioita, jotka olivat vapaasti eri opettajakorkeakoulujen hyödynnettävissä ja
edelleen kehitettävissä.
Jos oppimisresussien käyttämistä ja kehittämistä hahmotetaan edellä kuvatun
ammatillisen opettajakorkeakoulun verkostotoiminnan näkökulmasta, voidaan visioida
että opettajankoulutuksessa 3.0 informaatioresursseja käytetään, tuotetaan ja
kehitetään edelleen avoimissa ammattipedagogisissa verkostoissa. Resursseja
kehitetään yhteistyössä yli organisaatioiden rajojen, yhdessä eri opettajakorkeakoulujen
opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien, ammatillisten oppilaitosten ja asioista
kiinnostuneiden työelämän edustajien kanssa. Informaatioresurssit muotoutuvat
jatkuvasti verkostoyhteistyön myötä yli organisaatioiden rajojen.
Opettajan rooli
Opettajan Keats ja Schmidt (2007) ja Moravec (2007) näkevät eräänlaisena
yhteisöllisen tiedonmuodostuksen orkestroijana. Tämä merkitsee samalla uudenlaista
näkemystä opettajan professiosta. Koska opettajat ovat yhtä valmistautumattomia
kohtaamaan tulevaisuuden kuin opiskelijatkin, on parempi oppia tulevaisuuden
kohtaamisen avaimet yhdessä, toteaa Moravec. Opettajan tulee nähdä itsensä siten
yhteisöllisen tiedonmudostuksen, oppimisen ja verkostoyhteistyön tukihenkilönä,
fasilitaattorina.
Opettajankouluttaja voidaan tällaisessa viitekehyksessä nähdä tulevaisuudessa
verkostofasilitaattorina, oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukijana sekä oppimisen
ja pedagogiikan asiantuntijana. Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimisen ja
osaamisen kehittämisen tarjoamalla verkostojen käyttöön sosiaalisen median erilaisia
28. välineitä ja ympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myös
osallistuu itse niihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissa opettajaopiskelijat ja muut
verkostossa työskentelevät itseorganisoituen työskentelevät. Tärkeä sosiaalisen median
käyttötapa on myös opettajankouluttajien omat henkilökohtaiset ja yhteiset
verkkofoorumit, joissa he jakavat pedagogista osaamistaan ja kehittävät pedagogisia
näkemyksiä ja käytäntöjä. Viimeksi mainitussa roolissa hän julkisesti ja avoimesti
kehittää ja jakaa myös omaa osaamistansa.
Teknologia henkilökohtaisen oppimisympäristön ja verkostoitumisen mahdollistajana
Teknologisesssa kehityksessä Keats (2007) painottaa vahvasti oppimisympäristön
henkilökohtaisuutta. Sosiaalinen media tarjoaa välineen henkilökohtaisen
oppimisympäristön (PLE, Personal Learning Environment) rakentumiselle ja oppijan
omassa hallinnassa olevien välineiden käytölle. Tämänkaltaisen oppimisympäristön
avulla opiskelija voi samalla kontrolloida ja hallita omaa oppimistaan.Keats myös
painottaa, että PLE-ympäristöt tarjoavat mahdollisuuden oppijoiden omaan
oppimistavoitteiden asetteluun ja omaa oppimista koskevien päätösten tekemiseen.
Keats käyttää pedagogiikan sijasta autogogiikan (autogogy) käsitettä kuvaamaan
oppimista, jossa oppija itse tekee päätöksensä niin oppimisen tavoitteista, sen
resursseista kuin oppimisen menetelmistäkin.
Vaikka Keats korostaakin kuvatulla tavoin oppimisen itseohjautuvuutta, painottaa hän
toisaalta samalla verkostojen ja verkostoitumisen merkitystä oppimisessa. Keatsin
mukaan voidaan ajatella, että erilaisissa verkostoissa toimiessaan verkostojen jäsenet
pyrkivät kehittämään ja vahvistamaan omaa osaamistaan, he ovat vuorovaikutuksessa
keskenään tukeakseen omaa oppimistaan. Moravec (2009) korostaa samaan tapaan
sosiaalisen median välineiden mahdollisuutta juuri verkostoyhteistyössä.
Uudentyyppisen sosiaalisen teknologian hyödyntäminen mahdollistaa verkostoille
uudentyyppisen mielikuvituksen, luovuuden ja innovaatioiden hyödyntämisen. Siksi "3.0
schools will need to rebuild themselves not on software, not on hardware, but on
mindware", toteaa Moravec. Verkostot voivat myös toimia yhteisen päämäärän eteen
hyvin erilaisissa fyysisissä konteksteissa, yksittäiset yhteisön jäsenet voivat osallistua
uudenlaisten sosiaalisten median sovellusten avulla yhteisön työskentelyyn melkeinpä
missä tahansa, korostaa Moravec.
Opettajankoulutuksessa 3.0 tieto- ja viestintätekniikalla ei ole itseisarvoa, vaan erilaiset
sovellukset tukevat opettajaverkostojen toimintaa ja yhteisöllistä ongelmanratkaisua ja
opettajaopiskelijoiden henkilökohtaisten oppimisympäristöjen rakentumista sekä
autenttisissa ammatillisen oppimisen ja työelämän konteksteista tapahtuvaa oppimista
ja kehitystyötä. Erilaiset sosiaalisen median palvelut tarjoavat verkostolle
vuorovaikutteisia työvälineitä, joiden avulla autenttisiin tilanteisiin ja paikkoihin liittyviä
kokemuksia voidaan dokumentoida, välittää ja jakaa myös opettajankoulutuksen
verkostolle. Tieto- ja viestintätekniikan avulla oppimisesta tulee sosiaalista. Sosiaalisen
median työvälineet mahdollistavat verkostolle vuorovaikutteisen kokemusten jakamisen,
29. jossa kokemuksia, opittua ja kehittämisen kohteita voidaan arvioida yhdessa toisten
samassa tilanteessa olevien kanssa. Toimintaverkoston jäsentävä ja koossapitävä
oppimisympäristö on verkossa.
Todelliset ammatillisen oppimisen, työssäoppimisen, harjoittelupaikkojen ja työelämän
toimintaympäristöt voidaan nähdä kuitenkin verkoston jäsenten ensisijaisina
oppimisympäristöinä, ammatillisen oppimisen ja osaamisen kehittämisen konteksteina.
Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat eivät työskentele opettajan työhuoneessaan,
vaan oppiminen ja opettaminen tapahtuvat autenttisissa paikoissa ja työelämän
ympäristöissä. Autenttisuuden myötä sosiaalisen median käytössä korostuu erilaisten
mobiilien työvälineiden käyttö. Sekä opettajaopiskelijat että opettajankouluttajat
välittävät yhteiselle verkostolleen informaatiota ja sisältöjä autenttisista tilanteista ja
paikoissa. He dokumentoivat näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa, ja myös
reflektoivat sitä mobiilien välineiden avulla.
Kaikki pähkinänkuoressa
- onko tässä uutta? tutun kuuloisia painotuksia, Itseohjautuvuuden, oman oppimisen
omistajuuden juttuja on kuulunut ennenkin (andragogiikka, Knowles, Suomessa H. Niemi
jne)
- Mezirow: vaikuttaminen, osallistuminen, uudistaminen (uudistava oppiminen,
emansipatorinen tiedonintressi)
- jne.
Eräät tämänkin julkaisun artikkeleista osoittavat, että ensimmäisiä askeleita
Opettajankoulutus 3.0:n suuntaan on oikestaan jo otettu sosiaalisen median työvälineitä
hyödyntäen.
Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologian
hyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumista
oppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaista
myös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden ja
verkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0
astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajien
verkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen.
Tulevaisuudessa opettajankoulutus tapahtuu verkostossa (tai verkostojen verkostossa, kun
kaikki opettajankoulutukset, työelämä ja tavalliset ihmiset löytävät toisensa). Verkostolla
on fyysisiä solmuja eri puolella Suomea (ja koko maailmaa) olevissa paikoissa. Ne eivät
ole koulutusyksikköjä, vaan kokoomapisteitä, joissa verkostotoimijat voivat organisoida
verkkokytkettyjä livetapahtumia.
Opettajankouluttaja on tulevaisuudessa verkostofasilitaattori, oppimisen ja osaamisen
kehittämisen tukija sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntija. Viimeksi mainitussa
roolissa hän julkisesti kehittää ja jakaa omaa osaamistansa.
Opettajaopiskelija 3.0 toimii omassa elämän- ja työympäristössään. Siinä ja siitä hän
hakeutuu opettajankoulutusverkostoon. Hän tuo verkostoon omat kysymyksensä ja
30. kokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle oppimisen ja
osaamisen kehittämisen perspektiivit. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvan prosessina
itseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja sen
toteuttamisen. Kun opettajaopiskelija arvioi olevansa valmis opettajaksi, hän esittelee
verkostolle opettajaksi pätevöittävän tuotoksensa (joka voi olla sisältö, aktiviteetti,
suunnitelma, ja jonka esitystapa voi olla hyvin monimuotoinen) ja verkosto luomiensa ja
päivittämiensä arviointikriteerien perusteella vertaisarvioi tuotoksen ja vahvistaa
pätevyyden tai haastaa opettajaopiskelijan jatkotyöskentelyyn.
Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologian
hyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumista
oppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaista
myös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden ja
verkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä.
Tulevaisuuden visio. Toteutuuko tällainen???
- yliopistojulkaisusta: tällaiset verkostoitumisvisiot like wikiyliopisto jne. ja toisaalta onhan
mahdollista jämähtää paikoilleenkin, rakentaa muurit ympärille
Puhutaan sitten esimerkiksi Koulutus 3.0:n, e-Oppiminen 2.0:n, sosiaalisen median,
konnektivismin, (virtuaalisten) käytäntöyhteisöjen, verkostokoulun tai hajautetun
asiantuntijuuden käsittein, keskeiseksi oppilaitosten kehittämishaasteeksi näyttää
muodostuvan verkostoitumisen ja yhteistyö yli perinteisten oppilaitosrajojen. Onko haaste
sittenkään niin uusi. Oppilaitosten on tullut erityisesti ammatillisessa koulutuksessa tullut
kyetä rakentamaan toimivat yhteistyösuhteet työelämään voidakseen vastata ... Tällä
verkostoitumisyhteistyölle omaehtoisesti, itseorganisoituen kehittyvät ja muotoutuvat
yhteisöt näyttävät antavan uudenlaisen haasteen. Informaalisuus...
Lähteet
Downes, S. 2005. E-Learning 2.0. eLearn Magazine, October 17, 2005. Saatavilla:
http://www.elearnmag.org/subpage.cfm?section=articles&article=29-1 Luettu 25.1.2010
Helakorpi, S. 2010. Oppilaitosverkostot alueellisen innovaatiotoiminnan edistäjinä
Keats, D. 2007. Challenges for Quality Assurance in an Education 3.0 world. Paper presented in Third Global
Forum on International Quality Assurance, Accreditation and the Recognition of Qualifications in Higher Education.
Dar es Salaam, Tanzania 13-14 September 2007. Saatavilla: http://www.dkeats.com/usrfiles/users/1563080430/
Papers/paper-0.2.pdf Luettu 15.1.2009.
Keats, D. & Schmidt, J.P. 2007. The genesis and emergence of Education 3.0 in higher
education and its potential for Africa. First Monday 12, (3 — 5). Saatavilla:
http://firstmonday.org/htbin/cgiwrap/bin/ojs/index.php/fm/article/view/1625/1540 Luettu:
15.1.2010.
Kiviniemi, K. & Kurkela, L. 2010. Sosiaalinen media informaalissa ja formaalissa
oppimisessa. Artikkeli tässä julkaisussa.
Kuivalahti, M. & Kählönen, K. 2010. Oppimisen menetelmät tuikkivat tähtitaivaalla. Artikkeli
tässä julkaisussa.