armolliin

Ingrian

Etymology

From armo (“mercy”) +‎ -lliin. Akin to Finnish armollinen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrmolːine/, [ˈɑrmŏ̞lʲˌlʲine̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrmolːiːn/, [ˈɑrmo̞lːiːn]
• Rhymes: -ine, -ɑrmolːiːn
• Hyphenation: ar‧mol‧liin

Adjective

armolliin (comparative armollisemp)

1. timid, shy
2. merciful
   • 1916, V. Alava, quoting Naastoi, vanha leski, “2268. Soikkola, Säätinä, Kuninkaanvalta, VII 438b”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 1-2:

     Oi Troitsa, pyhä Jumala, // Pyhä Petro armolliin.

     Oh Trinity, holy God, // Holy Peter the merciful.

Declension

Declension of armolliin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	armolliin	armolliset
genitive	armollisen	armollissiin
partitive	armollista, armollist	armollissia
illative	armollissee	armollissii
inessive	armollises	armollisis
elative	armollisest	armollisist
allative	armolliselle	armollisille
adessive	armollisel	armollisil
ablative	armolliselt	armollisilt
translative	armolliseks	armollisiks
essive	armollisenna, armollisseen	armollisinna, armollissiin
exessive1)	armollisent	armollisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (timid): ujo

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 19