Kaasu
Kaasu on yksi aineen olomuodoista. Muut olomuodot ovat neste ja kiinteä. Kaasut, kuten nesteetkin, ovat fluideja eli ne virtaavat eivätkä vastusta muodonmuutoksia. Kaasumuodossa aineen atomeilla tai molekyyleillä on niin suuri energia, etteivät aineen nesteenä pitävät sidosvoimat kykene pitämään atomeita kasassa ja täten ne liikkuvat satunnaiseti tilassa. Tämän vuoksi kaasut, toisin kuin nesteet, eivät pysy vakiotilavuudessa vaan pyrkivät täyttämään kokonaan sen tilan, jossa ne ovat.
Arkielämässä termit höyry ja kaasu tarkoittavat samaa asiaa, fysiikassa termit on erotettu toisistaan. Höyry on kaasumaista ainetta, joka voidaan muuttaa nesteeksi pitämällä lämpötila vakiona ja muuttamalla tilavuutta. Höyrystä tulee kaasu kriittisessä pisteessä, jolloin kaasun liike-energia on niin suurta, ettei kaasu tiivisty ennen kuin lämpötila laskee.
Kaasujen käyttäytymistä on helpointa laskea ideaalikaasumallilla, mutta reaalikaasujen käyttäytymistä voidaan laskea esimerkiksi van der Waalsin yhtälön avulla.
Sanan alkuperä
muokkaaKansainvälisen termin gas otti käyttöön 1600-luvun alussa alankomaalainen kemisti Jan Baptist van Helmont, joka tutki useiden kaasujen ominaisuuksia. Sana oli ilmeisesti mukailtu kreikan sanasta chaos, kaaos. Helmontin tutkimia kaasuja olivat gas sylvestre (”metsäkaasu”) eli hiilidioksidi, punainen kaasu eli typpioksidi ja palava kaasu gas pingue, joka ilmeisesti oli vedyn, metaanin ja hiilimonoksidin seosta.[1]
Suomen kielessä on kuitenkin jo vanhastaan esiintynyt sana kaasu, joka eri murteissa on tarkoittanut huurretta, sumua, höyryä, auerta taikka käryä tai muuta pahaa hajua. Koska sana sekä äänneasultaan että kansanomaisilta merkityksiltäänkin on melko lähellä kansainvälistä tieteellistä termiä, Samuel Roos antoi sanalle sen nykyisen merkityksen vuonna 1845 ilmestyneessä teoksessaan Mintähden ja sentähden.[2] Käytännössä sanalla usein tarkoitetaan polttoaineena käytettyä kaasua, aikaisemmin erityisesti kaupunkikaasua eli valokaasua.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Hudson, John: Suurin tiede – kemian historia, s. 71. (Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5
- ↑ Suomen sanojen alkuperä, Etymologinen sanakirja, 1. osa A-K, s. 267, hakusana kaasu. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992. ISBN 951-717-692-9
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaasu Wikimedia Commonsissa