Muurahaiset

Muurahaiset (Formicidae) ovat hyönteisten heimo. Ne ovat yhdyskunnittain eläviä aitososiaalisia pistiäisiä.

Muurahaiset
Punakekomuurahainen (Formica rufa)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko:	Hoikkatyviset Apocrita
Yläheimo:	Ampiaismaiset pistiäiset Vespoidea
Heimo:	Muurahaiset Formicidae Latreille, 1809
Alaheimot
Agroecomymecinae Amblyoponinae Aneuretinae †Brownimeciinae Dolichoderinae – haisumuurahaiset Dorylinae Ectatomminae †Formiciinae Formicinae – suomumuurahaiset Heteroponerinae Leptanillinae Martialinae Myrmeciinae Myrmicinae – pistinmuurahaiset Paraponerinae Ponerinae – pistomuurahaiset Proceratiinae Pseudomyrmecinae †Sphecomyrminae
Katso myös
Muurahaiset Wikispeciesissä   Muurahaiset Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Muurahaisten heimo on ollut olemassa jo yli sadan miljoonan vuoden ajan. Muurahaiset ovat hyvin sopeutuvaisia eläimiä, minkä ansiosta ne ovatkin levittäytyneet kaikkialle maapallolle napa-alueita ja muutamia etäisiä saaria lukuun ottamatta.

Muurahaiset jaetaan nykyisin 19 alaheimoon, joista 16 elää nykyaikana. Suomessa alaheimoista esiintyy neljä: haisumuurahaiset (Dolichoderinae), suomumuurahaiset (Formicinae), pistinmuurahaiset (Myrmicinae) ja pistomuurahaiset (Ponerinae). Muurahaislajeja on kuvattu yli 12 000, joista Suomessa elää noin 60.

Muurahaisyksilöitä on enemmän kuin Linnunradassa on tähtiä. Jokaista ihmistä kohden on noin 2,5 miljoonaa muurahaista. Ne painavat 12 miljardia kiloa – enemmän kuin kaikki luonnonvaraiset linnut ja villit nisäkkäät yhteensä. Joidenkin muurahaislajien yhteiskunnissa voi olla jopa yli 20 miljoonaa muurahaista.

Muurahaisia tutkiva tiede on nimeltään myrmekologia ja muurahaistutkijoita sanotaan myrmekologeiksi.

Rakenne

Muurahaisen anatomia:

1. Pää
2. Keskiruumis
   a) Pronotum b) Mesonotum c) Epinotum (Propodeum) d) Mesosternum
3. Takaruumis
   a) Ensimmäinen selkäkilpi (tergiitti) b) Toinen selkäkilpi c) Kolmas selkäkilpi d) Neljäs selkäkilpi e) Ensimmäinen vatsakilpi (sterniitti)
4. Tuntosarvi
   a) Varsi b) Siima
5. Verkkosilmä
6. Yläleuat
7. Vyötärö
   a) Petiolus b) Postpetiolus c) Suomu d) Varsi
8. Oka, piikki
9. Jalka
   a) Lonkka b) Reisi c) Sääri d) Nilkka e) Säärikannus f) Kynnet
10. Suukilpi
11. Pistin
12. Pistesilmät
13. Leukarihmat
14. Huulirihmat
15. Otsaliistake
16. Otsaharja
17. Otsakolmio

Muurahaisen pää.

Muurahaisille on tunnusomaista kapea vyötärö, jossa voi olla yksi tai kaksi petiolusta, sekä tuntosarvet, joissa on mutka. Työläisen tuntosarvi koostuu pitkästä varresta ja 3–11 lyhyemmästä osasta. Koiraan tuntosarven varsi ei ole yhtä pitkä kuin työläisen. Kolmannen jalkaparin kohdalla keskiruumiissa on rauhasen aukko, joka voi näkyä joskus paljaallakin silmällä.

Muiden hyönteisten tapaan muurahaisillakin on kova kitiinikuori, joka toimii ulkoisena tukirankana. Muurahaisilla on verkkosilmät ja niiden hajuaisti sijaitsee tuntosarvien päässä. Muurahaisilla on vahvat leuat, joissa on eri lajeilla eri määrä hampaita. ^lähde?

Muurahaisilla ei ole verenkiertoa eikä keuhkoja. Muurahaisten vatsa on kaksiosainen: niillä on "sosiaalinen vatsa", johon ne säilövät muille (kuten kuningattarille ja toukille) annettavan ravinnon ja oma vatsansa, jonka sisällön ne käyttävät itse.

Esihistorialliset muurahaiset

Muurahaisia on ollut olemassa jo noin 120–160 miljoonaa vuotta sitten. Vanhimmat meripihkafossiilit on löydetty sadan miljoonan vuoden takaa. Nämä alkumuurahaiset olivat alkeellisia ja muistuttivat ampiaisen ja muurahaisen välimuotoa. Nämä muurahaiset, jotka ovat saaneet sukunsa nimeksi Sphecomyrma (ampiaismuurahainen), olivat noin viiden millimetrin mittaisia. Niillä oli lyhyet leuat, joissa vain kaksi hammasta; tuntosarvet olivat pidemmät ja kapeammat kuin nykyisillä lajeilla. ^lähde?

Muurahaiset selviytyivät liitukauden joukkotuhosta ja menestyivät hyvin. Yksi niiden menestykseen johtaneista seikoista oli sosiaalinen elämäntapa, jota esiintyi pistiäisten lisäksi vain termiiteillä.^lähde?

Evoluutiohistoria

Muurahaiset ovat kehittyneet ampiaisista noin 100–112 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 1966 löytyi muurahaisten evoluution puuttuva rengas. Ennen tätä vuoden 1966 löytöä muurahaisten historia tunnettiin vain 40–60 miljoonan vuoden päähän, sillä vanhimmat fossiilit olivat siihen mennessä löytyneet vain eoseenikauden kivikerrostumista. Tiedettiin, että muurahaiset olivat levinneet koko maailmaan noin 25–40 miljoonaa vuotta sitten, oligoseenikaudella. Sen ajan vanhimmat fossiilit olivat enimmäkseen Baltiasta löydettyjä meripihkaan kiinni jääneitä muurahaisia. Oligoseeniajan muurahaiset muistuttivat kuitenkin niin paljon nykyisiä muurahaisia, että alkumuurahaisten oli täytynyt kehittyä paljon aikaisemmin.^lähde?

Läpimurto muurahaisten evoluutiohistorian tutkimuksessa tapahtui, kun New Jerseyssä asuva Freyn pariskunta löysi Cliffwood Beachin rantakallioista meripihkapalan, joka sisälsi kaksi työläismuurahaista. Meripihka, johon alkumuurahaiset olivat jääneet kiinni, oli peräisin liitukauden mammuttipetäjistä. Muurahainen osoittautui noin 90 miljoonaa vuotta vanhaksi, joten siitä tuli sensaatio. Muurahainen osoittautui hyvin alkukantaiseksi ja se muistuttikin paljon ampiaista. Se sai löytäjiensä mukaan tieteelliseksi nimekseen Sphecomyrma freyi. Myöhemmin on löydetty tätäkin vanhempia fossiileja, mutta Sphecomyrma freyin löytyminen todisti muurahaisten evoluutiota koskevat päätelmät oikeiksi. ^lähde?

Levinneisyys ja yleisyys

Muurahaisia esiintyy kaikkialla maan päällä, mukaan lukien subarktisella tundralla ja kuivilla aavikoilla. Muurahaisia elää monenlaisissa elinympäristöissä, koska ne ovat kaikkiruokaisia ja liikkuvaisia. Kosteissa trooppisissa ympäristöissä muurahaiset erittävät antibiootteja, jotka torjuvat mikrobeja.

Muurahaisia on maapallolla noin 20 000 000 000 000 000 eli 20 tuhatta miljoonaa miljoonaa yksilöä, lyhyemmin sanottuna 20 tuhatta biljoonaa. Ne painavat enemmän kuin planeetan luonnonvaraiset linnut ja nisäkkäät yhteensä.

Suomessa esiintyy noin 60 muurahaislajia. Etelä-Suomen metsissä muurahaiskekoja on muutama hehtaarilla, pohjoisessa vähemmän.

Yhteiskunta

Jäsenet

Kuningatar

Atta cephalotes -muurahaisia. Oikealla siivetön ja siivekäs kuningatar. Keskellä isopäinen sotilas ja vasemmalla muita työläisiä.

Muurahaisyhteiskunnassa on normaalisti yksi lisääntyvä kuningatar, sen tyttäriä sekä lisääntymiskyvyttömiä työläisiä. Joidenkin lajien pesässä on useita kuningattaria, ja joillakin lajeilla esiintyy sekä yksikuningattarisia että monikuningattarisia yhteiskuntia. Eräällä muurahaislajilla pesässä voi olla jopa yli tuhat kuningatarta. Joskus kuningattaret tulevat hyvin toimeen keskenään ja tuottavat saman verran jälkeläisiä. Joskus kuningattaret taistelevat vallasta. Monikuningattarisia yhteiskuntia esiintyy viileillä seuduilla enemmän kuin tropiikissa, koska elämä on viileillä seuduilla ankarampaa kuin lämpimillä.

Noin sadalla muurahaislajilla ei ole kuningatarta lainkaan, vaan kaikki naaraspuoliset työläiset pystyvät lisääntymään. Tällaisessa pesässä lisääntyvät ne yksilöt, jotka voittavat muut yksilöt tappelussa ja ylenevät näin ”kuningattareksi”. Pesässä on kuitenkin kilpailua, ja alempiarvoiset työläiset pyrkivät kuningattareksi kuningattaren paikalle sen heikennyttyä.

Kuningatar munii pesässä jatkuvasti munia. Yksittäisestä munasta tai toukasta voi syntyä työläinen tai kuningatar. Tuloksen voi määrätä moni asia, kuten munan koko, ympäristön lämpötila, toukan ruokinta ja se, onko pesässä jo kuningatar tai minkä ikäinen se on.

Työläiset

Yhteiskunnan toiminnoista pitävät huolet työläismuurahaiset. Ne eivät lisäänny, mutta ne rakentavat pesän, keräävät ruokaa ja hoitavat jälkeläisiä. Osa työläisistä on suurikokoisia sotilaita.

Koiraat

Koiraat eli kuhnurit ovat siivekkäitä ja lisääntymiskykyisiä muurahaisia. Ne ovat kuningatarta pienempiä, joskus jopa työläisiä pienempiä. Koiraita syntyy hedelmöitymättömistä munista, joissa on vain kuningattaren perimää. Koiraiden ainoa tehtävä on suorittaa keskikesän aikoihin parittelulento, jolla ne hedelmöittävät muiden pesien nuoret kuningattaret. Koiraat kuolevat melko pian parittelulentonsa jälkeen.

Orjat ja loisijat

Esimerkiksi Polyergus-suvun lajit ryöstävät Formica-suvun muurahaisten pesistä toukkia ja koteloita ja kasvattavat niistä orjia omaan pesäänsä. Joillakin lajeilla ei ole lainkaan työläisiä, vaan niiden lisääntymiskykyiset koiraat ja naaraat asettuvat toisten muurahaisten pesiin ylläpidettäviksi.

Muurahaisyhdyskunta superorganismina

Muurahaisyhdyskuntaa on kutsuttu superorganismiksi. Tästä näkökulmasta muurahaispesä onkin yhtenäinen eliö: työläiset ovat sen keuhkot, sydän ja kaikki muut tärkeät elimet, kuhnurit ja kuningattaret ovat lisääntymiselimiä, ja sotilaat ovat kuin siilin piikit. Muurahaisten keskenään vaihtama ravinto taas vastaa verta ja muita kehon nesteitä.

Superorganismin käsite alkoi vakiintua muurahaistutkijoiden keskuudessa 1900-luvun alussa. Ehkä maineikkain tutkielma oli Willian Morton Wheelerin The Ant Colony as an Organism, ’muurahaisyhteiskunta eliönä’. Teoksessaan Wheeler väitti, että muurahaispesä tosiaan on yksilö eikä vain sen vastine, koska sillä on luonteenomaiset kokoon, organisointiin ja käyttäytymiseen liittyvät ominaisuudet, jotka yhteiskunta siirtää sukupolvelta toiselle.^lähde?

Superorganismin käsite alkoi kadota biologien tehtyä muurahaisten viestinnästä ja kastijärjestelmästä yhä uusia havaintoja, joiden avulla he keksivät pesän järjestyksen salaisuuden. 1960-luvulla käsite oli jo lähes kadonnut tieteilijöiden keskuudesta. Sittemmin tiedon lisääntyessä, muun muassa morfogeneesin ja sosiogeneesin saralla, on biologisen järjestyksen tasojen vertailu eliöiden ja yhteiskuntien välille palannut.

Pesä

Muurahaiskeko.

Jotkin muurahaiset elävät muurahaiskeoissa. Jotkin lajit ompelevat itselleen lehtipesän puun oksistoon, ja osa kaivaa itselleen pesän lahoon tai tuoreeseen puuhun. Lehdenleikkaajamuurahaisilla on havaittu suuria maanalaisia verkostoja, joiden yhteenlaskettu tilavuus saattaa olla jopa yli 20 kuutiometriä. Osa muurahaislajeista elää täysin ilman pesää.

Superkoloniat ovat useita kekoja rakentavia yhteiskuntia, jotka saattavat kattaa useita hehtaareja. Suurin tunnettu muurahaisyhdyskunta on argentiinanmuurahaisten rakentama pesien sarja, joka ulottuu 6 000 kilometrin matkalle Italiasta Pohjois-Espanjaan.

Monet muurahaiset eri puolilla maailmaa tekevät pesänsä puunrunkoon ja elävät kotipuunsa kanssa symbioosissa. Puissa on usein muurahaisille sopivia koloja, kova kuori, pehmeä sisus ja yhdyskuntaa suojaavia piikkejä. Muurahaisista on myös puille hyötyä, sillä muurahaiset karkottavat puunlehtiä syövät tuhohyönteiset ja nisäkkäät, ja tuhoavat joskus myös puuta varjostavat tai tukahduttavat liaanit ja kilpailevat kasvit. Monet puut, kuten akaasiat, tuottavatkin makeaa nestettä vain muurahaisten houkuttelemiseksi. Muurahaisten ansiosta esimerkiksi Amazonin sademetsässä on alueita, joilla kasvaa vain yhtä puulajia.

Tropiikissa elää vaeltajamuurahaisia, jotka eivät rakenna pysyviä kekoja. Ne liikkuvat sademetsässä miljoonien yksilöiden haaroittuvana rintamana, joka syö kaiken eteen sattuvan. Kuningatartaan ja toukkiaan työläiset kantavat mukanaan marssilla. Vaeltajamuurahaisilla on pelottava maine, mutta ihmisen ihoon niiden leuat eivät pysty.

Muurahaisia elää myös ihmisen rakentamissa ympäristöissä, kuten rakennuksissa.

• 
  Punakekomuurahaisten (Formica rufa) pesä
• 
  Lehdenleikkaajamuurahaisia kuljettamassa lehtiä pesäänsä. Lehtien päällä ne kasvattavat sieniviljelmiään.
• 
  Mustamuurahaisia (Formica fusca)

Lisääntyminen

Muurahaisen elinvaiheet ovat muna, toukka, kotelo sekä aikuinen, joka kuoriutuu kotelosta täysikokoisena.

Uusi muurahaisyhdyskunta saa alkunsa tavallisesti kun koirasmuurahaiset eli kuhnurit hedelmöittävät neitsytkuningattaren parittelulennolla. Joillakin lajeilla parittelu tapahtuu pesän sisällä. Lisääntymislennolla olevia muurahaisia kutsutaan lentomuurahaisiksi.

Muurahaiset lähtevät parittelulennolleen, kun sää on suosiollinen ja kun kuningatar on syönyt itselleen tarpeeksi vararavintoa. Muurahaiset suosivat parittelulennollaan lämmintä ja hiukan tuulista säätä, ihanteellisesti juuri ennen sadetta tai sateen jälkeen, jolloin maa on pehmeää ja kuningatar pystyy kaivamaan itselleen pesäkolon. Ensin ilmaan nousevat kuhnurit, ja 20 minuuttia myöhemmin naaraat. Saman seudun pesistä noustaan ilmaan samanaikaisesti. Joidenkin lajien kuningattaret jäävät pesän lähelle, mutta toisen lajien kuningattaret nousevat 30 metriin tai korkeammallekin etsimään kumppania. Jotkin naaraat parittelevat vain yhden koiraan kanssa, toiset useamman. Harva koiras onnistuu parittelemaan yhtäkään kertaa. Koiraat kuolevat yleensä pian parittelulennon jälkeen, sillä ne eivät kykene syömään ja putoavat uupuneina maahan noin tunnin lentelyn jälkeen. Joidenkin lajien naaraat syövät parittelukumppaninsa.

Kuhnuri luovuttaa ainoan kromosominsa kopion jälkeläiselle, mutta kuningattarella on kaksoiskromosomi, josta se luovuttaa toisen puolen. Näin jokainen saman pesän työläinen on 75-prosenttisesti sukua sisaruksilleen.

Hedelmöitetty kuningatar etsii suojaisan paikan tai kaivaa kolon maahan sekä pudottaa siipensä. Kuningatar säilyttää siemennesteen vatsassaan ja käyttää tätä varastoa koko loppuikänsä hedelmöittämään omat munasolunsa. Aluksi kuningatar munii normaalia pienempiä työläisiä, jotka auttavat kuningatarta hoitamaan pesää ja uusia toukkia. Kun niitä on tarpeeksi paljon, kuningatar voi keskittyä pelkkään munimiseen. Muurahaispesä saavuttaa maksimikokonsa noin kolmessa tai neljässä vuodessa. Silloin kuningatar ryhtyy tuottamaan myös koiraita ja hedelmällisiä naaraita. Koiraita se tuottaa hedelmöittymättömistä munasolusta, naaraita hedelmöittyneistä munasoluista. Uudet kuningattaret ovat geneettisesti samanlaisia kuin työläiset. Niitä syntyy yhteen pesään yhteensä noin kymmenestä aina 10 000:een.

Vanha yhdyskunta jatkaa uusien aikuisten tuottamista niin kauan, kun kuningatar jaksaa munia. Kuningattaren elinikä on lajista riippuen alle vuodesta jopa 29 vuoteen. Joskus uusi yhdyskunta saa alkunsa silloin, kun pesästä lähtee joukko muurahaisia, jotka perustavat uuden yhdyskunnan toisaalle.

Syntymä ja kuolema

Muurahaisen elämä alkaa, kun kuningatar hedelmöittää yhdellä lukemattomista siittiöistä munasolunsa ja pyöräyttää pian ilmoille munan. Kuningattaren ympärillä hääräävät "hovineidot" eli työläiset tarttuvat munaan välittömästi ja alkavat hoitaa sitä. Muurahaiset varjelevat tiukasti muniaan ja vievät ne heti turvaan syvemmälle pesään, mikäli jokin vaara uhkaa niitä. Munasta kehittyy pian toukka, jota aletaan ruokkia. Toukka kasvaa ja kokee muodonmuutoksen kotelovaiheena, minkä jälkeen siitä kuoriutuu uusi muurahainen. Useinkaan kotelostaan ulos pyrkivä muurahainen ei pysty sitä itse rikkomaan, joten joku pesässä oleva työläinen joutuukin auttamaan juuri täysikasvuisiksi tulleita muurahaisia. ^lähde?

Kuollessaan muurahainen yksinkertaisesti lyyhistyy pesänsä käytävälle. Aluksi muut eivät huomaakaan sen kuolemaa, mutta ominaishajun kadotessa ja öljyhappojen ilmestyessä ruumiiseen muut tajuavat pesätoverinsa kuolleen. Ne tarttuvat kuolleeseen leuoillaan ja kantavat sen pesän ulkopuoliselle tunkiolle. Kokeessa tutkijat sivelivät elävän muurahaisen öljyhapolla ja päästivät sen pesään, minkä jälkeen se kannettiin heti ulos. Työläinen yritti palata, mutta muut kantoivat sen aina tunkiolle.

Ravinto ja sen hankinta

Jotkin muurahaislajit tuovat pesäänsä paimennettavaksi hyönteisiä, joiden eritettä ne käyttävät ruoakseen. Lehdenleikkaajamuurahaiset kasvattavat pesässään sieniä, joita ne lannoittavat lehdillä ja muulla kasvillisuudella. Eri lajeilla on symbioottisia suhteita tiettyihin puulajeihin ja muihin kasvilajeihin.

Monet viidakon muurahaislajit ovat hurjia saalistajia, kuten Dorylus-suvun legioonalaismuurahaiset. Niiden yhdyskunnissa on miljoonia yksilöitä, jotka siirtelevät pesäänsä alituisesti ja etsivät saalista valtavina laumoina.

Muurahaiset tarvitsevat elääkseen myös vettä. Pientä kokoa ja veden pintajännitettä hyödyntäen muurahaiset pystyvät kantamaan vesipisaroita kotipesäänsä. Eräälle eteläintialaiselle lajille (Dicamma rugosum) on kehittynyt taito vuorata pesän sisäänkäynti höyhenillä, jotka keräävät yöllä ilmasta kosteutta.

Koska muurahaiset elävät pesässään talven yli, niiden täytyy säilöä pesäänsä talveksi ravintoa. Siemeniä syövät muurahaislajit säilövät pesäänsä siemeniä. Moni petomuurahaisyhdyskunta käyttää omia toukkiaan talviravintona sen jälkeen, kun muu ruoka on loppunut. Hunajamuurahaiset sen sijaan käyttävät pesänsä työläisiä sokerivarastoina. Jotkin työläiset syövät itsensä täyteen makeaa ruokaa, ja kun kuiva kausi alkaa, ne asettuvat pesän perukalle riippumaan katosta, jolloin muut työläiset pystyvät juomaan niiden oksentamaa sokeria ja vettä.

• 
  Muurahainen lypsämässä kirvoja.
• 
  Camponotus compressus -lajin muurahainen vahtimassa kirvoja.
• 
  Punamuurahainen keräämässä koivun mahlaa.
• 
  Katosta roikkuvia, makeaa nestettä täynnä olevia hunajamuurahaisia.

Käytös

Aggressiivisuus

Muurahaiset ovat poikkeuksellisen aggressiivisia eläimiä. Muurahaisyhdyskunnat voivat sotia keskenään, ja yksittäisetkin muurahaiset saattavat hyökätä vieraiden muurahaisten tai muiden lajien edustajien kimppuun. Useimmat taistelut johtuvat aluekiistoista, kun yhdyskunta puolustaa omaa aluettaan tai haluaa laajentaa sitä toisen yhdyskunnan alueelle.

Muurahaiset hyödyntävät sodankäynnissään erilaisia taktiikoita, kuten täysimittaisia hyökkäyksiä, kaksintaisteluita tai itsemurhahyökkäyksiä. Lauhkeilla ilmastovyöhykkeillä muurahaiset ovat erityisen aggressiivisia keväisin, kun hyönteisruokaa on vähän ja jälkeläiset ovat kasvuvaiheessa. Muurahaisten taistelut kestävät yleensä korkeintaan muutaman tunnin. Joillakin lajeilla on erityisiä sotilasmuurahaisia, jotka ovat työläisiä suurempia, isopäisempiä ja vahvaleukaisempia. Sotilaiden tuotanto pesässä kiihtyy, jos yhdyskunta joutuu toistuvasti kosketuksiin uhkaavan vieraan yhdyskunnan kanssa.

Monella muurahaislajilla on myrkkypistin, jota muurahaiset käyttävät vihollisiaan vastaan. Jotkin lajit suihkuttavat myrkkyä. Jotkin lajit ovat erikoistuneet puolustautumiseen ja kasvattaneet hyvin kovan kuoren, jossa saattaa olla piikkejä. Rauhanomaisemmat lajit saattavat käydä pelkästään rituaalisia taisteluita, joissa vihollista ei vahingoiteta.

Altruismi

Muurahaiset käyttäytyvät altruistisesti: ne eivät pyri hankkimaan omia jälkeläisiä, vaan turvaamaan sisartensa (neitsytkuningattarien) jälkeläisen saannin. Tämä tapa oli romuttaa Charles Darwinin evoluutioteorian luonnonvalinnasta, jossa jokainen yksilö pyrkii ensisijaisesti saamaan omat geeninsä siirrettyä jälkeläisilleen. Darwin lisäsi teoriaan huomautuksen, että muurahainen voi korvata menettämänsä geenit auttamalla sisariaan moninkertaistamaan jälkeläisten määrän. Teoriassa oli kuitenkin puutteita, joiden ansiosta lopulta ymmärrettiin, että muurahaissisarukset ovat sukua toisilleen 75-prosenttisesti eivätkä 50-prosenttisesti kuten oli luultu. Sisarusten korkean sukulaisuussuhteen vuoksi sisarten kannattaa auttaa äitiään uusien sisarusten tuottamisessa omien lapsien tuoton kustannuksella. ^lähde?

Muurahaiset ovat valmiita uhrautumaan pesänsä puolesta. Työläiset uskaltautuvat vaarallisille ravinnonetsintäretkille ja sotilaat saattavat räjäyttää itsensä kappaleiksi, mikäli vihollinen ahdistaa pesää. Uhrautuminen ei ole täysin vapaaehtoista, sillä kuningattaren erittämät hormonit manipuloivat muurahaisia näihin vaarallisiin suorituksiin. ^lähde?

Viestintä

Muurahaiset viestivät toistensa kanssa erittämillään feromoneilla. Niiden avulla työläiset tunnistavat kuningattarensa ja oman pesän muurahaiset, kulkevat samoja polkuja ruokalähteille, kehottavat toisiaan pakenemaan tai taistelemaan sekä merkitsevät yhdyskuntien väliset rajat.

Viholliset

Muurahaisia syövät monet linnut kuten tikat, sekä nisäkkäät kuten karhut. Myös ihmiset ovat syöneet sekä aikuisia muurahaisia että muurahaisten toukkia ja koteloita. Kolumbiassa paahdetaan ja syödään lehdenleikkaajamuurahaisten uusia kuningattaria. Meksikolainen perinneruoka escamoles tehdään paistetuista muurahaistoukista ja koteloista. Intian Bastarissa tehdään chutneykastiketta kutojamuurahaisista ja niiden toukista. Suomessa muurahaisia saa kerätä luonnosta syötäväksi.

Muurahaiset ovat pahimpia vihollisia toisilleen. Pesien välisissä yhteenotoissa kuolee kasoittain muurahaisia ja usein kokonaisia pesiä vallataan ja joukkoteurastetaan. ^lähde?

Ekologia

Muurahaiset ovat ekosysteemien tärkeä osa. Ne kuljettavat maata ja siinä olevia ravinteita paikasta toiseen rakentaessaan maanalaisia pesiä. Ne levittävät siemeniä, puhdistavat kuolleet eliöt pois ja saalistavat pieniä eläimiä, mukaan lukien satotuholaisia ja karjan loisia.

Muurahaiset ja ihminen

Jotkin muurahaiset pistävät, ja ne voivat olla vaarallisia karjalle tai yliherkille ihmisille.

Paikoin muurahaiset ovat aiheuttaneet suurtakin harmia ihmiselle. Esimerkiksi Länsi-Intian saariston tietyistä siirtokunnista aiottiin 1600-luvulla jopa luopua, sillä niillä asuvat muurahaiset olivat alkaneet terrorisoida siirtokuntia.

Ihminen pitää useita muurahaisia tuhoeläiminä, koska ne tuhoavat puutarhoja, levittävät sairaaloissa tauteja ja pilaavat elintarvikkeet ja puisten talojen perustukset. Suomessa tunnettuja tuholaisia ovat muiden muassa mauriainen eli sokerimuurahainen ja faaraomuurahainen.

Sisätiloissa esiintyvä pihamauriainen (Lasius niger) aiheuttaa erityisen paljon tuhoa elintarvikkeille ja pihapiirin kasveille. Mauriaiset muun muassa nostavat hiekkaa pihalaattojen päälle ja kaivavat reikiä käytäviin ja kukkapenkkeihin. Mauriaisen pesät kasvimaalla aiheuttavat samalla kasvien juurien kuivumista. Lisäksi mauriainen saattaa purra poikki kasvien kevätsilmuja nesteen toivossa.^lähde?

Hevosmuurahainen (Camponotus herculeanus) saattaa vaurioittaa puutalojen rakenteita kaivamalla puuhun käytäviään.

Ulkomailla jotkin muurahaiset hävittävät viljasatoa miljoonien eurojen edestä vuosittain. Yksi esimerkki muurahaisten sitkeydestä on Brasiliasta Yhdysvaltoihin tuotu punatulimuurahainen. Yhdysvaltain hallitus on vuodesta 1957 lähtien kuluttanut yli 200 miljoonaa dollaria muurahaisia torjuviin kemikaaleihin, mutta silti yritykset hävittää nämä muurahaiset ovat aina osoittautuneet epäonnistuneiksi.^lähde?

Puutarhassa muurahaisista on kuitenkin hyötyä ihmiselle. Esimerkiksi kukkapenkeissä ja kasvustoissa viihtyy monenlaisia tuhohyönteisiä, joita muurahaiset pitävät loitolla. Lisäksi muurahaiset käyttävät hyväkseen pihamaan kuolleita kasveja ja muokkaavat maaperää.

Eritoten Lapissa muurahaiset hyödyttävät ihmistä. Siellä esiintyy tunturikoivutuhoja, joita aiheuttavat tunturimittarin toukat. Ne voivat syödä lehdettömiksi laajoja koivualueita. On kuitenkin alueita, joissa tunturikoivut ovat säilyttäneet lehtensä. Tutkimuksissa onkin havaittu, että näillä alueilla on myös kekomuurahaisyhdyskuntia. Syynä tähän on, että muurahaiset käyttävät koivuissa viihtyviä kirvoja lypsylehminään ja tuhoavat näin tunturimittarin toukat. Tämän johdosta puut säästyvät, vaikka luovuttaakin osan elinvoimastaan kirvojen ja sitä kautta muurahaisten ravinnoksi.

Muurahaiset ihmisravintona

Muurahaisia ja niiden toukkia käytetään ihmisravintona eri puolilla maailmaa. Meksikossa muurahaistoukkia, joita kutsutaan paikallisella nimellä escamoles, tarjoillaan herkkuna monissa ravintoloissa. Kolumbiassa muurahaisia uppopaistetaan elävältä ja syödään. Tämä perinne on tullut maan alkuperäisasukkailta Guanes-intiaaneilta. ^lähde?

Joissakin osissa Thaimaata muurahaisia valmistetaan ravinnoksi monella eri tavalla. Khoratissa muurahaisen munia ja lentomuurahaisia syödään snack-tyyppisenä välipalana. Muurahaisen munia, toukkia ja itse muurahaisia käytetään thaimaalaisessa salaatissa (thaiksi ยำ), ja Isanista peräisin olevassa ruokalajissa nimeltä Yum Khai Mod Daeng (thaiksi ยำไข่มดแดง, punamuurahaissalaatti). Muurahaiset ovat maultaan kirpeitä. ^lähde?

Etelä-Afrikassa muurahaisia käytetään apuna viljeltäessä rooibosia, joka on muutoin vaikeasti kasvatettavissa oleva yrttiteepensas. ^lähde?

Hunajamuurahaisia kaivetaan pesästään ja syödään niiden sisältämän sokerin takia.

Katso myös

• Muurahaiskorennot

Lähteet

• Bargum, Katja & Helanterä, Heikki: Suuri suomalainen muurahaiskirja. (215 s.) Minerva Kustannus Oy, 2019. ISBN 9789523127913
• Oi, David H. (toim. Hangay, George & Capinera, John L.): ”Ants”, Encyclopedia of Entomology, s. 185–190. Springer, 2008. ISBN 9781402063596
• Keller, Laurent & Gordon, Élisabeth: The Lives of Ants. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-954186-7

Aiheesta muualla

• Suomalainen muurahaissivusto - Foorumi ja muurahaisia sekä niiden kasvatusta käsittelevä wiki: muurahaiset.net
• Kattava sivusto maailman muurahaisista ja niiden tunnistamisesta: AntWeb – Ants of the World (englanniksi)
• Hyonteismaailma.fi - Muurahaiset (Arkistoitu – Internet Archive) Oy Transmeri Ab
• Ötökkätieto: Muurahaiset (Formicidae)
• ITIS: Formicidae (englanniksi)
• University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Classifications Formicidae ants, fourmis (englanniksi)
• University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Information Formicidae ants, fourmis (englanniksi)
• Iowa State University, Bug Guide: Family Formicidae - Ants (englanniksi)
• Pherobase: Family - Formicidae (englanniksi)
• Mies, joka kerää muurahaisenmunia, Kansan kuvalehti, 01.07.1932, nro 27, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Muurahaisten munittamisesta, Suomen Kuvalehti, 19.08.1933, nro 34, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot