Puskurivaltio
kahden valtion välissä sijaitseva valtio, joka sijainnillaan saattaa estää näiden valtioiden väliset suorat sotilaalliset yhteenotot
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Suomennettava: fi.wikipedia on suomenkielinen. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Sekalaisia virheitä, voi olla myös tiedoissa. |
Puskurivaltio on kahden valtion välissä sijaitseva valtio, joka sijainnillaan saattaa estää näiden valtioiden väliset suorat sotilaalliset yhteenotot. Esimerkki puskurivaltiosta on Puola, joka on ollut puskurivaltiona Saksan ja Venäjän välissä. Puskurivaltio on usein naapureitaan heikompi, ja se voi siksi joutua näiden riita-alueeksi. Vahvemmat naapurit saattavat jopa jakaa sen keskenään.[1]
Puskurivaltioita on muodostettu myös tarkoituksellisesti. Wienin kongressissa 1815 sovittiin Alankomaiden kuningaskunnan muodostamisesta puskurivaltioksi Ranskan ja Preussin väliin.
Historiallisia puskurivaltioita
muokkaaAasia
muokkaa
Pohjois-Korea oli kylmän sodan aikana ja sen jälkeen puskurivaltio Kiinan ja Yhdysvaltojen Itä-Aasiassa olevien liittolaisten välillä. [2]
Siam, jonka kuningas joutui luovuttamaan maansa hegemonian Laosille ja Kambodžalle myöntämällä kaupallisia myönnytyksiä Ranskalle, mutta onnistui säilyttämään itsenäisyytensä puskurivaltiona Brittiläisen Intian, Brittiläisen Malaijin ja Ranskan Indokiinan välillä.[3][4]
Kaukoidän tasavalta oli muodollisesti itsenäinen valtio, joka luotiin toimimaan puskurina Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan ja Japanin imperiumin välillä.[5][6]
Afganistan oli 1800-luvulla tapahtuneen englantilais-venäläisten konfliktien aikana Aasiassa Britannian imperiumin (joka hallitsi suurta osaa Etelä-Aasiasta) ja Venäjän valtakunnan (joka hallitsi suurta osaa Keski-Aasiasta) välinen puskurivaltio, jossa Wakhanin käytävä laajensi myöhemmin puskuria itään Kiinan rajalle.[7]
Nepal, 
Bhutan 
Tiibet ja 
Sikkimin kuningaskunta olivat puskurivaltioita Himalajavuoristossa Britannian imperiumin ja Kiinan välillä, myöhemmin Kiinan ja Intian välillä, jotka vuonna 1962 sotivat näillä paikoissa, joissa kaksi alueellista valtaa jakoi rajansa toistensa kanssa.[8]
Mantšukuo oli Japanin perustama puskurivaltio Japanin keisarikunnan, Neuvostoliiton ja Kiinan tasavallan välillä toisen maailmansodan aikana.
Mongolia toimi puskurina Kiinan ja Neuvostoliiton välillä vuoteen 1991 asti ja toimii edelleen puskurina Kiinan ja Venäjän välillä. [9]
Libanon on puskurivaltio Israelin ja Syyrian välillä.
Irak ja 
Bahrain ovat puskurivaltioita Iranin ja Saudi-Arabian välillä.[10][11]
.svg){kind=small}
Afrikka
muokkaa
Marokko toimi puskurivaltiona Ottomaanien valtakunnan, Espanjan ja Portugalin välillä 1500-luvulla[12]
Betšuanamaan protektoraatti (nykyinen Botswana) luotiin alun perin puskuriksi Brittiläisen imperiumin ja Oranjen vapaavaltion ja Transvaalin tasavallan välille toiseen buurien sotaan asti.[13]
Amerikka
muokkaa
Bolivia, jonka Suur-Kolumbia oli luonut puskuriksi Perun ja Argentiinan välillä Ylä-Perun kysymyksen aikana ja toimi myös puskurina Chilen ja Peru-Bolivian konfederaatio sodan jälkeen.[14][15].
Ecuador toimi puskurivaltona Kolumbian ja Perun välillä, joilla oli suurempi sotilaallinen voima ja jotka taistelivat vuoden 1820 sodassa nykyisen Ecuadorin alueella. [16]
Uruguay toimi demilitarisoiduna puskurivyöhykkeenä Argentiinan ja Brasilian keisarikunnan välillä Etelä-Amerikan varhaisen itsenäisyyskaudella.[17][18]
Paraguay säilyi Paraguayn sodan päätyttyä vuonna 1870 Argentiinan ja Brasilian keisarikunnan erottavana puskurivaltiona.[19]
Georgian provinssi toimi 1800-luvulla, Espanjan Floridan ja brittiläisen Amerikan siirtokuntien välisenä puskurivaltiona joka ulottui Atlantin valtamereen.[20]
Bahamaa on pidetty puskurivaltiona Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä
.svg){kind=small}
Eurooppa
muokkaa
Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta luotiin Wienin kongressi toimesta vuonna 1815 puskurivaltioksi Ranskan, Preussin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Tämä valtio oli olemassa 15 vuotta aina Belgian vallankumoukseen saakka.[21]- Reininmaa toimi demilitarisoituna puskurivyöhykkeenä Ranskan ja Saksan välillä 1920-luvun ja 1930-luvun alun sotien välisenä aikana. Ranskalla pyrkimys oli perustaa Reinin tasavalta alueelle.[22]
- Qasimin kaanikunta toimi puskurivaltiona, Moskovan ruhtinaskunnan ja Kazanin kaanikunnan välillä.[23]
Puolaa ja muita Saksan ja Neuvostoliiton välisiä valtioita on toisinaan kuvattu puskurivaltioksi, kun otetaan huomioon aika jolloin ne olivat ei-sosialistisia valtioita ennen toista maailmansotaa.[24]
Ukrainaa pidettiin Venäjän ja Naton välisenä puskurivaltiona aina siihen asti kun presidentti Viktor Janukovytš sai Ukrainan parlamentilta epäluottamuslauseen helmikuussa 2014. [25][26] [25][26] [26]
Itävalta toimi puskurivaltiona Saksan ja Italian välillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuoteen 1938.
Jugoslavia toimi puskurivaltiona Naton ja Varsovan sopimuksen lohkojen välillä vuoden 1948 Tito-Stalinin jakautumisen jälkeen kylmän sodan aikana.
Sveitsi on puskurivaltio Italian, Itävallan, Ranskan ja Saksan välillä.
Länsi-Saksaa ja 
Itä-Saksaa pidettiin Naton ja Varsovan liiton välisenä puskurivaltiona kylmän sodan aikana Euroopan alueella.
Ruotsia ja Suomea pidettiin aikoinaan puskurivaltiona Länsi-Euroopan NATO-maiden ja Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän välillä kylmän sodan aikana nykypäivään.
Oseania
muokkaa
Papua-Uusi-Guinea toimii puskurivaltiona Indonesian, Salomonsaarten ja Vanuatun välillä. Indonesia syyttää sekä Salomonsaaria että Vanuatua Vapaa-Papua -liikkeen tukemisesta Papuan konfliktissa[27]
Uudet-Hebridit toimivat puskurina Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan välillä Oseaniassa uuden imperialismin aikana
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 6, palsta 1673, Otava 1963
- ↑ Getting China to Become Tough with North Korea 9.2.2016. Cato Institute. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ Pholsena, Vatthana: LAOS, From Buffer State to Crossroads. Silkworm Books, 2007. ISBN 978-9749480502
- ↑ Macgregor, John: Through the Buffer State : Travels in Borneo, Siam, Cambodia, Malaya and Burma. White Lotus Co Ltd; 2 edition, 1994. ISBN 978-9748496252
- ↑ Alan Wood, "The Revolution and Civil War in Siberia," in Edward Acton, Vladimir Iu. Cherniaev, and William G. Rosenberg (eds.), Critical Companion to the Russian Revolution, 1914–1921. Bloomington, IN: Indiana University Press, 1997; pp. 716–717.
- ↑ George Jackson and Robert Devlin (eds.), Dictionary of the Russian Revolution. Westport, CT: Greenwood Press, 1989; pp. 223–225.
- ↑ Debarbieux, Bernard; Rudaz, Gilles; Todd, Jane Marie; Price, Martin F.: The Mountain: A Political History from the Enlightenment to the Present, s. 150. University of Chicago Press, 10.9.2015. ISBN 9780226031118 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ The World Today; Bhutan and Sikkim: Two Buffer States Vol. 15, No. 12, s. 492–500. Royal Institute of International Affairs, 1959.
- ↑ Mongolia, the uncontested buffer state russia-direct.org. Viitattu 3 March 2017. (englanti)
- ↑ Iraq: Battleground or Buffer State? Barcelona Centre for International Affairs. Viitattu 12.7.2022.
- ↑ Bahrain as the area of Saudi -Iranian rivalry in the second decade of the 21st century Researchgate. Viitattu 12.7.2022.
- ↑ Cory, Stephen: Reviving the Islamic Caliphate in Early Modern Morocco, s. 36–37. Routledge, 2016. ISBN 9781317063438
- ↑ Ram, J.R.: Botswana: The best kept African secret telegraphindia.com. 16 March 2019.
- ↑ https://books.google.es/books?id=iOMoAAAAYAAJ&dq=resoluci%C3%B3n+del+congreso+23+febrero+1825&hl=es&pg=PA6#v=onepage&q&f=false
- ↑ Sergio Villalobos. Chile y su historia págs. 241-242 (espanjaksi)
- ↑ Zepeda, Beatriz: Ecuador: Relaciones exteriores a la luz del bicentenario. Määritä julkaisija! ISBN 9789978672242 Teoksen verkkoversio (viitattu 19.9.2021). (espanjaksi).
- ↑ Uruguay - From Insurrection to State Organization, 1820-30 countrystudies.us. Viitattu 3 .3.2017.
- ↑ Phelps, Nicole: Review of Knarr, James C., Uruguay and the United States, 1903-1929: Diplomacy in the Progressive Era h-net.org. 1 1.2014. Viitattu 3 .3.2017. (englanniksi)
- ↑ Paraguay: Regional Geopolitics and a New President. Stratfor, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
- ↑ The Colonies Georgia smplanet.com. Viitattu 20.11.2015.
- ↑ Sciolino, Elaine: Calls for a Breakup Grow Ever Louder in Belgium. The New York Times, 21 .9.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12 .3.2017.
- ↑ THE RUHR: Rhineland Republic? Time, 27 .8.1923. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12 .3.2017.
- ↑ Witzenrath, Christoph: Eurasian Slavery, Ransom and Abolition in World History, 1200-1860, s. 198. Routledge, 2016. ISBN 9781317140023
- ↑ Suvorov, Viktor: The Chief Culprit: Stalin's Grand Design to Start World War II, s. 142. Naval Institute Press, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 1 .1.2015).
- ↑ a b Mearsheimer, John J.: Getting Ukraine Wrong The New York Times. 13 .3.2014.
- ↑ a b c Walt, Stephen M.: History Shows Caution Is the Best Approach for Foreign Action The New York Times. 2 .9.2014. Viitattu 1 .1.2015.
- ↑ Diharapkan Republik Merdeka Kantor Berita Politik. Viitattu 12.7.2022. (indonesiaksi).