Björn Borg

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. tammikuuta 2018 kello 17.11 käyttäjän 151.34.147.130 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tennispelaajaa. Uimarista kertoo artikkeli Björn Borg (uimari), ufotutkijasta artikkeli Björn Borg (ufotutkija).
Björn Borg ottelussa 1990-luvulla.

Björn Rune Borg Sv-Björn Borg.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (s. 6. kesäkuuta 1956 Tukholma, Ruotsi) on ruotsalainen tennispelaaja, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista pelaajista lajin historiassa.

Suhteellisen lyhyen uransa (1974–1980) aikana Borg voitti 11 Grand Slam -turnausta: Wimbledonin tennisturnauksen viidesti ja Ranskan avoimet kuudesti. Yhdysvaltain avointen voitto Borgilta jäi saavuttamatta, vaikka hän eteni turnauksen loppuotteluun neljä kertaa. Australian avoimeen turnaukseen Borg osallistui vain kerran, vuonna 1974, jolloin hän hävisi kolmannella kierroksella. Hän on International Tennis Federationin maailmanmestari vuosilta 1978–1980.

Lujasta fysiikastaan ja hyvistä hermoistaan tunnettu Borg sai muun muassa lempinimen ”Jäävuori”.[1] Hänen tunnusmerkeikseen muodostuivat otsanauhalla järjestyksessä pidetty pitkä tukka ja 6–0-voitot. Borgilla oli merkittävä osuus tenniksen lyöntitekniikan kehityksessä.

Urheilu-uransa jälkeen Borg on pyrkinyt luomaan uraa muun muassa vaatetusalalla.

Yksityiselämä

Borgin vuonna 2003 syntynyt Leo-poika on myös tennispelaaja ja voittanut jo ikäluokkansa Ruotsin mestaruudet kaksin- ja nelinpelissä[2] ja on ikäistensä 20 parhaan eurooppalaisen pelaajan joukossa.[3] Pojan äiti on Borgin kolmas vaimo, ruotsalainen Patricia Östfeldt, jonka kanssa hänet vihittiin vuonna 2002.[4] Borgin toinen vaimo oli italialainen laulajatar Loredana Bertèn, jonka kanssa hän oli aviossa vuosina 1989–1993.[5] Borgin ensimmäinen vaimo oli romanialainen tennispelaaja Mariana Simionescu, jonka kanssa hän oli aviossa vuosina 1980–1984.[6]

Grand Slam -finaalit

11 voittoa

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Tulos
1974 Ranskan avoimet Espanja Manuel Orantes 2–6, 6–7, 6–0, 6–1, 6–1
1975 Ranskan avoimet Argentiina Guillermo Vilas 6–2, 6–3, 6–4
1976 Wimbledon Romania Ilie Năstase 6–4, 6–2, 9–7
1977 Wimbledon Yhdysvallat Jimmy Connors 3–6, 6–2, 6–1, 5–7, 6–4
1978 Ranskan avoimet Argentiina Guillermo Vilas 6–1, 6–1, 6–3
1978 Wimbledon Yhdysvallat Jimmy Connors 6–2, 6–2, 6–3
1979 Ranskan avoimet Paraguay Víctor Pecci 6–3, 6–1, 6–7, 6–4
1979 Wimbledon Yhdysvallat Roscoe Tanner 6–7, 6–1, 3–6, 6–3, 6–4
1980 Ranskan avoimet Yhdysvallat Vitas Gerulaitis 6–4, 6–1, 6–2
1980 Wimbledon Yhdysvallat John McEnroe 1–6, 7–5, 6–3, 6–7, 8–6
1981 Ranskan avoimet Tšekkoslovakia Ivan Lendl 6–1, 4–6, 6–2, 3–6, 6–1

Viisi finaalitappiota

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Tulos
1976 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvallat Jimmy Connors 6–4, 3–6, 7–6, 6–4
1978 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvallat Jimmy Connors 6–4, 6–2, 6–2
1980 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvallat John McEnroe 7–6, 6–1, 6–7, 5–7, 6–4
1981 Wimbledon Yhdysvallat John McEnroe 4–6, 7–6, 7–6, 6–4
1981 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvallat John McEnroe 4–6, 6–2, 6–4, 6–3

Lähteet