Liljat

Liljat
Lilium michiganense
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko:	Liliales
Heimo:	Liljakasvit Liliaceae
Suku:	Liljat Lilium L.
Katso myös
Liljat Wikispeciesissä   Liljat Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Liljat (Lilium) on liljakasvien (Liliaceae) heimoon kuuluva, noin 100 lajia käsittävä kasvisuku. Se kasvaa luontaisesti pohjoisen pallonpuoliskon leudolla vyöhykkeellä: suuressa osin Eurooppaa ja Aasiaa alueella, joka ulottuu idässä Japaniin ja etelässä Etelä-Intiaan ja Filippiineille asti. Pohjois-Amerikan mantereella liljoja tavataan luontaisesti Etelä-Kanadassa ja suuressa osin Yhdysvaltoja. Suomessa villinä kasvavat liljat ovat viljelyjäänteitä tai -karkulaisia. Näitä voivat olla esimerkiksi varjolilja (Lilium martagon) ja ruskolilja (Lilium bulbiferum).

Liljoja käytetään paljon leikkokukkina sekä koristekasveina puutarhoissa, minkä vuoksi lajeja on jalostettu ja tehty runsaasti uusia risteymiä.

Heraldinen lilja

Heraldinen lilja (Fleur de lis) tunnetaan myös symbolina monessa yhteydessä, esimerkiksi partiolaisten keskuudessa. Se esiintyy myös Québecin lipussa, Turun vaakunassa ja vallankumousta edeltäneen Ranskan kuningaskunnan lipuissa.

Lilja on suomen kielessä naisen etunimi. Monissa muissakin kielissä lilja-sanan vastine on naisen etunimi.

Rakenne

Liljojen rakenne on tyypillinen 1-sirkkaisille ruohovartisille kasveille. Niillä on puutumaton verso, josta maanpäällisen osan muodostaa kukkaverso. Maanalainen verson osa muodostaa varastoelimenä toimivan sipulin. Vuotuisessa kasvukierrossa edellisen vuoden hankasilmusta muodostuneet sipulit kehittävät päätesilmustaan kukkaverson, jonka kasvu päättyy kukintaan. Liljojen kasvutapa on siis sympodiaalinen eli haarajatkoinen. (Vrt. narsissikasvit)

Verso

Sipulissa ei ole tulppaanin sipulin tapaan kuorta. Sipulilehdet ovat kehittyneet meheviksi sipulisuomuiksi, joihin kasvukauden aikana varastoidaan hiilihydraatteja sekä vettä. Monet liljalajit kehittävät sipulin pohjassa olevien, monivuotisten juurien lisäksi sipulin ja maanpinnan väliseen ilmaverson osaan versojuuria. Liljojen lehdet ovat joko pitkin vartta hajallaan tai säännöllisissä 5-7 lehden kiehkuroissa. Lehdet ovat 1-sirkkaisille tyypillisesti silposuoniset, tasareunaiset ja muodoltaan soikeat tai keihäsmäiset.

Kukka

Kukinto voi olla muodoltaan tähkä, kerrattu tähkä, sarja tai kerrattu sarja. Kukkien määrä vaihtelee suuresti lajeittain: joillain lajeilla niitä muodostuu 1-3, toisilla kukkiva voi olla kymmeniä jopa yli sata yhtä versoa kohden. Kukan muoto on kuitenkin kaikilla lajeilla samanalainen. Kukan rakenteissa toistuu luku 3: sikiäin on kolmilokeroinen, luotti kolmiosainen, heteitä on kolme kahdessa kehässä samoin kehälehtiä (tepalit), joista ulompia kutsutaan sepaleiksi ja sisempiä petaleiksi. Petalit ovat useimmilla lajeilla selvästi leveämmät kuin sepalit. Heteiden ja kehälehtien määrä on siis kuusi. Kukat ovat väriltään yksiväriset tai kirjavat, usein pilkulliset. Kehälehdet voivat olla taakäänteiset, sivusuuntaiset tai eteenpäin suuntautuvat, jolloin ne muodostavat maljamaisen tai torvimaisen kukan. Liljakasvit voidaan erottaa rakenteeltaan hyvin samanlaisista narsissikasveista mm. sikiäimen asemasta kukassa: liljakasveilla sikiäin on kehän päällinen (eli kukan sisällä), kun taas narsissikasveilla se on kehän alainen eli jää kehälehtien ulkopuolelle. Hedelmöitys tapahtuu yleisimmin hyönteisten avustuksella. Liljalajit ovat itsesteriilejä. Lajien välisiä risteytymiä tunnetaan useita, joista jotkut ovat mahdollisesti syntyneet spontaanisti. Hedelmöityksen seurauksena kehittyvä kotahedelmä on kolmilokeroinen, kussakin lokerossa kehittyvät siemenet sijaitsevat kahdessa pystysuorassa rivissä. Yhteen siemenkotaan voi kehittyä jopa 300 siementä. Ohut, paperimainen kuori muodostaa koko siemenen ympäri ulottuvan lenninsiiven, jonka avulla siemenet voivat kulkeutua pitkiäkin matkoja. Siementen leviämistä edistää ilmaverson säilyminen talven aikana talven törröttäjänä, jolloin siementen kulkeutuminen hangen pinnalla on tehokasta.

Hoito

Eräät lajit, kuten madonnanlilja, kuningaslilja, tiikerililja, ruskolilja ja varjolilja, ovat kalkinsuosijoita.

Useimmat muut liljat kuitenkin viihtyvät lievästi happamassa maassa. Kasvupaikan tulee olla hyvin ojitettu, mullan humuspitoista ja vettä läpäisevää. Liljat viihtyvät, kun niiden kukat ovat auringossa ja juuret varjossa.

Liljat pitäisi istuttaa mieluiten syksyllä. Sipulien istutussyvyys on kaksi ja puoli kertaa niiden korkeus. Liljansipuli kannattaa ympäröidä hiekalla.

Lajeja

Liljojen suvussa on yhteensä noin 100 lajia, joista valtaosa on kotoisin itäisestä Aasiasta. Luonnonvaraisena liljalajeja elää pohjoisella pallonpuoliskolla Euraasiassa sekä Pohjois-Amerikassa. Liljalajit elävät lähes poikkeuksetta vuoristoisilla seuduilla, yleensä 1500 - 2500 m korkeudella merenpinnasta. Tämän vuoksi hyvinkin eteläisiltä leveyspiireiltä kotoisin olevat lajit sietävät alhaisia lämpötiloja, jopa pakkasta.

Lajit on luokiteltu eri aikoina erilaisilla kriteereillä. Ensimmäiset luokitukset perustuivat kukkien muotoon sekä maantieteelliseen alkuperään. Uudemmat luokittelut ottavat rakenteellisten seikkojen lisäksi huomioon myös kemiallisen ja geneettisen samankaltaisuuden. Erityisesti fylogeneettiset analyysit on osittain muuttaneet perinteistä liljasuvun sisäistä sukupuuta. Toisaalta se on myös vahvistanut aikasempaa käsitystä maantieteellisesti läheisten lajien sukulaisuussuhteista.

Lilium albanicum Lilium amabile Lilium amoenum Lilium anhuiense Lilium arboricola Lilium auratum – Kultanauhalilja Lilium bakerianum Lilium bolanderi Lilium brevistylum Lilium brownii Lilium bulbiferum – Ruskolilja Lilium callosum Lilium canadense – Kanadanlilja Lilium candidum – Madonnanlilja Lilium carniolicum Lilium catesbaei Lilium cernuum – Nuokkulilja Lilium chalcedonicum Lilium columbianum Lilium concolor Lilium dauricum Lilium davidii – Tähtililja Lilium distichum Lilium duchartrei Lilium fargesii Lilium floridum Lilium formosanum Lilium grayi Lilium habaense Lilium hansonii – Täplälilja Lilium heldreichii Lilium henrici

Lilium henryi – Heikinlilja Lilium huidongense Lilium humboldtii Lilium iridollae Lilium jankae Lilium jinfushanense Lilium kelleyanum Lilium kelloggii Lilium lancifolium (L. tigrinum) – Tiikerililja Lilium lankongense Lilium ledebourii Lilium leichtlinii Lilium leucanthum Lilium lijiangense Lilium longiflorum – Valkolilja Lilium lophophorum Lilium maritimum Lilium martagon – Varjolilja Lilium matangense Lilium medeoloides Lilium medogense Lilium michauxii Lilium michiganense Lilium monadelphum – Keltalilja Lilium nanum Lilium neilgherrense Lilium nepalense Lilium occidentale Lilium oxypetalum Lilium papilliferum Lilium paradoxum Lilium pardalinum – Pantterililja

Lilium parryi Lilium parvum Lilium philadelphicum Lilium pinifolium Lilium pomponium Lilium primulinum Lilium pumilum – Pellavalilja Lilium pyrenaicum Lilium pyrophilum Lilium regale – Kuningaslilja Lilium rhodopaeum Lilium rosthornii Lilium rubescens Lilium saccatum Lilium sargentiae Lilium sempervivoideum Lilium sherriffiae Lilium souliei Lilium speciosum – Orkidealilja Lilium stewartianum Lilium sulphureum Lilium superbum Lilium taliense Lilium tianschanicum Lilium tsingtauense Lilium wallichianum Lilium wardii Lilium washingtonianum Lilium wenshanense Lilium xanthellum

Lähteet

• Berglund, Karin: Unelmien kotipuutarha. Otava, 1998. ISBN 951-1-14540-1
• Pelkonen, Veli-Pekka: Biotechnological approaches in lily (Lilium) production. Oulun yliopisto, 2005. ISBN 951-42-7658-2. ISBN 951-42-7659-0 (PDF). URI http://herkules.oulu.fi/isbn9514276590/+

Aiheesta muualla

• Funet: Liljat (Lilium)
• Den virtuella floran: Lilium (ruotsiksi)
• ITIS: Lilium (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Lilium (englanniksi)
• Flora of China: Lilium (englanniksi)
• Lilja (heraldiikka)