Carl Larsson
| Carl Larsson | |
|---|---|
 Carl Larssonin omakuva, 1895. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. toukokuuta 1853 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 22. tammikuuta 1919 (65 vuotta) Sundborn, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | Kuvataiteilija |
| Taidesuuntaus | Arts and Crafts |
 Nimikirjoitus |
|
Carl Olof Larsson (28. toukokuuta 1853 Tukholma – 22. tammikuuta 1919 Sundborn, Taalainmaa) oli ruotsalainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan ennen kaikkea värikkäistä kotia ja perhettä kuvaavista akvarelleistaan. Larsson on koristellut myös monia Tukholman julkisista rakennuksista freskoin ja seinämaalauksin.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Larsson kasvoi köyhässä kodissa Tukholman vanhassakaupungissa. Lapsuutta leimasivat vaikea isäsuhde ja epävarmuus.[1] 13-vuotiaana Larsson pyrki opettajansa kehotuksesta taideakatemiaan, jossa hän opiskeli vuodesta 1869 vuoteen 1876 saakka. Rahoittaakseen opintojaan Larsson joutui samanaikaisesti työskentelemään valokuvien retusoijana, graafikkona ja kuvittajana. Hän kuvitti esimerkiksi H. C. Andersenin satuja (1875–1876) ja Topeliuksen Välskärin kertomuksia (1883–1884). Vielä myöhemminkin uran lähdettyä jo käyntiin Larsson teki kuvituksia, muun muassa Viktor Rydbergin Singoallaan (1894).
Vuonna 1877 Larsson muutti vuodeksi Pariisiin, jossa ei kuitenkaan saavuttanut menestystä. Hän palasi pettyneenä Tukholmaan ja teki parin vuoden ajan kuvitustöitä. Vuonna 1880 Larsson lähti takaisin Ranskaan ja alkoi maalata. Kotipaikaksi valikoitui pieni taiteilijakylä Grèz-sur-Loing Pariisin lähettyviltä, jossa Larsson tapasi myös tulevan vaimonsa, taiteilija Karin Bergöön (1859–1928).
Vaikka Larssonin lapsuus oli onneton ja mieli masennukseen taipuvainen, pyrki hän korostamaan taiteessaan valoisuutta, kepeyttä ja iloisuutta. Ranskassa Larsson siirtyi öljymaalauksista akvarelleihin ja kehitti tunnusomaisen runsaan ja piirustuksellisen tyylinsä.[1]
Grèz-sur-Loing ja avioituminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grèz oli rauhallinen asuinpaikka, jossa Larssonin oli helppoa löytää maalausaiheita; puutarhat, kukat ja hedelmäpuut, uimarannat, talot verantoineen ja köynnöskehikkoineen, vanhat huvimajat ja laiturit, vesistöt pienine vesiputouksineen, puukenkäiset miehet ja auringonvalossa kylpevät nuoret naiset innoittivat taiteilijaa. Akvarellitekniikalla saavutettu keveys ja hienostunut värienkäyttö laitettiin pian merkille Ranskassa.
Vuonna 1883 Larsson avioitui Bergöön kanssa. Pari sai kahdeksan lasta, joista yksi kuoli jo vauvana.[2] Perheestä tulikin pian keskeisin aihe Larssonin teoksille. Perhe-elämä innoitti maalaamaan intiimejä muotokuvia, joiden joukossa ovat muun muassa Bruden (1883) ja Lilla Suzanne (1885).
Vuodesta 1885 vuoteen 1888 asti Carl Larsson oleskeli Ruotsissa ja maalasi tunnelmakuvia eteläisestä Tukholmasta. 1886 hän otti vastaan johtajanpaikan taidekorkeakoulussa Göteborgissa ja toimi virassa vuoteen 1891 saakka. Hänen taiteellinen identiteettinsä oli monimuotoisen työtaustan johdosta kuitenkin yhä hajanainen. Suuret freskot ja seinämaalaukset olivat viehättäneet Larssonia jo lapsesta saakka, ja hän tiesi haluavansa työskennellä monumentaalitaiteenkin parissa.
Koristemaalaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1888 Larsson sai tehtäväkseen koristella Fürstenbergin salongin portaikon Göteborgissa. Hän halusi kuvata työssään kolmea eri taiteen aikakautta: renessanssia, rokokoota ja modernismia. Larsson viimeisteli triptyykkinsä Pariisissa, ja valmis työ asetettiin esille myös vuoden 1889 maailmannäyttelyssä. Palattuaan Göteborgiin Larsson sai tehtäväkseen koristella tyttökoulun porraskäytävän. Työssään hän päätyi kuvaamaan ruotsalaista naista eri aikakausilla, mikä jätti tilaa herkkyydelle ja mielikuvituksen käytölle.
_-_Nationalmuseum_-_edited.jpg)
Vuonna 1891 Larsson asettui jälleen asumaan Tukholmaan. Ruotsin kansallismuseon porraskäytävät saivat seinämaalauksensa Larssonilta 1896. Maalauksissaan Larsson kuvaa Ruotsin historiaan liittyviä tapahtumia. Myöhemmin hän sai tehtäväkseen koristella myös Tukholman oopperatalon seinä- ja kattomaalauksin.
Larsson piti seinämaalauksia tärkeimpinä teoksinaan. Hänen viimeinen seinämaalauksensa on Keskitalven yö (Midvinterblot, 1915), jossa Larsson kuvaa Ruotsin kuninkaan uhrikuolemaa. Hän tarkoitti teoksen asetettavaksi kansallismuseon seinälle, vastapäätä maalaamaansa Gustav Vasas intåg i Stockholm 1523 -teosta (1915), joka kuvaa Kustaa Vaasan saapumista Tukholmaan. Keskitalven yö sai kuitenkin paljon kritiikkiä, ja vasta 1990-luvulla se päätyi Larssonin tarkoittamalle paikalle.
Sundborn ja perhe-elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Larsson oli ennen kaikkea perhe-elämän ja kodin kuvaaja. Ensimmäiset perhettä kuvaavat akvarellit syntyivät jo Grézissä vietettyinä vuosina.
Vuonna 1888 Larssonin perhe sai lahjaksi Karinin vanhemmilta Taalainmaan Sundbornissa sijaitsevan Lilla Hyttnäs -nimisen tilan, joka toimi monen vuoden ajan perheen kesäasuntona. Puutalo remontoitiin perusteellisesti, ja vuonna 1901 Larsson muutti perheineen pysyvästi Sundborniin. Valoisa ateljeekoti oli suuri innoittaja Larssonille. Sundbornissa maalatut tuokiokuvat levisivät maailmalle albumeina, joissa Larsson kertoo perheensä kotielämästä kuvin ja sanoin; muun muassa kirjat Minun perheeni (De mina, 1895), Kotona (Ett hem, 1899) ja Maalla (Spadarfvet, 1906) tekivät Larssonin ja Lilla Hyttnäsin tunnetuiksi myös Ruotsin rajojen ulkopuolella.[3]
Muun maalaustyön ohella Larsson oli ahkera etsaaja ja muotokuvamaalari. Hän maalasi muotokuvat muun muassa Selma Lagerlöfistä, Oscar Levertinistä ja August Strindbergistä.
Carl Larsson kuoli 65-vuotiaana vuonna 1919.
Jälkimaine ja perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Kun Karin kuoli vuonna 1928, perheen lapset päättivät säilyttää Sundbornin kodin alkuperäisasussaan. He perustivat Carl ja Karin Larssonin sukuseuran hallitakseen kotimuseoksi muutettua Carl Larsson -gårdenia.[4]
Larssoneiden vaikutus pohjoismaiseen koti- ja perheideaaliin oli suuri. He olivat myös nykyaikaisen, käytännönläheisen kodinsisustusideaalin edelläkävijöitä. Larssoneiden koti poikkesi ajalle tyypillisistä raskailla huonekaluilla ja tummilla sävyillä sisustetuista porvariskodeista. He muokkasivat huonekaluja mieleisekseen, sekoittivat eri tyylejä ja rikkoivat sisä- ja ulkotilan välistä rajaa. Tärkeänä osana sisustusta olivat Karinin suunnittelemat modernit tekstiilit.[3]
Larssonin töitä on esillä useissa eri museoissa, mm. Firenzen Uffizi-galleriassa, Kööpenhaminan kansallisgalleriassa, Berliinin vanhassa kansallisgalleriassa, Pariisin Musée du Luxembourgissa, Tukholman Thielska galleriet -museossa ja kansallismuseossa sekä Göteborgin ja Malmön taidemuseoissa. Lisäksi hänen töitään on Bonnierin muotokuvakokoelmassa.
Suomessa Carl Larssonin ensimmäinen suurnäyttely järjestettiin 1913. Vuonna 1981 Larssonin töitä oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa ja vuonna 2012 Ateneumissa sekä Turun taidemuseossa.[5][6]
Carl Larssons väg Södra Ängbyn kaupunginosassa Tukholmassa on nimetty Larssonin mukaan.
Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Larssonin kuvan yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön.[7]
Maalauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1883 – I köksträdgården
- 1883 – Gubben och nyplanteringen
- 1884 – Lilla Suzanne
- 1886 – Friluftsmålaren
- 1888–1889 – Rokoko-Renässans-Nutida konst
- 1895 – Jag och Brita (suom. Minä ja Brita)
- 1890–1891 – Svenska kvinnan genom seklen
- 1891–1908 – Gustav Wasas intåg i Stockholm 1523
- 1904 – Blomsterfönstret (suom. Kukkaikkuna)
- 1908 — Karin rannalla
- 1908 – Selma Lagerlöf
- 1912 – Bron (suom. Silta)
- 1910–1915 – Midvinterblot (suom. Keskitalven yö)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1895 – De mina (suom. Minun perheeni)
- 1899 – Ett hem (suom. Kotona)
- 1902 – Larssons
- 1906 – Spadarfvet. Mitt lilla lantbruk. (suom. Maalla)
- 1910 – Åt solsidan (suom. Päivänpuolelta)
- 1913 – Andras barn (suom. Lapsia)
- 1931 – Jag (suom. Minä)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Carl Larsson loi kodin ideaalin Yle Teksti-TV. 18.11.2011. Arkistoitu 10.7.2014.
- ↑ Taalainmaa: Carl Larssonin taiteilijakoti Kotiliesi.fi. 20.9.2015. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ a b Carl Larsson, Unelmia harmoniasta – 16.9.2011–8.1.2012 Turun taidemuseo. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 25.6.2020.
- ↑ Itkonen, Satu: Kuka nukkuukaan Carl Larssonin sängyssä? – vankat sukusiteet yhdistävät Larssonin jälkeläisiä Ateneumin taidemuseo. Arkistoitu 13. Viitattu 25.6.2020.
- ↑ Carl Larssonin kokokuva Amos Anderssonilla. Helsingin Sanomat, 17.10.1981, s. 24. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2017. (Vain tilaajille.)
- ↑ Turku 2011 – Vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina Turun kaupunki. Viitattu 25.6.2020.
- ↑ EI-FHN Norwegian Air International Boeing 737-8JP(WL) Planespotters.net. Viitattu 18.2.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Carl Larssonin viralliset kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ateneum, Carl Larsson
- Carl Larsson Suomen kansallisgallerian taidekokoelmissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Turun taidemuseon ääniopastus[vanhentunut linkki]
- Kotikuvauksen ideaalisuus Carl Larssonin teoksessa Ett hem (väitöskirja) (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||
