Tämä on lupaava artikkeli.

Chris Pronger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Chris Pronger
Henkilötiedot
Syntynyt10. lokakuuta 1974 (ikä 50)
Dryden, Ontario, Kanada
Kansalaisuus Kanada Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Prongs
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 198 cm
Paino 100 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1993–2012
Aik. seurat Hartford Whalers
St. Louis Blues
Edmonton Oilers
Anaheim Ducks
Philadelphia Flyers
NHL-varaus 2. varaus, 1993
Hartford Whalers
Hockey Hall of Fame

2015

Stanley Cup
Anaheim Ducks 2007

Christopher Robert ”Chris” Pronger (s. 10. lokakuuta 1974 Dryden, Ontario) on kanadansuomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja. Pronger pelasi NHL-urallaan yhteensä 1 167 runkosarjaottelua, ja hän sai kauden 1999–2000 jälkeen sekä arvokkaimman pelaajan palkinnon Hart Memorial Trophyn että parhaan puolustajan palkinnon James Norris Memorial Trophyn. Pronger oli voittamassa Stanley Cupia kaudella 2006–2007. Hän on myös jääkiekon maailmanmestari ja kaksinkertainen olympiavoittaja. Pronger valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2015. Helmikuussa 2020 St. Louis Blues ilmoitti jäädyttävänsä Prongerin pelinumeron 44.[1]

Hän on eniten NHL:ssä laukonut suomalaistaustainen puolustaja 2 610 laukauksellaan ja eniten voittomaaleja tehnyt suomalaistaustainen puolustaja 31 voittomaalillaan.[2][3] Kaikkien puolustajien osalta hän on näissä tilastoissa 29. ja jaetulla 37. sijalla.[2][3] Lisäksi hän on tehnyt enemmän ylivoimapisteitä kuin kukaan muu suomalaistaustainen puolustaja, 374.[4] Puolustajien ylivoimapistetilastossa hän on 17:s.[4] Sama koskee myös suomalaistaustaisten puolustajien tehotilaston lukemaa +183, jolla hän on kaikkien puolustajien joukossa 36. sijalla.[5]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ammattilaisuraansa Pronger edusti kaksi kautta, vuodet 1991–1993, OHL-juniorisarjan Peterborough Petesiä. Vuonna 1992 hänet nimettiin OHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Vuonna 1993 hänelle myönnettiin Canadian Hockey Leaguen vuoden puolustajan palkinto ja hänet nimettiin sekä Canadian Hockey Leaguen että OHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Vuonna 1993 hän oli mukana voittamassa OHL:n mestaruutta, J. Ross Robertson Cupia, ja pelasi myös Memorial Cupin loppuottelussa.[6]

NHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hartford Whalers varasi Prongerin toisella vuorolla vuoden 1993 NHL:n varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Hän aloitti NHL-uransa saman vuoden syksyllä. Hän pelasi tulokaskaudellaan, kaudella 1993–1994, 81 ottelua ja teki 30 tehopistettä. Kauden päätteeksi hänet valittiin NHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen.[6] Peliotteidensa ohella Pronger oli ammattilaisuransa alkupuolella esillä myös kentän ulkopuolisten asioiden vuoksi. Hän muun muassa joutui kahdesti pidätetyksi, rattijuopumuksesta ja osallisuudesta kapakkatappeluun.[7] Hartford myi Prongerin 27. heinäkuuta 1995 St. Louis Bluesiin, josta seura sai vaihdossa Brendan Shanahanin.[6]

Prongerin aloittaessa St. Louisissa seuran päävalmentaja oli vaativasta valmennustyylistään tunnettu Mike Keenan. Hänen valmennuksessaan Pronger, jolla oli ollut aiemmin ongelmia muun muassa kuntonsa kanssa, alkoi kehittyä pelaajana.[7][8] Kolmannella kaudellaan St. Louisissa, kaudella 1997–1998, 23-vuotiaana, Pronger saavutti NHL:n plus/miinus-tilastossa NHL:n parhaan lukeman +47, ja hän voitti Bud Ice Plus/Minus Awardin. Hänet nimettiin kauden jälkeen liigan toiseen tähdistökentälliseen.[6]

Prongerin arvostus pelaajana nousi vuosien myötä. Vuonna 1999 hän pelasi ensimmäistä kertaa urallaan NHL:n tähdistöottelussa (kaikkiaan hän on pelannut tähdistöottelussa viidesti) ja seuraavalla kaudella, 1999–2000, hän teki ennätyspisteensä, 62 tehopistettä, 14 maalia ja 48 syöttöpistettä. Samalla kaudella Pronger voitti toisen kerran urallaan NHL:n plus/miinus-tilaston, lukemalla +52, ja kauden päätteeksi hänelle myönnettiin sekä NHL:n parhaan puolustajan palkinto, James Norris Memorial Trophy, että liigan arvokkaimman pelaajan palkinto, Hart Memorial Trophy. Hänet nimettiin myös NHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[6]

Kaudella 2000–2001 Pronger pelasi 51 runkosarjaottelua, koska hän oli loukkaantunut yli 30 ottelun ajan. Tästä huolimatta hän teki 47 tehopistettä. 2002–2003 Pronger kärsi rannevammasta ja pelasi vain viidessä runkosarjaottelussa. 2003–2004 hän pystyi jälleen pelaamaan, ja pelasikin hyvän kauden; hän teki 54 tehopistettä 80:ssä runkosarjaottelussa ja kauden jälkeen hänet nimettiin NHL:n toiseen tähdistökentälliseen.[6] Pronger edusti St. Louisia yhdeksän kautta, vuodesta 1995 vuoteen 2005. Hän on joukkueen historian toiseksi eniten pisteitä tehnyt puolustaja Al MacInnisin jälkeen ja kaikkiaan kymmenenneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja. Hän pelasi joukkueessa yhteensä 598 runkosarjaottelua, joissa hän teki 356 tehopistettä, 84 maalia ja 272 syöttöpistettä, ja 85 pudotuspeliottelua, joissa hän teki 51 tehopistettä.[9][10] Pronger oli vuosina 1997–2003 St. Louisin kapteeni.[11]

St. Louis myi Prongerin NHL:n työsulun päätyttyä elokuussa 2005 Edmonton Oilersiin, josta seura sai vaihdossa Eric Brewerin, Jeff Woywitkan ja Doug Lynchin. Pronger teki Edmontonin kanssa viisivuotisen pelaajasopimuksen, mutta lopulta hän edusti joukkuetta vain yhden kauden. Hän oli runkosarjakaudella 2005–2006 Edmontonin eniten pisteitä tehnyt puolustaja (kaikkiaan viidenneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja) ja pudotuspeleissä hän oli joukkueensa paras pistemies 21 tehopisteellä.[6][12] Edmonton eteni vuonna 2006 Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta hävisi loppuottelusarjan Carolina Hurricanesia vastaan otteluvoitoin 3–4.[13]

Muutama viikko loppuottelusarjan päättymisen jälkeen Pronger pyysi siirtoa pois Edmontonista. Edmonton myi hänet heinäkuussa 2006 Anaheim Ducksiin, josta seura sai vaihdossa Joffrey Lupulin, Ladislav Šmídin sekä kolme varausvuoroa. Anaheim voitti vuonna 2007 Stanley Cupin. NHL:n mestaruus oli sekä Anaheimin että Prongerin ensimmäinen.[6] Pronger pelasi Anaheimissa kolme kautta, vuoteen 2009, ja toimi kaudella 2007–2008 joukkueen kapteenina. Anaheim myi Prongerin ja Ryan Dinglen kesäkuussa 2009 Philadelphia Flyersiin, josta seura sai vaihdossa Joffrey Lupulin, Luca Sbisan ja kolme varausvuoroa.[14][15]

Mitalit
Chris Pronger Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010.
Chris Pronger Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010.
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
Kultaa Kultaa Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 1997 jääkiekko
U20 MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1993 jääkiekko

Philadelphia eteni kaudella 2009–2010 Stanley Cup -finaaleihin, mutta hävisi ottelusarjan Chicago Blackhawksille.[16] Pronger teki tuon vuoden pudotuspeleissä 18 tehopistettä 23 ottelussa, eniten kaikista puolustajista, ja sai jääaikaa keskimäärin yli 29 minuuttia ottelua kohden, eniten kaikista pelaajista.[17][18] Kaudella 2010–2011 Pronger pelasi runkosarjassa vain 50 peliä loukkaantumisten vuoksi.[19]

Kausi 2011–2012 jäi Prongerin uran viimeiseksi. Mih’ail Hrabouskin maila osui pelitilanteessa hänen silmäänsä 24. lokakuuta 2011 pelatussa ottelussa Toronto Maple Leafsiä vastaan, eikä Pronger pelannut yhtään ottelua sen jälkeen. Silmävamman lisäksi hän sai tilanteessa aivotärähdyksen, jonka jälkioireista hän on kärsinyt pitkään. Philadelphia Flyersin silloinen toimitusjohtaja Paul Holmgren myönsi syksyllä 2013 The Hockey Newsin haastattelussa, ettei Pronger tulisi enää pelaamaan NHL:ssä. Palkkakattosyistä Pronger itse ei kuitenkaan ilmoittanut virallisesti pelaajauransa päättyneen, vaan pysyi asetettuna pitkäaikaisloukkaantuneiden listalle.[20][21][22] Prongerilla oli lopulta kauden 2016–2017 loppuun asti voimassa ollut pelaajasopimus NHL:ssä.

Syksyllä 2014 Pronger alkoi työskennellä NHL:n pelaajien turvallisuuden parantamiseen tähtäävällä osastolla.[22] Kesäkuussa 2015 Arizona Coyotes hankki Prongerin pelaajasopimuksen osana kauppaa, jossa Arizonaan siirtyi lisäksi puolustaja Nicklas Grossmann ja jossa Philadelphiaan siirtyi hyökkääjä Sam Gagner. Coyotes hankki Prongerin sopimuksen avuksi palkkalattian ylittämiseen.[23]

Kesällä 2015 Pronger kutsuttiin Hockey Hall of Famen jäseneksi.[24]

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronger on edustanut Kanadaa neljissä talviolympialaisissa, Naganossa 1998, Salt Lake Cityssä 2002, Torinossa 2006 ja Vancouverissa 2010. Kanada voitti olympiakultaa vuosina 2002 ja 2010. Lisäksi hän on edustanut Kanadaa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1997 ja jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1993. Kanada voitti kultaa molemmissa turnauksissa. Pronger on voittanut urallaan maailmanmestaruuden, Stanley Cupin ja olympiakullan, joten hän kuuluu niin sanottuun kolmen kullan klubiin.[6][25]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prongerin isoveli Sean on myös entinen NHL-jääkiekkoilija.[26] Kanadassa varttuneiden Prongereiden äiti Eila on kotoisin Porista, mutta muutti jo kaksivuotiaana Pohjois-Amerikkaan.[27] Äiti Eila ei opettanut Chris Prongerille suomea, jota Pronger puhuu omien sanojensa mukaan "järkyttävän huonosti".[27] Chris Pronger on naimisissa ja hänellä on vaimonsa Laurenin kanssa kaksi poikaa ja yksi tytär.[28]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1991–1992 Peterborough Petes OHL 63 17 45 62 90 10 1 8 9 28
1992–1993 Peterborough Petes OHL 61 15 62 77 108 21 15 25 40 51 Ykköstähdistö JMM 7 1 3 4 6
1992–1993 Peterborough Petes M-Cup 5 1 5 6 8
1993–1994 Hartford Whalers NHL 81 5 25 30 113 – – – – –
1994–1995 Hartford Whalers NHL 43 5 9 14 54 – – – – –
1995–1996 St. Louis Blues NHL 78 7 18 25 110 13 1 5 6 16
1996–1997 St. Louis Blues NHL 79 11 24 35 143 6 1 1 2 22 MM 9 0 2 2 12
1997–1998 St. Louis Blues NHL 81 9 27 36 180 10 1 9 10 26 Kakkostähdistö OK 6 0 0 0 4
1998–1999 St. Louis Blues NHL 67 13 33 46 113 13 1 4 5 28
1999–2000 St. Louis Blues NHL 79 14 48 62 92 7 3 4 7 32 Hart Trophy  James Norris Trophy Ykköstähdistö
2000–2001 St. Louis Blues NHL 51 8 39 47 75 15 1 7 8 32
2001–2002 St. Louis Blues NHL 78 7 40 47 120 9 1 7 8 24 OK 6 0 1 1 2
2002–2003 St. Louis Blues NHL 5 1 3 4 10 7 1 3 4 14
2003–2004 St. Louis Blues NHL 80 14 40 54 88 5 0 1 1 16 Kakkostähdistö
2004–2005 ei pelannut (työsulku)
2005–2006 Edmonton Oilers NHL 80 12 44 56 74 24 5 16 21 26 OK 6 1 2 3 16
2006–2007 Anaheim Ducks NHL 66 13 46 59 69 19 3 12 15 26 Stanley Cup Kakkostähdistö
2007–2008 Anaheim Ducks NHL 72 12 31 43 128 6 2 3 5 12
2008–2009 Anaheim Ducks NHL 82 11 37 48 88 13 2 8 10 12
2009–2010 Philadelphia Flyers NHL 82 10 45 55 79 23 4 14 18 36 OK 7 0 5 5 2
2010–2011 Philadelphia Flyers NHL 50 4 21 25 44 3 0 1 1 4
2011–2012 Philadelphia Flyers NHL 13 1 11 12 10 – – – – –
2012–2013 ei pelannut loukkaantunut
2013–2014 ei pelannut loukkaantunut
NHL yhteensä 1167 157 541 698 1590 173 26 95 121 326

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://www.nhl.com/news/blues-to-retire-chris-prongers-no-44/c-314811316
  2. ↑ a b NHL Stats NHL.com. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”:0” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  3. ↑ a b NHL Stats NHL.com. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”:1” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  4. ↑ a b NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
  5. ↑ NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i Legends of Hockey
  7. ↑ a b Farber, Michael: Looming Large. Sport Illustrated, 29.12.1997, 87. vsk, nro 26, s. 60–62. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Russo, Michael: Watch On Van Ryn Sun Sentinel. 15.11.2003. Arkistoitu 12.6.2011. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
  9. ↑ HockeyDB
  10. ↑ St. Louis Blues all-time player roster hockeydb.com. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
  11. ↑ Pronger steps aside as captain; MacInnis steps in USATODAY.com. 15.9.2003. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  12. ↑ 2005–06 Edmonton Oilers [NHL] hockeydb.com. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  13. ↑ Pronger traded to Anaheim CBC News. 4.7.2006. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Ducks Name Scott Niedermayer Captain ducks.nhl.com. 7.10.2008. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Ducks ship defenceman Pronger to Flyers TSN.ca. 26.6.2009. (englanniksi)
  16. ↑ Roarke, Shawn P.: Pronger's brilliance not enough to carry Flyers (Tallenne sivusta Internet Archivessa) NHL.com. 9.6.2010. Arkistoitu 12.6.2011. Viitattu 3.9.2011. (englanniksi)
  17. ↑ NHL Player Points Statistics – 2009–10 ESPN.com. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Kimelman, Adam: Pronger to miss 4–6 weeks with broken foot NHL.com. 17.12.2010. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
  19. ↑ Chris Pronger #20 – D tsn.ca (englanniksi)
  20. ↑ Peters, Chris: Flyers GM: Chris Pronger will never play again CBSSports.com. 15.10.2013. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Pronger still dealing with symptoms, not worried about 'What If?' questions NHL.com. 1.4.2014. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
  22. ↑ a b O'Brien, James: Hextall: Flyers happy for Pronger, will keep him on LTIR NBC ProHockeyTalk. 11.10.2014. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
  23. ↑ Johnston, Chris: Making sense of the Pronger-to-Coyotes trade Sportsnet.ca. 27.6.2015. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
  24. ↑ Masisak, Corey: Lidstrom, Fedorov, Pronger lead Hall of Fame class NHL.com. 29.6.2015. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
  25. ↑ The Triple Gold Club NHL.com. 2010. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Sean Pronger Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  27. ↑ a b NHL-legenda Chris Pronger puhuu MTV Urheilulle suomalaisesta taustastaan MTV3.fi. 27.12.2021.
  28. ↑ Shea, Kevin: Hockey Hall of Fame – Stanley Cup Journals: 19 HHOF.com. 31.7.2007. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 3.9.2011. (englanniksi)
Kansainväliset
Kansalliset


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Chris_Pronger&oldid=22204340”