Diakonissa
Diakonissa oli alkukristillisen seurakunnan naispalvelija, jonka tehtävänä oli auttaa piispaa seurakunnan johtamisessa, avustaa naisten kasteissa, vierailla naisia tapaamassa ja välittää heidän asiansa piispalle sekä olla liturginen avustaja. Esimerkiksi tunnettu diakonissa Olympia/Olympiada kuvataan liturginen orari yllään. 1800-luvulla protestanttisissa maissa yleistyi käsitys diakonissasta nöyränä köyhien ja kärsivien palvelijana, joka käsitys on sittemmin kyseenalaistettu.[1].
Suomessa diakonissalla tarkoitetaan nykyisin yleensä henkilöä, joka on suorittanut sairaanhoitajan ja kirkollisen kelpoisuuden antavan tutkinnon sekä vihitty diakonian virkaan. Diakonissa voi olla myös mies. Diakonissaksi voi opiskella nykyisin Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Ennen vihkimystä opiskelijan tulee käydä ordinaatiokoulutus, joka on tutkinnosta erikseen olevaa hiippakunnan koulutusta. Useat piispat vaativat vokaation ennen vihkimystä, joten kaikki diakonia-ammattikorkeakoulun tai Novian eri toimipaikkojen opiskelijat eivät saa suoraan vihkimystä, ennen viran vastaanottamista. Viran liturgista luonnetta on vahvistettu kirkon jumalanpalvelusuudistuksessa 1990-luvulla. Diakonissan viran liturgisena tunnuksena on ryhdytty käyttämään vasemmalle olkapäälle asetettua stolaa. Diakonissat käyttävät perinteisesti "sokeripalallista" virkapaitaa, joka on väriltään vihreä. Liturgisilla uudistuksilla ja symboleilla on siten ryhdytty lähentämään diakonian virkaa kohti kirkon erityistä virkaa. Kirkossa on käynnissä diakonaattiuudistukseksi kutsuttu hanke, jossa myös diakonian viran tulevaisuutta selvitetään.
Varhaisina vuosisatoina diakonissat toimivat piispan apulaisina jumalanpalveluksessa ja kasteessa. On kiistanalaista kuuluiko diakonissanvirka kirkossa niin sanottuun alempaan papistoon lukijan ja ipodiakonin kanssa, vai oliko kyseessä diakoniin rinnastettava ylemmän papistoon kuuluva vihkimys. Monien historiallisten lähteiden kuvaukset diakonissan vihkimistoimituksesta ja tavasta jolla diakonissa osallistui ehtoolliseen alttarissa muun ylemmän papiston kanssa viittaisivat siihen, että kyseessä oli nimenomaan diakoniin rinnastettava vihkimys. Diakonit käyttivät myös jumalanpalveluspukujensa yhteydessä oraria, kuten miesdiakonitkin. [2]
Virkaa ei kirkossa ole koskaan virallisesti lakkautettu, mutta ajan myötä se on jäänyt pois käytöstä. Ortodoksisen kirkon piirissä on viime vuosina herännyt kiinnostus diakonissan viran henkiinherättämiseen.[3] Joissakin kirkoissa diakonissoja on myös vihitty.[4]
Diakonissat evankelisissa kirkoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelisissa kirkoissa diakonissat ovat toimineet alkuperäisiksi uskotuissa tehtävissään 1800-luvulta lähtien. Diakonialaitokset tarvitsivat koulutettuja työntekijöitä hoitamaan erilaisia palvelutehtäviä köyhien ja sairaiden parissa. Diakonissat asuivat diakonialaitosten yhteydessä olevissa asuntoloissa. Alussa diakonissojen toiminta keskittyi diakonialaitoksiin ja niiden lähiympäristöön, myöhemmin diakonissoja alkoi työskennellä myös seurakunnissa ja yhteiskunnan terveydenhuollon palveluksessa.
Ensimmäisen diakonissalaitoksen perusti Th. Fliedner vuonna 1836 Kaiserswerthiin lähelle Düsseldorfia. Suomen vanhin diakonissalaitos on everstinna Aurora Karamzinin Helsinkiin vuonna 1867 perustama Helsingin Diakonissalaitos. Viipurin Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1869, ja se siirtyi sodan vuoksi Lahteen vuonna 1940 ja tunnetaan nykyisin nimellä Lahden diakonialaitos. Sortavalan diakonissalaitos perustettiin vuonna 1894. Sortavalan diakonissalaitos siirtyi sodan aikana Pieksämäelle.
Vaikka diakonissojen koulutus aloitettiin Helsingissä, Suomen ensimmäinen diakonissa Mathilda Hoffman valmistui kuitenkin Viipurin Diakonissalaitokselta vuonna 1872. Vuonna 1896 Oulun diakonissalaitos aloitti kiertävien sairaanhoitajien kouluttamisen. Näin haluttiin vastata Oulun seutua maantieteellisesti laajemman alueen koulutus- ja palvelutarpeisiin. Myöhemmin diakonissoja alettiin kouluttaa myös Porissa (1941).
Diakonissalaitosten tehtäviin on perinteisesti kuulunut sekä kristilliseen lähimmäisenrakkauteen perustuvien sosiaali- ja terveyspalveluiden ylläpito, kirkkotekstiilien valmistus että diakoniatyöntekijöiden koulutus.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Latvus, Kari: Diaconia as Care for the Poor? 2017. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 53.. Viitattu 21.1. 2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ FitzGerald, Kyriaki Karidoyanes: The Eve-Mary typology and women in the Orthodox Church: Reconsidering Rhodes Anglican Theological Review, Summer 2002. Viitattu 5.2. 2008. (englanniksi)
- ↑ The Place of the Woman in the Orthodox Church and the Question of the Ordination of Women. The Ecumenical Patriarchate, 1988.
- ↑ Seppälä, Serafim: Diakonissojen historia, rooli ja tulevaisuus Armenian apostolisessa kirkossa 2018. Diakonian tutkimus, 2/2018. Arkistoitu 21.1.2019. Viitattu 21.1. 2019. (suomeksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Diakonia-ammattikorkeakoulu
- Helsingin Diakonissalaitos
- Lahden Diakonialaitos
- Suomen ensimmäinen diakonissa, Helsingin Sanomat, 15.09.1935, nro 248, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot