Eduard Vilde

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eduard Vilde
Eduard Vilde 1911.
Eduard Vilde 1911.
Henkilötiedot
Syntynyt5. maaliskuuta 1865
Simuna, Virumaa, Viro
Kuollut26. joulukuuta 1933 (68 vuotta)
Tallinna, Viro
Kansalaisuus virolainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliviro
Tuotannon kieliviro
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Eduard Vilde, myös Wilde, (5. maaliskuuta 1865 Simuna, Virumaa, Viro – 26. joulukuuta 1933 Tallinna, Viro[1]) oli virolainen kirjailija ja toimittaja. Hän oli A. H. Tammsaaren ohella Viron kirjallisuuden merkittävimpiä realisteja. Hän työskenteli toimittajana vuodesta 1883 mutta joutui vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen mielipiteidensä vuoksi lähtemään maasta ja asui vuosina 1905–1917 pakolaisena Suomessa, Saksassa, Sveitsissä ja Kööpenhaminassa. Hän palasi kotimaahan vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Viron itsenäisyystaistelun aikaan hän oli diplomaattina Kööpenhaminassa ja Viron ensimmäisenä lähettiläänä Berliinissä 1919–1920. Hänelle myönnettiin Tarton yliopiston kunniatohtorin arvo 1929.[1]

Wilde julkaisi ensimmäiset kertomuksensa ja humoreskinsa 18-vuotiaana. Berliinissä ollessaan 1890–1892 hän tutustui saksalaiseen realismiin ja sosialistisiin aatteisiin. Hänen romaaninsa Külmale maale (1896) merkitsi Viron kirjallisuudessa kriittisen realismin läpimurtoa. Se kuvaa Siperiaan lähetettyä nuorukaista. Romaanissaan Raudsed käed hän käsittelee työläisaiheita. Viron 1800-luvun talonpoikaislevottomuuksia hän käsittelee romaanitrilogiassa Mahtra sõda (suom. Kapina moisiossa), Kui Anija mehed Tallinnas käisid (1903) ja maanpaossa valmistuneessa Prohvet Maltsvet (1906). Näitä pidetään Viron realismin klassikkoina. Trilogia käsittelee Viron 1800-luvun talonpoikaislevottomuuksia.[1][2]

Maanpaossa Vilde julkaisi novellikokoelman Jutustused ja romaanin Mäeküla piimamees (suom. Mäenkylän maitomies sekä näytelmiä, joista erityisesti Pisuhänd (suom. Vihtahousu) on klassinen komedia ja sellaisena Viron kirjallisuudessa merkittävimpiä. Kotimaahan palattuaan hän julkaisi vielä näytelmän Side (1922), mutta sittemmin enää toimitti kootut teoksensa (33 osaa 1923–1935). Romaani Rahva sulasedää ei ehtinyt valmistua, vaan hän julkaisi siitä joitakin lukuja Looming-lehdessä.[1]

Vilden mukaan on nimetty Eduard Vilden kirjallisuuspalkinto.[3]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Päivän koittaessa: novelli, suom. Ape Laitio. Karisto, 1907.
  • Mahtran sota. Edellinen osa (Mahtra sõda), suom. Lilli Rainio. Gummerus, 1908.
  • Mahtran sota. Jälkimäinen osa (Mahtra sõda), suom. Lilli Rainio. Gummerus, 1908.
  • Kapina Moisiossa, suom. Lilli Rainio. Gummerus, 1917. (K. J. Gummerus oy:n romaanisarja n:o 3.).
  • Mäenkylän maitomies: romaani, suom. Selma Patajoki. Ahjo, 1920. (Kuuluisia romaaneja 17).
  • Vihtahousu: kolminäytöksinen huvinäytelmä, suom. Hilma Rantanen-Pylkkänen. Kirja, 1915. (Näytelmäkirjasto n:o 139.). – 2. p. 1922. . – 3. p. WSOY, 1936. (Werner Söderström oy:n näytelmäsarja 147.).
Novelleja

Antologiassa: Eestiläinen novelli, toim. Heino Puhvel, Tallinna: Perioodika 1979

  • Lain ja oikeuden mies
  • Casanova hyvästelee

Antologiassa: Sukukansojen novelleja, toim. Juha Rikama ja Marja-Leena Tuurna, WSOY 1985 ISBN 951-0-12781-7

  • Lain ja oikeuden mies

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Otavan Iso tietosanakirja osa 9, palsta 1519
  2. ↑ Zetterberg, Seppo: Uusi Viron historia, s. 199. SKS, 2017. ISBN 978-952-222-838-3
  3. ↑ Palkitut, Vinni vald, viitattu 2.3.2018

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eduard_Vilde&oldid=22681953”