Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
| Euroopan ihmisoikeustuomioistuin | |
|---|---|
_(1).jpg) EIT:n toimitalo Strasbourgissa. |
|
| Perustettu | 1959 |
| Kotipaikka | Strasbourg, Ranska |
| Puheenjohtaja | Síofra O’Leary |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on Euroopan ihmisoikeussopimukseen sitoutuneiden Euroopan neuvostoon kuuluvien sopimusvaltioiden asettama, Strasbourgissa toimiva oikeusistuin. Ihmisoikeustuomioistuin valvoo sopimuksen noudattamista. Ihmisoikeussopimuksen 46 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan tuomioistuimen lopullisia tuomioita jutuissa, joiden osapuolena ne ovat. Tuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanon valvonta kuuluu Euroopan neuvoston ministerikomitealle.[1]
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä EIS) valvontaa varten on perustettu kolme erillistä elintä: vuonna 1954 Euroopan ihmisoikeustoimikunta ja vuonna 1959 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sekä Euroopan neuvoston ministerikomitea, joka koostuu jäsenvaltioiden ulkoministereistä tai heidän edustajistaan.
Kolmikantajärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Vuonna 1950 solmitun sopimuksen nojalla yksilövalituksen sallineen jäsenvaltion yksityiset valittajat (yksityishenkilöt, kansalaisjärjestöt ja ryhmät) saivat tehdä sopimusvaltiosta valituksen väitetystä ihmisoikeuksien loukkauksesta. Valituksen tutki ensin ihmisoikeustoimikunta, joka päätti, otetaanko valitus käsiteltäväksi. Jos valitus täytti edellytykset ja se otettiin vastaan eikä sovintoa saatu aikaan, toimikunta laati raportin, jossa esitettiin tosiasiat ja toimikunnann käsitys ongelmasta. Raportti toimitettiin ministerikomitealle. Jos vastaajavaltio oli hyväksynyt EIT:n tuomiovallan, se saattoi viedä asian EIT:n ratkaistavaksi. Tuomiovallan tuomio oli lopullinen ja sitova. Yksilövalittajalla ei ollut oikeutta viedä asiaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mikäli asiaa ei viety tuomioistuimeen, ministerikomitea ratkaisi asian. Vuodesta 1980 lähtien valitusten määrä kasvoi jatkuvasti, yhä useampi valtio liittyi Euroopan neuvostoon, ja järjestelmä alkoi tuntua vaikealta. Uudistus tuli välttämättömäksi, ja lopulta päätettiin perustaa yksi kokopäiväinen tuomioistuin (11. lisäpöytäkirja), jolloin muut lakkautettiin. Tavoitteena oli yksinkertaistaa ja nopeuttaa käsittelyä ja saattaa kaikki asiat puolueettoman tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Uusi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Uusi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin aloitti toimintansa 1. marraskuuta 1998. EIT:ssa on 47 tuomaria, kuten myös jäsenmaita. Puolet tuomareista vaihtuu kolmen vuoden välein, muut kuuden, ja heidät valitsee Euroopan neuvosto. Tuomarit eivät edusta mitään jäsenvaltioita, vaan toimivat riippumattomina. Tuomioistuimen toimintaa johtavat sen keskuudestaan valitsemat presidentti, kaksi varapresidenttiä ja kaksi osaston puheenjohtajaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin jakautuu neljään osastoon, joista kutakin johtaa puheenjohtaja ja tarvittaessa varapuheenjohtaja. Kaksi puheenjohtajaa toimii varapresidenttinä. Osastot perustavat kolmen tuomarin komiteoita, jotka käsittelevät tapaukset, jotka ennen kuuluivat toimikunnan tehtäviin. Kuhunkin osastoon muodostetaan seitsenjäsenisiä jaostoja niin, että "osaston puheenjohtaja ja tuomari, joka on valittu osapuolena olevan valtion suhteen, ovat aina mukana". Ne tuomarit, jotka eivät käytä päätösvaltaa, osallistuvat varajäseninä. 17 tuomarin muodostama suuri jaosto nimitetään kolmeksi vuodeksi. Ylimmät henkilöt pysyvät mutta muut tuomarit valitaan kahdesta yhdeksän kuukauden välein vaihtuvasta ryhmästä.
Oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Jokainen sopimusvaltio tai yksityinen valittaja voi valittaa EIT:een, jos kokee ihmisoikeussopimuksessa turvattujen oikeuksiensa tulleen loukatuksi. EIT:ssa osapuolina ovat aina valtio ja yksityinen valittaja, eikä kannetta voi nostaa toista yksityistä vastaan. Kaikki asiakirjat ja tuomiot ovat julkisia. Tuomioistuimen työkielet ovat ranska ja englanti, mutta valituksen voi laatia omalla kielellään.
Valitukset jaetaan osastoille, ja puheenjohtajat määräävät niille tuomarin, jonka jälkeen hän päättää siirretäänkö asia jaostoon vai komiteaan. Komitea voi yksimielisellä äänestystuloksella jättää valituksen tutkimatta tai poistaa sen asialistaltaan. Pääsääntöisesti tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että kotimaiset valitustiet ja oikeusturvakeinot on käytetty (toisin sanoen tehokkaisiin oikeusturvakeinoihin on jo vedottu kotimaassa). Nykyisin näin tapahtuu yli 90 prosentissa valituksista. Jos komitea hyväksyy valituksen, jaosto tai tuomari ohjaa valituksen suoraan sinne. Jaostot päättävät tutkittavaksi ottamisesta ja asiakysymyksistä. Jos valitukseen liittyy tärkeä ihmisoikeussopimuksen tulkintakysymys tai ratkaisu johtaa ristiriitaan aiempien tuomioiden kanssa, jaosto voi luopua valituksesta ja antaa sen suurelle jaostolle. Jaosto voi pyytää lisätodisteita, kutsua asianomaiset suulliseen käsittelyyn, kehittelemään näkökantojaan ja esittämään vaatimuksensa hyvitykseen. Puheenjohtaja voi antaa luvan tai käskyn ulkopuolisille valtioille tai henkilöille osallistua suulliseen käsittelyyn. Asiaan voidaan myös hakea luottamuksellisesti sopimusratkaisua. Päätökset tehdään äänestämällä, mutta tuomarilla on oikeus liittää mukaan eriävä mielipide.
Kolmen kuukauden kuluessa tuomiosta asianomainen voi pyytää sen uudelleenkäsittelyä suuressa jaostossa, jos kokee valituksen olleen merkittävä EIS:n kannalta. Pyynnön ratkaisee viiden tuomarin lautakunta, johon kuuluu muun muassa tuomioistuimen presidentti. Jos lautakunta hyväksyy pyynnön, asia ratkaistaan äänestämällä suuressa jaostossa. Muuten päätös tulee lainvoimaiseksi kolmen kuukauden määräajan umpeuduttua ja on vastaajavaltiota sitova. Tuomioiden toteutumista valvoo Euroopan neuvoston ministerikomitea.
Ministerikomitea voi äänten enemmistöllä pyytää tuomioistuimelta neuvoa-antavaa lausuntoa. Sen ratkaisee suuri jaosto ääntenenemmistöllä, ja tuomarilla on oikeus liittää mukaan eriävä mielipiteensä.
Suurin osa EIT:n tuomioista koskee oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.
Suomesta ihmisoikeustuomioistuimen tuomareina ovat toimineet Raimo Pekkanen (1989–1998) ja Matti Pellonpää (1.11.1998–31.12.2006). Vuoden 2007 alusta tuomarina aloitti valtionsyyttäjä, oikeustieteen tohtori Päivi Hirvelä, ja tammikuun alussa 2016 tuomariksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen valittiin Pauliine Koskelo.
Suomea koskevat tuomiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomi on aikaisemmin saanut EIT:ltä suhteellisen paljon langettavia päätöksiä. Suomi sai vuosien 1994−2008 välillä EIT:ltä 74 langettavaa päätöstä, mikä on enemmän kuin muut Pohjoismaat olivat saaneet samana aikana yhteensä.[2][3] Vielä 2000-luvun alkuvuosina langettavia päätöksiä oli vuodessa keskimäärin joitakin kymmeniä. Suomi sai EIT:ltä tuomioita etenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan (Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin), 8 artiklan (Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) ja 10 artiklan (Sananvapaus) rikkomisista.[3][4] Tilanne on nyttemmin olennaisesti muuttunut, ja langettavia päätöksiä on viime vuosina ollut vain 0-1 vuodessa.[5]
Ensimmäinen tuomiolla ratkaistu suomalainen asia oli niin sanottu Pikku-Leenan huoltajuusriita, joka tuli käsittelyyn 21. maaliskuuta 1994. Kyse oli siitä, kenelle huoltajuus kuuluu äidin kuoleman jälkeen, biologiselle isälle vai äidin vanhemmille. Tapaus päättyi isovanhempien kannalta myönteisesti.[6][7]
Suomi sai tuomion irakilaismiehen karkottamisesta vuonna 2016, koska asiakirjojen mukaan hänet olisi surmattu joitakin viikkoja sen jälkeen kun hän talvella 2017 palasi Irakiin. Keskusrikospoliisi on huhtikuussa 2020 kertonut epäilevänsä, että asiakirjat ovat väärennettyjä ja mies olisi yhä elossa.[8] Ihmisoikeustuomoistuin on todetun asiakirjaväärennyksen perusteella 13.7.2021 mitätöinyt tuomionsa kokonaisuudessaan.[9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ EIS 46 artikla
- ↑ Suomi kerää EIT:n langettavia päätöksiä naapureitaan tiuhemmin 3.5.2009. YLE uutiset. Viitattu 22.6.2012.
- ↑ a b Country Statistic On 1 January 2009 European Court of Human Rights. Viitattu 29.12.2014.
- ↑ Violations By Article And By States 1959-2013 European Court of Human Rights. Viitattu 29.12.2014.
- ↑ https://www.echr.coe.int/Documents/Stats_violation_2017_ENG.pdf, https://www.echr.coe.int/Documents/Stats_violation_2018_ENG.pdf, https://www.echr.coe.int/Documents/Stats_violation_2019_ENG.pdf, https://www.echr.coe.int/Documents/Stats_violation_2020_ENG.pdf Violation by Article and by State ECHR Documents.
- ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1995 s. 68. Otava 1994 ISBN 951-1-13254-7
- ↑ Niina Laisi: Suvun sisällä sovittua. Pro gradu. Helsingin yliopisto 2011
- ↑ Markus Mäki: Suomi tuomittiin viime vuonna ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta – KRP aloittanut esitutkinnan: epäilee irakilaismiehen olevan yhä elossa yle.fi, uutiset. 22.4.2020. Viitattu 22.4.2020.
- ↑ https://hudoc.echr.coe.int/eng?i=001-211120
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Wikimedia Commonsissa
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (englanniksi) (ranskaksi)
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen suomenkielisiä tiivistelmiä
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen pääsihteerin tiedote "Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Historiallinen tausta, organisaatio ja oikeudenkäyntimenettely."
- Eurooppatuomioistuimet paimentavat myös suomalaisia tuomareita Yle 26.6.2012.