Gianni Franciolini
.png)
Gianni Franciolini (Giovanni Battista Franciolini; 1. kesäkuuta 1910 Firenze – 1. tammikuuta 1960 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. [1]
Franciolini aloitti elokuvien tekemisen nuorena. Hän matkusti 20-vuotiaana vuonna 1930 Pariisiin, jossa hän oleskeli avantgarde-piireissä ja oli Eugène Deslawin ja Georges Lacomben apulaisohjaajana. Palattuaan Italiaan hän oli avustajana Camillo Mastrocinquen ja Mario Soldatin elokuvissa. Hän debytoi ohjaajana vuonna 1939 ja teki kolme dokumenttia, yhden Firenzestä Ubaldo Magnaghin kanssa, yhden Roomasta ja kolmannen nimeltä Vérités sur l'Italie.
Franciolini ohjasi vuonna 1942 yhden menestyneimmistä teoksistaan Fari nella nebbia, jossa hän osoitti kykynsä luoda aistillisuutta, tunnelmia ja synkkyyttä, johtuen ilmeisistä ranskalaisten filmien vaikutuksesta (ohjaajat Jean Renoir ja Marcel Carné erityisesti). Se on laskettava niihin elokuviin, jotka tasoittivat hänen tietään neorealismiin.[1]
Sodan jälkeen Franciolini kuvasi muita, edelleen teatteriteksteihin perustuvia melodraamoja, kuten Vivianin Notte di tempesta (1946), tai kirjallisia, kuten Tolstoin Kreutzersonaattiin pohjautuvan filmin Amanti senza amore. Käsikirjoittaja Cesare Zavattinin kanssa Franciolini astui neorealismin tielle. Sen vaikutuksesta hän ryhtyi 1950-luvun puolivälissä tekemään episodisia elokuvia.
Elokuvan Villa Borghese (1953) kuvauksissa Franciolini osoitti Simone Emilianin mukaan hienoa herkkyyttä naismuotokuvien rakentamisessa, jotka tietyllä tavalla näyttävät ennakoivan Antonio Pietrangelin elokuvia.
Elokuvalla Racconti romani (1955) Franciolini voitti parhaan ohjaajan ja parhaan tuottajan David di Donatello -palkinnon (tuottajana Niccolò Theodoli).
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vérité sur l'Italie (1939)
- L'ispettore Vargas (1940)
- Fari nella nebbia (1942)
- Giorni felici (1943)
- Addio, amore! (1943)
- Notte di tempesta (1946)
- Amanti senza amore (1947)
- La sposa non può attendere (1949)
- Kohtalon kilparata (Ultimo incontro) (1951)
- Päivää elefantti (Buongiorno, elefante!) (1952)
- Meidän naisemme (Siamo donne) (1953)
- Nainen kadulta (Il mondo le condanna) (1953)
- Villa Borghese (1953)
- Il letto (Jakso Il divorzio) (1954)
- Racconti romani (1955)
- Le signorine dello 04 (1955)
- Peccato di castità (1956)
- Kesätarinoita (Racconti d'estate) (1958)
- Ferdinando I° re di Napoli (1959)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Franciolini, Gianni. Francesco Bono - Dizionario Biografico degli Italiani.(italiaksi)
| ||||||||||||||||||
