Glutetimidi
| |
Glutetimidi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 3-etyyli-3-fenyylipiperidiini-2,6-dioni | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N05 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C13H15NO2 |
| Moolimassa | 217,26 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 84 °C |
| Liukoisuus veteen | 0,999 g/l |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 10–12 tuntia |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Glutetimidi (2-etyyli-2-fenyyliglutarimidi) on piperidindionijohdoksiin kuuluva lääkeaine.[1] Näistä käytetään myös nimitystä piperidiini-sarja, joista ensimmäiset tuotteet onnistuttiin syntetisoimaan vuonna 1952.[2]
Glutetimidin tuotenimi lääkemarkkinoilla oli Doriden, ja sitä käytettiin unilääkkeenä. Sen vaikutus alkaa noin 30–60 minuutissa ja kestää keskimäärin 6–8 tuntia. Joskus vaikutus on saattanut kestää jopa 10 tuntia, toisinaan vain 4 tuntia. Lääkkeellä on myös lievää spasmolyyttista eli antikonvulsiivista (antiepileptistä) relaksoivaa, lihasjännitystä laskevaa vaikutusta. Sitä ei kuitenkaan käytetty lääkkeenä epilepsiaan.[2]
Glutetimidin siedettävyyttä on pidetty varsin hyvänä. Sen teho on muistuttanut paljolti keskipitkän vaikutuksen omaavia barbituraatteja. Tämä pätee sekä kemiallisen rakenteen että vaikutusten suhteen. Lääke soveltui käytettäväksi barbituurihapon johdosten tavoin, joskaan ei niitä merkittävästi parempana. Pitkäaikaiskäyttö saattoi johtaa tottumiseen eli habituaatioon sekä lääkeriippuvuuteen.[1]
Lääkkeen annoskoko on ollut 500 mg. Lääke otettiin suun kautta, eli peroraalisesti.[2]
Glutetimidi vedettiin myöhemmin markkinoilta siihen liittyneen väärin- ja sekakäytön johdosta. Väärinkäytön laajuudesta ei ole tietoa tässä yhteydessä saatavilla. Glutetimidi oli käytössä Suomessa vielä ainakin 1970-luvun lopulla.[1]
Sivuvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sivuvaikutuksina joskus on kuvattu esiintyneen ihottumaa, pahoinvointia (nauseaa) ja oksentelua (vomitusta).[2]
Yliannostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuret annokset ovat alentaneet radikaalisti verenpainetta eli aiheuttaneet hypotensiota.[2]
Kirjalliset lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vartiainen, Ilmari: Lääkeaineoppi, WSOY-SHKS, 1960 (s. 37)
- 1974 Therapia Fennica TF-74 (s. 643)
- Alfering-Olli-Tuomi: Lääkkeet ja niiden käyttö, WSOY-SHKS, 1977 (s. 174)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- PubChem: Glutethimide (englanniksi)
- DrugBank: Glutethimide (englanniksi)
- KEGG: Glutethimide (englanniksi)
- ChemBlink: DL-Glutethimide (englanniksi)