Gorhamin luola

Näkymä luolasta merelle.

Gorhamin luola (engl. Gorham’s Cave, esp. Cueva de Gorham) on Gibraltarin itärannikolla sijaitseva luola, josta on löydetty arkeologisissa tutkimuksissa merkkejä neandertalinihmisestä. Paikan löydöt ovat nuorimpia neandertalinihmisestä tehtyjä.

Unesco lisäsi paikan maailmanperintöluetteloon vuonna 2016.

Luolan piirteet

Gorhamin luola sijaitsee jyrkänteen seinämässä 426 metriä korkean Gibraltarinvuoren juurella. Luola on osittain täyttynyt hiekalla, lepakoiden ulosteella ja stalaktiiteilla. Niistä muodostuneen pohjakerroksen paksuus on noin 18 metriä. Nykyään luola on aivan Välimeren rannalla, mutta neandertalilaisten aikana merenpinta oli alempana ja Gibraltarinvuorta ympäröi rannikkotasanko.

Gorhamin luolan lähistöllä sijaitsevat myös Bennetin luola, sekä Vanguard- ja Hyena-luolat.

Historia

Gorhamin luola mereltä päin kuvattuna.

Britannian armeijan kapteeni A. Gorham löysi Gorhamin luolan vuonna 1907. Hän kirjoitti nimensä ja päivämäärän luolan seinään, ja luola on siitä lähtien kantanut hänen nimeään. 1940-luvulla kaksi armeijan pioneeria tekivät ensimmäiset arkeologiset löydöt luolasta. Tuolloin ilmestyneen paikallisen lehden mukaan luolasta löytyi ruukkuja, kivityökaluja sekä muutamia ihmisen ja eläinten jäännöksiä. Paikalla kävi kuvernöörikin, joka kehotti jatkamaan luolan tutkimuksia. Raportti tutkimuksista lähetettiin British Museumille, jolta odotettiin jatko-ohjeita. 1940-luvun loppupuolella armeijan pioneeri, luutnantti ja Cambridgen yliopistosta valmistunut geologi George Baker Alexander teki luolassa omia kaivauksiaan. On epäselvää, keneltä tai milloin hän sai luvan tutkimuksiinsa. Häneltä ei ole säilynyt henkilökohtaisia muistiinpanoja tutkimuksista. Alexander karkotettiin seudulta vuonna 1948 Gibraltarin museon kyseenalaistettua hänen tutkimusmetodinsa.

Gibraltarin kuvernööri otti keväällä 1948 uudestaan yhteyttä British Museumiin ja kehotti näitä jatkamaan mahdollisia tutkimuksiaan. Oman henkilöstön puutteessa paikalle ohjattiin lopulta arkeologian instituutin John D’A Waechter. Hän teki koekaivauksia vuoden 1948 syksyllä, ja suurempia kaivauksia vuodesta 1950 vuoden 1951 maaliskuuhun. Waechter palasi välillä Englantiin ja palasi Gibraltarille vuonna 1952. Viimeisen matkansa paikalle hän teki vuonna 1954. Tutkimuksia luolassa jatketaan edelleen.

Gorhamin luola ja sen läheiset luolat ovat olleet vuodesta 2012 Britannian aielistalla Unescon maailmanperintöluetteloon. Maailmanperintökomitea arvioi ehdotuksen vuonna 2016.

Löydöt

Gorhamin luolan pohjakerroksen vanhimmat jäänteet ovat noin 125 000 vuotta vanhoja. Neandertalinihmisen jättämien jäänteiden lisäksi luolasta on löytynyt esimerkiksi oliivipuun, hyeenan, korppikotkien ja kreikankilpikonnan jäänteitä.

Luolan neandertalinihmisen jäännökset ovat nuorimpia mistään löydettyjä. Neandertalinihmiset jättivät luolaan hiiltä, josta on tehty ajoitus luolan asutuksen iästä. Varhaisimmat merkit hiilestä on ajoitettu 33 000:n vuoden taakse ja nuorimmat 24 000:n vuoden päähän. Nuoremman materiaalin vähyyden takia tutkijat ovat kuitenkin voineet varmistua vain siitä, että luola oli asuttu vielä 28 000 vuotta sitten. Luolasta löydetyn hiilen tiedetään olevan neandertalinihmisen aikaansaannosta, sillä hiiltä on löydetty kerroksista, joista on löydetty neandertalinihmiseen yhdistettyjä kivityökaluja.

Luolasta on löydetty merkkejä myös esihistoriallisen nykyihmisen asutuksesta. Nykyihminen saapui luolalle myöhemmin, ja saapuneet edustivat Solutrén ja Madeleinen kulttuureja. Solutrén kulttuurin edustajat jättivät jälkeensä esimerkiksi luolamaalauksia, joissa on kuvattu kädenjälkiä ja kauris. Ne on ajoitettu noin 20 000 vuotta vanhoiksi. Jälkiä on myös ajoittaisesta asumisesta luolassa neoliittisella kivikaudella, jolloin luolaa käyttivät kalastajat. 800–400-luvuilla eaa. luolaa on käytetty rannikkopyhättönä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gorhamin luola Wikimedia Commonsissa