Hjalmar Svanberg
Ludvig Hjalmar Svanberg (11. huhtikuuta 1869 Vehmaa – 20. joulukuuta 1954 Tyrvää)[1] oli suomalainen kirkkoherra, jonka on sanottu olleen Suomen Puolustusvoimien kirkollisen työn isä. Hän esitteli suunnitelmansa Suomen vapausarmeijan kirkollisesta työstä kenraali Mannerheimille 31. maaliskuuta 1918. Maaliskuun viimeistä päivää vietetään tästä syystä Puolustusvoimien kirkollisen työn vuosipäivänä.
Svanbergin vanhemmat olivat ratsutilallinen, valtiopäivämies Henrik Svanberg ja Eeva Vilhelmina Lindgrén.[1] Svanberg toimi muun muassa kirkkoherran virka-apulaisena, pitäjänapulaisena ja vt. kirkkoherrana Hausjärvellä 1894–1902 ja kirkkoherrana Kuortaneella 1902–1912, Vilppulassa 1912–1922 sekä Tyrväällä 1922–1951. Hän sai 1918 rovastin arvon ja oli myöhemmin myös lääninrovastina. Lisäksi hän toimi kirkkoherrana ollessaan myös tuomiokapitulin asessorina.
Hjalmar Svanbergin poika Ensio Rislakki (ent. Svanberg) oli kuuluisa kirjailija ja toimittaja, joka tunnettiin myös nimimerkillä Valentin. Teollinen muotoilija Eero Rislakki on Svanbergin pojanpoika.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hjalmar Svanberg. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
